Onko edes uskonnollinen yhteisö

Kyllä uskonnolla kuin uskonnolla pitää olla uskontunnustus, etenkin kristillisellä. Mistä jäsenet muutoin tietävät, lyhyesti ja ytimekkäästi, mihin he uskovat.

Niinpä niin. Olisiko se sittenkin näin!
Kristushan kuulemma rakensikin tuon kaiken lisäksi itselleen kirkon, jossa oli myös risti katolla ja ihan ypöyksin. Muistankohan oikein;)
Ja oli hänellä rooman keisarin allekirjoittama uskon tunnustuskin kirjoitettuna paperille, kaikkine satoine lakeineen ja muine palvonta sääntöineen sekä oikeuskanslerin lupa sitoa rikkaiden miesten ja vapaiden naisten sekä tullimiesten kengännauhat:)
Viimeiseen voiteluun Hänellä eivät kuulemma enää rasvat eikä kalanmaksaöljyt riittäneet ja aikakin oli tiukasti kortilla, juutalaisten pappien pitäen tarkkaa kirjaa kelloa apuvälineenä käyttäen ;)

katolisen kirkon 7 pelastuksenehtoa ovat mielestäni "hieman" sivussa raamatun pelastus-opista.

oikein mainio tapa ilmaista kristillistä uskoa on tunnustaa väkevää apostolista uskontunnustusta
"minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan...jne".

on tietysti tärkeää, että tiedostaa, mihin uskoo ja mihin sitoutuu uskontunnustusta suustaan ulos laskiessaan. Jumala ei edellytä Häneen uskovalta uskoa rituaalien voimaan, vaan sydämen uskoa.

sanalla "sakramentti"?
Voisitko vastata tähän kysymykseen.

- - -

Lisäksi pieni kommentti minulta tässä:
Kristillistä uskonyhteisöä, seurakuntaa tai kirkkoa ei tee kristilliseksi että sillä on oppirakennelma tai uskontunnustus, ei myöskään se, että kyseisen yhteisön/seurakunnan/kirkon oppi tuntuu juuri minusta mukavalta, vaan ainoa mikä todella ratkaisee, on tämä: onko yhteisön opetus Raamatun mukaista?
Siksi jokaisen, kuuluu mihin kristilliseen kirkkokuntaan/yhteisöön tahansa, on syytä itsekin tutustua Raamattuunsa rukoillen ja Herralta valoa pyytäen.

100% täydellinen oppi on vain Isällä taivaassa.
Siksi voimme vajavaisina kristittyinä rakastaa ja kunnioittaa toisiamme yli raja-aitojen. Mielestäni tämä mitä suuremmassa määrän kuuluu terveeseen oppiin. Voiko kristitty sanoa että hänellä on terve kristillinen oppi, jos rakkaus toisiin (vähän eri tavalla ajatteleviin!) kristittyihin puuttuu?
Se että rakastamme ja kunnioitamme toisiamme ja näin toteutamme oikean kristillisen kirkon eli Kristuksen ruumiin ykseyttä, ei tietenkään merkitse (eikä saakaan merkitä) että luopuisimme siitä minkä itse koemme oikeaksi.

Minä esimerkiksi puhun aina silloin tällöin ev.lut. kirkon tilaisuuksissa, kun niihin pyydetään, vaikka en itse tuohon kirkkokuntaan kuulukaan. En ole kokenut että minun noissa tilanteissa tulisi puhua esim. kastenäkemyksestä! Vaikka olen kyllä joissain tilanteissa siihenkin viitannut, ihan kirkossakin, mutta maltillisesti ja toivoakseni Pyhän Hengen johdossa.
Se, että harrastan yhteyttä muiden uskovien kanssa, katsomatta mihin seurakuntaan he kuuluvat, ja että en todellakaan koe raja-aitoja, sillä tosi hengellinen seurakunta on vain yksi, ei merkitse etteikö minulla esim. kastenäkemyksessä olisi oma tulkintani Raamatun pohjalta, ja siitä en luovu vaikka toinen uskova sanoisi mitä. Lasken sen kyllä ristin juurelle ja pyydän että Herra meille - niin minulle kuin tuolle veljelleni/siskolleni - lisää valoa antaisi
tuntemisensa kautta.