Täällä on nyt sen verran sekopäistä porukkaa liikkeellä että on pakko esittää otsikon kyssäri. En mä missään tapauksessa haluu kieltää ihmisiltä oikeutta uskoo mihin haluu, mut miks pitäs aina kunnioittaa? Täällä ja ihan normi elämässäki törmää monesti niihin jokka sanoo aina kunnioittavansa toisen uskoo jos se kohistuu jumalaan. Vaikkapa jyrki täällä on aivan päästään sekasi ja uskoo aivan sairaisii asioihin niin pitääkö sitä kunnioittaa ku taustalla on jumala? Jos mä kerron uskovani oransseihin kakkiaisiin jokka pieras universumin ja rakentelee kaikkialle asioita ja kontrolloi meitä ja niitten vastavoimana on vihreitä kakkiaisia jokka huijaa meitä ja aiheuttaa kaikkea pahaa niin kuka kunnioittais vakavissaan mun uskoa? Mitä kunnioitettavaa on aivan sekopäisessä uskossa vaikka sen taustalla oiski joku kunnioitettu mielikuvituskaveri johon voi uskoo fiksumminki?
Miks uskoo jumalaan pitäs aina kunnioittaa?
mä en ymmärrä
1077
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei uskossa sinänsä tietenkään ole sen enempää kunnioittamista kuin uskomattomuudessakaan. Ihmisissä sitten joko on tai ei, tietysti kaikin välisävyin.
On tietysti metkaa, että uskovaisista ne joissa on vähiten kunnioittamista ovat eniten vaatimassa kunnioitusta.
Rispektiä vailla ovat monet muutkin sellaiset, jotka eivät sitä ansaitse, kuin ne ketku-uskovaiset.
Taas yksi sekopäinen aloittaja.
Kannattaa ajatella, että nämä ovat kuin kirjoittamattomia sääntöjä.
Esimerkiksi ei ole hyvä leikkiä ruoalla. Ettei pilkkaa tai irvaile kavereilleen siihen liittyen, koska ruokahan pitää ihmiset hengissä. Huomautuksena, jos se viedään sinulta pois. Voipi olla vitsit vähissä. Mieletön määrä ihmisiä ei voi koskaan mennä kauppaan ja valita sieltä ruokatuotteita niin kuin me.
Sitten uskoihin. Jokaisen pitää tai ainakin koittaa yrittää muodostaa juuri omanlaisensa maailmankuvan ja ajatella siitä mitä tahtoo. Näin se mielestäni on hyvä olla vapaassa yhteiskunnassa. Ei kannata kuitenkaan pilkata Jumalia tai aihepiiriä, voi olla uskomatta muttei pilkata. Huomautuksena, jos henkivoimat jättävät sinut yksin rajan takana voi tulla vähän orpo olo. Jossei usko, ettei rajan takana ole mitään. Ei sekään ole mikään puolustus. Koska se ei ole 100 % totuus.
Kukaan imeväinen ei näistä asioista tietenkään eläessään pääse selville. Halua on ihan jokaisella meistä ja niin kai on tarkoitettukin. Jos jonkun maailmankatsomus eroaa omastasi. Voit kritisoida sekä opastaa hyvän maun puitteissa. Mutta, jos mielesi tekee pilkata on parempi olla vain hiljaa. Eihän se tietenkään meiltä ihmisiltä onnistu suurimmalta osalta, mutta on ihmisiä, jotka pystyvät olemaan kohteliaita. Jopa täällä suomi24:ssa.
»Koska se [ettei rajan takana ole mitään] ei ole 100 % totuus.»
Mistä luulet tietäväsi? Ihan yhtä hyvin se voi olla ainoa totuus.
Sehän olisi toisaalta helpottavaa, jossei olisi mitään tietoisuutta kuoleman jälkeen?
Mutta ei voi sanoa, että tämäkään olisi se ainoa oikea totuus.
... Esimerkiksi ei ole hyvä leikkiä ruoalla. ...
"Eikö äitisi ole kieltänyt leikkimästä ruuan kanssa?"
https://www.youtube.com/watch?v=YYhAu3OdNuA
Harmittelen jonkun tekemää editointia ja pyydän anteeksi että nimimerkkini on tässä tavallista sattuvampi.
Ruoallaleikkimiskielto on vain taikauskoon perustuva kulttuurisidonnainen moraalisääntö. Ominainen varsinkin ev.lut. kristilliselle pettuleipäkulttuurille.
Toisen uskon kunnioittaminen on tietenkin ihan eri asia kuin sen omaksuminen, joten pohdintasi uskonkohteen todellisuudesta menee aloituskysmyksestäsi sivuun. Minusta siihen voi tulla kahta ajatuslinjaa pitkin:
1 Humaaniin inhimilliseen käytökseen kuuluu toisten ihmisten mielipiteiden ja heille tärkeiden arvojen kunnoittaminen, vaikka niitä ei jakaisikaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että heidän niiden nimissä tekemänsä epähumaanit tai laittomat teot - myös toisten mielipiteiden ja arvojen kunnioittamattomuus - olisivat kunnoitettavia.
2 Normaali ihmisen itsesuojelu sisältää vaarojen ja riskien karttamisen, ellei niiden uhmaamiseen ole riittävän tärkeää syytä. Tämä ei yleensä tule esille toisen arvojen kunnioittamatta jättämisessä, mutta kyllä niiden aktiivisessa vastustamisessa argumentoimalla, ivaamalla, häpäisemällä tai vihapuhein. Jos tiedetään, että reaktio tällaiseen voi olla väkivalta, saattaa olla viisasta pidättyä tai ainakin koettaa rajoittaa väkivallan mahdollisuutta eri tavoin.
Nooh, ota turpaas kulmalla. Ennen sitä on hyvä vähän kunnioittaa. Oikeat ihmiset kun ovat ihmisiä kasvokkainkin. Maailma haluaa toista.