SDP:ssä on yleisemminkin vallalla ajatus maataloustukien ja -protektionismi haitallisista vaiktuksista sekä Suomelle että kehitysmaille. On erittääin miellyttävää havaita, että tietoisuus maatalousprotekstionismin tuhoisista vaiktuksista lisääntyy ja muutostarpeet politisoituvat.
Moni ongelma maailmassa voidaan ratkaista poistamalla maatalousprotektionismi. Suomen tulisi ajaa tällä linjalla täysillä ja pyrkiä nopeuttamaan WTO-prosessia. Lisäksi Suomen tulisi ottaa tosissaan mm. OECD:n ja Maailmanpankin suositukset maatalousprotektionismin poistamisesta. Tällainen poltiikkaa palvelisi sekä Suomen etua että olisi parasta mahdollista kehitysapupolitiikkaa. Myös Euroopan liberaalidemokraatit, johon Keskusta kuuluu, taistelee oikean asian puolesta vaatiessaan maataloustukien poistamista.
Moni ongelma maailmassa voidaan ratkaista poistamalla maatalousprotektionismi. Suomen tulisi ajaa tällä linjalla täysillä ja pyrkiä nopeuttamaan WTO-prosessia. Lisäksi Suomen tulisi ottaa tosissaan mm. OECD:n ja Maailmanpankin suositukset maatalousprotektionismin poistamisesta. Tällainen poltiikkaa palvelisi sekä Suomen etua että olisi parasta mahdollista kehitysapupolitiikkaa. Myös Euroopan liberaalidemokraatit, johon Keskusta kuuluu, taistelee oikean asian puolesta vaatiessaan maataloustukien poistamista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?label=artikkeli&id=458
Tälläkertaa otsikossa kaikki.
Täällä mielipidepunikki aukoo päätään.
Sinäkin tuet välimeren maiden tupakanviljelijöitä.
suojatulleista ja sun muista, onko se tuonut vaurautta kahvintuottajamaille ja miten se on vaikuttanut viljelijöiden toimeen tuloon??
Samanlainenko tie on tarkoitus tehdä ruuantuotannosta?
Sillä ei alikehittyneet maatkaan pysty kannattavasti tuottamaan elintarvikkeita maailmanmarkkinahintaan.
Hyvä esimerkki on tämä tapetilla ollut sokerituotanto, joka luultavasti siirtyy Brasiliaan ja kun tiedetään miten se siellä tuotetaan ja miten se vaikuttaa niihin pienenpiin kehittymättömiin maihin joista sokeria nykyään EU:n alueelle tuodaan, vodaan kysyä onko tässäkään toiminnassa järkeä.
Sekin vielä tuntuu oudolta että tunnut kannattavan antibioottien käyttö rehuissa.
Parasta kehitysapupolitiikka olisi se ettei kukaan maa tuottaisi enempään mitä itse pystyy kuluttamaan, silloin ei tulisi Irlannin tapaisia noin 800% lihaomavaraisuuksia, joka dumpattaisiin vientitukien tai takuuhinta systeemillä avulla markkinoille.
Tottakai kahvin tuotantoa on tuonut vaurautta kahvintuottajamaille. Nämä maat olivat ennen järjestään siirtomaita ja siirtomaaisännät järjestelivät asiat niin, että tuotosta valtaosa meni isäntien kukkaroon. Siirtomaaisäntien yritykset vaikuttavat edelleen momissa näistä siirtomaista. Tämä tuo mukanaan epäilemättä ongelmia, mutta ongelmat on siinäkin luotu ratkaistaviksi.
Kehitysmaat kykenevät aivan hyvin tuottamaan elintarvikkeita maailmanmarkkinahintaan. Tämä nähdään juuri esim. kahvin osalta. Kehitysmaat eivät kykene tasapuolisesti kilpailemaan, koska esim. EU:ssa on suojatulleja ja koska EU-tuotanto dumpataan vientituilla kehitysmaihin niiden tuotannon alasajamiseksi. Kun maailmanmarkkinahintojen annetaan muodostua vapaasti, kehitysmaat pystyvät aivan varmasti mukana kilpialussa.
Sokerin tuottamisessa ei olekaan tällä hetkellä mitään järkeä. Sokerin ylituotanto on Euroopassa suuri ja sitä juuri dumpataan vientitukien avulla kehitysmaihin. Hinnan tästä maksavat ennen muuta eurooppalaiset kuluttajat, joiden on arvioitu tämän takia maksavan ainakin kolmanneksen liikaa sokeristaan.
En ole ilmaissut missään kantaani antibioottien käyttöön rehuissa. Sekoitat nyt jonkun muun mielipiteen minun mielipiteeseeni. Myrkkyjen antibiottien osalta asia liittyy elintarvikevalvontaan, jota ei tietenkään ole syytä purkaa, vaan mieluummin vahvistaa, jos maatalousprotektionismi lopetaan.
Parasta maatalouspolitiikkaa ei suinkaan ole omavaraisuuteen pyrkiminen, vaan protektionismin alasajo.
"Jokapäiväisestä ruuasta maksettava hinta on tärkeä asia. Hintakarusellissa halvimpien tarjousten perässä pyörivä ei tule useinkaan muistaneeksi, että edullisimman tarjouksen kustantaa aina joku jossain - ilmaista lounasta ei ole. Useimmiten tuo joku on Etelän tuottaja, jo ennestään ahtaalla oleva pienviljelijä.
Parhaimman esimerkin hinnan heilahteluista tarjoaa kahvin tuotanto: kansainväliset kauppasopimukset estävät tehokkaasti Etelän tuottajia jalostamasta kahviaan omissa tuotantolaitoksissaan. Raakakahvin hinta taas on riippuvainen maailmanmarkkinoista, joita ohjaavat ylikansallisten yhtiöiden oma etu ja itsekkäät mieltymykset -edullista ostajalle, totta kai. Maailmankaupat pyrkivät siihen, että tuottajat pystyisivät jalostamaan tuotteensa mahdollisimman pitkälle kotimaassaan, ja myymään tuotteensa sellaiseen hintaan, että pystyvät työllään myös elättämään itsensä.
Kansainvälinen maataloussopimus
Maailman kauppajärjestö WTO (World Trade Organisation) pyrkii aloittamaan uuden, laajan neuvottelukierroksen mahdollisimman pian. Joulukuussa 1999 Seattlessa USA:ssa järjestetty ministerikokous epäonnistui tässä tavoitteessa, mutta uusi ministerikokous järjestetään Qatarissa marraskuussa 2001. Parhaillaan käydään kuitenkin neuvotteluja maataloussektorin ja palvelujen kaupan avaamisesta (”vapauttamisesta), ja keskustellaan henkisistä teollis- ja tekijänoikeuksista (esim. patentit).
Kansainvälisillä sopimuksilla on tärkeä osa Etelän tuottajien asemalle. Tullit, tulonsiirrot, kiintiöt ja maataloustuet saattavat olla kaukaisia asioita perheviljelmällään tai osuuskunnassa työskentelevälle pienviljelijälle, mutta niiden vaikutus näkyy ja tuntuu siinä vaiheessa, kun sadosta ollaan sopimassa hintaa ostajan kanssa.
Tämän hetkinen poliittinen ilmapiiri antaa aihetta pelätä, että uusi maataloussopimus ei ainakaan paranna Etelän tuottajien asemaa:
- maataloustukien vähentäminen samassa suhteessa Etelässä ja Pohjoisessa haittaa enemmän köyhän Etelän tuotantoa
- maataloustuotteiden tuontitullien kieltäminen lisää elintarvikkeiden vientiä Etelästä Pohjoiseen. Tämä johtaa Pohjoisen tuotteiden polkumyyntiin Etelän ennestäänkin halpojen hintojen markkinoilla
- Etelän tuottajien kilpailukyvyn laskeminen sekä koti- että ulkomaanmarkkinoilla johtaa tuottajamaan oman elintarviketuotannon alenemiseen, jolloin Etelä on entistäkin riippuvaisempi Pohjoisen tuottamasta ruuasta."