Eli lyhykäisyydessään palstalaiset, mitenkä nimeäisitte lapsenne? Isän, vaiko äidin sukunimi? Ja millä perustein?
Lapsen sukunimi-gallup
***
521674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Meidän perhe käyttää kaksoisnimeä.
lapselle voi antaa kaksoisnimeä, käsittääkseni? Näin ainakin väittää tuo perheoikeusjuristipuolisoni, että kaksoisnimi tulee ainoastaan avioliiton kautta, eikä se periydy.
Jos ois yrittäny laittaa joskus lapselle kaksoisnimen, tietäs ettei se ole mahdollista.
No tuota tasoa taitaa olla muuki tietämys, tuulestatemmattuja väitteitä vain...
Tyyliin
Elli Noora Alexandra Jurvanen-Tötterström
Suomessa ette ainakaan.
Heh, no kyllähän oman nimeni vielä muistan. ;D
jos teiän lapsi tapaa toisen jolla on tupla nimi, niin mikä heidän lapsen sukunimeksi tulee?
Koskela-mäkinen tapaa Jokela-Koivun ja lapsesta tulee...?
Naisen mukaan. Jotta tapa yleistyisi ja tytöt ja pojat saataisiin asiassa samanarvoiseen asemaan.
vois antaa tyttölapselle isän nimi ja pojalle äidin nimi
lapsilla on kuitenkin oltava sama sukunimi perheen sisällä (enkä puhu nyt ns. uusperheistä), joten monilapsisissa perheissä ei voi tuolla lailla mixailla. Ellei tarkoittanut, että nimilinjaa alkaa vetämään esikoisen sukupuolen mukaan.
siitä tehty jokin laki?
näin laki sanoo.
Annetaan se nimi esikoisen sukupuolen mukaan, sillähän tämäkin juttu selviäisi.
Koska se on selvä pitkälle jatkunut perinne ja siinä tulee kaikista vähiten sekaannuksia ja lapsi tietää, mistä on polveutunut, ja sukupuukaan ei mene sekasotkuksi.
Lapselle isän nimi ellei ole jotain erityisen tärkeää syytä tehdä poikkeusta (esim. äidillä erittäin harvinainen sukunimi tai isän nimenä pökäläinen). Perusteena ihan yksinkertaisesti perinne (eivät kaikki perinteet välttämättä ole pahoja vaikka olisivatkin patriarkaalisia) ja toisaalta myös tämä perinteen pohjana oleva ajatus lapsen "tunnustamisesta". Äitihän tiedetään aina, mutta isän pitää tunnustaa lapsi ja yhtenä ulkoisena merkkinä tästä on nimen ja (ennen vanhaan) perintäoikeuden siirtyminen.
Yleensäkin kannatan näissä nimiasioissa perinteitä. En ymmärrä, miksi lapsi pitäisi nimetä Ridgeksi tai (jos suomalainen muuten) Rose Jennie Alishaksi.
..onko kyse ns. vahingosta. Jos on: äidin nimi; ellei: isän nimi.
Meillä menisi minun nimen mukaan. Avioituessa kysyin halusiko vaimo ottaa minun nimen vai otanko minä vaimon nimen.
Päätettiin näin. Noi on noi kaksoisnimi touhut aika pahuksen naurettavia. Jos pari ei osaa päättää kumman nimen ottaa, niin olisiko parempi pysyä vaikka avoliitossa.
isän nimi! Miksi tämä perinne pitäisi muuttaa? Siksi kun joku femari haluaa vai? Ei naisille kaikkea voi antaa, vaikka melkein kaiken jo ovatkin meiltä miehiltä ryöstäneet...
Lapsille isän nimi? Miksi? Eikö tuo ole ihan selvää äidin ohittamista ja näkymättömäksi tekemistä. Itse en koskaan vaihtaisi omaa nimeäni pois. Miehelle tasa-arvoinen tilanne on vähintään ryöstöä, voi teitä.
Äiti lapsen synnyttää ja useimmiten myös kasvattaa, miksi pitäisi antaa isän nimi?
Lapseni, kaikki 3, saivat minun eli isän nimen vaikka en ole naimisissa koskaan ollutkaan.
Avo-liitosta erottuamme lapset jäivät minulle ja minusta on hyvä että kaikki ollaan saman sukunimisiä.
yleensä eron jälkeen lapset jää äidille ja sitten äidillä on eri nimi kuin lapsilla.
Ja sinusta ero sellainen luonnollinen juttu, joka tulee aina.
Eläkää onnellisena avioeroonne asti. Pitäisköhän vihkikaavaa muuttaa.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
...jolla ei ole sinänsä syytä sitoutua "loppuiäkseen" (kun se on niin epämoderniakin), sitä, että lueteltaisiin;
- kunnes kuolema erottaa
- kunnes "tulee avioero"
- kunnes "kasvatte erillenne", tai
- kunnes "toinen rakastuu enemmän uuteen"...
Sillä tavalla ihmisistä ei tulisi niin lupaustensa rikkojia, ja ei-uskovilla (jotka eivät esim. usko avioliiton olevan ihmistä suurempi, pyhä instituutio) ei tulisi sitten minkäänlaisia syyllisyyden tunteita lupaustensa rikkomisesta, kun ei tarvitsisi tehdä epärealistisia lupauksia.
Sitä en oikein koskaan ole tajunnut, miksi sellaiset ihmiset haluavat "kirkollisen vihkimisen", jotka eivät esim. usko Jumalaan... ovat noin dunnepohjalta vain mukana - ja tilastojen mukaankin esim. ev.lut.kirkossa on paljon kyseisiä ihmisiä - jotka sitten menevät papin edessä ja seurakunnan läsnäollessa kuitenkin lupaamaan sen "kunnes kuolema erottaa". ??? Eikö sitä nyt voisi arvojansa ajatella vähän pidemmälle, ettei mene puhumaan semmoista, mitä ei edes sillä hetkellä tarkoita?
Avioliitto ei olekaan pyhä instituutio. Luterilaisessa kirkossa se ei ole sakramentti.
...kuitenkin se on lupaus, kristillinen avioliitto siis, ja on aina parempi olla lupaamatta, kuin rikkoa lupauksensa.
Sitä en ymmärrä, miksi nykyisin esim. Suomessa pitäisi "ruikuttaa" siitä, että kristillinen avioliitto on rankkaa jne. Suomessa on uskonnon vapaus.
Sen johdosta ymmärrän yhä vähemmän sitä, että mennään "kristilliseen avioliittoon" ellei olla kristittyjä. Se ei mahdu kaaliin - miksi tehdä uskonnosta vain "perinteitä" ja "tapoja", jotka voidaan sitten pistää syrjään, kun ruoho olisikin viherjämpää toisaalla (esim. Jeesus kritisoi juuri fariseuksia tällaisesta kaksinaismoralismista).
Jos lapsella on äitin nimi, tulee heti mieleen ettei isästä taida olla tietoo
tietää onko lapsella äidin nimi, ei sukunimi kerro kummalta se nimi on peräisin
nii tietää kyllä.
äidin, niin tietää varmaan myös isän olemassaolon.
tietenki tietää että isä on olemassa, mutta ei tiedä onko lapsi tunnustettu
mitä väliä sillä on?
Epäileekö joku että äiti ei ole oikea äiti, jos asuu samassa perheessä ja mitä väliä silläkään on?
Se kertoo äitin olevan kevytkenkänen, ellei tiedä lapsensa isää.
koko perheellä pitää olla sama isän sukunimi.
Vasta vuodesta 1921 kaikilla suomalaisilla on pitänyt olla sukunimi!
Sitä ennen käytäntö oli kirjava; tavallisen rahvaan puolella itäsuomalaisilla esiintyi yleisesti sukunimiä aikaisemminkin.
http://www.genealogia.fi/nimet/nimi21s.htm
---
Ei se siis ole niin nuukaa, onko kansalaisella isältä vai äidiltä periytyvä sukunimi, liikanimi, vai sovitaanko vaikka kutsumanimen yhteyteen tuleva toinen ristimänimi "sukunimeksi"...
jos sinun nimesi olisi vaikka "Hertta Jussinpoika"?
Eikös noilla Islantilaisilla ole ihan kiva käytäntö.
Jos Eeva ja Aatu saavat tytön niin siitä tulee vaikka Liisa Eevantytär jos taas pojan, niin siitä tulee vaikka Pekka Aatmaninpoika.
Muistaakseni jokin tällainen käytäntö heillä Jäämaassa on.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Sukunimi siinä missä Arkimies tai Sonninenkin.
...totta kai, on mun lapsilla. Asiasta tietty puhuttiin jo, ennen kuin päätös lapsien hankkimisesta syntyi.
Tuplasukunimi on yliampuvaa hommaa - on hyvä, että perheessä on sopimus asiasta.
Mikäli oletetaan, että minä isänä otan osaa lapsieni elatukseen, niin pitää lapsilla olla isänsä nimi.
..edes hetkisen asiaa toisinpäin.
Luuletko tosiaan, että äiti voi välttyä elatukselta jos lapsilla on miehen sukunimi?
mitään syytä valita lapsille muuta kuin isän nimi.
nothing
Tämä panee monen äidin olettamaan, että miksi sitten osallistua lapsensa elättämiseen, kun ei lapsella ole äidin sukunimeäkään.
En ollut siis yksin pohtimassa tätä asiaa.
...ihan omat henkilökohtaiset periaatteet.
Minusta on ihan jees, jos joku pariskunta valitsee toisin.
Mutta minulle on henkilökohtaisesti tärkeää, että lapsilla on isänsä sukunimi. Jotenkin lienen silleen perinteellinen... ja jos kerta homma on valittavissa, ja lasteni äiti siihen suostunut, niin ihan jees.
Ts. kyseessä on ns. pariskuntakohtainen valinta, josta ei sen enempiä.
...että meidän tapauksessa on sukunimeni harvinaisempi, kuin esim. vaimon.
Toisaalta vaimo valitsi ottaa mun sukunimen sen takia, kun oli sitä mieltä, että perheessä yksi sukunimi on tarpeen. (Minä en pistänyt mitään ehtoa, että vaimolla pitäisi olla mun nimi, jossei halua).
Mutta lasten suhteen oli tosiaan selkee malli, että mun lapsilla on mun sukunimi - ikään kuin tulee semmoinen sitoutuminen sitäkin kautta perheeseen...
Tietysti, kun aloin pohtia, niin miksipä ei voisi ajatella esim. sitä, että tyttölapsilla olisi äitinsä nimi ja poikalapsilla isänsä nimi? Tavallaan menisivät nämä sukulinjat sitä myöten.
Islannissahan ei tämmöisiä ongelmia ole, kun siellä sukunimi ei ole "pysyvänoloinen" jne.
...mulle ihan riittää, että juuri minun lasteni äiti osallistuu nyt meidän yhteisten lapsiemme hoitoon... ihan omasta vapaasta tahdostaan.
Yleensäkin, mulle on sama, mitä muut asiasta ajattelevat - sitä ihmettelen, miksi asiasta tehdä ongelmaa. Esim. minä selvitin ennalta kantani asiaan, joka oli rouvan mielestä ok. Sekin osoittaa, että sovimme yhteen.
Jätän täyden vapauden omasta puolestani pariskunnille sopia keskenään asioista. En tule koskaan äänestämään sellaisen lain puolesta, että pitäisi olla esim. isän nimi - sen enempää kuin esittäisin nykylain tiukentamiste muutenkaan.
Tosin minusta on ihan jees se, että sisaruksilla on sama sukunimi. Se on ihan järkevää.
rouva olisi ollut ehdottomasti eri mieltä?
Olisiko syntynyt proffapesue?
... vaikea mennä "taannehtivasti vannomaan". Mutta noin ennalta tuli keskustelussa esille, että arvostan sitä, että minun lapsillani on mun sukunimi. Kyllä asia oli minulle tärkeä. Rouvalle ei niinkään, joten menimme aivan sovussa eteenpäin.
Siitä en tiedä, mikä pesueesta tuloo - tyttö on päättänyt ruveta isojen laivojen kapteeniksi, eikä toistaiseksi haaveile proffan urasta. Pojatkin ovat olleet sitä mieltä, että mun homma näyttää tylsältä.
Ja jos oletetaan että äiti osallistuu lastensa elatukseen, pitää näillä sitten tietysti olla äidin sukunimi...
...ei oleteta näin. Fiksumpi olisi ehkä huomannut jo tuosta yläpuolella olleesta jatkokeskustelustakin?
...kaikilla suomalaisilla naisilla lienee ainakin "jonkun isän nimi" jo nyt, koska alkujaan sukunimilaki pohjautui isän sukunimeen.
Ts. siinä mielessä kaikki sukunimet pohjautuvat jonkun "isästä".
Ihan puhtaasti feministinen liike olisi nyt semmoinen, että äiti keksisi itselleen ihan uuden ja originaalin sukunimen, ja sitten se olisi se "äidin suku".
...mistäs sitä tietää, vaikka joku feministinen liike vaikka innostuisikin tästä - ajatuksen saa varastaa (luulen keksineeni tämän nyt tässä itse, mutta on aina mahdollista, että joku toinen on jo aiemminkin keksinyt saman asian - en siis nyt ainakaan tietoisesti plagioi tätä ajatusta).