tervehdys kaikille pohtijoille
Ensimmäinen ja fundamentaalein oivallus, joka yksilön kannattaa tehdä on: Sinä olet yhdenvertainen Jumalan/Hengen/kaiken -kanssa. Sinä olet yhtä kaiken kanssa. Tämä lukee monessa paikassa ja niin moni opettaja on sen sanonut, mutta jotta asian tajuaisi "oikein" se pitää kokea. Samalla kun tämän tajuaa (eli kokee), menettää myös hyvä/paha -merkityksensä, ja kaikki dualistiset asiat tässä maailmankaikkeudessa. Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että jos ihminen haluaa jatkaa mellastustaan kauan tällä planeetalla niin valtaosan väestöstä tulisi kokea / tajuta tämä asia. Meidän oma tiede sen sanoo myös: kaikki aine syntyi alkuräjähdyksessä. Me siis olemme yhtä kaiken kanssa.
Ihmiset monesti kavahtavat ajatusta että ei olisi Jumalan määräämää hyvää/pahaa. Ymmärrän vallan hyvin että se tuntuu pelottavalta. Olisimmeko yksin, ilma isompaa vahvempaa tahoa? No tavallaan olemme, ja kuitenkin emme. Jotta voisimme kokea maailman (eli jumalan) asioilla täytyy olla vastakohtansa. Ei voi olla mustan kokemusta ellei jossain ole valkoista. Tätä kautta ajateltuna vastakohdat ovat yhtä arvokkaita, jotta voisimme kokea ne. Tämän vasta täytyykin tuntua pelottavalta. Kun ihminen saavuttaa valaistuksen välähdyksiä, hän tajuaa olevansa laajempi kuin hänen kehonsa hän kokee pyytettömän rakkauden tunteen, hän kokee olevansa pohjimmiltaan tuo rakkaus. Tuossa mielentilassa mikään ei pelota. Tuossa mielentilassa näkee asioiden läpi. Tuossa tilassa ihminen toimii automaattisesti hengen mukaisesti ja aina rakastavasti. Koska hän tajuaa olevansa rakkaus/osa Jumalaa/elämä jne.
Ihmisten olisi ymmärrettävä että dualistisessa maailmassa emme voi saada aikaan sääntöjä, sopimuksia, joita kaikki noudattaisi. Kaikella on kääntöpuolensa: Joidenkin mielestä taisteleva ihmisryhmä on terroristeja, taistelevan ihmisryhmän mielestä he ovat tavallisia ihmisiä taistelemassa vapautensa puolesta viimeiseen hengen vetoon. Ihmiset tekevät paljon "pahaa", koska he luulevat ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, ja väkivallan kierre jatkuu loputtomiin. Ihmiskunnan ainoa toivo on Jumalan tuleminen, siis ihmisten herääminen hengelliseen tietouteen, siis ihmisen oman jumalallisuuden ymmärtäminen.
Mistä tämän "hengellisen" kokemuksen sitten saa??????
Oman itsensä oivallukseen on miljoonia teitä. enkä usko että maailmassa on ketään, joka ei olisi saanut edes pientä välähdystä tästä. Suurin este monilla on varmaan lörpöttelevä mieli, joka uskoo ihan täysin tämä dualistisen maailman asioihin. Lapsesta asti kun on opetettu jotakin, sitä on paha mielen tasolla kyseenalaistaa. Ehkäpä ne hetken kun ihminen tekee jotakin täydessä harmoniassa ajattelematta mitään, hän voi omasta tahdostaan kokea itseään vähän enemmän ja saada kokemuksen omasta "sielustaan".
Kokemuksen kautta usko tai pohdinta muuttuu tiedoksi ja kun tekee kokemuksesta pysyvän, on valaistunut kokonaan.
T:\Lörpöttelevä mieli
Ensimmäinen ja fundamentaalein oivallus, joka yksilön kannattaa tehdä on: Sinä olet yhdenvertainen Jumalan/Hengen/kaiken -kanssa. Sinä olet yhtä kaiken kanssa. Tämä lukee monessa paikassa ja niin moni opettaja on sen sanonut, mutta jotta asian tajuaisi "oikein" se pitää kokea. Samalla kun tämän tajuaa (eli kokee), menettää myös hyvä/paha -merkityksensä, ja kaikki dualistiset asiat tässä maailmankaikkeudessa. Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että jos ihminen haluaa jatkaa mellastustaan kauan tällä planeetalla niin valtaosan väestöstä tulisi kokea / tajuta tämä asia. Meidän oma tiede sen sanoo myös: kaikki aine syntyi alkuräjähdyksessä. Me siis olemme yhtä kaiken kanssa.
Ihmiset monesti kavahtavat ajatusta että ei olisi Jumalan määräämää hyvää/pahaa. Ymmärrän vallan hyvin että se tuntuu pelottavalta. Olisimmeko yksin, ilma isompaa vahvempaa tahoa? No tavallaan olemme, ja kuitenkin emme. Jotta voisimme kokea maailman (eli jumalan) asioilla täytyy olla vastakohtansa. Ei voi olla mustan kokemusta ellei jossain ole valkoista. Tätä kautta ajateltuna vastakohdat ovat yhtä arvokkaita, jotta voisimme kokea ne. Tämän vasta täytyykin tuntua pelottavalta. Kun ihminen saavuttaa valaistuksen välähdyksiä, hän tajuaa olevansa laajempi kuin hänen kehonsa hän kokee pyytettömän rakkauden tunteen, hän kokee olevansa pohjimmiltaan tuo rakkaus. Tuossa mielentilassa mikään ei pelota. Tuossa mielentilassa näkee asioiden läpi. Tuossa tilassa ihminen toimii automaattisesti hengen mukaisesti ja aina rakastavasti. Koska hän tajuaa olevansa rakkaus/osa Jumalaa/elämä jne.
Ihmisten olisi ymmärrettävä että dualistisessa maailmassa emme voi saada aikaan sääntöjä, sopimuksia, joita kaikki noudattaisi. Kaikella on kääntöpuolensa: Joidenkin mielestä taisteleva ihmisryhmä on terroristeja, taistelevan ihmisryhmän mielestä he ovat tavallisia ihmisiä taistelemassa vapautensa puolesta viimeiseen hengen vetoon. Ihmiset tekevät paljon "pahaa", koska he luulevat ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa, ja väkivallan kierre jatkuu loputtomiin. Ihmiskunnan ainoa toivo on Jumalan tuleminen, siis ihmisten herääminen hengelliseen tietouteen, siis ihmisen oman jumalallisuuden ymmärtäminen.
Mistä tämän "hengellisen" kokemuksen sitten saa??????
Oman itsensä oivallukseen on miljoonia teitä. enkä usko että maailmassa on ketään, joka ei olisi saanut edes pientä välähdystä tästä. Suurin este monilla on varmaan lörpöttelevä mieli, joka uskoo ihan täysin tämä dualistisen maailman asioihin. Lapsesta asti kun on opetettu jotakin, sitä on paha mielen tasolla kyseenalaistaa. Ehkäpä ne hetken kun ihminen tekee jotakin täydessä harmoniassa ajattelematta mitään, hän voi omasta tahdostaan kokea itseään vähän enemmän ja saada kokemuksen omasta "sielustaan".
Kokemuksen kautta usko tai pohdinta muuttuu tiedoksi ja kun tekee kokemuksesta pysyvän, on valaistunut kokonaan.
T:\Lörpöttelevä mieli
Vastaukset 6
Vanhimmat
...
>että ei olisi Jumalan määräämää hyvää/pahaa.
Ei tähän voi muuta todeta.
harmillista kun kommenttisi oli niin lyhyt, olisi hauska rakentaa pidempääkin keskustelua selvästikin näin erilaisten maailmankatsomusten välille.
Onpa harmillista, että täälläkin palstalla ihmiset ovat niin "lakiin"sidottuja, että joka asiaa täytyy peilata raamatun avulla.
Olen aika paljon samoilla linjoilla kanssasi tästä "tajuntaa laajentavasta" kokemuksesta. Jos, olisin oikeasti uskovainen, siis sellainen joka lukee raamattua tai käy kokouksissa, voisin rinnastaa kokemusta siihen kun pyhä henki valtaa ruumiin ja mielen. Ja sitä tuntee sellista ylitsevuotavaa rakkautta kaikkea kohtaan.
Monet uskovaiset eivät ymmärrä käsitettä, että Jumala on meissä jokaisessa, ja hän on kaikkialla. Joten me ihmiset käytännössä elämme ja hengitämme Jumalaa. Niinkuin myös sinä sanoit,että maailma = jumala. Näin minäkin sen kutakuinkin ymmärrän.
Minusta näyttää siltä, että moni uskovainen kyllä kokee Jumalan, mutta sotkee tähän kokemukseen sitten erilaisia raamatun taivas-helvetti käsityksiä, jotka on selvästi syntyneet ihmisen kapeasta mielestä käsin. Kaikki opetukset ovat vain suuntaviittoja Jumalan henkilökohtaiseen kokemiseen.Minun mielestäni etsivän ihmisen pitäisi hakea sellainen oppi, joka hänen sydämessään tuntuu oikealta.
Olen varma siitä, että silloin kun tunnet olevasi yhteydessä kaikkeen ja tunnet rakkauden virtaavan lävitsesi, tunnet tietäväsi kaiken oleellisen Jumalasta. Siinä mielentilassa ei tarvitse uskoa...sitä vain jotenkin tietää. Intuitiivisesti.Kaikki on rakkautta. Kaikki on täydellisesti juuri nyt. Asiat ei itse asiassa edes voi olla muuten kuin täydellisesti.
Jokaisen pitäisi heittää kirjallinen oppinsa pois kun on itse saanut yhteyden kaikkeen. Kyllä suora henkinen yhteys maailmankaikkeuteen aina pyhät tekstit voittaa. Itse asiassa kaikki suuret mestarit ovat aina pyytäneet ihmisiä astumaan itse mestarin tielle.
Suurin opettaja ei ole se, jolla on eniten oppilaita, vaan se, jolla on eniten mestareita.
Neal Donald Walsch kirjassaan keskusteluja Jumalan kanssa (aivan loistava opus..ja minun mielestäni aikas hauskakin)kertoo maailmankaikkeuden laajenemisen (ja mahdollisen) tulevaisuudessa tapahtuvan supistumisen olevan Jumalan hengitystä.Tuossa kirjassa on kertakaikkiaan (ainakin minulle) kaikista selkein ja kaunein kertomus elämän tarkoituksesta ja rakenteesta.