VT:n vanhemmissa kirjoituksissa saatana esiintyy harvoin,ollen marginaalinen olennto.
Esimerkiksi Genesiksessä ei esiinny sanaa Saatana ollenkaan. Puhutaan käärmeestä joka viettelee Eevan. Saatanaa ei suoraan liitetä Saatanaan ennen kuin vasta niin kaukana,kuin ilmestyskirjassa.
Sana "saatana" merkitsee "vastustajaa"
(sanaa käytetty ihmisvastustajista sodassa, 1 Kun.5:18 ; 14:14 jne.).
Sanaa on käytetty VT:ssa merkitsemään "vastustajaa, joka laittaa esteen tielle". 4 Moos.22:32
Herran enkeli on estämässä Bileamin kulkemista, tekstissä siis Jahven oma enkeli on "saatana" eli vastusta.
Mitään erillistä itsenäisesti toimivaa olentoa nimeltä saatana ei siis vielä mainittu.
Jobin kirjassa Saatana esiintyy ensi kerran erillisenä yliluonnollisena entiteettinä, joka "kiertelee maata" ja jolla on pääsy
"Jumalan poikien" kanssa Jumalan eteen, missä Saatana syyttää hurskaita (Job 1:6-12; 2:1-7). Jumala keskustelee Ssaatanan kanssa ja kehuu Jobia.
Jumala suostuu Ssaatanan ehdotukseen koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä.
Mistään ei ilmene, että Jumalan ja Saatanan välillä olisi vihollisuus -saati että Saatana "tekisisi syntiä".
Saatana ensin pyytää lupaa Jumalalta ja toimii sitten täysin Jumalan antaman toimeksiannon mukaisesti.
Hän ei riko asetettuja rajoja Jobin koettelemisessa.
Saatanalla on esteetön pääsy Jumalan eteen aivan kuten muillakin "Jumalan pojilla".
1 Kun.22:19-23
Kuvataan myös Jahven taivaallinen hovi,
jolta Jahve kysyy neuvoa:
Pitäisi eksyttää jumalaton kuningas Ahab sotaan, jotta Ahab saataisiin kuolemaan.
Taivaallisen hovin jäsenet antoivat vain huonoja ratkaisuja, kunnes paikalle tuli henki, joka lupasi mennä valheen hengeksi profeettojen suuhun eksyttämään Ahabin lähtemään sotaan.
Jumala hyväksyi ehdotuksen ja antoi hengelle luvan mennä eksyttämään Ahabin.
Jahve itse asiassa antaa tunnustusta hengen kyvylle eksyttää ihmisiä.
Saatana siis toimi Jahven valtuuttamana.
Ei ainuttakaan merkkiä Saatanan "vastavoimaisuudesta" tai muustakaan.
Vasta myöemmin Saatana esiintyy itsenäisenä voimana, joka "nousee tuhotakseen Israelin" viettelemällä Daavidin tekemään väestönlaskennan (1 Aik.21:1).
Sama tapahtuma on kuvattu vanhemmissa Raamatun kirjoissa täysin eri tavalla:
2 Sam.24:1 mukaan Jumala itse vihastui Israeliin
ja saadakseeb Daavidin kansaa vastaan Jahve käski Daavidia tekemään väestönlaskennan.
Tässä kertomuksessa Saatana ei esiinny tapahtumien alkuunsaattajana.
Demonit mainitaan
5 Moos.32:17, Ps.106:37, 2 Aik.11:15, 3 Moos.17:7.
Juutalaisten demoniopissa on yhteistä Arabian beduiinien henkiuskomuksien kanssa, paljon vaikutteita muinaisesta Kaldeasta, jonka demonioppi on pääosin esi-seemiläistä.
Demoneilla on kaksi luokkaa VT:ssa:
"se'irim" ja "shedim".
Se'irim ("karvaiset olennot") kuvaa henkiä, joille israelilaiset uhrasivat avoimilla kentillä (3 Moos.17:7) ja ne olivat satyyrin kaltaisia autiomaassa tanssivia henkiä. Ne ovat identtisiä Arabian metsien ja autiomaiden henkien (jinn) kanssa.
Shedim-demonit (5 Moos.32:17, Ps.106:37) tarkoittavat myrskydemonia (Jes.13:6).
Nimi saatu Kaldean mytologian seitsemältä pahalta jumaluudelta,joita kutsuttiin nimeltä "shedim" ,joka Kaldeassakin tarkoitti myrskydemonia.
Lisäksi sanaa käytettiin "tuhoojasta", joka hävitti esikoiset niistä taloista, joissa ei ollut verimerkkiä oven kamanoissa ja pielissä.
2 moos 13:23
Vaikka shedimit ovat demoneja niin nämä "pahan sanansaattajat" toteuttavat ainoastaan niitä hallitsevan Jumalan käskyjä,-tarkemmin Jumalan säätämien rangaistuksien toimeenpanijoina.
Tuhon demonit ovatkin tässä Jahven vihan toteuttajia.
Ei näy merkkiäkään pahasta ja Jumalan tahtoa vastustavasta luopiolaumasta..
VT:n kirjoituksissa Jumala on kaikkien tapahtumien aikaansaaja:
Jahve yksin tekee onnen ja onnettomuuden, valon ja pimeyden, elämän ja kuoleman, korottaa ja alentaa
1 Sam.2:6-7;1 Sam.16:14 Jahve lähetti itse pahan hengen vaivaamaan Saulia, ei siis saatana.
Jes.45:7 "Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden",
Aam.3:6 "..Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?".
VT ei tue erottelua, jonka mukaan kaikki pahat asiat ovat "saatanan aikaansaannoksia" ja kaikki hyvä ja onnellinen on Jahven aikaansaamaa.
VT:n teologia on vanhastaan monismia: ei ole kahta erillistä keskenään taistelevaa voimaa, joista toinen tuottaa hyvää ja toinen pahaa, vaan ainoastaan Yksi, joka tuottaa kaiken ja on kaiken maailmassa tapahtuvan takana viime kädessä.
Merkit pahasta Saatanasta tulevat esiin vasta Uudessa Testamentissa:
1 Joh.3:8 mukaan jokainen, joka tekee syntiä on saatanasta ja saatana on ain tehnyt syntiä - toisaalta löytyy tekstejä, jotka on tulkittu kuvaamaan Saatanan langenneenä: hän ei näissä-ristiriitaista kyllä-ollut alusta asti paha,
vaan hän oli alussa korkea-arvoinen, kaunis ja viisas kerubi, joka tuli ylpeäksi omasta viisaudestaan ja sen tähden lankesi
(Hes.28; Jes.14; tekstit kuvaavat varsinaisesti Tyyron ja Babylonian hallitsijoiden ylpeyttä ja tuomiota, mutta niiden on tulkittu kuvaavan myös saatanan lankeemusta).
Vaikka Vanhassa Testamentissa ei löydy Saatanan aiheuttamasta pahasta merkkejä,niin
evankeliumeissa niitä esiintyy silmiinpistävän usein:demonit, pahat henget, ovat varsin tavallisia sairauden ja kärsimyksen aiheuttajina.
Koko maailma kuvataan olevan saatanan vallassa.
Saatana kuvataan UT:ssa oman kuningaskuntansa hallitsijana ja peräti "tämän maailman jumalana ja ruhtinaana", kuoleman levittäjänä maailmaan, kiusaajana, syntiin viettelijänä, "valheen isänä", murhaajana, "vanhana käärmeenä" ja uskovien pahimpana vihollisena sekä eksyttäjänä (2 Kor.2:11; 1 Piet.5:8 jne.).
Toisin kuin VT:ssa ei UT:n mukaan saatana pääse enää Jumalan eteen taivaaseen syyttämään uskovia eikä saatanan toimenkuvaan sisälly enää osallistuminen Jumalan taivaalliseen hoviin (Ilm.12).
- - - - - - -
Kysymys kuuluukin:
Mitä Uuden ja Vanhan testamenttien oppien välillä on tapahtunut-ja miksi?
Miten uskontokuntanne selittää tämän selvästi havaittavissa olevan ristiriidan,jonka jokainen tutkija taatusti löytää?
Esimerkiksi Genesiksessä ei esiinny sanaa Saatana ollenkaan. Puhutaan käärmeestä joka viettelee Eevan. Saatanaa ei suoraan liitetä Saatanaan ennen kuin vasta niin kaukana,kuin ilmestyskirjassa.
Sana "saatana" merkitsee "vastustajaa"
(sanaa käytetty ihmisvastustajista sodassa, 1 Kun.5:18 ; 14:14 jne.).
Sanaa on käytetty VT:ssa merkitsemään "vastustajaa, joka laittaa esteen tielle". 4 Moos.22:32
Herran enkeli on estämässä Bileamin kulkemista, tekstissä siis Jahven oma enkeli on "saatana" eli vastusta.
Mitään erillistä itsenäisesti toimivaa olentoa nimeltä saatana ei siis vielä mainittu.
Jobin kirjassa Saatana esiintyy ensi kerran erillisenä yliluonnollisena entiteettinä, joka "kiertelee maata" ja jolla on pääsy
"Jumalan poikien" kanssa Jumalan eteen, missä Saatana syyttää hurskaita (Job 1:6-12; 2:1-7). Jumala keskustelee Ssaatanan kanssa ja kehuu Jobia.
Jumala suostuu Ssaatanan ehdotukseen koetella Jobin jumalanpelon vilpittömyyttä.
Mistään ei ilmene, että Jumalan ja Saatanan välillä olisi vihollisuus -saati että Saatana "tekisisi syntiä".
Saatana ensin pyytää lupaa Jumalalta ja toimii sitten täysin Jumalan antaman toimeksiannon mukaisesti.
Hän ei riko asetettuja rajoja Jobin koettelemisessa.
Saatanalla on esteetön pääsy Jumalan eteen aivan kuten muillakin "Jumalan pojilla".
1 Kun.22:19-23
Kuvataan myös Jahven taivaallinen hovi,
jolta Jahve kysyy neuvoa:
Pitäisi eksyttää jumalaton kuningas Ahab sotaan, jotta Ahab saataisiin kuolemaan.
Taivaallisen hovin jäsenet antoivat vain huonoja ratkaisuja, kunnes paikalle tuli henki, joka lupasi mennä valheen hengeksi profeettojen suuhun eksyttämään Ahabin lähtemään sotaan.
Jumala hyväksyi ehdotuksen ja antoi hengelle luvan mennä eksyttämään Ahabin.
Jahve itse asiassa antaa tunnustusta hengen kyvylle eksyttää ihmisiä.
Saatana siis toimi Jahven valtuuttamana.
Ei ainuttakaan merkkiä Saatanan "vastavoimaisuudesta" tai muustakaan.
Vasta myöemmin Saatana esiintyy itsenäisenä voimana, joka "nousee tuhotakseen Israelin" viettelemällä Daavidin tekemään väestönlaskennan (1 Aik.21:1).
Sama tapahtuma on kuvattu vanhemmissa Raamatun kirjoissa täysin eri tavalla:
2 Sam.24:1 mukaan Jumala itse vihastui Israeliin
ja saadakseeb Daavidin kansaa vastaan Jahve käski Daavidia tekemään väestönlaskennan.
Tässä kertomuksessa Saatana ei esiinny tapahtumien alkuunsaattajana.
Demonit mainitaan
5 Moos.32:17, Ps.106:37, 2 Aik.11:15, 3 Moos.17:7.
Juutalaisten demoniopissa on yhteistä Arabian beduiinien henkiuskomuksien kanssa, paljon vaikutteita muinaisesta Kaldeasta, jonka demonioppi on pääosin esi-seemiläistä.
Demoneilla on kaksi luokkaa VT:ssa:
"se'irim" ja "shedim".
Se'irim ("karvaiset olennot") kuvaa henkiä, joille israelilaiset uhrasivat avoimilla kentillä (3 Moos.17:7) ja ne olivat satyyrin kaltaisia autiomaassa tanssivia henkiä. Ne ovat identtisiä Arabian metsien ja autiomaiden henkien (jinn) kanssa.
Shedim-demonit (5 Moos.32:17, Ps.106:37) tarkoittavat myrskydemonia (Jes.13:6).
Nimi saatu Kaldean mytologian seitsemältä pahalta jumaluudelta,joita kutsuttiin nimeltä "shedim" ,joka Kaldeassakin tarkoitti myrskydemonia.
Lisäksi sanaa käytettiin "tuhoojasta", joka hävitti esikoiset niistä taloista, joissa ei ollut verimerkkiä oven kamanoissa ja pielissä.
2 moos 13:23
Vaikka shedimit ovat demoneja niin nämä "pahan sanansaattajat" toteuttavat ainoastaan niitä hallitsevan Jumalan käskyjä,-tarkemmin Jumalan säätämien rangaistuksien toimeenpanijoina.
Tuhon demonit ovatkin tässä Jahven vihan toteuttajia.
Ei näy merkkiäkään pahasta ja Jumalan tahtoa vastustavasta luopiolaumasta..
VT:n kirjoituksissa Jumala on kaikkien tapahtumien aikaansaaja:
Jahve yksin tekee onnen ja onnettomuuden, valon ja pimeyden, elämän ja kuoleman, korottaa ja alentaa
1 Sam.2:6-7;1 Sam.16:14 Jahve lähetti itse pahan hengen vaivaamaan Saulia, ei siis saatana.
Jes.45:7 "Minä, joka luon valon ja luon pimeyden ja tuotan yhtä lailla onnen ja onnettomuuden",
Aam.3:6 "..Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä aiheuttamatta?".
VT ei tue erottelua, jonka mukaan kaikki pahat asiat ovat "saatanan aikaansaannoksia" ja kaikki hyvä ja onnellinen on Jahven aikaansaamaa.
VT:n teologia on vanhastaan monismia: ei ole kahta erillistä keskenään taistelevaa voimaa, joista toinen tuottaa hyvää ja toinen pahaa, vaan ainoastaan Yksi, joka tuottaa kaiken ja on kaiken maailmassa tapahtuvan takana viime kädessä.
Merkit pahasta Saatanasta tulevat esiin vasta Uudessa Testamentissa:
1 Joh.3:8 mukaan jokainen, joka tekee syntiä on saatanasta ja saatana on ain tehnyt syntiä - toisaalta löytyy tekstejä, jotka on tulkittu kuvaamaan Saatanan langenneenä: hän ei näissä-ristiriitaista kyllä-ollut alusta asti paha,
vaan hän oli alussa korkea-arvoinen, kaunis ja viisas kerubi, joka tuli ylpeäksi omasta viisaudestaan ja sen tähden lankesi
(Hes.28; Jes.14; tekstit kuvaavat varsinaisesti Tyyron ja Babylonian hallitsijoiden ylpeyttä ja tuomiota, mutta niiden on tulkittu kuvaavan myös saatanan lankeemusta).
Vaikka Vanhassa Testamentissa ei löydy Saatanan aiheuttamasta pahasta merkkejä,niin
evankeliumeissa niitä esiintyy silmiinpistävän usein:demonit, pahat henget, ovat varsin tavallisia sairauden ja kärsimyksen aiheuttajina.
Koko maailma kuvataan olevan saatanan vallassa.
Saatana kuvataan UT:ssa oman kuningaskuntansa hallitsijana ja peräti "tämän maailman jumalana ja ruhtinaana", kuoleman levittäjänä maailmaan, kiusaajana, syntiin viettelijänä, "valheen isänä", murhaajana, "vanhana käärmeenä" ja uskovien pahimpana vihollisena sekä eksyttäjänä (2 Kor.2:11; 1 Piet.5:8 jne.).
Toisin kuin VT:ssa ei UT:n mukaan saatana pääse enää Jumalan eteen taivaaseen syyttämään uskovia eikä saatanan toimenkuvaan sisälly enää osallistuminen Jumalan taivaalliseen hoviin (Ilm.12).
- - - - - - -
Kysymys kuuluukin:
Mitä Uuden ja Vanhan testamenttien oppien välillä on tapahtunut-ja miksi?
Miten uskontokuntanne selittää tämän selvästi havaittavissa olevan ristiriidan,jonka jokainen tutkija taatusti löytää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
toi vastustaja... ei jaksnu lukea ei sitte millään .. laita pienempään muotoon kiitos
Vanhassa testamentissa oleva Saatana oli selvästi Jumalan alainen ja teki mitä Jumala sanoi,eikä yhtään yli. Vanhan Testamentin Saatana on selvästi vain yksi Herran enkeleistä.
Hänellä ei ole havaittavissa minkäänlaista valtaa tai riitaa Jumalan kanssa.
Uuden Testamentin Saatana onkin sitten yhtäkkiä muuttunut maailman ja Jumalan viholliseksi.
Jehovan Todistajat eivät ole käsitelleet asiaa mitenkään,vaikka se on helposti havaittavissa.
Puhutaan "ennakkotapauksesta",vaikka ei ole edes merkkejä siitä,että Saatanalla ja Jumalalla olisi ollut jokin "ennakkotapaus" VT:n aikoihin.
Heidän kiistansa on selvästi uudempaa perua.
Esitit mielenkiintoisen katsauksen saatanasta ja hänen esiintymisestään Vanhemmassa Testamentissa.
Siitä heräsikin ajatus mieleeni, että kun vanhat kirjoitukset loppuvat ja uudet alkavat niin väliin jää aika pitkä aika.
Kun evankeliumeja ja muita uuden testamentin juttuja kirjoiteltiin, lisättiin niihin nämä uudet saatanaopit. Luultavasti senaikaisille ihmisille oli kehittynyt jostain syystä nämä demonikauhut ja pelot.
Niillä sitten haluttiin tehdä vaikutus naapureihin.
Se, mistä nämä opit tulivat on helppo vastata. Ne lainattiin ehkä osin muuteltuina omiin tarkoituksiin ja kirjoituksiin muilta senaikaisilta heimoveljiltä.
Kyllä siellä Vanhassa Testamentissakin se Saatana mainitaan, jopa kirkkoraamatussakin. Kukas se Evan huijasi ottamaan sen hedelmän ja tarjoamaan Aatamille? Kuka kyseenalaisti Jumalan suveneriuden, ei kai Jumala itse? Sieltä löytyy myös kertomus siitä, mikä Saatana ENSIN oli.
Genesiksen viettelijä oli käärme.
Ei mainittu siinä yhteydesta Saatanaan.
Ei mainittu olleen edes mikään Saatanan käsinukke..rankaisihan Jumala käärmettä viettelystä pakottaen tämän "ryömimään mahallaan ja syömään tomua".
Genesiksen käärme yhdistetään Saatanaan vasta UT:n lopussa,ilmestyskirjassa.
Olen tutustunut Raamattuun kohtuullisen syvällisesti. Itselläsi on havaittavissa tiettyjä tiedon puutteita aiheeseen liittyen.
Jostakin syystä Jumala näki hyväksi paljastaa täyden tiedon Saatanastakin vain vähitellen (vrt. Joh 16:12, Ap 1:7). Näin on tapahtunut myös Jumalan valtakunta -teeman suhteen.
Saatanasta:
http://www.watchtower.org/library/w/2002/10/15/article_01.htm
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/rq/index.htm
josta "Kuka Panettelija on?"
Kijoitti: ASO
Koska mm. Jobin kirjassa SELVÄ PUHEVÄLI Jumalan kanssa. Muutenkin Vanhassa testamentissa EI LÖYDY VIITTEEN VIITETTÄ SAATANAN JA JUMALAN SODASTA.
Luulisi tuollaisen merkityksellisen asian heijastuvan-jos ei muuten niin rivien välistä
Itse asiassa vaikuttaa enemmän siltä,että Saatana on VT:n aikoihin ollut liitossa Jumalan kanssa ja tehnyt tämän "likaisia töitä". Ilmeisesti UT:n Jeesuksen tuleminen maan päälle on vaikuttanut Saatanan ja Jumalan suhteeseen.
Selittää tilannetta huomattavasti laajemmin ja paremmin,kuin "ennakkotapaus",josta ei edes löydy suoria viitteitä.
Raamatussa ei mm. löydy lausetta,jossa Saatanan väitettäisiin olevan todistus tai testitilanteessa Jumalalle. Pikemminkin vaikuttaa siltä,että Jumalan Vanhatestamentiaalispatriarkaalinen käärme,jota Hän on käyttänyt ruoskiessaan hiiriä on kääntynyt Herraa vastaan(Jeesuksen vuoksi?) ja on nyt Jumalan vihaama. Herra vihaa ja haluaa tuhota.
Muutenkin "pikkuhiljainen todistaminen" kuulostaa hämärältä. Panttaako Herra siis TIETOA JOKA JOHTAA IKUISEEN ELÄMÄÄN antaen sitä tipottain ja vasta tuhansia vuosia Vanhan Testamentin kirjoittamisen jälkeen?
Jos Herra on pantannut tietoa,niin mistä tiedämme,että Hän ei harrastaisi sitä edelleen?
En usko,sillä Raamatussa sanotaan,että Herra ei voi valehdella.