Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Minun Jumalani on minun voimani

    Olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani.
    Jes. 49:5

    Olenko minä arvokas Herralleni? Miksi joudumme kysymään tämänkaltaisia kysymyksiä? Eikö ole itsestään selvää, että olemme arvokkaita? Totta kai, sillä onhan meillä Vapahtaja, joka on kuollut puolestamme ja ottanut meidät omakseen. Inhimillistä kuitenkin on, että löydämme itsemme kyselemästä aina samaa: Kelpaanko sinulle, Jumalani, kelpaanko vieläkin? Kelpaanko, kun olen taas joutunut painiin näiden raskaiden asioitteni kanssa tai jälleen langennut helmasynteihini? Olen epäonnistunut, menettänyt kasvoni, pettynyt tai pettänyt. Uskallanko silti vielä toivoa armoasi? Uskallanko turvautua sinuun? Saanko tulla luoksesi sittenkin? Olenko minä sinun silmissäsi arvokas? Ja sinä sanot jälleen kerran, että olen. Olet kulkenut kuolemaan saakka sen vakuutena. Niin syvästi arvokas ja rakas minä sinulle olen.
    6<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    Amen.

    Äänestä

    .....

    Äänestä

    Sinä et nyt ole oikein edes Jumalaa ajatellut.
    Jumalahan on ääretön hyvyys.
    Jumala loi sinut voidakseen rakastaa sinua.
    Antaakseensa sinulle kaiken sen hyvän mitä haluat.
    Mutta sinun pitää haluta.
    Eihän Jumala voi itseään rakastaa.
    Sinua hän haluaa rakastaa.
    Siksi hän sinut asetti maan päälle, että syntyisit Hänessä hyvyyteen, Hänen kaltaisekseen.

    Äänestä

    ....

    Äänestä

    • .....

      Äänestä

    ....

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Sro kirjoitti:

    Olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani.
    Jes. 49:5

    Olenko minä arvokas Herralleni? Miksi joudumme kysymään tämänkaltaisia kysymyksiä? Eikö ole itsestään selvää, että olemme arvokkaita? Totta kai, sillä onhan meillä Vapahtaja, joka on kuollut puolestamme ja ottanut meidät omakseen. Inhimillistä kuitenkin on, että löydämme itsemme kyselemästä aina samaa: Kelpaanko sinulle, Jumalani, kelpaanko vieläkin? Kelpaanko, kun olen taas joutunut painiin näiden raskaiden asioitteni kanssa tai jälleen langennut helmasynteihini? Olen epäonnistunut, menettänyt kasvoni, pettynyt tai pettänyt. Uskallanko silti vielä toivoa armoasi? Uskallanko turvautua sinuun? Saanko tulla luoksesi sittenkin? Olenko minä sinun silmissäsi arvokas? Ja sinä sanot jälleen kerran, että olen. Olet kulkenut kuolemaan saakka sen vakuutena. Niin syvästi arvokas ja rakas minä sinulle olen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu