Filosofia pitää sisällään sekalaisia aatemaailmoita,
jotka ovat syntyneet ihmisen perustarpeesta tietää.
Näinollen filosofia rakentuu ihmisen sisäisen epävarmuuden pakottamana.
Käytännölliseltä tasolta filosofia vaikuttaa saivartelulta.
Kokonaisuutena filosofia siis kaikesta huolimatta lisää epävarmuutta,
sen sijaan,että poistaisi sitä.
Arjen tasolla filosofia on turhaa:se vie aikaa,eikä sitä voi syödä tai myydä.
Filosofia alana ja ammattina on arvostettua.
Muita äärisaivartelijoita kuitenkin harvemmin pidetään arvossa.
Filosofian arvostus näkyy siinäkin,että yliopistolla luonnontieteilijät valmistuvat filosofian maistereiksi.
Sen sijaan teologian opiskelijat valmistuvat teologeiksi,eivät filosofeiksi.
Aivan,kuin teologialla olisi jotain,joka nostaisi sen filosofian yläpuolelle.
Kuitenkin juuri kristinusko on se elämänfilosofia,joka maassamme vaikuttaa eniten.
Kuitenkin teologian uskon vertaaminen filosofian pohdiskeluun tuntuu loukkaavan teologiaa ja filosofiaa,
-tai pikemminkin näihin kuuluvia ihmisiä.
Filosofian piirissä saadaan helposti levitettyä uskontoja.
Uskonlevittäjien käsittelemä filosofia asettuu johonkin uskonnon ja pseudotieteen väliselle harmaalle alueelle.
Uskontojen tarjoama filosofia ei anna kysymyksiä,vaan vastauksia.
Uskonnollissävytteinen filosofia brassailee ratkaisseensa ihmiskunnan suuret kysymykset.
Tälläinen filosofia aikaansaa yleensä tuhoaa enemmän kuin rakentaa.
Tälläinen filosofia ei vapauta,
paitsi aatteeseensa uskovan omilla aivoillaan ajattelemisen pelosta.
Kokonaisuutena filosofia on kuitenkin sangen tarpeellista.
Filosofisesti pohtiva ihminen osaa tehdä päättelyitä ja on täten vaikeammin harhaanjohdettavissa ja puijattavissa.
Täydellinen filosofi olisi samalla täydellisen objektiivinen.
Vaikka täydellistä filosofia ei ole eikä tule,on sitä kuitenkin hyvä tavoitella.
Jos ei muuten,niin siksi,että ihminen ajattelisi edes kerran elämässään omilla aivoillaan sen sijaan,että luottaisi johonkin "erehtymättömään lähteeseen".
Filosofiaa harrastavan ihmisen maailma ei ole koskaan valmis ja jos on,niin hän pohtii miksi näin on.
Filosofi juoksee totuuden perässä koskaan sitä saavuttamatta.
Näin filosofia on jotain yleisinhimillistä.
Ei välttämättä hyvää tai kaunista,mutta inhimillistä.
jotka ovat syntyneet ihmisen perustarpeesta tietää.
Näinollen filosofia rakentuu ihmisen sisäisen epävarmuuden pakottamana.
Käytännölliseltä tasolta filosofia vaikuttaa saivartelulta.
Kokonaisuutena filosofia siis kaikesta huolimatta lisää epävarmuutta,
sen sijaan,että poistaisi sitä.
Arjen tasolla filosofia on turhaa:se vie aikaa,eikä sitä voi syödä tai myydä.
Filosofia alana ja ammattina on arvostettua.
Muita äärisaivartelijoita kuitenkin harvemmin pidetään arvossa.
Filosofian arvostus näkyy siinäkin,että yliopistolla luonnontieteilijät valmistuvat filosofian maistereiksi.
Sen sijaan teologian opiskelijat valmistuvat teologeiksi,eivät filosofeiksi.
Aivan,kuin teologialla olisi jotain,joka nostaisi sen filosofian yläpuolelle.
Kuitenkin juuri kristinusko on se elämänfilosofia,joka maassamme vaikuttaa eniten.
Kuitenkin teologian uskon vertaaminen filosofian pohdiskeluun tuntuu loukkaavan teologiaa ja filosofiaa,
-tai pikemminkin näihin kuuluvia ihmisiä.
Filosofian piirissä saadaan helposti levitettyä uskontoja.
Uskonlevittäjien käsittelemä filosofia asettuu johonkin uskonnon ja pseudotieteen väliselle harmaalle alueelle.
Uskontojen tarjoama filosofia ei anna kysymyksiä,vaan vastauksia.
Uskonnollissävytteinen filosofia brassailee ratkaisseensa ihmiskunnan suuret kysymykset.
Tälläinen filosofia aikaansaa yleensä tuhoaa enemmän kuin rakentaa.
Tälläinen filosofia ei vapauta,
paitsi aatteeseensa uskovan omilla aivoillaan ajattelemisen pelosta.
Kokonaisuutena filosofia on kuitenkin sangen tarpeellista.
Filosofisesti pohtiva ihminen osaa tehdä päättelyitä ja on täten vaikeammin harhaanjohdettavissa ja puijattavissa.
Täydellinen filosofi olisi samalla täydellisen objektiivinen.
Vaikka täydellistä filosofia ei ole eikä tule,on sitä kuitenkin hyvä tavoitella.
Jos ei muuten,niin siksi,että ihminen ajattelisi edes kerran elämässään omilla aivoillaan sen sijaan,että luottaisi johonkin "erehtymättömään lähteeseen".
Filosofiaa harrastavan ihmisen maailma ei ole koskaan valmis ja jos on,niin hän pohtii miksi näin on.
Filosofi juoksee totuuden perässä koskaan sitä saavuttamatta.
Näin filosofia on jotain yleisinhimillistä.
Ei välttämättä hyvää tai kaunista,mutta inhimillistä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
pirullista on se, että monissa kouluissa sama henkilö opettaa sekä uskonnon että filosofian. kimmokkeena opiskeluun näillä taitaa lähtökohtaisesti olla uskovainen mieli ja viehtymys uskontoon. taitaa viattomat opetuslapset kouluissa saada melko puolueellista oppia filosofian tunneilla - vai miten käy uskovaiselta opelta Nietzen opetus? taitavat keskittyä jumaltodisteluihin.
"taitaa viattomat opetuslapset kouluissa saada melko puolueellista oppia filosofian tunneilla - vai miten käy uskovaiselta opelta Nietzen opetus?"
Enpä usko tuohon, että Nietzschen opetus ei onnistuisi teistiltä yhtä hyvin kuin ateistiltakin. Se, joka on opettajaksi ryhtynyt, pyrkii ilman muuta opettamaan objektiivisesti. Tuskin muuten olisi opettajan ammattia valinnutkaan. Ei kuka hyvänsä pysty eikä kuka hyvänsä halua opettajaksi, niin rankkaa opettajan työ on. Leipänsä voi helpommallakin ansaita ja saada vielä enemmän palkkaa kaiken lisäksi.
Luulisin, että jos joku opiskelee filosofiaa, niin se ei johdu "uskovaisesta mielestä " eikä "vietymyksestä uskontoon", vaan kiinnostuksesta filosofiaa kohtaan.
Hän oli mm sitä mieltä, että Raamattua tulisi lukea hansikkaat kädessä, kristityt pelkureita, jotka kun eivät uskalla nousta vuorelle ovat kehittäneet filosofian, jonka mukaan siellä vuoren juurella onkin oikein mukavaa. Kristinusko ja viina olivat herran mukaan nuo kaksi suurta eurooppalaista huumetta. Totesi, että nykyään on säädytöntä olla kristitty jne. Mitenkähän objektiivisen kuvan tuommoisesta filosofista syvästi uskonnollinen opettaja kykenee antamaan.
Nietzschestä opettaja voi kertoa myös sen, että hän oli klassisen filologian professori, joka joutui 35-vuotiaana eroamaan sairauden vuoksi virastaan, tuli 45-vuotiaana parantumattomasti mielisairaaksi ja eli sen jälkeen lähinnä sisarensa hoidossa.
Senkin opettaja voi Nietzschestä kertoa, että hän esitti ajatuksensa usein mestarillisten aforismien muodossa, jotka ovat jääneet iskusanojen tapaan elämään yhteyksistään irrallisina ja ovat siten antaneet aiheen hänen tarkoitustensa väärin ymmärtämiseen. Nietzschen perusajatuksia on, että tahto ( elämäntahto, vaisto, vietti ) on järkeä oleellisempi.
Olisi kumma opettaja, joka ei pystyisi Nietzschestä tai muista filosofeista kertomaan, jos kerran on pätevöitynyt filosofiaa opettamaan.
kuvio etenee näin: uskovainen ihminen haluaa syleillä maailmaa ja levittää uskon ilosanomaa. parhaiten hän näkee tähän päästävän opettamalla uskontoa kouluissa. hän valitsee uskonnonopettajan uran. ikäväkseen hän huomaa että kannattaa opiskella myös filosofiaa cum laude kokonaisuus, että saisi viran, jotka usein ovat uskonto ja filosofian opettajan virkoja. hän huomaa filosofian ja uskonnon ristidiidan ja ratkaiseen asian siten, että valitsee vain sopivat opetettavat asiat filosofian puolelta. se siitä objektiivisuudesta.
ja mitä tulee opetustyön sisäpiirin tietoon, niin voinen huomauttaa että minulta sitä kyllä löytyy.
"ja mitä tulee opetustyön sisäpiirin tietoon, niin voinen huomauttaa että minulta sitä kyllä löytyy."
Samat sanat. Siksi tällainen spekulointi ei kuulostakaan kovin luotettavalta vaan lähinnä yksittäisen henkilön vähän naiivilta mutulta: "kuvio etenee näin: uskovainen ihminen haluaa syleillä maailmaa ja levittää uskon ilosanomaa. parhaiten hän näkee tähän päästävän opettamalla uskontoa kouluissa. hän valitsee uskonnonopettajan uran. ikäväkseen hän huomaa että jne. "
Opetustyöstä ja opettajista en muuta tiedä kuin että alalla on melkoisesti palkallista vapaa-aikaa, varmaan työn raskauden vastapainoksi.
Mielestäsi on "yksittäisen henkilön vähän naiivia mutua" epäillä että uskovainen opettaja ei pystysi yhtä puolueettomasti opettamaan sekä omaa uskontoaan että Nietzschen uskontojen vastaista (esinatsistista?)filosofiaa ?
Teollisuudessa, josta minulla on omaa kokemusta, on vastaava rajoittuneisuus hyvin tavallista.
mielestäsi niin, että jos sanoisin, että opettaja, joka uskoo, ei pysty opettamaan yhtä objektiivisesti kuin opettaja, joka ei usko, niin ajattelisin samoin kuin sinä? Tätäkö ajoit takaa?
Tarkoittaako rajoittunut ajattelu teollisuudessa sitä, että luullaan sekä uskovien että uskomattomien olevan yhtä huonoja tai hyviä työntekijöinä? Vai ovatko teollisuuden työntekijät hyviä työntekijöitä vain silloin, jos eivät usko?
Jos tiedät opetustyöstä sen, että alalla on melkoisesti palkallista vapaa-aikaa, niin siinä taitaakin olla keskeisin ja tärkein, mitä tavallisen ihmisen tulee opetustyöstä tietää. Jos opettajalla menee paljon aikaa tuntien valmisteluun ja oppilaiden tekstien korjaamiseen yms., niin silloin hän varmaan huono opettaja ja hänen tulisi pyrkiä muuhun työhön. Ihmisten käsitystä opetustyöstä helppona puolipäivätyönä ei saa millään konstilla horjuttaa. Näin on.
saanen kysyä parahin Verna, kuinka laaja empiirinen aineisto mielestäsi oikeuttaisi em. väitteeseen opettajan puolueettomuudesta.
kuten itse tiedät mitään raja-arvoa ei voi asiassa esittää ja toisaalta kun tiedetään, että hieman kärjistäen saa yleensä parhaiten keskustelua aikaan, niin pidän esitystäni oikeutettuna.
jo pelkän puolueettomuusmahdollisuuden olemassaolo kirvoittaa mielikuvituksen liikeelle. kun tähän vielä lisätään ne havaintoni mitä olen vuosien varrella kerännyt pidän edelleen mainitsemaani mahdollisuutta realistisena tietyssä nollasta poikkeavassa osuudessa kyseisten aineiden opettajia.
...surukseni että otat viestini ainakin jossain määrin hyökkäyksenä henkilöäsi ja/tai mahdollisesti opettajakuntaa vastaan.
Pyydän anteeksi.
>> Tarkoittaako rajoittunut ajattelu teollisuudessa sitä, että luullaan sekä uskovien että uskomattomien olevan yhtä huonoja tai hyviä työntekijöinä? >>
En tarkoita. Teollisuudella on teollisuuden murheet, eikä elämänkatsomuskysymyksillä ole minkäänlaista merkitystä hitsareiden työhönotossa. Harva sellainen jolla on oma mielipide asiasta pystyy täysin puolueettomasti argumentoimaan esim. sekä ydinvoiman puolesta että sitä vastaan.
itse olen toiminut sekä opettajana että muissa akateemisissa ja epäakateemisissa töissä. opettajantyötä pidän näistä helpoimpana - lähes suojatyönä. muutaman tunnin höpötät ja kirjoituksia tarkastelet ja sitten pidät vapaata kaikki syyslomat-joululomat-hiihtolomat-pääsiäislomat-kesälomat, hohhoijaa välillä uhkasi tylsistyminen - onneksi tätä vastaan voi taistella kehittämällä omaehtoisesti opetusta uusilla taustatiedoilla - näin sitä iteskin kehittyy jatkuvasti.
yläasteella oppilaat ovat ihmisiä, joskus jopa eloisia, mikä on positiivista, mutta lukiossa tahtoo olla vähän ankea meininki - siellä hissutellaan.
Uskonnonopettajista hoitaa hommansa kunnialla filosofianopetuksessa.
Silti esim. kohdallani kävi harvinaisen huono mäihä:
a)Lukiouskonnonopettajani oli myös rippiopettajani.
b)ET:ssä hän käsitteli asian-ja loppuun muisti "objektiivisesti" sanoa,että "kristinuskon kanta asiaan on kuitenkin tämä..."
Lisäksi joissain marginaalikouluissa on aktivistikreaattiopettajia,jotka esim. antavat nelosen Darwinia käsittelevästä esitelmästä,koska siinä ei oltu "muistettu kertoa Raamatun kantaa" ja "Aatamia ja Eevaa ei oltu käsitelty."
(Esimerkki tuupavaaralaisten koulusta,oikeasti tapahtunut. Samassa koulussa naurettiin ortodoksiopettajalle,koska "tämä pukeutui virkansa puolesta hameeseen".)
Eli vaikka enemmistö hoitaa hommansa hyvin,olisi erillinen viranhaltija joissain tilanteissa kohdallaan..
Miksi esimerkiksi psykologian opettajat eivät pidä filosofian tunteja?
Ainakin minun lukioaikani paras ja informatiosisältöisin oppitunti oli psykologianopettajamme tuuraama..
ottanut kirjoitustasi hyökkäyksenä ketään vastaan. Yritän kirjoittaa, yleensä ainakin, neutraalin asiallisesti, mutta eihän se aina onnistu. Nyt kun mies on matkoilla ja istuskelen täällä yksikseni, voin olla tavallista helpommin ärtyvä, mutta eiköhän tämä tästä ohi mene.
Minua kiinnostaisi tietää ateismista enemmän ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta en ole löytänyt Googlen avulla sellaista linkkiä, jossa luotettavasti ja asiallisesti kerrottaisiin ateismin historiasta. Voisitko antaa linkin? ( En kaipaa linkkejä sivuille, joilla puhutaan näkymättömästä yksisarvisesta. )
päivää opetit?
kysy pikemminkiin montako vuotta
psykologia-filosofia yhdistelmä olsi varmasti oppilaan kannalta parempi. tämä yhdistelmä on mielestäni niin tärkeä, että sitä tulisi opettaa pakollisena vaikkapa pohjanmaan jokien ulkoaopettelun sijasta - koulumaailmassa on parjon parannettavaa, mutta järjestelmä on jähmeä, hidas.
vai uhkasi välillä tylsistyminen, kun oli niin helppoa ja hauskaa. No, luulenpa, että sinä olet juuri oikea tyyppi opettajaksi. Tuollaisia pitäisikin olla opettajainhuone täynnä, niin kaikki sujuisi puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä. Kaikilla, niin oppilailla kuin opettajillakin, olisi hyvin hauskaa ja mukavaa päivät pitkät höpöttäessä.
Jätetään tämä kouluteeema, ettei kyllästytetä muita. Höpötetään, kun tavataan.
..Verna, älä ihmeessä minulta kysele ateismin historiasta tai sen ideologiasta(?), tiedän niitä vieläkin vähemmän kuin uskonnoista, ja se on jo aivan olemattoman vähän. Kysele vaikka Tiehöylältä, hän tuntuu ateismista tavattoman paljon tietävän.
Minulle 'ateismi' on vain ja ainoastaan kätevä etiketti kertomaan että en usko mihinkään jumalaan. Vasta aivan äskettäin opin viisaammiltani että oikeastaan olenkin agnostikko, uskon asioita ei mielestäni voi eikä tarvitsekkaan tieteellisesti todistaa.
Kun kuitenkin olen itseäni ateistiksi kutsunut siitä lähtien kun sanan merkityksen joskus 50-luvulla opin, en viitsi enää asiaa mutkistaa, 'ateisti' kelvatkoon loppuun asti, jos ei sitten mieli satu muutumaan, vanhuudestaan on huono mennä mitään varmaa sanomaan.
Olen käynyt lukiossa kaikki uskonnon ja et:n kurssit ja yhden filosofian.Sama opettaja opettaa aina näitä kaikkia koska meillä on melko pieni lukio...Mitään yleispätevää ei voi opettajista sanoa.Viimeisin näistä kaikista on mielestäni aivan loistava opettaja joka opettaa täysin puolueettomasti esim et:tä vaikka on uskovainen.Toinen taas vaikutti ensin ussan tunneilla oikein mukavalta mutta et:n tunneilla yritti suorastaan käännyttää meitä et:läisiä ja esitti todella kärkkäästi mielipiteensä homoista ja naispapeista ja "hihhulilahkoista".Kolmannella meni uskonto ihan mukavasti mutta filosofian tunneilla tuntui että hän ei tiedä asiasta mitään eikä paljon kiinnostakaan.
Opettajat on usein todella persoonallisia ja erilaisia.Joskus jopa epäpäteviä.
Opettajat ovat tietenkin erilaisia niin kuin ovat bussikuskit ja lääkäritkin. Vastustin vain sitä yksioikoista käsitystä, että opettajien kyky ja pätevyys opettaa jotakin ainetta riippuisi pääasiallisesti siitä, ovatko he teistejä vai ateisteja. Semmoinen myönnytys on kuitenkin annettava, että fundamentalistisesti suhtautuvan uskonnonopettajan voi olla vaikea opettaa et:tä, kuten sinunkin kokemuksestasi käy ilmi. Mutta luulisi, että ahdasmielisesti asioihin suhtautuvia opettajia on vain vähän, koska opettajan työssä sellaisten olisi vaikea toimia.
mustavalkoinen suhtautuminen on naivia. argumentointi jossa esitetään, että kaikki ovat sitä tai tätä tai että kukaan ei ole sellainen tai tällainen, on arvotonta ja ainoastaan perusteltavissa keskustelunherätysmielessä.
opettajia on joka junaan. oppilailla on oikeuksia saada vanhempiensa vervaroilla kustannettua opetusta, joka olisi mahdollismman objektiivista.
yhteen tullaaan. Jotenkin minusta tuntuu siltä, kuin olisimme päätyneet samaan lopputulokseen.
muistaa mistä aloitettiin...