Kun ei voi elää rakastamansa ihmisen kanssa elämää juuri nyt, tuntuu kuin se olisi yksi maailman suurimmista asioista. Se voi pahimmillaan olla lähellä romuttaa oman sisäisen maailmamme. Oli se sitten mistä tahansa syystä, esim. katumusta jostakin jonka kokee virheeksi tai riittämättömyyden tunteesta.
Olemme kuitenkin niin mitättömän pieniä osia koko kaikkeudesta. Jos vain pystyisimme katsomaan ongelmiamme siinä mittakaavassa, tajuaisimme kuinka äärettömän tyhmää kaikki voivottelu on. Me usein kuvittelemme oman henkilökohtaisen maailmamme niin suureksi ja kohtuuttoman tärkeäksi, vaikka elämää ei olisi pakko ottaa yhtään raskaasti ja vakavasti. Kaiken keskellä se on kuitenkin niin pientä. Samoin jos toisen ihmisen kuvittelee maailmaa suuremmaksi, niin sekin on omalla tavallaan valhetta, koska hänkään ei sitä voi eikä koskaan voi olla. Hänkin on aivan yhtä pieni, samoin kuin murheemme.
https://www.youtube.com/watch?v=EJtAxctBMVE
Olemme kuitenkin niin mitättömän pieniä osia koko kaikkeudesta. Jos vain pystyisimme katsomaan ongelmiamme siinä mittakaavassa, tajuaisimme kuinka äärettömän tyhmää kaikki voivottelu on. Me usein kuvittelemme oman henkilökohtaisen maailmamme niin suureksi ja kohtuuttoman tärkeäksi, vaikka elämää ei olisi pakko ottaa yhtään raskaasti ja vakavasti. Kaiken keskellä se on kuitenkin niin pientä. Samoin jos toisen ihmisen kuvittelee maailmaa suuremmaksi, niin sekin on omalla tavallaan valhetta, koska hänkään ei sitä voi eikä koskaan voi olla. Hänkin on aivan yhtä pieni, samoin kuin murheemme.
https://www.youtube.com/watch?v=EJtAxctBMVE
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu ap. Olen itse ollut sumussa koko viikon. Tunteet menneet "yli". Niinpä, asiat pitäisi laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Kaikki olemme yhtä pieniä ja katoavaisia tässä kaikkeudessa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin erimieltä. Kirjoitit: "elämää ei olisi pakko ottaa yhtään raskaasti ja vakavasti".
Ajattelen, että joskus näinkin pitää/joutuu tekemään. Itse ajattelen, että jos ei kohtaa niitä kipeitä asioita, pettää jollain tapaa itseään. Oli miten oli, kiitos ap. Raotit sumuverhoa silmiltäni.
Yöllä sinä kuiskaat mulle kuinka susta tuntuu,
että pienistä asioista on tehty suuria ja vaikeita,
pelkäät ettet jaksa ettet koskaan saisi lasta,
että minä haluankin jotain toista,
mutta jos käännät kaiken aivan toisinpäin,
suuri onkin pientä, kylmä kuumaa, suru iloa.
Kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
sinä tallot omiin jalkoihin sellaisia tonnin päivittäin,
kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
kaikki tämä on vain unta jossa makaamme vierekkäin,
olemme niin pieniä.
Tänään on niin helppo päästä irti,
vaihtaa paikkaa yksinäisyyden myyttiä aamu neljään palvotaan,
kaikki johtuu siitä että ihmiset odottaa,
yliluonnollista hurmaa jotain suurta joka pelastaa.
kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
sinä tallot omiin jalkoihin sellaisia tonnin päivittäin,
kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
kaikki tämä on vain unta jossa makaamme vierekkäin,
olemme niin pieniä.
Kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
sinä tallot omiin jalkoihin sellaisia tonnin päivittäin,
kuvittele että maailmamme on vain pieni muru hiekkaa,
kaikki tämä on vain unta jossa makaamme vierekkäin.
https://www.youtube.com/watch?v=RFCPMkQBChs
Tässä sulle ja mulle todellisia ongelmia: http://yle.fi/uutiset/lapset_syovat_lunta_nalkaansa__yle_uutiset_bekaan_laaksossa_syyrialaispakolaisten_leirilla/7743213