Otto Strasser 10.09.1897 - 27.08.1974
Viimeiset viisi vuotta ovat olleet Otto Strasserin ideoihin kohdistuneen kiinnostuksenelpymistä, eikä hän enää kauaa pysy vallankumouksellisille kansallismielisille tuntemattomana henkilönä. "Neljätoistateesiä" julkaisi alunperin heinäkuussa 1929 "NS-Briefe" vainvuotta ennen Strasserin ja Adolf Hitlerin lopullista välirikkoa, jonkajälkeen Strasser perusti Schwarze Frontin. Gestapon takaa-ajamana O.Strasser siirtyi Kanadaan, jossa häntä pidettiin "turvasäilössä" sodan ajan. Strasser palasi Saksaan vasta sodan jälkeen, perustaen poliittisen liikkeen, DSU:n, Saksalaisen Sosiaalisen Unionin. Lehdistö kohteli Stasseria "vanhana natsina", ja jätti huomiotta hänen kritiikkinsä sodanjälkeisen Euroopan joutumiselle sekä USA:n pääoman että Neuvostoliiton byrokraattisen "sosialismin" riiston kohteeksi. 1900-luvun lopulla"uusoikeistolainen", kolmatta tietä finanssi-blokkien brutaalia valtaa merkitsevän kapitalismin ja puoluediktatuuriksi taantuneen sosialismin vaihtoehdottomuuden ulkopuolelta etsivä, älymystö löysi Otto Strasserin, ja hänen 1920-30 -luvuilla kirjoittamansa ajatukset ovat mukana uuden maailmanlaajuisen finanssipääoman ehdoilla tapahtuvan globalisoitumisen ja kansallisia kultuureja tuhoavan ylikansallisen tajunnanmuokkausteollisuuden tuottaman moni"kulttuurin" vastaisissa vastarinta pesäkkeissä käynissä olevassa uuden henkisen perustan luomisessa. Puheenvuoro Otto Strasserille:
--------------------------------------------------------------------------------
Saksalainen vallankumous
Oliko suuren sodan (I maailmansota, käänt.huom.) opetus ja aikaansaannos saksalainen vallankumous? Tämä kahdennenkymmenennen vuosisadan mahtavin murros, jolle maailmansota oli vain ensimmäinen näytös,ja josta kaikkia kumoukset, kapinat ja taistelut ovat vain osasia, ja jossa kohtalo testaa ja hylkää eri vaihtoehtoja etsiessään lopullista ratkaisua.
Molemmilla tajunnan tasoilla, henkisellä ja älyllisellä, valtaisat muutokset ovat meneillään, sekavina teeseissään ja hajonneina moniin muotoihin, ja nyt täyttyneenä samasta sävelestä löytämässä yhteistä päämäärää.
Tämä päämäärä on saksalainen vallankumous, konservatismin kumous, jonka mukana suuri Ranskan vallankumous, tämä liberalismin voitto, tulee kukistetuksi, voitetuksi ja kumotuksi! Se on sielun vallankumous mieltä vastaan, nationalismin isku individualismia vastaan, sosialismin kapitalismia vastaan, ja jos me yritämme ilmaista sen musertavan sisällön kaavamaisella tavalla, kadotamme sen.
Neljätoistateesiä saksalaisesta vallankumouksesta
I
Saksalainen vallankumous kiistää Jumalan ja maailman edessä Versaillesinja Saint-Germainin "rauhan ehdot", ehdot jotka perustuvat valheeseen Saksan syyllisyydestä ja ovat saneltu raa´alla voimalla. Saksalainen vallankumous on valmis loputtomaan sotaan kaikin keinoin, kunnes nämä sanellut ehdot ja niihin perustuvat vaatimukset on täydellisesti kumottu.
II
Saksalainen vallankumous julistaa saksalaisen kansakunnan vapautta vahvassa saksalaisessa valtiossa, joka pitää sisällään kaikki saksalaiset Keski-Euroopassa, ja joka Memeliltä Strassburgiin ja Eupenista Wieniin huolehtii sekä kotimaan (Motherland) että lunastamattomien territorioiden saksalaisista, ja joka suuruutensa ja henkisten kykyjensä ansiosta tulee olemaan valkoisen Euroopan selkäranka.
III
Saksalainen vallankumous kieltäytyy hallitsemasta ja hyödyntämästä muita kansoja ja kansakuntia. Se ei vaadi enempää eikä vähempää kuin riittävän elintilan saksalaisten nuorelle kansakunnalle niin laajalti kuin tämän elämän luonnollisen ja syvimmän oikeuden täyttäminen kohtaa toisten kansojen ja kansakuntien samanlaiset oikeudet. Saksalainen vallankumous jättää ratkaisun sodasta kohtalon päätettäväksi.
IV
Saksalainen vallankumous julistaa, että valtion perimmäinen tarkoitus on koota yhteen kaikki kansakunnan voimat, työllistää ne yhtäläisestija taata kansakunnan elämä ja tulevaisuus. Se hyväksyy kaikki ajatukset, jotka edistävät tätä tarkoitusta, ja hylkää kaiken mikä haittaa sitä.
V
Siksi saksalainen vallankumous kehoittaa keskusvallan auktoriteetin ankaraan käyttämiseen kaikki häiritseviä ja hajoittavia organisaatioita kohtaan, olivat ne poliittisia puolueita tai uskonnollisia liikkeitä. Saksalaisen kansakunnan keskitetty valtio yhdistää mitä voimakkaimpaan yhtenäisyyteen ne voimat, jotka nousevat alueellisista tai omaperäisistä perinteistä.
VI
Asianmukaisena jatkeena valtion merkittäville tehtäville saksalainen vallankumous antaa vapaat toimintamahdollisuudet ammatillisten itsehallintojen kehittymiselle, joita elämälle vieras liberaali järjestelmä on tukahduttanutja masentanut. Saksalainen vallankumous arvostaa aina ja kaikkialla eläviä ammatillisia tai työperäisiä järjestäytymismuotoja enemmän kuin keinotekoista parlamentarismia, ja johtajuuden henkilökohtaista vastuunalaisuutta yli nimettömien massojen vastuuttomuuden.
VII
Saksalainen vallankumous julistaa, että Saksan kansakuntaa yhdistää kohtalon yhteys, mutta varoittaa että tämä yhteisö ei ole ainoastaan tarpeiden yhteisö vaan myös jakamisen yhteisö. Saksalainen vallankumous myöntää kaikki vaatimukset, jotka perustuvat sen perusperiaatteen tunnustamiseen, että "yhteinen hyvä ennen yksilön etua".
VIII
Saksalainen vallankumous hylkää siksi kapitalismin individualistisen talousjärjestelmän. Kapitalismin kaatuminen on saksalaisen vallankumouksen toteutumisen edellytys. Samalla ehdottomuudella saksalainen vallankumous hyväksyy sosialistisen järjestelmän korporatiivisen talouden, perustaen tietoisuuteen siitä, että jokaisen talousjärjestelmän tarkoitus on yksinomaan kansakunnan tarpeiden täyttäminen, ei rikkaudet tai ansiot.
IX
Sentähden saksalainen vallankumous julistaa ensisijaisen omistusoikeutensa kaikkeen maahan ja kaikkiin mineraalivaroihin. Maanomistajat ovat vain vuokranneet maansa kansakunnalta, ovat tilivelvollisia kansakunnalle ja valtiolle, koska kansakunta on kaiken omistusoikeuden ylläpitäjä.
X
Samaan oikeuteen perustaen saksalainen vallankumous julistaa kaikkien työläisten oikeutta osallisuuteen kansakunnan talouden, jossa jokainen kansalainen palvelee, omistamiseen, voittoihin ja liikkeenjohtoon. Hänen henkilökohtainen osuutensa omaisuudesta, voitoista ja liikkeenjohtajuudesta on joko ansaittua tai sidoksissa tuloksen paranemiseen ja suurempaan vastuullisuuteen kokonaisuudesta. Saksalainen vallankumous tuntee ja tunnustaa henkilökohtaisen edun liikkeellepanevana voimana, mutta yhdistää tämän voiman yhteiseen ponnisteluun kansakunnan hyväksi.
XI
Saksalainen vallankumous ei näe kansakunnan etuna aineellisen hyvän kasautumista, vaan yleisen elintason kaikkia koskettavan kohentumisen kansakunnan, tuonhyvää tuottavan organismin, terveyden palauttamisena ja siitä huolehtimisena. Vain siten voi saksalainen kansakunta täyttää kohtalon sille varaaman tehtävän.
XII
Saksalainen vallankumous näkee tämän tehtävän ainutlaatuisen kansanluonteen täytenä kehittämisenä, ja siksi taistelee kaikkia rodullisen degeneraation ja vieraan kulttuurivaikutuksen välineitä vastaan, ja kansallisen elvytyksen ja puhtauden puolesta, saksalaisen kulttuurin puolesta. Tämä taistelu soveltuu erityisesti juutalaisiin, jotka yhteistyössä vapaamuurariuden ja ääri-montanismin kanssa ovat tuhoamassa, osin luonnostaan johtuen, osin kansainvälisesti, saksalaisen sielun elinvoimaa.
XIII
Siksi saksalainen vallankumous vastustaa myös juutalais-roomalaisen lainperiaatteita ja puolustaa saksalaista laillisuutta, joka oli germaanien elämän kiintopiste ja heidän kunniansa, ja hyväksyy tietoisesti ja arvostaa ihmisten eriarvoisuuden (inequality of man). Tämä germaaninen laillisuus tunnustaa kansalaisiksi vain kansaan kuuluvat (folkcomrades) ja kohtelee kaikkia yhteisen hyvän perustalta.
XIV
Saksalainen vallankumous kukistaa suuren Ranskan vallankumouksen maailmankatsomuksen, ja hahmottaa kahdennenkymmenennen vuosisadan kasvonpiirteet. Se on kansallinen Saksan kansan orjuuttamista vastaan; se on sosialistinen rahan mielivaltaa (tyranny) vastaan; se on kansanomainen (folkish) saksalaisen sielun tuhoamista vastaan, mutta kaiken tämän se on kansakunnan vuoksi. Tämän asian puolesta saksalainen vallankumous ei karta mitään taistelua, ei pidä mitään uhrausta liian raskaana, mitään sotaa liian verisenä, jotta Saksa voisi elää!
Siksi me nuoret tunnemme sakalaisen vallankumouksen sydämenlyönnit, siksi me rintamasotilaat näemme lähimmän tulevaisuuden edessämme ja nöyrän ylpeinä, kokeneina kahdennenkymmenennen vuosisadan taistelut ja voitot, näemme tyytyväisinä sodan lopputuloksen: Kolmannen valtakunnan.
--------------------------------------------------------------------------------
Näin siis Otto Strasser tiivisti kansallissosialismin tavoitteet yli 70 vuotta sitten. Yritämme olla Strasserista tai "natseista" mitä mieltä hyvänsä, meidän tulee toki tietää, miten he ajattelivat. Monikulttuuri-uskovaiset toki imaisevat mari-sätkänsä väärään kurkkuun tämän luettuaan, mutta mitä siitä. Kysymys, joka Strasseria lukiessa tulee mieleen, on oliko hänoikeassa? Vastaavatko nykypäivän todellisuudessa havaittavat ilmiöt niitä, joita vastaan 70 vuotta sitten lähdettiin toimimaan tiettyjen lippujen alla. Uusi kiinnostus Otto ja Gregor Strasserin teksteihin viittaa siihen, että monien mielestä heidänkin sanottavansa tulee tuntea, ja siitä voidaan oppia jotakin.
Kommentteja:
I
Tähän ei ole huomauttamista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki saksalaisiksi itsensä tuntevat olivat tuohtuneita liittoutuneiden röyhkeydestä nimetä Saksa sodan syylliseksi, ja kohtuuttomien sotakorvausten määräämisestä. Tämänpäivän historiantutkijoista marxilaiset tarkastelevat maailmansotaa esim. kapitalistiseen talousjärjestelmään kuuluvana taisteluna markkinoista ja raaka-aineista koko maailman tultua jo jaetuksi "imperialististen" valtojen (ja näiden teollisuus- ja finanssiblokkien) välillä, ja mm. Saksan tyytymättömyytenä taloudelliseen voimaansa nähden liian pieneen osuuteen. Ei-marxilaiset pitävät sodan ensisijaisena syynä mm. rauhaa takaavien sopimusverkkojen ajautumista epävakaaseen tilaan, jossa valtioiden väliset sitoumukset ajoivatkin yht´äkkiä kaikki sodan osallisiksi. Niin tai näin, sotaan oli suuntauduttu molemmin puolin.
Sanktiot, jotka rauhansopimus määräsi Saksalle, olivat tarkoitettu lannistamaan saksalaisen teollisuuden kehitysmahdollisuudet, ja niiden mielettömyys tunnustetaan nykyisin yleisesti. Ensimmäistä maailmansotaa tarkasteltaessa ei tule jättää huomiotta kansainvälisten rahoituspiirien osuutta. Warburgin veljekset, joiden perheessä pääsiäistä vietetään eri menoin kuin länsimaissa yleensä, olivat kiinnostavissa asemissa: Toinen USA:n Federal Reserven johdossa, toinen keisarillisen Saksan hallituksessa. Voidaankin kysyä, ohjastettiinko eurooppalaisten kansakuntien ja USA:n sotaponnistuksia jonkin taustallapysyttelevän ryhmän hyödyksi? Strasserilla ja hänen aikansa saksalaisilla radikaaleilla oli tähän vastaus tiedossaan.
II ja III
Strasser ilmaisee tässä näkemyksensä kansallisvaltion luonteesta: Yksi valtio yhdelle kansalle. "Kieltäytyminen hyödyntämästä muita kansoja" on saman ajatuksen jatke. On huomattava, että Strasser tunnustaa kansojen välisten (alueellisten) ristiriitojen ratkaisuperiaatteeksi voiman, kuten historiassa onkin usein tapahtunut. Voimme olla toistakin mieltä, eli etsiä kansojen välistä oikeudenmukaisuutta ja "rauhanomaisia" ratkaisukeinoja, mutta silloin on myös esitettävä, millä resursseilla se käytännössä on mahdollista. Suomella on 1900-luvulta kokemusta siitä, että kansainväliset moraalinvartijat ja erotuomarit katoavat näyttämöltä, kun aseet puhuvat. Suomen ulkopolitiikassa oli ennen toista maailmansotaa vahva luottamus Kansainliittoon rauhan takaajana, mutta siitä unesta herättiin venäläisten pommien pudotessa Helsinkiin. Kansainliitto saattoi erottaa Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta ketä se liikutti?
Strasser oli realistisempi, mutta myös varasi omalle kansalleen option käyttää kyynerpäitään elintilansa avartamiseen.
IV
Strasser korostaa valtion ja talouselämän vastuuta kansakunnalle, kansasta huolehtimisen ensisijaisuutta, joka on aivan muuta kuin liberaali-kapitalismin pääoman vapaus hyödyntää vastuutta luonnon ja ihmisten voimavaroja. Anamme anti-natsi William Shirerin kertoa, mitä hän havaitsi vertaillessaan brittiläisiä ja saksalaisia asevelvollisia: "Kolmannen valtakunnan nuoriso oli kasvanut vahvoiksi ja terveiksi ruumiiltaan, uskoon oman maansa ja itsensä tulevaisuuteen, ja tietoisuuteen toveruudesta ja yhteisyydestä joka ulottui kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ylitti kaikki taloudelliset ja sosiaaliset raja-aidat. Ajattelin tätä toukokuussa 1940 Aachenin ja Brüsselin tiellä, kun kontrasti saksalaisten sotilaiden ja ensimmäisten brittiläisten sotavankien välillä oli nähtävissä: Ruskettuneet ja siistit saksalaiset, nuoruudestaan asti auringossa ja terveellä ruokavaliolla eläneinä, ja riippuhartiaiset britti-ruipelot, taikinanvärisine ihoineen ja huonoine hampaineen. Traaginen esimerkki nuorisosta, jota Englanti oli laiminlyönyt niin vastuuttomasti sotien välisinä vuosina." Esimerkki tekee myös ymmärrettäväksi sen vihan, mitä liberaali-kapitalistit tunsivat Kolmatta Valtakuntaa kohtaan.
V
Strasser kehoittaa valtiota kukistamaan päättäväisesti hajoittavat ja epäkansalliset organisaatiot, mikä ei ole yllättävää. Ajatus paikallisten traditioiden kukoistuksesta kansallisen yhtenäisyyden osatekijöinä on vastakkainen nykyiselle ylikansalliselle viihdekeskeiselle "kulttuurille", joka on johtamassa yhteinäiskulttuuriin, mutta paikallisten ja kansallisten perinteiden tuhoutumisen kautta.
VI, VII ja VIII
Tässä ilmaistaan korporatismin periaate. Marxilaisten suosimien luokkaristiriitoja korostavien järjestöjen tilalle ammattikuntamaista järjestäytymistä, joka tähtää etujen sovitteluun kansankokonaisuuden luomiseksi. Ollakseen aitoa ja toimivaa, korporatiivisen järjestäytymistavan tulee sälyttää velvoitteita tasapuolisesti sekä työnantajille että työntekijöille.
IX
Omistusoikeus maahan on vain yhteiskunnallisesti sovittu asia, ja historiallisesti suurimmat maanomistukset ovat syntyneet ryöstön ja varastamisen kautta. Euroopan historiassa on myös nähtävissä suurmaanomistuksen kielteinen vaikutus yhteiskuntien ja kansantalouksien kehitykseen. Marxilainen ratkaisu maanomistus-ongelmaan oli feodalismin palauttaminen, eli viljelijöiden tekeminen maattomiksi ja epävapaiksi maaorjiksi, joita juhlapuheissa nimitettiin kolhoositalonpojiksi. Kansallissosialistinen ratkaisu oli päinvastainen: Omalla tilallaan asuvien viljelijöiden aseman ja työn turvaaminen. "Natsi"-Saksassa ei esim. pankki voinut ottaa haltuunsa perhe-maatilaa velkojen vakuutena. "Vapaan" kapitalismin käytännöstä kertoo riipaisevasti John Steinbeck "Vihan hedelmissä". Kommunismi ja finanssikapitalismi ajoivat 1930-40 -luvuilla, kumpikin tahoillaan, miljoonia omaa tilaansa viljelleitä maantielle, mitä rinnastusta ei sovi unohtaa.
X ja XI
Tässä Strasser julistaa sekä työntekijän että yrittäjän yhtä arvokkaiksi tuotannon toimijoiksi, ja määrittelee ohimennen heidän asemiensa eron: Yrittäjä on vastuussa "työpaikkansa" toiminnasta nimellään ja koko omaisuudellaan; työntekijän riski on periaatteessa yhden kuukausipalkan suuruinen. Suurempi vastuullisuus antaa oikeuden suurempaan osuuteen yhteisen työn tuotosta.
Talouden toimijan motiivina on yleensä henkilökohtainen etu, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta jotkut todellisuudelle vieraat fanaatikot kiistävät senkin. Valtion tehtäväksi jää näiden etujen valvominen ja sovittelu, niin että eri tekijöiden työ hyödyttää kokonaisuutta. Tämä on aivan muuta, kuin esim. tämänpäivän Suomessa, jossa myös valtion ja kuntien toiminta on valjastettu hyödyttämään (puolue)poliittis-taloudellista konglomeraattia, jonka suhde kansantalouteen on yksinomaan loismainen. Esimerkkinä vain valtion omistaman Soneran optioiden jako mm. entiselle demari-politrukille Sahtivaarille.
XII
Vielä kymmenen vuotta sitten puhe kansallisen puhtauden vaalimisesta olisi ollut Suomen oloissa absurdia. Kiitos Paavo Lipposen ja RKP:n, kansan geneettisen perinnön hävittämisen käsite on nyt tuttu jokaiselle, joka ajattelee ja pitää silmiään auki. Kun Reininmaan miehittäneet ranskalaiset tuottivat paikalle sotilasyksikköjä siirtomaa-armeijoistaan, nämä käyttäytyivät tavalla, josta Suomessakin on saatu havaintoja, mutta säästämme lukijat kauhukertomuksilta. Politiikan tutkijat ovat joskus muistuttaneet eräästä sloganista, jolla "natsit" saivat runsaasti kannattajia. Kun saksalaisen kaupungin oluttuvassa ruskeapaitainen kaveri löi nyrkillä pöytään, ja huudahti "Kuka toi n....rit Reinille?", monen kuulijan äänestyskäyttätyminen muuttui jopa toisesta äärilaidasta toiseen.
XIII
Strasser ottaa rohkeasti kantaa ikuisuuskysymykseen ihmisten tasa-arvosta, ja kieltää sen. Ihmispopulaatioiden biologinen synnynnäinen asenne sanoo: Oma hyvä, vieras paha. Vain massiivinen aivopesu ja täydellisesti yhdenmukaistettu media-maailma (kuten Suomessa) voi hämärtää tämän yksilön mielestä. "Tasa-arvo" voidaan käsittää myös statukseksi, joka jokaisen yksilön täytyy ansaita ja omalla toiminnallaan säilyttää. Jos toinen käyttäytyy muita kohtaan kiitettävästi, ja toinen aiheuttaa jatkuvasti haittaa, vain vasemmistoliberaali pitää heitä samanarvoisina.
XIV
Kun Eurooppa vapautti itsensä mädäntyneiden monarkioiden ja feodalismin kahleista, ja aloitti sen taloudellisen ja poliittisen ryntäyksen, joka teki siitä maailman johtavan mahdin, tämä tapahtui vapauttamalla talouselämä ja kulttuuri vanhentuneiden rakenteiden ahtaudesta. Se merkitsi siihenastiselle yläluokalle pahimmillaan pään menetystä, mutta sellainen on muutoksen hinta. Sata vuotta myöhemmin terävimmät tarkkailijat näkivät jo, että Ranskan vallankumoukseen tiivistynyt muutos oli vapauttanut rahan, ei ihmistä.
Monarkioiden suistuessa oikeutetusti historian roskakoriin Eurooppa menetti myös jotakin säilyttämisen arvoista. Monarkinen pysähtyneisyys oli tarjonnut rajoitetun elinmahdollisuuden paikalliselle ja ammattikuntaiselle yhteisöllisyydelle, jota Strasser peräänkuuluttaa po. teeseissään useassakin kohtaa. Perinteistä ja alueellisesta identiteetistä kumpuava yhteisöllisyys antaakin yksilölle vanhan pohjan toteuttaa yksilöllisyyttään omilla ehdoillaan, täysin päinvastoin kuin massaviihteen yksilöllisyydeksi naamioidussa laumasieluisuudessa, josta näemme nuorisokulttuureissa karmeita esimerkkejä.
Individualismi ilman yhteyttä ja jäsenyyttä jossakin ihmisten yhteisössä ei ole vapautta. Se on kodittomuutta. Kaupallisen joukkoviihteen nuottien mukainen nykyaikainen "yksilöllisyys" onkin osoittautunut mitä suurimmaksi saman (vaihtuvan) kaavan apinoinniksi, jossa yksilöltä on viety jopa tahto päättää omasta ulkonäöstään. Onkin johdonmukaista, että trendi vaatii tänään jopa nuorilta tytöiltä tummaihoisen äpärän putkauttamista. Kyse on kulttuurisesta kansanmurhasta, jonka kohteina olemme me.
Strasserin teeseissä asetetaan todellisen radikalismin perusparametrit, oman kansan ja oman perinnön puolesta keinotekoista "maailman-kulttuuria" vastaan, ihmisten välisen todellisen veljeyden puolesta identiteetin ja yksilöllisyyden riistoa vastaan, ja annetaan vastustajan tuntomerkit, ja velvoitetaan olemaan uskollisia päämäärälle loppuun asti.
Viimeiset viisi vuotta ovat olleet Otto Strasserin ideoihin kohdistuneen kiinnostuksenelpymistä, eikä hän enää kauaa pysy vallankumouksellisille kansallismielisille tuntemattomana henkilönä. "Neljätoistateesiä" julkaisi alunperin heinäkuussa 1929 "NS-Briefe" vainvuotta ennen Strasserin ja Adolf Hitlerin lopullista välirikkoa, jonkajälkeen Strasser perusti Schwarze Frontin. Gestapon takaa-ajamana O.Strasser siirtyi Kanadaan, jossa häntä pidettiin "turvasäilössä" sodan ajan. Strasser palasi Saksaan vasta sodan jälkeen, perustaen poliittisen liikkeen, DSU:n, Saksalaisen Sosiaalisen Unionin. Lehdistö kohteli Stasseria "vanhana natsina", ja jätti huomiotta hänen kritiikkinsä sodanjälkeisen Euroopan joutumiselle sekä USA:n pääoman että Neuvostoliiton byrokraattisen "sosialismin" riiston kohteeksi. 1900-luvun lopulla"uusoikeistolainen", kolmatta tietä finanssi-blokkien brutaalia valtaa merkitsevän kapitalismin ja puoluediktatuuriksi taantuneen sosialismin vaihtoehdottomuuden ulkopuolelta etsivä, älymystö löysi Otto Strasserin, ja hänen 1920-30 -luvuilla kirjoittamansa ajatukset ovat mukana uuden maailmanlaajuisen finanssipääoman ehdoilla tapahtuvan globalisoitumisen ja kansallisia kultuureja tuhoavan ylikansallisen tajunnanmuokkausteollisuuden tuottaman moni"kulttuurin" vastaisissa vastarinta pesäkkeissä käynissä olevassa uuden henkisen perustan luomisessa. Puheenvuoro Otto Strasserille:
--------------------------------------------------------------------------------
Saksalainen vallankumous
Oliko suuren sodan (I maailmansota, käänt.huom.) opetus ja aikaansaannos saksalainen vallankumous? Tämä kahdennenkymmenennen vuosisadan mahtavin murros, jolle maailmansota oli vain ensimmäinen näytös,ja josta kaikkia kumoukset, kapinat ja taistelut ovat vain osasia, ja jossa kohtalo testaa ja hylkää eri vaihtoehtoja etsiessään lopullista ratkaisua.
Molemmilla tajunnan tasoilla, henkisellä ja älyllisellä, valtaisat muutokset ovat meneillään, sekavina teeseissään ja hajonneina moniin muotoihin, ja nyt täyttyneenä samasta sävelestä löytämässä yhteistä päämäärää.
Tämä päämäärä on saksalainen vallankumous, konservatismin kumous, jonka mukana suuri Ranskan vallankumous, tämä liberalismin voitto, tulee kukistetuksi, voitetuksi ja kumotuksi! Se on sielun vallankumous mieltä vastaan, nationalismin isku individualismia vastaan, sosialismin kapitalismia vastaan, ja jos me yritämme ilmaista sen musertavan sisällön kaavamaisella tavalla, kadotamme sen.
Neljätoistateesiä saksalaisesta vallankumouksesta
I
Saksalainen vallankumous kiistää Jumalan ja maailman edessä Versaillesinja Saint-Germainin "rauhan ehdot", ehdot jotka perustuvat valheeseen Saksan syyllisyydestä ja ovat saneltu raa´alla voimalla. Saksalainen vallankumous on valmis loputtomaan sotaan kaikin keinoin, kunnes nämä sanellut ehdot ja niihin perustuvat vaatimukset on täydellisesti kumottu.
II
Saksalainen vallankumous julistaa saksalaisen kansakunnan vapautta vahvassa saksalaisessa valtiossa, joka pitää sisällään kaikki saksalaiset Keski-Euroopassa, ja joka Memeliltä Strassburgiin ja Eupenista Wieniin huolehtii sekä kotimaan (Motherland) että lunastamattomien territorioiden saksalaisista, ja joka suuruutensa ja henkisten kykyjensä ansiosta tulee olemaan valkoisen Euroopan selkäranka.
III
Saksalainen vallankumous kieltäytyy hallitsemasta ja hyödyntämästä muita kansoja ja kansakuntia. Se ei vaadi enempää eikä vähempää kuin riittävän elintilan saksalaisten nuorelle kansakunnalle niin laajalti kuin tämän elämän luonnollisen ja syvimmän oikeuden täyttäminen kohtaa toisten kansojen ja kansakuntien samanlaiset oikeudet. Saksalainen vallankumous jättää ratkaisun sodasta kohtalon päätettäväksi.
IV
Saksalainen vallankumous julistaa, että valtion perimmäinen tarkoitus on koota yhteen kaikki kansakunnan voimat, työllistää ne yhtäläisestija taata kansakunnan elämä ja tulevaisuus. Se hyväksyy kaikki ajatukset, jotka edistävät tätä tarkoitusta, ja hylkää kaiken mikä haittaa sitä.
V
Siksi saksalainen vallankumous kehoittaa keskusvallan auktoriteetin ankaraan käyttämiseen kaikki häiritseviä ja hajoittavia organisaatioita kohtaan, olivat ne poliittisia puolueita tai uskonnollisia liikkeitä. Saksalaisen kansakunnan keskitetty valtio yhdistää mitä voimakkaimpaan yhtenäisyyteen ne voimat, jotka nousevat alueellisista tai omaperäisistä perinteistä.
VI
Asianmukaisena jatkeena valtion merkittäville tehtäville saksalainen vallankumous antaa vapaat toimintamahdollisuudet ammatillisten itsehallintojen kehittymiselle, joita elämälle vieras liberaali järjestelmä on tukahduttanutja masentanut. Saksalainen vallankumous arvostaa aina ja kaikkialla eläviä ammatillisia tai työperäisiä järjestäytymismuotoja enemmän kuin keinotekoista parlamentarismia, ja johtajuuden henkilökohtaista vastuunalaisuutta yli nimettömien massojen vastuuttomuuden.
VII
Saksalainen vallankumous julistaa, että Saksan kansakuntaa yhdistää kohtalon yhteys, mutta varoittaa että tämä yhteisö ei ole ainoastaan tarpeiden yhteisö vaan myös jakamisen yhteisö. Saksalainen vallankumous myöntää kaikki vaatimukset, jotka perustuvat sen perusperiaatteen tunnustamiseen, että "yhteinen hyvä ennen yksilön etua".
VIII
Saksalainen vallankumous hylkää siksi kapitalismin individualistisen talousjärjestelmän. Kapitalismin kaatuminen on saksalaisen vallankumouksen toteutumisen edellytys. Samalla ehdottomuudella saksalainen vallankumous hyväksyy sosialistisen järjestelmän korporatiivisen talouden, perustaen tietoisuuteen siitä, että jokaisen talousjärjestelmän tarkoitus on yksinomaan kansakunnan tarpeiden täyttäminen, ei rikkaudet tai ansiot.
IX
Sentähden saksalainen vallankumous julistaa ensisijaisen omistusoikeutensa kaikkeen maahan ja kaikkiin mineraalivaroihin. Maanomistajat ovat vain vuokranneet maansa kansakunnalta, ovat tilivelvollisia kansakunnalle ja valtiolle, koska kansakunta on kaiken omistusoikeuden ylläpitäjä.
X
Samaan oikeuteen perustaen saksalainen vallankumous julistaa kaikkien työläisten oikeutta osallisuuteen kansakunnan talouden, jossa jokainen kansalainen palvelee, omistamiseen, voittoihin ja liikkeenjohtoon. Hänen henkilökohtainen osuutensa omaisuudesta, voitoista ja liikkeenjohtajuudesta on joko ansaittua tai sidoksissa tuloksen paranemiseen ja suurempaan vastuullisuuteen kokonaisuudesta. Saksalainen vallankumous tuntee ja tunnustaa henkilökohtaisen edun liikkeellepanevana voimana, mutta yhdistää tämän voiman yhteiseen ponnisteluun kansakunnan hyväksi.
XI
Saksalainen vallankumous ei näe kansakunnan etuna aineellisen hyvän kasautumista, vaan yleisen elintason kaikkia koskettavan kohentumisen kansakunnan, tuonhyvää tuottavan organismin, terveyden palauttamisena ja siitä huolehtimisena. Vain siten voi saksalainen kansakunta täyttää kohtalon sille varaaman tehtävän.
XII
Saksalainen vallankumous näkee tämän tehtävän ainutlaatuisen kansanluonteen täytenä kehittämisenä, ja siksi taistelee kaikkia rodullisen degeneraation ja vieraan kulttuurivaikutuksen välineitä vastaan, ja kansallisen elvytyksen ja puhtauden puolesta, saksalaisen kulttuurin puolesta. Tämä taistelu soveltuu erityisesti juutalaisiin, jotka yhteistyössä vapaamuurariuden ja ääri-montanismin kanssa ovat tuhoamassa, osin luonnostaan johtuen, osin kansainvälisesti, saksalaisen sielun elinvoimaa.
XIII
Siksi saksalainen vallankumous vastustaa myös juutalais-roomalaisen lainperiaatteita ja puolustaa saksalaista laillisuutta, joka oli germaanien elämän kiintopiste ja heidän kunniansa, ja hyväksyy tietoisesti ja arvostaa ihmisten eriarvoisuuden (inequality of man). Tämä germaaninen laillisuus tunnustaa kansalaisiksi vain kansaan kuuluvat (folkcomrades) ja kohtelee kaikkia yhteisen hyvän perustalta.
XIV
Saksalainen vallankumous kukistaa suuren Ranskan vallankumouksen maailmankatsomuksen, ja hahmottaa kahdennenkymmenennen vuosisadan kasvonpiirteet. Se on kansallinen Saksan kansan orjuuttamista vastaan; se on sosialistinen rahan mielivaltaa (tyranny) vastaan; se on kansanomainen (folkish) saksalaisen sielun tuhoamista vastaan, mutta kaiken tämän se on kansakunnan vuoksi. Tämän asian puolesta saksalainen vallankumous ei karta mitään taistelua, ei pidä mitään uhrausta liian raskaana, mitään sotaa liian verisenä, jotta Saksa voisi elää!
Siksi me nuoret tunnemme sakalaisen vallankumouksen sydämenlyönnit, siksi me rintamasotilaat näemme lähimmän tulevaisuuden edessämme ja nöyrän ylpeinä, kokeneina kahdennenkymmenennen vuosisadan taistelut ja voitot, näemme tyytyväisinä sodan lopputuloksen: Kolmannen valtakunnan.
--------------------------------------------------------------------------------
Näin siis Otto Strasser tiivisti kansallissosialismin tavoitteet yli 70 vuotta sitten. Yritämme olla Strasserista tai "natseista" mitä mieltä hyvänsä, meidän tulee toki tietää, miten he ajattelivat. Monikulttuuri-uskovaiset toki imaisevat mari-sätkänsä väärään kurkkuun tämän luettuaan, mutta mitä siitä. Kysymys, joka Strasseria lukiessa tulee mieleen, on oliko hänoikeassa? Vastaavatko nykypäivän todellisuudessa havaittavat ilmiöt niitä, joita vastaan 70 vuotta sitten lähdettiin toimimaan tiettyjen lippujen alla. Uusi kiinnostus Otto ja Gregor Strasserin teksteihin viittaa siihen, että monien mielestä heidänkin sanottavansa tulee tuntea, ja siitä voidaan oppia jotakin.
Kommentteja:
I
Tähän ei ole huomauttamista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikki saksalaisiksi itsensä tuntevat olivat tuohtuneita liittoutuneiden röyhkeydestä nimetä Saksa sodan syylliseksi, ja kohtuuttomien sotakorvausten määräämisestä. Tämänpäivän historiantutkijoista marxilaiset tarkastelevat maailmansotaa esim. kapitalistiseen talousjärjestelmään kuuluvana taisteluna markkinoista ja raaka-aineista koko maailman tultua jo jaetuksi "imperialististen" valtojen (ja näiden teollisuus- ja finanssiblokkien) välillä, ja mm. Saksan tyytymättömyytenä taloudelliseen voimaansa nähden liian pieneen osuuteen. Ei-marxilaiset pitävät sodan ensisijaisena syynä mm. rauhaa takaavien sopimusverkkojen ajautumista epävakaaseen tilaan, jossa valtioiden väliset sitoumukset ajoivatkin yht´äkkiä kaikki sodan osallisiksi. Niin tai näin, sotaan oli suuntauduttu molemmin puolin.
Sanktiot, jotka rauhansopimus määräsi Saksalle, olivat tarkoitettu lannistamaan saksalaisen teollisuuden kehitysmahdollisuudet, ja niiden mielettömyys tunnustetaan nykyisin yleisesti. Ensimmäistä maailmansotaa tarkasteltaessa ei tule jättää huomiotta kansainvälisten rahoituspiirien osuutta. Warburgin veljekset, joiden perheessä pääsiäistä vietetään eri menoin kuin länsimaissa yleensä, olivat kiinnostavissa asemissa: Toinen USA:n Federal Reserven johdossa, toinen keisarillisen Saksan hallituksessa. Voidaankin kysyä, ohjastettiinko eurooppalaisten kansakuntien ja USA:n sotaponnistuksia jonkin taustallapysyttelevän ryhmän hyödyksi? Strasserilla ja hänen aikansa saksalaisilla radikaaleilla oli tähän vastaus tiedossaan.
II ja III
Strasser ilmaisee tässä näkemyksensä kansallisvaltion luonteesta: Yksi valtio yhdelle kansalle. "Kieltäytyminen hyödyntämästä muita kansoja" on saman ajatuksen jatke. On huomattava, että Strasser tunnustaa kansojen välisten (alueellisten) ristiriitojen ratkaisuperiaatteeksi voiman, kuten historiassa onkin usein tapahtunut. Voimme olla toistakin mieltä, eli etsiä kansojen välistä oikeudenmukaisuutta ja "rauhanomaisia" ratkaisukeinoja, mutta silloin on myös esitettävä, millä resursseilla se käytännössä on mahdollista. Suomella on 1900-luvulta kokemusta siitä, että kansainväliset moraalinvartijat ja erotuomarit katoavat näyttämöltä, kun aseet puhuvat. Suomen ulkopolitiikassa oli ennen toista maailmansotaa vahva luottamus Kansainliittoon rauhan takaajana, mutta siitä unesta herättiin venäläisten pommien pudotessa Helsinkiin. Kansainliitto saattoi erottaa Neuvostoliiton jäsenyydestään, mutta ketä se liikutti?
Strasser oli realistisempi, mutta myös varasi omalle kansalleen option käyttää kyynerpäitään elintilansa avartamiseen.
IV
Strasser korostaa valtion ja talouselämän vastuuta kansakunnalle, kansasta huolehtimisen ensisijaisuutta, joka on aivan muuta kuin liberaali-kapitalismin pääoman vapaus hyödyntää vastuutta luonnon ja ihmisten voimavaroja. Anamme anti-natsi William Shirerin kertoa, mitä hän havaitsi vertaillessaan brittiläisiä ja saksalaisia asevelvollisia: "Kolmannen valtakunnan nuoriso oli kasvanut vahvoiksi ja terveiksi ruumiiltaan, uskoon oman maansa ja itsensä tulevaisuuteen, ja tietoisuuteen toveruudesta ja yhteisyydestä joka ulottui kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ja ylitti kaikki taloudelliset ja sosiaaliset raja-aidat. Ajattelin tätä toukokuussa 1940 Aachenin ja Brüsselin tiellä, kun kontrasti saksalaisten sotilaiden ja ensimmäisten brittiläisten sotavankien välillä oli nähtävissä: Ruskettuneet ja siistit saksalaiset, nuoruudestaan asti auringossa ja terveellä ruokavaliolla eläneinä, ja riippuhartiaiset britti-ruipelot, taikinanvärisine ihoineen ja huonoine hampaineen. Traaginen esimerkki nuorisosta, jota Englanti oli laiminlyönyt niin vastuuttomasti sotien välisinä vuosina." Esimerkki tekee myös ymmärrettäväksi sen vihan, mitä liberaali-kapitalistit tunsivat Kolmatta Valtakuntaa kohtaan.
V
Strasser kehoittaa valtiota kukistamaan päättäväisesti hajoittavat ja epäkansalliset organisaatiot, mikä ei ole yllättävää. Ajatus paikallisten traditioiden kukoistuksesta kansallisen yhtenäisyyden osatekijöinä on vastakkainen nykyiselle ylikansalliselle viihdekeskeiselle "kulttuurille", joka on johtamassa yhteinäiskulttuuriin, mutta paikallisten ja kansallisten perinteiden tuhoutumisen kautta.
VI, VII ja VIII
Tässä ilmaistaan korporatismin periaate. Marxilaisten suosimien luokkaristiriitoja korostavien järjestöjen tilalle ammattikuntamaista järjestäytymistä, joka tähtää etujen sovitteluun kansankokonaisuuden luomiseksi. Ollakseen aitoa ja toimivaa, korporatiivisen järjestäytymistavan tulee sälyttää velvoitteita tasapuolisesti sekä työnantajille että työntekijöille.
IX
Omistusoikeus maahan on vain yhteiskunnallisesti sovittu asia, ja historiallisesti suurimmat maanomistukset ovat syntyneet ryöstön ja varastamisen kautta. Euroopan historiassa on myös nähtävissä suurmaanomistuksen kielteinen vaikutus yhteiskuntien ja kansantalouksien kehitykseen. Marxilainen ratkaisu maanomistus-ongelmaan oli feodalismin palauttaminen, eli viljelijöiden tekeminen maattomiksi ja epävapaiksi maaorjiksi, joita juhlapuheissa nimitettiin kolhoositalonpojiksi. Kansallissosialistinen ratkaisu oli päinvastainen: Omalla tilallaan asuvien viljelijöiden aseman ja työn turvaaminen. "Natsi"-Saksassa ei esim. pankki voinut ottaa haltuunsa perhe-maatilaa velkojen vakuutena. "Vapaan" kapitalismin käytännöstä kertoo riipaisevasti John Steinbeck "Vihan hedelmissä". Kommunismi ja finanssikapitalismi ajoivat 1930-40 -luvuilla, kumpikin tahoillaan, miljoonia omaa tilaansa viljelleitä maantielle, mitä rinnastusta ei sovi unohtaa.
X ja XI
Tässä Strasser julistaa sekä työntekijän että yrittäjän yhtä arvokkaiksi tuotannon toimijoiksi, ja määrittelee ohimennen heidän asemiensa eron: Yrittäjä on vastuussa "työpaikkansa" toiminnasta nimellään ja koko omaisuudellaan; työntekijän riski on periaatteessa yhden kuukausipalkan suuruinen. Suurempi vastuullisuus antaa oikeuden suurempaan osuuteen yhteisen työn tuotosta.
Talouden toimijan motiivina on yleensä henkilökohtainen etu, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta jotkut todellisuudelle vieraat fanaatikot kiistävät senkin. Valtion tehtäväksi jää näiden etujen valvominen ja sovittelu, niin että eri tekijöiden työ hyödyttää kokonaisuutta. Tämä on aivan muuta, kuin esim. tämänpäivän Suomessa, jossa myös valtion ja kuntien toiminta on valjastettu hyödyttämään (puolue)poliittis-taloudellista konglomeraattia, jonka suhde kansantalouteen on yksinomaan loismainen. Esimerkkinä vain valtion omistaman Soneran optioiden jako mm. entiselle demari-politrukille Sahtivaarille.
XII
Vielä kymmenen vuotta sitten puhe kansallisen puhtauden vaalimisesta olisi ollut Suomen oloissa absurdia. Kiitos Paavo Lipposen ja RKP:n, kansan geneettisen perinnön hävittämisen käsite on nyt tuttu jokaiselle, joka ajattelee ja pitää silmiään auki. Kun Reininmaan miehittäneet ranskalaiset tuottivat paikalle sotilasyksikköjä siirtomaa-armeijoistaan, nämä käyttäytyivät tavalla, josta Suomessakin on saatu havaintoja, mutta säästämme lukijat kauhukertomuksilta. Politiikan tutkijat ovat joskus muistuttaneet eräästä sloganista, jolla "natsit" saivat runsaasti kannattajia. Kun saksalaisen kaupungin oluttuvassa ruskeapaitainen kaveri löi nyrkillä pöytään, ja huudahti "Kuka toi n....rit Reinille?", monen kuulijan äänestyskäyttätyminen muuttui jopa toisesta äärilaidasta toiseen.
XIII
Strasser ottaa rohkeasti kantaa ikuisuuskysymykseen ihmisten tasa-arvosta, ja kieltää sen. Ihmispopulaatioiden biologinen synnynnäinen asenne sanoo: Oma hyvä, vieras paha. Vain massiivinen aivopesu ja täydellisesti yhdenmukaistettu media-maailma (kuten Suomessa) voi hämärtää tämän yksilön mielestä. "Tasa-arvo" voidaan käsittää myös statukseksi, joka jokaisen yksilön täytyy ansaita ja omalla toiminnallaan säilyttää. Jos toinen käyttäytyy muita kohtaan kiitettävästi, ja toinen aiheuttaa jatkuvasti haittaa, vain vasemmistoliberaali pitää heitä samanarvoisina.
XIV
Kun Eurooppa vapautti itsensä mädäntyneiden monarkioiden ja feodalismin kahleista, ja aloitti sen taloudellisen ja poliittisen ryntäyksen, joka teki siitä maailman johtavan mahdin, tämä tapahtui vapauttamalla talouselämä ja kulttuuri vanhentuneiden rakenteiden ahtaudesta. Se merkitsi siihenastiselle yläluokalle pahimmillaan pään menetystä, mutta sellainen on muutoksen hinta. Sata vuotta myöhemmin terävimmät tarkkailijat näkivät jo, että Ranskan vallankumoukseen tiivistynyt muutos oli vapauttanut rahan, ei ihmistä.
Monarkioiden suistuessa oikeutetusti historian roskakoriin Eurooppa menetti myös jotakin säilyttämisen arvoista. Monarkinen pysähtyneisyys oli tarjonnut rajoitetun elinmahdollisuuden paikalliselle ja ammattikuntaiselle yhteisöllisyydelle, jota Strasser peräänkuuluttaa po. teeseissään useassakin kohtaa. Perinteistä ja alueellisesta identiteetistä kumpuava yhteisöllisyys antaakin yksilölle vanhan pohjan toteuttaa yksilöllisyyttään omilla ehdoillaan, täysin päinvastoin kuin massaviihteen yksilöllisyydeksi naamioidussa laumasieluisuudessa, josta näemme nuorisokulttuureissa karmeita esimerkkejä.
Individualismi ilman yhteyttä ja jäsenyyttä jossakin ihmisten yhteisössä ei ole vapautta. Se on kodittomuutta. Kaupallisen joukkoviihteen nuottien mukainen nykyaikainen "yksilöllisyys" onkin osoittautunut mitä suurimmaksi saman (vaihtuvan) kaavan apinoinniksi, jossa yksilöltä on viety jopa tahto päättää omasta ulkonäöstään. Onkin johdonmukaista, että trendi vaatii tänään jopa nuorilta tytöiltä tummaihoisen äpärän putkauttamista. Kyse on kulttuurisesta kansanmurhasta, jonka kohteina olemme me.
Strasserin teeseissä asetetaan todellisen radikalismin perusparametrit, oman kansan ja oman perinnön puolesta keinotekoista "maailman-kulttuuria" vastaan, ihmisten välisen todellisen veljeyden puolesta identiteetin ja yksilöllisyyden riistoa vastaan, ja annetaan vastustajan tuntomerkit, ja velvoitetaan olemaan uskollisia päämäärälle loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
blackfrontissa taisi olla kyllä juutalaisiakin mukana eikä otto ollut ymmärtääkseni mikään rasisti tai juutalaisvastainen jos tuo teesikokoelma on 29 vvuodelta ja siis hetkeä aiemmin kirjoitettu kun lähtö tuli poliittisen taistelun tiimellyksessä kirjoitettu niin siinä voi ehkä siitä syystä olla moisia aineksia.en tunne asiaa niin tarkasti kuin haluaisin mutta kiinnostaa.suomessahan oli yrjö ruutu niminen kansallissosialisti joka myös koki hitlerismin vääränä .