Nuortenillat vailla tarkoitusta

Se ettei tämän asian kommentointi ole kiinnostanut ketään todistaa juuri asian olevan niin iloitaan vaan ja jätetään masentuneet yksin.

Vapaakirkko on kiinnostunut lähinnä varakkaista ja menestyneemmistä yksilöistä. Siksi ihan jokainen ei sinne kelpaa. Sinun kannattaisi harkita seuran etsimistä jostain arkisemmista piireistä.

Pahimmillaan voi käydä myös niin, että jos löydät Vapaakirkosta tyttö- tai poikaystävän, joka lipevä pastori tulee ja harrastaa vähän lähimmäisenrakkautta makuukammarin puolella hänen kanssaan.

Ihan kaikella ystävyydellä ja sinulle parasta toivoen.

Olen ikävä kyllä joskus törmännyt samaan. Kaverini teki lopputyön Suomen teologisessa opistossa erään vapaaseurakunnan yhteisöllisyyden kokemisesta ja havaitsi puutteita osalla seurakuntalaisten huomioimisessa. Toinen kaverini oli nuorisotyöntekijänä vapiksella ja koitti puhua nuorille siitä, että ei ketään jätetä yksin, mutta kuitenkin useampi tuli hänelle puhumaan murheissaan yksinäisyydestään. Hän pyrki sitten organisoimaan pienryhmätoimintaa.

Oma kokemukseni on että soluissa tai muissa pienemmissä ryhmissä tutustuu toisiin syvällisemmin kuin nuortenilloissa tai muissa yhteisissä riennoissa. Raamatussa Uuden testamentin kreikassa yhteydestä käytetään sanaa koinonia joka tarkoittaa myös jakamista. Jos uskallamme puhua avoimesti emmekä näyttele, että meillä menee aina hyvin, niin syntyy syvempää kohtaamista, jos toinenkin on siihen valmis. Myös harrastaminen ja muu yhdessä tekeminen voi luoda yhteyttä, esim. liikunta.

Toivon oikein hyvää jatkoa. Toivottavasti saat ystäviä.

Tuolla toisessa ketjussa oli samasta asiasta jo puhetta. Kirjoitin sinne joitakin ajatuksia.

1. Kannattaa julkisesti nuortenillassa pyytää esirukousta asian puolesta ja kertoa, että haluaisi päästä mukaan ja että kokee yksinäisyyttä seurakunnassa.

2. Etsiä itselle sopiva pienpiiri, johon menee mukaan, sillä tavalla tutustuu paremmin ja pääsee mukaan seurakuntaan.

3. Etsiä ja löytää sopiva palvelupaikka, jossa voi olla mukana palvelemassa. Jos tuntuu siltä, ettei oikein tiedä, mikä olisi se oma paikka, kannattaa vastausta rukoillessa ja odottaessa mennä mukaan johonkin palvelutehtävään, jossa tuntuu, että voisi olla avuksi.

4. Mennä mukaan johonkin evankeliointiryhmään, jakamaan vaikka toisten mukana traktaatteja tai muuhun toimintaan, jossa voi olla mukana evankeliumia levittämässa, vaikka avustajana, ellei vielä ole rohkeutta itse todistaa.

5. Jos sinulla on joitakin lahjoja, joilla voit palvella seurakunnassa, pane ne esille, tiedoksi, että voisit niillä palvella.

6. Yritä tervehtiä yhtä nuorta nuortenillassa ja mene juttelemaan hänen kanssaan ja kysele häneltä, miten tähän seurakuntaan pääsee mukaan porukkaan.

7. Kysele ja ota selvää millaista toimintaa seurakunnassa on nuorille, monissa seurakunnissa nuorilla on myös harrastuspiirejä, mene mukaan johonkin sellaiseen.

8. Mene nuortenillassa istumaan toisen yksinäisen nuoren viereen ja yritä tutustua häneen. Silloin teitä on jo kaksi ja tilanne on jo parempi.

Ole siunattu, sinä Jeesuksen rakas, älä jää yksin, vaan toimi sen asian puolesta.

Ainakaan meidän vapisilloissa ei oo juuri ketään yksinäistä, eikä se oikeen oo mahdollistakaan. Joskus ehkä insideläppä ja hyvä meininki ajaa uusien yli mut meillä kaikki on siskoja ja veljii. Otan osaa jos oot kokenut yksinäisyyttä

Sama kun tappaisin itseni elämässä ei ole makua olen yksin päivästä toiseen eihän kukaan edes huomaisi jos otan itseni hengiltä sillä mulla ei ole ketään eikä ketään kiinnosta.

'Sama kun tappaisin itseni elämässä ei ole makua olen yksin päivästä toiseen eihän kukaan edes huomaisi jos otan itseni hengiltä sillä mulla ei ole ketään eikä ketään kiinnosta.'

On todella ikävää ja surullista, että koet näin ja olet joutunut näin suuren yksinäisyyden valtaan. Sinä olet kuitenkin uskossa, Jeesuksen oma ja hänen rakkaansa, Jeesus on sinun kanssasi, siunaan sinua ja rukoilen puolestasi, Jeesus johdattakoon sinun elämääsi, antakoon Jeesus sinulle ystäviä, jotka ovat todellisia ystäviä, ole siunattu ja tulkoon sinun elämääsi auringon paistetta ja uusi kevät, jossa voit iloita ja riemuita. Missähän päin sinä asut?

Ilmeisesti vapis on menossa enemmän ja enemmän Pohjois-Amerikkalaisen megaseurakunnan tyyliseksi jossa a) korostetaan ylistystä valoin, savuin jne. että kaikki näyttäisi enemmän hengelliseltä. b) korostetaan ihmeitä c) vaaditaan ihmisiltä ankarampaa sitoutumista. ei saa myöskään kyseenalaistaa d) korostetaan ihmisten maallisia saavutuksia, laitetaan maallisesti menestyvät myös seurakunnassa etusijalle ja tämä koskee myös nuoria! valitettavasti.

köyhillä lapsillahan tuskin on varaa käydä konservatoriota jne. joissa oppii sitten tasokkaamman ylistyksen alkeet. tuskin köyhillä nuorilla on varaa myöskään juosta kaiken maailman raamattukouluissa ympäri maailman oppimassa paremmaksi kristityksi. myös ulkonäköön panostaminen on vaikeampaa köyhille nuorille, mistä heidät sitten tuomitaan hiljaisesti: EI SIUNAUSTA, EI MAALLISIA SAAVUTUKSIA. Jääkööt yksin.

Kysyisin myös että mikä teillä paremmilla nuorilla on oikein ajatuksena kun painelette Amerikkaan ja Australíaan ja hoette jatkuvasti ettette tiedä mitä teistä tulee niinpä menette sinne ja tänne. Kuitenkin opiskelette yliopistoissa tutkinto toisensa jälkeen ja viette siten opiskelupaikat muilta muttette viitsi käydä töissä. Ettekö tosiaan halua asettua mihinkään? Myöntäkää sitten ihan avoimesti että teillä on myös perheen perustamisen tarve, älkääkä hokeko että kaikki sitten kun on Jumalan aika ja tahto. Jos etenkin nuorten naisten kliseisenä haaveena on löytää mies jostain englanninkielisestä maasta niin varoitan että se tunteiden ilmaisu vieraalla kielellä on aina hankalaa. Ja mistä sellaiset päähänpinttymät ovat oikein tulleet? Riittämättömyyden tunteestako?

Ulkoinen menestys on selvästi tärkeää aikamme vapisnuorille ja sellaista vaaditaan mahdolliselta seurustelukumppaniltakin. Mutta kaikkea ei voi saada... Kannattaa vanhempienkin se jo pikkuhiljaa opettaa lapsilleen myös uskovaisten piireissä. Samoin pastoreidenkin.