Ei enää koskaan

Heräsin aamulla kuuden aikaan ja oli noin viiden sekunnin ajan hyvä olo. Olin nähnyt hyvää unta ja oli hyvä fiilis. Silmien hieromisen jälkeen huomasin että on aivan kamala olo. "Ai niin, ne pikkujoulut. Voi vittu..." ajattelin.

Laatta meinasi lentää, ja samalla mieleen hiipi kamala ajatus siitä kun kävelin yöllä kotiin ja huomasin että kännykkää ja lompakkoa en löytänyt kotiin tullessa mistään. Olo oli kuitenkin niin hirveä etten jaksanut kävellä edes eteiseen asti tarkistamaan asiaa.Ravistelin päätä sängyssä ja ajattelin että "ei enää ikinä". Muistin myös että samana päivänä pitäisi mennä töihin. En kuitenkaan uskonut että heräisin töihin kun ei ole kännykän herätyskelloa. Ajattelin että en herää tarpeeksi ajoissa, menen myöhässä töihin ja saan ehkä potkut. Se kuulosti kuitenkin paremmalta ajatukselta kuin odottaa järkyttävässä krapulassa muutaman tunnin töihin lähtemistä. Näin unta siitä miten löysinkin puhelimeni. Samaan aikaan jokin soi- kuulostaa kännykkäni herätyskellolta. "unta se vaan on" ajattelin. "liian hyvää ollakseen totta"... Mutta kun piippaus ei lakannu oli pakko katsoa. Sieltähän se kännykkä löytyi takin taskusta.

Lompakon olin kadottanut mutta se löytyi myöhemmin koskemattomana, mutta se on toinen tarina.

Kuitenkin, ei enää ikinä.