Haluaisitteko tutustua mieheen jolla ei ole kavereita tai edes vanhempia?
Naiset, mitä mieltä olette yksinäisistä miehistä?
Kysyjä.
321236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä voisin tutustua tuollaiseen mieheen ystävänä tai seurustelumielessä. Olen parikymppinen nainen, eikä minulla juuri ole ystäviä. Minulla on hyvin harvan ihmisen kanssa paljon keskusteltavaa ja yhteistä. Olen alkanut jopa toivomaan, että tuleva seurustelukumppanini olisi joskus kokenut yksinäisyyttä tai ymmärtäisi jotenkin yksinäisyyttä/yksin olemista. Sellainen vähän erakkomainen, syvällisempään ajatteluun kykenevä ja huumorintajuinen mies olisi mielenkiintoinen. :)
Ja varakas saa tietenkin kyllä olla. :))))
Hyvä että oot sinut sen kanssa, että oot rahan ahne akka niinkuin kaikki naiset on, useimmat teistä valehtelee ettei mukamas raha ole tärkeä.
Ehdottomasti! Jos mies haluaisi, niin voisimme viettää aikaa minun vanhempieni kanssa, jotka ovat minulle tosi läheisiä :)
Mieluummin hyppäisin parvekkeelta.
Mikä siinä on niin hirmuista, jos ihmisellä on hyvät välit vanhempiensa kanssa. En usko, että tuota tarkoitettiin niin, että miehen pitäisi "pariutua" myös naisen vanhempien kanssa.
Miksi aina muuten mieheltä odotetaan sitä varallisuutta? Mitenkäs se naisen varallisuuden laita on? Saako nainen sitten olla sossupummi??? Kun nyt on tämä tasa-arvoisuuslaki suomessa.
En tiiä mut mä ainaki oon sossupummi : (
Naiselle vaan sitä parempi mitä vähemmän on sitä varallisuutta.
Olen seurustellut miehen kanssa jolla oli vain 1-2 kaveria ja ei yhtään ystävää, ei koskaan käynyt missään, ei koskaan tehnyt mitään, kaikki päivät oli kotona. Olisin tarvinnut enemmän omaa aikaa, joten yhteenmuutto tuhosi parisuhteen, kun aina kun olin kotona oli hänkin, tuntui että omaa elämää oli vain kodin ulkopuolella ja silloinkin se oli "ohjattua" eli omien kavereiden tai harrastusten tekemistä eikä mitään oikeaa aikaa jolloin olisi saanut tehdä mitä vain... enää en siihen lähtisi!! Eli vakava suhteesta tuskin tulis, ei sellainen missä suunniteltaisi yhdessä asumista jne. Mutta voisin toki tutustua ja tapaillakin, voisin pitkäänkin, jos kemiat muuten kohtais ja yhteistä mielenkiintoa löytyis
Niin ja jos mies olisi viettänyt kaiken ajan ulkona ryyppäämässä kavereiden kanssa, olisit vinkunut siitä kuinka mies ei välitä. Voi vittu näitä...
Eiköhän todellinen ongelma ole tuossakin tapauksessa suhteen henkinen laatu (kenen vika?), jos et miehesi kanssa voi saman katon alla tehdä mitä haluat ja tuntea oloasi mukavaksi.
väärä mielipide vai?
Noinkin olisi voinut käydä. Yhdessäolon/oman ajan balanssi on kovin herkkä asia. 1 1 ei ole 2 tapauksessa oli ehkä kyse siitä, että hänellä oli muitakin ystäviä, kun taas miehellä ei ollut. Mies halusi kirjoittajan täyttävän kaikki omat inhimillisen kontaktin tarpeensa, kun taas kirjoittajan tarpeet jakautuivat useamman ihmisen kesken. Ihminen, joka on jo täyttänyt ainakin osan kontaktitarpeistaan kodin ulkopuolella, haluaisi ehkä olla kotona yksikseen, kun taas mies, joka lastaa kaikki tarpeensa kirjoittajan varaan, kaipaa seuraa ja kontaktia.
Usein parisuhteessa, etenkin "vanhanmallisessa" parisuhteessa, jossa nainen on enemmän kotoja mies enemmän töissä, on niinpäin, että miehellä on muita kontakteja, kun taas nainen odottaa miehen täyttävän koko ihmisenkaipuunsa. Siitä sitten seuraa se tavallinen (?) "mies on aina pois eikä välitä" -kysymys.
Oleellista tasapainon kannalta siis (minun käsitykseni mukaan) on, että molemmilla osapuolilla on suunnilleen sama määrä suhteen ulkopuolisia ystäviä tms. inhimillisiä kontakteja. Ei lukumääräisesti sama, vaan nimenomaan niin, että ulkopuoliset kontaktit tyydyttävät molempien ihmiskontaktintarpeesta suunnilleen samat osat, tai ainakin niin, että parisuhteen osalle jää molempien tarpeista suunnilleen samat osat.
Periaatteessa siis kahden yksinäisen ihmisen liitto voisi toimia, silloin molemmat saisivat toiselta koko tämän huomion ja teoriassa tyydyttäisivät kaikki inhimilliset tarpeensa toistensa avulla. Luulisin, että parasta olisi, jos molemmilla olisi kohtuullinen määrä suhteen ulkopuolisia ystäviä. Muuten vaarana on epäterve, riippuvuutta muistuttava symbioosi puolisoiden välillä. Tällainen riippuvuus on epästabiili tasapainotila sikäli, että siinä saattaa ilmetä vakavia vastareaktioita, jos toinen osapuoli pyrkii vähenpämään riippuvuuden astetta, esimerkiksi lisäämällä kontakteja ulkopuoliseen maailmaan.
Entä jos mies kävisi vaikka muutamana iltana viikossa lukemassa kirjaa kirjastossa, jolloin sinä olisit yksin kotona. Vai olisiko edellytys se, että miehellä olisi sosiaalisia menoja aina kun hän poistuu kotoa?
Mua ei yhtään haittaisi, vaikka mies olisi yksinäinen, koska niin olen minäkin tavallaan. Tuo on kuitenkin erittäin hyvä pointti. Tarvitsen omaa aikaa, ja rentoudun mieluiten yksin kotona ja koiran kanssa lenkillä jne. Jos mies olisi kokoajan kotona samaan aikaan kuin minäkin, siinähän tulisi hulluksi.:D Mun on tällä hetkellä mahdoton edes kuvitella sellaista parisuhdetta, että asuisin miehen kanssa. Ehkä vielä joskus kuitenkin... Toivottavasti. Uskon, että on kuitenkin sellaisiakin yksinäisiä itsenäisiä miehiä, joilla on muutenkin tekemistä... ei yksinäinen ole toimeettoman synonyymi, vaikka tietysti voi ihminen olla molempia. Jos hän on työtön niin tottakai se on kohtuullista väliaikaisesti. En osaa kunnolla ottaa kantaa tilanteeseen, koska kokemusta ei ole..
Ei toista voi ajaa pois kotoa. Mulemmilla täytyy kuitenkin olla omaa elämää, eikä vain toisella. Suhde ei ole tasapainossa. Mulla nyt ei oikein ole edes kokemusta, mutta voin kuvitella, että se on rasittavaa tavallaan, jos toinen on kokoajan toimeettomana kotona.
Niin, mitä tulee alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen; vanhempien puuttuminen nyt ainakaan ei ole este, minkä kukaan vanhempiensa kuolemalle tai muulle poissaololle mahtaa. Ystävien puuttuminen taas voi johtua niin monesta asiasta.
Ei minulla olisi mitään ystävättömään ihmiseen tutustumista vastaan, olipa hän sitten mies taikka nainen. Edellä esittämistäni syistä parisuhde kovin eristyneen ihmisen kanssa ei välttämättä(!!) olisi hyvä idea, vaikkakin sinänsä lyhyellä tahtäimellä houkutteleva, koska itsellänikään ei juuri ole kavereita/ystäviä.
jolla ei ole ikä ?
minkä takia miehellä ei ole ystäviä.. jos on täys kusipää niin sellaisen ihmisen kanssa en tietysti seurustelisi. Jos taas mies on ihana ja vaikeus saada ystäviä johtuu pelkästä ujoudesta, ei se olisi mikään este seurustelulle.
Eip ole minullakaan vanhempia tai ystäviä. Tapaan kyllä ihmisiä joskus, mutta jotenkin ne tuttavuudetkin katoaa jonnekkin.
En silti valita, koska töitä riittää ja kuntosalia tykkään harrastella.
Kokemuksesta sanon että ei auta vaikka kuinka on pankkitilit plussalla ja lihaa hartiassa niin yksin sitä on silti.
Minkäköhän ikäinen keskustelijan aloittaja on?
TAAS SE RAHARAHARAHA HÄVETKÄÄ AKAT.....ei ihme kun aina valitatte,kynttilöille tulee tarvetta vielä..
öö..8 6 sanoo ettei raha auta??
Eivät he mikään yhteinäinen joukko ole joista kaikista samaa olisin.
Tiedän ettei ihmisiä voi ihan näin mustavalkoisesti kahteen leiriin jakaa mutta suurpiirteissään homma menee näin:
Osa on ihan syystä yksinäisiä (tai no ei nyt ihan näin voi sanoa, mutta kuitenkin); empatiakyvyttömiä, narsisteja, katkeria, pakkomielteisiä tms. Kummallisia hiihtäjiä, huonolla tavalla siis (sillä hyvälläkin tavalla voi olla kummallinen). Joko he ovat näistä syistä yksinäisiä, tai sitten yksinäisyys on heidät tällaiseksi muuttanut. Esimerkkinä nyt vaikka Sinkut-palstan eräät kirjoittelijat. Näistä haluaa vain pysyä mahdollisimman kaukana.
Sitten ovat loput; heillä on ehkä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, masennusta, ujoutta... mikä ei itseä haittaa. Itselläni ei ole yhtään kavereita, ja en itseäni nyt ihan täyspa***na pidä. Siksi vaikka mies olisi samanlaisessa tilanteessa niin en sellaisena häntäkään pitäisi.
Yksinäinen mies kelpaisi vallan hyvin, mutta eivät kaikki yksinäiset miehet. Sisältä täytyy olla "hyvä tyyppi". Ja ei, hyvällä tyypillä en tarkoita mitään hauskaa supliikkimiestä tms...
Haluaisin, sillä olen läheisriippuvainen ja muutenkin ujo. En kaipaa mieheni/poikaystäväni vanhempia elämääni. Vähän ilkeästi sanottu, mutta näin on.
Miehet ei tee nykyisin aloitetta, vaan odottavat et nainen tekee.
Olen yksinäinen. Naiset ovat nirsoja.
Vaikutat ennemminkin tyhmikseltä kuin kilttikseltä. Jonkun aikaa olen kommenttejasi nähnyt.
Oletko ajatellut asiaa tältä kantilta. Monilla voi olla alkoholisti/ huume tai mt ongelmalliset vanhemmat.
Kyllä voisin seurustella miksi en voisi?
Hieman huolestuttaa kaverien puute. Miten elämäsi on mennyt niin ettet ole pystynyt luomaan pysyviä ihmissuhteita?
Olen yksinäinen mies.
Teen aina kaiken mahdollisen päästäkseni elämässäni eteenpäin.
Harrastan liikuntaa.
Kohtelen ihmisiä yleensä hyvin.
Minulla on hyvä työ ja rahaa.
En tietääkseni ole käsittämättömän ruma enkä puhu epäselvästi.
Enkä ole tyhmäkään.
Silti kukaan nainen ei vilkaisekaan tännepäin.
Olen yksinäinen.
Omakehu haisee.
yksinäisyydellä ja yksin olemisella/yksin viihtymisellä on selvä ero.