Oikeus onnelliseen elämään

Yleisesti hyväksytyt arvot suomalaisten keskellä tukevat näkemystä jonka mukaan meillä jokaisella kuuluisi olla oikeus onnelliseen, ihmisarvoiseen elämään. On myös nähtävä, että tämä asia toteutuu isolle osalle meistä. Ihmiselämä on arvokas, ainutkertainen asia vauvasta vanhukseen oivalluksineen ja kokemuksineen. Meidän pitäisi kyetä olemaan onnellisia jopa vaikeina aikoina, hyvistä puhumattakaan.

Viimeisen parin vuosikymmenen aikana voimakkaasti lisääntynyt tarpeettomuuden ja taakkana olemisen tunne kautta koko kansan -on luonut aivan uusia paineita ihmisille yksilötasolla. On hyvin hankalaa nähdä elämänsä elämisen arvoisena, mikäli vuodesta toiseen toimeentulo perustuu toimeentulo -ja työmarkkinatukeen, olemattomaan likviditeettiin ja sitä seuraavaan kyvyttömyyteen reagoida äkillisiin isompiin menoeriin.

Tarpeettomuus luo verrattoman alustan terveysongelmille ja sitä seuraavalle syrjaytymisriskille. Uudet kilpailuttamisen ja säästämisen trendit -huolimatta siitä että ne tähtäävät yhteiseen etuun, aiheuttavat ne monessa yhteydessä lisää kurjuutta pienituloisten keskuudessa. Ihmisestä on tullut tavallaan kertakäyttöhyödyke jonka viimeinen käyttöpäivä on se päivä kun määräaikainen työsopimus umpeutuu, tai viimeistään silloin kun sairaslomatodistuksessa oleva päivämäärä on pidemmällä kuin viikon päästä.

Voidaanko nykyisen yhteiskunnallisen kehitystrendin valossa ylipäätään nähdä enää sitä humaanisuuden perusajatusta -taata onnellinen elämä jokaiselle kansalaiselle?

Ajatellaanpa esimerkiksi erästä suurinta suomen syrjäytyneiden ryhmää: 90-laman aikana työttömäksi jääneet ja edelleen työttömänä olevat isojen ikäryhmien edustajat. Yli 15vuotta turhana nurkissa, kaikki mennyt, säästöt, asunnot, työkyky, ihmisarvo -ja tulevaisuus tarjoaa ulosottokelpoisen kansaneläkkeen joka edes täysimääräisenä ei riittäisi elinkustannuksiin, saati sitten terveydenhuollon alati kasvaviin maksuihin. Heille on luvassa tuskallisen nihkeä vanhuus veden, näkkileivän ja kierrätyskeskuksen lumppujen ympärillä.

- myös he uskoivat aikanaan tähän yhteiskuntaan, ottivat riskejä, tekivät töitä ja koittivat ansaita paikkansa tässä maassa.

Yksiä tulevaisuuden haasteita tuleekin olemaan tyydyttävän elämän mahdollistaminen tälle ikääntyvälle vähäosaisten joukolle. Monet ovat alkoholisoituneet, ja yhtälailla paljon on koukussa kolmiolääkkeisiin ja muihin mömmöihin. Tälle sektorille hampputuotteiden tarjoama suhteellisen pieni addiktiopotentiaali sekä verrattain suuri psykologinen hyötysuhde olisi kipeästi kaivattu. Loppupeleissä kun se onnellisuus ja elämänilo lähtee yksilön omasta kokemuspohjasta. Jos sitä kokemuspohjaa voidaan kemiallisesti muokata mielekkäämmäksi, ja varsinkin jos muita keinoja muokkaamiseen ei ole, tai ne koetaan liian hintaviksi -minun mielestäni olisi enemmän kuin hyväksyttävää suoda tätä kautta helpotusta tälle kärsijöiden ryhmälle.

- Uskon hyvin monen suomalaisen yhtyvän tähän näkemykseeni. He ovat niitä jotka oikeasti haluaisivat tarjota mahdollisimman tuskattoman ja ihmisarvoisen ehtoopuolen myös näille menneiden aikojen työjuhdille.

Hyvää pyhää teille!

Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta