miksi elää

Turha siis sanoa, että älä jää yksinäisyyteesi yksin tai muitakaan kliseitä. Toisaalta yksinäisyys on ymmärrettävää ja toisaalta se voi olla vain itsesääliä, vaikka kaikkea on tarjolla ympärillä. Ehdotukseni ongelmaan: Mieti mitä haluaisit lukea ja näe vaivaa, etsi kirja joka kertoo siitä parhaiten ja osta omaksi kirjakaupasta, lue. Ota siitä virikkeitä, miten se vaikuttaa ajatteluusi, mikä kirjassa on tärkeää, viesiikö se jotain todella tärkeää. Jos olet uskova, niin rukoile ja odota vastausta mieti mitä Jumala ajattelee sinusta. Jos et ole uskova niin etsi uusi näkökulma omasta tilanteestasi, mitä yksi ihminen merkitsee maailmankaikkeudessa ja toisaalta lähipiirissään. Elämä yleensä voi olla arvokasta, kuka vain suoriutuu vaikeista testeistä kun treenaa vähän, mutta arjesta selviytyminen vaati todellisen sankarin. Sellainen selviytyjä voi olla esimerkkinä muillekin, sellaisillekin joita ei itse huomaakaan.

...elosi tyhjältä tuntuvaan kammioon !?!
Tuumailepas,miksiköhän sinusta tuntuu moiselta ?!?
Pieni herätys vaikkapa harrastusten piirissä - shakki,teatteri,kuvaamataito,lähimmäisen auttamiseen tähtäävät järjestöt,lemmikkieläimet,kirjallisuus, valo(digi-)kuvaus,urheiluharrastus tms. aktiivisuus
auttanee tyhjältä tuntuvan elon täyttämistä,kö ?!?
Sieltä monesti löytynee samanhenkistä porukkaa... ehkäpä jopa elonkumppaniksi asti ?!?
Vaikkapa milloin mahdoitkaan kerätä viimeksi releet ja lähteä viikonloppuretkelle yksin telttamajoituksella tänne upeaan Suomen luontoomme...kuuntelemaan ja katselemaan kaikenkirjavaa kasvistoa ja eläinkuntaa ja vain hiljentymään itsekseen...?!?
Ensin pitänee osata itseään rakastaa,ennen kuin voi toisia arvostaa,kö ?!?
Kompassi,kartta ja keittovälineet mukaan !?!
;^D

Oli hyvä kun kirjoitit. Pysy tällä palstalla kynsin ja hampain, ja yritä ottaa osaa keskusteluun, jos jaksat!
Minä olin myös "pohjanperällä", nykyään viihdyn siellä.
Tänne kirjoittaminen selvittää asioita, on muuten ikivahna tapa.
En tarjoa Jumalaa, enkä mitään positiivis paskaa!
Masennuksesta pääsee sillä, ettei tee sille mitään, niin se jättää sinut rauhaan ennemmin tai myöhemmin, joten älä keskity siihen.

Ps. MIKÄÄN OLOTILA EI OLE PYSYVÄ.
Kuullaan...

Siksi kannattaa elää, kun kerran on saannut ainutkertaisen elämän näin monimuotoiseen, kauniiseen ja ihmeelliseen maailmaan.
Avaa vain silmäsi näkemään se ja ihastut siihen.

Ei kannata suunitella itsensä tappamista, eihän sitä tiedä mihin sellaisen tekijä sitten joutuu...!
Elämä on muutenkin melko lyhyt aika, alle sata vuotta ja sitten loppuu luonnollisesti...!

Mitä se auttaisi? Syntyisit uudelleen, etkä taatusti pääsisi helpommin opein. Olet täällä oppimassa. Jos tuntuu, että on jonkin sortin umpikujassa on sinne askeleesi tarkoituksella sinut vieneet. Kysy mitä voisit tilanteessa oppia. "Eikö se ole kumma, kun ihmisen askeleet pysäytetään, saa hän siivet" Kun kaikki ovet ovat sulkeutuneet ja annat periksi omavoimaisuudellesi, avautuu sinulle uusi oikea tärkeä ovi. Tommy Hellstenin sanoin: Kaikkein tukevimmin ihminen on maanpinnalla nelinkontin.

Olet yhden tien päässä. Se ei ole maailmanloppu kuitenkaan. : )

Itsehän sinä elämäsi teoillasi luot sellaiseksi kuin se on. Kurja, tylsä ja ikävä. Tai kiinnostava, iloinen, antoisa. Valitse itse.

Lue vaikka Dalai Laman kirja Onnellisuuden taito.
Ja sitten mars, mars, uusia ystäviä etsimään, uutta oppimaan ja kokemaan. Elämä voi olla ihan mukavaakin.

Tämä yhteiskunta on todellakin demonisoinut itsemurhan. Itsemurhan tekijä on "itsekäs" ja kaikki sitten vihaa häntä sen takia.

Kukaan ei tee itsemurhaa ilman syytä. Ihminen ei luonnostaan ole itsetuhoinen, joten tämä itsetuhoisuus on tullut jostain muualta. Yleensä välinpitämättömyys ja julmuus ovat tarpeeksi ajaakseen ihmisen itsetuhoiseksi.

Itse olen joskus ajatellut itsemurhaa, ottaen huomioon miten perusteellisesti ihmiset(siis te kaikki olette syyllisiä tähän) tuhosivat minun lapsuuteni sekä mahdollisuudet onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Ihmiset aina vain marmattavat ja valittavat kaikesta mitä teet, sanot, ajattelet, et tee, et sano ja et ajattele. Ainoa syy, miksi en tapa itseäni on minun syvä vihani ihmiskuntaa kohtaa: minä en teille paskoille sitä nautintoa, että minä itseni tappaisin!