Uskovaisuus: Akuutti ja helposti kroonistuva mielenterveyden häiriö, joka vaihtelee lievästä vaikeaan. Tyypillisesti uskovaiselta puuttuu sairauden tunne.
Potilaat uskovat näkymättömiin uskomusolentoihin, jotka hänen mukaansa joko auttavat tai vainoavat häntä. Potilailla on usein patologinen tarve keksiä tai uskoa sepitteitä, joiden mukaan maailma on helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, sekä joko korostunut syyllisyydentunto (ns. synnintunto) tai yli-ihmismäisiä ajatuksia (ns. Jumalan valitut). Usein potilaat kärsivät voimakkaasta isäkompleksista.
Uskonnollisuus voi aiheuttaa suuria henkisiä kärsimyksiä (esim. tulella kidutettavaksi joutumisen pelko) ja sosiaalisia ongelmia (mm. avioeroja) ja voi pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan (ns. marttyyrikuolemat).
Uskonnollisuuden syistä on useita teorioita. Jotkut tutkijat pitävät sitä behavioristisena (l. opittuna) käyttäytymismallina. Kognitiivis-sosiaalisten tutkijoiden mukaan syytä on haettava etäisestä tai puuttuvasta isäsuhteesta, jota potilas pyrkii kompensoimaan ajatuksella ”taivaallisesta isästä”.
Nykyisin on yleisesti hyväksytty ajatus, että uskovaista ei pidä pakottaa muuttamaan käyttäytymistään, jos hän ei käyttäydy itsetuhoisesti, harhaisesti tai väkivaltaisesti.
Potilaat uskovat näkymättömiin uskomusolentoihin, jotka hänen mukaansa joko auttavat tai vainoavat häntä. Potilailla on usein patologinen tarve keksiä tai uskoa sepitteitä, joiden mukaan maailma on helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen, sekä joko korostunut syyllisyydentunto (ns. synnintunto) tai yli-ihmismäisiä ajatuksia (ns. Jumalan valitut). Usein potilaat kärsivät voimakkaasta isäkompleksista.
Uskonnollisuus voi aiheuttaa suuria henkisiä kärsimyksiä (esim. tulella kidutettavaksi joutumisen pelko) ja sosiaalisia ongelmia (mm. avioeroja) ja voi pahimmillaan johtaa ennenaikaiseen kuolemaan (ns. marttyyrikuolemat).
Uskonnollisuuden syistä on useita teorioita. Jotkut tutkijat pitävät sitä behavioristisena (l. opittuna) käyttäytymismallina. Kognitiivis-sosiaalisten tutkijoiden mukaan syytä on haettava etäisestä tai puuttuvasta isäsuhteesta, jota potilas pyrkii kompensoimaan ajatuksella ”taivaallisesta isästä”.
Nykyisin on yleisesti hyväksytty ajatus, että uskovaista ei pidä pakottaa muuttamaan käyttäytymistään, jos hän ei käyttäydy itsetuhoisesti, harhaisesti tai väkivaltaisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus.
Tätä mä vähän jo epäilinki.
Onko puhe siis ristin uskosta vai satanismista
Ihan sama. Kaikki uskonnot ovat sitä samaa sekoilua.
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian oireet vaihtelevat suuresti sekä eri potilailla että samallakin potilaalla hänen sairautensa eri vaiheissa.
Aistiharhoista eli hallusinaatioista yleisimpiä ovat erilaiset kuuloharhat, jolloin henkilö kuulee yksittäisiä sanoja tai puhetta. Skitsofrenialle varsin tyypillisessä kuuloharhassa puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus kaksi ääntä keskustelee keskenään henkilön tekemisistä. Äänet voivat olla luonteeltaan uhkaavia tai syyttäviä. Joskus ääniä kuuleva voi keskustella äänten kanssa tai naureskella niille. Kuuloharhojen lisäksi skitsofreniaa sairastavalla voi ilmetä myös näköharhoja tai joskus harvemmin myös tunto-, haju- tai makuharhoja. Vaikea-asteisina ja totena pidettyinä kuuloharhat voivat haitata suuresti henkilön ajattelua ja käytöstä. Usein kuuloharhoista kärsivä kykenee erottamaan aistiharhansa todellisuudesta.
Harhaluulot eli deluusiot ovat itsepäisiä, jäykkiä ja perusteettomia uskomuksia, joista henkilö pitää itsepäisesti kiinni. Jäykkinä ja itsepintaisina erilaiset harhaluulot saattavat hallita henkilön koko ajatusmaailmaa ja vaikeuttaa monin tavoin hänen sosiaalista toimintakykyään. Hyvin yleisiä harhaluuloja skitsofreniassa ovat erilaiset paranoidiset eli vainoharhaiset deluusiot sekä niin kutsutut suhteuttamisharhaluulot.
Vainoharhaisille (paranoidisille) harhaluuloille ovat ominaisia perusteettomat ja monesti eriskummallisetkin pelot vainotuksi tai vakoilluksi tulemisesta. Suhteuttamisharhaluulojen eli psykoottisten merkityselämysten yhteydessä henkilö tulkitsee virheellisesti ihmisten eleet tai kokee lehtikirjoitusten täysin perusteetta viittaavan nimenomaisesti häneen itseensä. Tuloksena näistä merkityselämyksistä on usein pelonsekainen eristäytyminen sosiaalisista suhteista. Vakavissa sairauden muodoissa tai vaiheissa skitsofreniaa sairastava voi kokea harhanomaisesti muun muassa, että häneltä on riistetty oma tahto, hänen päähänsä laitetaan ajatuksia, hän on ulkopuolisen voiman kontrolloima, hänen ajatuksiaan voidaan lukea tai ne kuuluvat kaikuna ääneen.
Osalla skitsofreniaa sairastavista keskeisenä oireena ovat aistiharhojen ja harhaluulojen asemasta erilaiset ajatusten rakenteen ja puheen häiriöt. Tyypillinen puheen häiriö on assosiaatioiden löyhtyminen. Se ilmenee oireena kuitenkin myös muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania- ja hypomaniajaksojen yhteydessä. Skitsofreniaa sairastavan puhe voi myös olla hyvin epäloogista, joskus täysin sekavaa sillisalaattia sisältäen aivan omia sanoja (niin kutsutut neologismit). Joskus taas skitsofreniaa sairastavan puhe on korostuneen seikkaperäistä, yksityiskohtiin takertuvaa, sisällöltään ja tunneilmaisultaan köyhtynyttä tai väsyttävää saman asian toistamista (niin kutsuttu perseveraatio). Ajatusten tarpeetonta toistumista ilmenee tyypillisenä oireena myös alkavassa dementiassa.
Ajatustoiminnan häiriöt voivat skitsofreniassa johtaa erilaisiin käyttäytymisen ongelmiin. Joidenkin sairaudesta kärsivien motoriset toiminnot ovat voimakkaasti estyneet, jopa jäykistyneet tai päinvastoin kiihtyneet (niin kutsuttu katatoninen jäykkyys tai kiihtyneisyys). Joskus sairastuneella ilmenee outoja maneereita tai toisten ihmisten käytöksen matkimista (niin kutsuttu echopraksia) tai hän käyttäytyy jotenkin muuten hyvin eriskummallisella tavalla.
Joillakin skitsofreniaa sairastavilla keskeinen ja hänen työ- ja toimintakykynsä kannalta hankalin oire on kykenemättömyys spontaaniin toimintaan ja yleinen tahdottomuus. Vaikea-asteisena tahdottomuus ja motivaation puute voivat johtaa lähes täydelliseen liikkumattomuuteen tai puhumattomuuteen eli mutismiin.
Tahdottomuuden ohella monelle kroonista skitsofreniaa sairastavalle henkilölle ovat ominaisia erilaiset tunne-elämän ja tunneilmaisun vaikeudet. Kyvyttömyys tuntea nautintoa (anhedonia) johtaa siihen, että henkilö ei pysty vakavasta masennustilasta kärsivän tavoin tuntemaan juuri lainkaan mielihyvää, joskus ei myöskään pelkoa tai ahdistuneisuutta. Pitempään vaikeaa skitsofreniaa sairastaneiden kyky ilmaista tunteitaan voi olla latistunut, mikä voi suuresti haitata heidän sosiaalisia suhteitaan. Joillekin vakavammin sairaille ovat ominaisia tilanteisiin sopimattomat tahdosta riippumattomat tunneilmaisut.
Moni skitsofreniaa sairastava kärsii erilaisista keskushermoston toiminnan häiriöistä eli neuropsykologisista vaikeuksista. Tavallisimpia näistä neuropsykologisista häiriöistä ovat vaikeudet keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisessä, lyhytkestoisessa muistissa, tiedon vastaanottamisessa ja käsittelyssä sekä päätöksen teossa. Näiden neuropsykologisten vaikeuksien tunnistaminen on tärkeää ammatinvalinnan ja kuntouttamisen kannalta. Kaikki skitsofreniaa sairastavat eivät kuitenkaan kärsi näistä ongelmista, vaan osa sairastuneista on hyvin lahjakkaita ja luovia.
Usein Saatananpalvojat kuulevat käskyjä, tapa, jotkut heikkomieliset tekevät sen ja kun kertovat siitä ammattiauttajille, ennen vankilaan menoa, heitä pidetään skitsoina.
todellinen Jumalan uskova, heitäkin on moneksi, ei juuri meuhkaa, eikä vaahtoa uskostaan, koska tietää, että se on henkilökohtainen asia, eikä se aiheuta kuin vastustusta.
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4810
Entäs sitten nämä jutut? Parapsykologia, rajatieto ym.hömppä? Kovasti näkyy kiehtovan. Mutta ei vaikuta ollenkaan tervepäisten hommilta nämäkään.
Kuinka moni itsemurha johtuu siitä tyhjyyden ja toivottomuuden pimeästä umpikujasta , jonka ateismiuskonnon tuputtaminen on ihmiselle aiheuttanut?
Ihminen hakee luonnostaan mielekkyyttä ja tarkoitusta maailmasta ja elämästä. Ateismi on räikeässä ristiriidassa tämän ihmismielen keskeisen elementin kanssa.
Suurin osa itsemurhandeista on ateisteja. Näkevät punaista kun heille ehdottaa rukousta ja Jumalan apua. Vuosia palstoja seurannut.