...väkivallasta lesbosuhteissa. ... ainakin näiden lähteiden mukaan (jossain olin näkevinäni, että lesbosuhteissa keskinäinen väkivalta olisi yleisempää, kuin heterosuhteissa - näiden, ilmeisesti SETA-tyyppisten sivujen mukaan, väkivalta lesbosuhteissa (ja homosuhteissa) on yhtä yleistä kuin heterosuhteissakin).
http://www.lambda.org/DV_background.htm
http://www.dvirc.org.au/publications/LesbianDV.htm
http://www.lambda.org/DV_background.htm
http://www.dvirc.org.au/publications/LesbianDV.htm
Vastaukset 17
Vanhimmat
Joo, meidänkin toimistossa eräs tytöistä tuli muutama vuosi sitten silmä mustana duuniin, koska hänen tyttöystävänsä hakkasi häntä. Nyt hän onneksi asuu miehen kanssa ja kaikki menee hyvin.
http://www.psychpage.com/gay/library/gay_lesbian_violence/dv_gay_couples_intro2.html
...siellä todetaan, että homosuhteissa ilmeisesti väkivallan kokijan on hankalampaa saada apua, kun viranomaisten asenne on se, että se on "molemminpuolista" - ja usein homman takana oleva aggressiivinen osapuoli soittaa itse poliisille, kertoen olevansa se uhri.
Olisikohan tämä nyt muille kuin miehille tyypillistä käytöstä?
Eli kun kaksi naista ovat liitossa keskenään, väkivalta on yhtä yleistä, kun miehen ja naisen välisessä liitossa. Tähän haluaisin kyllä kuulla feministien kommentin. Voiko nainenkin siis olla väkivaltainen, kun siihen on mahdollisuus?
Kuhan nyt kertoisit myöskin mieshomojen suhteen väkivallasta niin olis vähänkään helpompi vertailla taas naisia ja miehiä.
homo-suhteessa täytyy olla vähintään yhtä paljon väkivaltaa, koska mies on se väkivaltainen sukupuoli. Periaatteessa sitä pitäisi olla tuplasti enemmän kuin hetero-suhteessa. Tässä valossa kuitenkin vaatisi hieman selitystä se, miksi lesbo-suhteissa on ytä paljon väkivaltaa. Eikös se ole silloin niin, että väkivallan tekijä onkin nainen.
Mikä on pointtisi?
Koska mieshomosuheissa on enemmän väkivaltaa kuin lesbosuheissa niin eihän tuo sinun toteamuksesi osoita yhtikäs mittään.
Taasko tämä että kyllä ne jotkut naisetkin potkivat ja lyövät joskus jotakin.
Siis nyrkit pystyssä väkivaltaa vastaan.
"Koska mieshomosuheissa on enemmän väkivaltaa kuin lesbosuheissa niin eihän tuo sinun toteamuksesi osoita yhtikäs mittään."
Femmareiden logiikan mukaan mieshomosuheissa pitäisi olla tuplaten väkivaltaa verrattuna heterosuhteisiin. Onko sitä, en tiedä. Ilmeisesti ei. Femmareiden logiikan mukaan taas lesbosuhteissa ei ole väkivaltaa, koska ainoa joka suhteessa lyö on mies. Mistä johtuu, että tutkimukset eivät puolla tätä ajatusta? Olenko ymmärtänyt feministien logiikan väärin? Minulle riittää kun vastaat asiallisesti tähän viimeiseen kysymykseen.
Jos puhutaan miesten yleisestä globaalista väkivallankierteestä naisia kohtaan, niin sinä alat nyrkit pystyssä kiljuun että kyllä ne vaan lesbotkin lyö.
Siihen tämä toinen keskustelija sitten vertailua yritti mieshomoihin, mikä minusta on täysin loogista jos aletaan kerran homosuhteitten väkivaltaa tutkimaan sen sijaan että yritettäisiin lopettaa tuo kamala ongelma mikä on maailman yksi vaikeimmista ongelmista: eli MIEHEN VÄKIVALTA NAISIA KOHTAAN, mihin sinä heti alat sekoittaan kaikenlaista ja vetämään huomion pois alkuperäsestä asiasta siis.
Yritähän nyt sitten tutkia miten on todellisuudessa laita miesten homosuhteissa verrattuna naisten homosuhteisiin jos se sinuakiinnostaa eniten, mutta älä yritä häivyttää tätä ongelmaa:MIESTEN KAIKISSA KULTTUUREISSA HARJOTTAMA VÄKIVALTA NAISIA KOHTAAN.
Tämä on todella VAKAVA ONGELMA.
Ei ole ensimmäinen kerta, sanoit aiemmin, että lapsia surmataan yhtä paljon kuin naisia, mikä sekään ei pitänyt paikaansa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005525123
...siitä, että oli käytössä kaksi eri tilastolukua (selitin tuolla sitten, mitä lukuja käytin). Sinun lukusi olivat yleensä uudempia, ja näyttäisi sikäli hienolta, että trendi olisi perheväkivallan osalta tosiaan laskeva.
On myös sikäli "hienoa" huomata, että esim. liikenne on Suomenmaassa paljon puolison ottamista vaarallisempaa leikkiä! (sekä kuolleiden, että vammautuneiden suhteen) vuosittain.
Jos ajatellaan, että todella "25%" naisista (jostain tuommoistakin lukua olen nähnyt), joka tekee käsittääkseni 750000 naista tms. kokee perheväkivaltaa, ja heistä 10 vuoden aikana kuolee tuo 280 - on siinä yhä jokainen liikaa, mutta toisaalta, eivät nuo tilanteet sitten niin paljon "hengen päälle" käypiä tuntuisi numerojen valossa olevan, mitä kaikesta mediamyllytyksestä päätellen voisi päätellä?
Äijiä delaa ulkona kapakoissa ja muutoin tuo määrä tosiaan jo 3,5 vuodessa. Se, mikä suomessa näyttäisi olevan numeroiden valossa positiivista, on se, etteivät naiset ole esim. usan tasolla väkivallantekijätilastossa. Nyt kun miehiäkin saadaan vielä alemmalle tasolle tekijätilastoissa, niin a vot.
Siihen esim. amer. asiantuntijoiden mukaan, paradoksaalisesti, auttaa mm. naisten aggressiivisuuden nostaminen sinänsä ongelmaksi, josta olisi puhuttava nykyistä enemmän - koska naisten aggressio ja kevyempi väkivaltaisuus voi osaltaan olla laukaisemassa miesten väkivaltaa. Mikäli tällä konstilla säästettäisiin vaikkapa 20% naisten henkiä vuosittain, niin se olisi jo ajattelemisen arvoista, että hommaa tutkittaisiin.
RAY voi omalla sarallaan olla suomessa tekemässä uraauurtavaa työtä - feministisestä vastatuulesta huolimatta. Jännä katsoa mitä sieltä tutkimusmielessä kehkeytyy.
Ei muiden kulttuurien tilastoja voi sellaisinaan soveltaa esim. Suomeen. Tämän pitäisi olla jokaisen tutkijaksi itseään tituleeraavan tiedossa. Seksuaalisten vähemmistöjen asema on ollut ja on edelleen hyvin erilainen eri maissa, jopa saman maan eri yhteiskuntaluokissa/sosiaaliryhmissä. Siellä missä homoseksuaalisuus on kriminalisoitu tai halveksittu ominaisuus, on homoilla todennäköisesti niin huomattavia henkisiä paineita ja ahdistusta, että mahdollisuudet onnelliseen ja tasapainoiseen elämään ovat vaikeat. On alkoholismia, itsetuhokäyttäytymistä ym.
Olen varma, että suomalaiset luvut olisivat erilaisia siitä huolimatta, että vasta 80-luvun alussa meillä homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta. Asenteet muuttuvat kuitenkin hitaasti. Pohjoismainen tasa-arvoisuustaju ja ahtaista uskonnoista irtautumaan pyrkivä poliittinen demokratia mahdollistavat täällä luullakseni henkisesti hieman vapaamman, asiallisen oloisen ilmapiirin. Myös pohjoismaalaisten naisten amerikkalaisia ja kanadalaisia "sisariaan" perinteisesti parempi yhteiskunnallinen status ja itsenäisyys ymmärtääkseni helpottavat lesbojen asemaa, sairaasta tilanteesta oirehtivaa väkivaltaisuutta tuskin esiintyy samassa mitassa.
Tämä on vain arvelu, ei perustu tutkittuun tietoon. Onhan seksuaalielämää Suomessa tutkittu, mm. Elina Haavio-Mannilan johdolla. Olisiko jollakin täkäläistä tietoa?
Missään tapauksessa pohjoisamerikkalaisia lesboväkivaltatilastoja ei voi esittää näyttönä naisten yleisestä huomattavasta väkivaltaisuudesta, joka on määrältään yhtä korkeaa kuin miehillä. Miten ne sitä paitsi selittävät suomalaisen miesten huippulukuja?
...kvalitatiivinen gradu löytyi...
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00110.pdf
...kolmen naisparin tarina, yhden miesparin.. mutta ei mitään tilastollisesti yleistävää. Ehkäpä kuitenkin tarinoista saa osaltaan vinkkejä syistä, joita voi verrata sitten noihin kansainvälisiin julkaisuihin - sopivatko samoihin muotteihin käyttäytymismalleista?
Jännä, että tässäkin graduntekijä toteaa, että aihetta on pidetty paljolti tabuna.
...viittaamissani tutkimuksissa oli mm. 9 eri kulttuurista tehty tutkimus, jonka mukaan aggression aloittaminen naisen toimesta kotona/parisuhteessa väkivaltaiseksi laskettavalla toimella (saman luokituksen mukaan kuin esim. amer. feministit laskevat naisen kokevan väkivaltaa joka 15. sekunti) oli 8 tutkitussa kulttuurissa 9:stä lievästi miestä yleisempää.
Tätä selitettiin sitten juuri sillä biologis-sosiaalisella ajatuksella, että nainen kokee kodin reviirikseen, jossa naaras ei yleensä välitä siitä, onko vastustaja fyysisesti isompi, kun käämit menevät.
Mielenkiintoinen ajatus.
Mutta sitten kun mies turauttaa takaisin, niin se tekee sitten sitä pahaa jälkeä.
Viittasin myös oregonin kriisikeskuksen (ilmeisesti vapaaehtoispohjalta toimiva yhteisö) juttuun, jossa selvitettiin riskitilanteita, joissa naisen aggressio alkaa käydä ajan myötä vaaralliseksi sekä naiselle itselleen että miehelle.
Dr. Suzanne Steinmetzin pointti on se, että jos naiset tiedostavat oman osansa aggressiivisesta käytöksestään ja osaavat osaltaan saada sitä hallintaan (samalla, kun jatkamme sitä, että miesten pitää tiedostaa oma osansa), se säästää tulevaisuudessa etenkin naisten henkiä. Hän valittelee mm. amerikkalaisten feministien yksisilmäisyyttä asian suhteen...
Eli tässäkin tuntuisi, että ihan muutamat alan asiantuntijatkin ovat nyt sillä (ihan järkeenkäyvällä) kannalla, että laajakatseinen ongelmiin tarttuminen, mitään osa-aluetta tabuksi vaikenematta, on kaikkien kannalta se paras vaihtoehto (vrt. feministinen perheväkivaltaretoriikka).
Pdf-tiedostot eivät avaudu koneessani jostain syystä, mutta mitä jännää näet siinä, että homoseksuaalien käyttäytymistutkimuksia on pidetty tabuna? Koko homoseksuaalisuus on pitkään ja raskaasti ollut aiheena tabu.
Ko. seksuaalisuussuuntausta on pidetty lisäksi kovin marginaalisena, vasta viime aikoina ymmärtääkseni on alettu havaita, että omaan sukupuoleen kohdistuva erottinen kiintymys onkin selkeästi yleisempää kuin on luultu. Moni tavis tavallisine käyttäytymismalleineen saattaa vapautuneessa ilmapiirissä yllättäen osoittautua homoseksuaaliksi tai biksi. Eivätkä edes läimi toisiaan.
Territoriaalisuushypoteesi on vain hypoteesi siinä missä vaikkapa sekin, jos väittäisin aviovaimojen kotiaggressiivisuuden johtuvan aviomiesten hitaasti hiivuttavasta, raivostuttavan patriarkaalisesta itsekylläisestä isäntäasenteesta tai kotirouvien täydellisestä kyllästymisestä frustroiviin ja olemattoman haasteellisiin kotiaskareisiin ja juoruiluun naapurinnaisten kanssa.
Yleisesti tunnettua on, että hiemankin älykkyyttä omaavat koe-eläimetkin tympääntyvät rajoitettuihin ja epästimuloiviin olosuhteisiin ja alkavat muuttua aggressiivisiksi (ja jotkut täysin masentuneiksi).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005561350
Selvitykset on tehtävä kussakin maassa erikseen, yleistää ei voi sellaisenaan. Pitäisin hyödyllisenä, että muualla, muissa kulttuuriympäristöissä havaittuja mielenkiitoisia löydöksiä a) tutkitaan edelleen ja syvemmin ao. maassa/alueella ja b) muissa maissa, muissa ympäristöissä. Tällä tavoin päästään kulttuurien välisiin vertailuihin, eroihin tai mahdollisiin universaaleihin yleistyksiin.
Tässä mielessä mm. proffan tutkimustyö arkistojen parissa on ansiokasta, vaikka käytännössä aina polemisoinkin - vastapainoksi - tuloksia kun aina voidaan tulkita useammallakakin tavalla. Sitä paitsi tutkimuskohteiden rajaus, populaatio/otos, valitut muuttujat, niiden vaikutuksen selvittäminen jne. vaikuttavat oleellisesti. Ne pitäisi tietää, jotta tulkinnassa voitaisiin olla oikeilla jäljillä. Esim. kvantitatiivisen tutkimuksen (mm. tilastotyyppisen) selittäminen biologisperusteisesti tai edes sosiaalipsykologian keinoin on arveluttavaa mielestäni.