Islam-pilapiirrokset ovat olleet taas esillä. Se vain sai miettimään negatiivista energiaa yleisesti. Katsokaa, kuinka hyvin islam-pilapiirrokset kiteyttävät maailman pahoinvoinnin ja vastakkainasettelun:
-"Taiteilija" tekee kuvan, jolla halutaan tuoda muslimeille negatiivista energiaa
-Jotkut ihmiset kannattavat tuota kiusaamista ja esittävät, kuin "taiteilijalla" itsellään ja kannattajakunnalla ei olisi sairautta alitajunnassaan/sielussaan (sairaus=negatiivisuus)
-Jotkut ihmiset sitten provosoituvat äärimmäisyyksiin ja tappavat muita pilapiirrosten takia
Mielestäni koko jupakka on niin kovin surullinen. Miksemme me kaikki voi rakastaa toisiamme? Ei kaikista tarvitse tykätä, mutta rakastaa voi. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä, mutta eikö kritiikkiä voi esittää ilman provosointia, trollausta ja vittuilua?
Tämä ei päde ainoastaan näihin islam-aiheisiin kuviin. Katsokaa esimerkiksi South Parkia, Kenny vs. Spennyä tai melkeinpä mitä vaan viihdettä. Aika pieni osa viihteestä perustuu oikeasti positiivisuuteen. Jatkuvasti vain yritetään naljailla toisille, tuomita ja olla ilkeitä.
On jotenkin niin outoa, että me olemme addiktoituneita negatiivisuuteen.
Mikä meitä vaivaa? :(
-"Taiteilija" tekee kuvan, jolla halutaan tuoda muslimeille negatiivista energiaa
-Jotkut ihmiset kannattavat tuota kiusaamista ja esittävät, kuin "taiteilijalla" itsellään ja kannattajakunnalla ei olisi sairautta alitajunnassaan/sielussaan (sairaus=negatiivisuus)
-Jotkut ihmiset sitten provosoituvat äärimmäisyyksiin ja tappavat muita pilapiirrosten takia
Mielestäni koko jupakka on niin kovin surullinen. Miksemme me kaikki voi rakastaa toisiamme? Ei kaikista tarvitse tykätä, mutta rakastaa voi. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä, mutta eikö kritiikkiä voi esittää ilman provosointia, trollausta ja vittuilua?
Tämä ei päde ainoastaan näihin islam-aiheisiin kuviin. Katsokaa esimerkiksi South Parkia, Kenny vs. Spennyä tai melkeinpä mitä vaan viihdettä. Aika pieni osa viihteestä perustuu oikeasti positiivisuuteen. Jatkuvasti vain yritetään naljailla toisille, tuomita ja olla ilkeitä.
On jotenkin niin outoa, että me olemme addiktoituneita negatiivisuuteen.
Mikä meitä vaivaa? :(
Vastaukset 23
Vanhimmat
Olisi kovin murheellista jos ihmisillä ei olisi vapautta eikä oikeutta pilailla. Näin minä sen näen.
Jos pilailulla tarkoitetaan South Park-, Kenny vs. Spenny tai Muhammad-pilakuva tyyppistä negatiivisen energian levittämistä niin eikö olisi jo aika jokaisen ihmisen rajoittaa sitä? Itse en ole kovin lakihenkinen ihminen, joten en tarkoita mitään laillista rajoitetta, mutta tarkoitan vain sitä, etteikö olisi jokaisen ihmisen aika kasvaa ja lopettaa kiusaaminen, pilkkaaminen ja negatiivisuuden levittäminen?
Ihmiset jatkuvasti ESITTÄVÄT haluavansa kitkeä kiusaamisen työpaikoilta/kouluista, lopettaa sodat ja muuta vastaavaa, mutta miten se onnistuisi jos me emme halua nähdä vaivaa asioiden eteen?
Jos kokee menettävänsä jotain kun ei voi katsoa negatiivisuuden luomaa pilapiirrosta, on jotain pahasti vialla.
Mikä vi´un "negatiivinen energia"? Ettet vain tarkoita, että koet vallanpitäjiin kohdistuvan pilailun kohdistuvan samalla myös sinuun ja juuri sinuun? South Park ja Muhammed-pilailut eivät pilkkaa sinua eivätkä uskontoa, vaan luutuneita ja suvaitsemattomia asenteita.
Jos energia on jollain tavalla luotaantyötävä TAI tuntematon termi niin voit lukea sen ilmapiirinä, olemuksena tai muuna vastaavana.
"Ettet vain tarkoita, että koet vallanpitäjiin kohdistuvan pilailun kohdistuvan samalla myös sinuun ja juuri sinuun?"
-En.
"South Park ja Muhammed-pilailut eivät pilkkaa sinua eivätkä uskontoa, vaan luutuneita ja suvaitsemattomia asenteita."
-Pilkka ei tuo hyvää maailmaan. Muuan juutalainen tapasi sanoa, että hedelmistään puu tunnetaan. Ei kukaan piirtele vastaavia pilakuvia tai tee vastaavia animaatioita, ellei siellä taustalla ole oma paha olo ja turhautuneisuus. Eikä kukaan nauti tuollaisesta viihteestä, ellei sitä kiinnostusta ohjaa oma pahoinvointi.
“When you call yourself an Indian or a Muslim or a Christian or a European, or anything else, you are being violent. Do you see why it is violent? Because you are separating yourself from the rest of mankind. When you separate yourself by belief, by nationality, by tradition, it breeds violence. So a man who is seeking to understand violence does not belong to any country, to any religion, to any political party or partial system; he is concerned with the total understanding of mankind.”
Jiddu
En oo sammoo mielipuolta. Emmää tykkäisi semmosesta että kaikki ois vaan tasapaksua mössöä. Kyllä minusta on kiva että me ollaan suomalaisia ja nuo tuossa vieressä on ruottalaisia ja niille voi pottuilla ku ne häviää meille jääkiekossa.
Vaikka tuo on kaunis ajatus, niin valitettavasti ihminen ei taida vielä kyetä tuollaiseen. Ihmiset ovat eläneet kauan pienissä laumoissa ja heimoissa, jolloin ihmisten kyky tuntea yhteenkuuluvuutta rajoittuu parhaimmillaan pariin sataan ihmiseen. Tuhansien tai miljoonien ihmisten 'yhteisöt' ovat varsin uusi käsite. Etenkin jos ihminen ei koskaan elämänsä aikana tapaa kaikkia näitä ihmisiä, vaan nämä jäävät kasvottomiksi vieraiksi.
Ehkä ketään ei kuitenkaan vahingoita jos ajatuksen silloin tällöin nostaa esiin. Vaikka sen vuoksi että se ei katoaisi? Arvottomammatkin ajatukset saavat hetkensä julkisuudessa.
Jiddu ei ehkä tarkoittanut, ettei saisi identifioitua mihinkään. Ainakin itse tulkitsin tuon niin, että tuollaisten erojen perimmäinen näennäisyys kannattaa pitää mielessä.
Ei ne erot ole aina näennäisiä. Esimerkiksi minä kristittynä uskon, että kaikki maailman ihmiset ovat Jumalan luomia, langenneita ja Jumalan itsensä lunastamia. Siihen verrattuna kansalliset, poliittiset, uskonnolliset ym. erot ovat näennäisiä.
Sinä ateistina uskot luultavasti jotakin vastaavaa kaikista maailman ihmisistä, mutta ateistiselta pohjalta, ja sinun näkemyksesi on tietysti minun mielestäni väärä.
Siis se ero on jo ihan perusasenteessa, siinä, millaisen katsomuksen pohjalta ihmiskunnan näkee.
"Vaikka tuo on kaunis ajatus, niin valitettavasti ihminen ei taida vielä kyetä tuollaiseen. Ihmiset ovat eläneet kauan pienissä laumoissa ja heimoissa, jolloin ihmisten kyky tuntea yhteenkuuluvuutta rajoittuu parhaimmillaan pariin sataan ihmiseen. Tuhansien tai miljoonien ihmisten 'yhteisöt' ovat varsin uusi käsite. Etenkin jos ihminen ei koskaan elämänsä aikana tapaa kaikkia näitä ihmisiä, vaan nämä jäävät kasvottomiksi vieraiksi."
-Itseasiassa tuo on aivan muinainen ajatus, ei suinkaan mikään uusi. Mielestäni esimerkiksi hindulaisuuden perimmäinen ajatus valaistumisesta on se, että tajuaa kaikkeuden (siis ihan kaiken, ei ainoastaan ihmisten tai edes eläinten, vaan kaiken mikä on, on ollut ja on oleva) yhteyden. Sen, että me olemme mosaiikin paloja.
Pohjimmiltaan koko maailmankaikkeus on minun jatkeeni ja minä olen maailmankaikkeuden jatke. Ei ole minusta erillistä enkä minä ole mistään erillinen.
En ole hindu, mutta mielestäni idän uskonnoissa on paljon vapauttavaa viisautta, joka jää meiltä monilta sekulaareilta huomaamatta.
Siitä olen samaa mieltä, että vielä maailma ei ole valmis rakastamaan. Mutta joskus maailma ei ollut valmis hyväksymään naisia, vammaisia tai mustia. Nyt asiat ovat jo paremmin.
Perusasenteessa saattaa olla syvä ero. Mutta Krishna,murtin ajatus viittaa mielestäni siihen, että syvätkin asenne-erot ovat sitä näennäistä pintaa, jonka alla vallitsee perustavampi yhteys.
MInusta tämä tarkoittaa sitä, että niin muslimi, ateisti, kuin kristittykin ovat samalla polulla ja samojen välttämättömyyksien alaisia, jakavat siinä mielessä saman kohtalon. He jakavat saman kohtalon siinäkin katsannossa, että kaikki pitävät kahden muun ryhmän näkemystä vääränä ja omaansa oikeana.
Mitään todellista, perustavaa eroa ei ole, erot syntyvät, kun etsitään ja havaitaan eroja ja keskitytään niiden käsittelyyn. Jos etsitään yhteisiä asioita, ja havaitaan niitä, ja keskitytään niiden käsittelyyn, erot muuttuvat näennäisiksi tai menettävät ensisijaisen merkityksensä.
Mainitsemasi viisaus ja valaistuminen tarkoitti ymmärrystä, että olemme osa maailmankaikkeutta, niin mitä sitten...
Tuo on sinun näkemyksesi. Kysypä vaikka fundamentalistikristityiltä tai äärimuslimeilta, ovatko kaikki ihmiset samalla polulla. Vastaus on jyrkästi että ei, vaan toiset ovat taivaan/paratiisin polulla ja toiset helvetin polulla. Olennaisin asia elämässä heille on tuo, kummalla polulla ollaan, koska maanpäällinen elämä on toisarvoinen tuonpuoleisen ikuisuuden rinnalla.
Eikä tarvitse olla edes mitään äärilaitaa, vaan maltillisemmillekin kristityille ja varsinkin muslimeille usko on tärkein, ja siitä käsin määräytyvät muut asiat.
Itsessäni on sekaisin liberaali- ja konservatiivikristittyä (riippuu asiasta, enemmän kuitenkin liberaalia), mutta saatan loukkaantua ja suuttua, jos joku vaatii, että minun pitäisi työntää uskoni ja ihmiskäsitykseni syrjään hänen tarjoamansa tieltä. Sanon tai ajattelen, että pysypäs omalla tontillasi. (Tällä en tarkoita noita pilkkaamisia ja muuta höpöhöpöä, vaan jos joku esittää sen ihan vakavissaan ja asiallisesti.)
Muiden uskontojen ja elämänkatsomusten edustajista en tiedä, miten he asennoituvat, mutta kyllä sekulaarien vakaumustenkin pohjalta saadaan aikaan vaikka sotia, onhan tuo nähty.
Realistinen vaihtoehto on mielestäni se, että etsitään ihan vain käytännön keinoja siihen, miten elää yhdessä rauhanomaisesti. Siinä auttaa se, jos pyritään ymmärtämään toisten katsomusta heidän itsensä kannalta, koska monet konfliktit ja ristiriidat aiheutuvat tietämättömyydestä.
Yritän tällä kaikella siis sanoa sitä, että erot ovat ihmisille enemmän tai vähemmän näennäisiä niin kauan kuin ei ole kysymys siitä perustasta, jolla heidän elämänsä ja elämisensä lepää.
Tämä on kiinnostava ja vaikea asia käsiteltäväksi.
Esittelin tuon Krishnamurtin ajatuksen, kun se sattui muussa yhteydessä eteen samaan aikaan kuin tämä keskustelukin ja sopi hyvin tähän yhteyteen. Se vetoaa minuun, mutta en tiedä,olenko loppuun asti samaa mieltä sen kanssa.
Kuitenkin, esittämäsi ratkaisu on mielestäni saman suuntainen: "Realistinen vaihtoehto on mielestäni se, että etsitään ihan vain käytännön keinoja siihen, miten elää yhdessä rauhanomaisesti. "
Tässä nimenomaan keskitytään yhteisten asioiden löytämiseen ja niiden käsittelemiseen, mielestäni. Ja mitä enemmän näitä käytännön keinoja etsitään,löydetään ja toteutetaan, sen enemmän yhteistä näemme itsemme ja sen toisen fundamentin edustajien välillä?
Ajattelen niin, että tämä Krishnamurtin ajatus toimii parhaiten juuri käytännön toteutuksissa, paremmin kuin suurena filosofisena imperatiivina :-)
Totta kai pitää olla oikeus pilailuun, mutta jos yhden porukan jatkuva ärsyttäminen ja loukkaaminen nousee itseisarvoksi, osoittaa se mielestäni huonoa makua. Se että potkitaan maassa makaavaa on vähän... Ja tämä koskee sitten ihan kaikkia ihmisiä yleisesti. Huumori voi olla rankkaa, mutta sitten kun menee pelkäksi nälvimiseksi on se sivistymättömyyden merkki.
Eikä näitäkään ranskalaistyylisen huumorin sarjiksia väkisin tungettu muslimeille. Tarviiko sitä pahastua sellaisesta mistä ei ole pakko edes tietää? Ei minua ainakaan kiinnosta vaikka hihuilla olisi oma lehtensä jossa tekevät pilakuvia sekulaareista asioista.
Joo, juorutaan ja puhutaan paskaa toisistamme selän takana. Jos joku loukkaantuu kun keksitään hänestä perättömiä juoruja niin omapa on vikansa. Mitäs sai kuulla asiasta?
Pilkka ei ole haitallista pelkästään pilkan kohteelle. Myös pilkkaaja, kaikki pilkkaa seuranneet ja kaikki, jotka eivät halua minkäänlaista osaa pilkasta kärsivät pilkasta. Ihmisten ilkeys on yksi maailman syövistä, kauheampi asia kuin köyhyys ja ahneus.
Uskonto on vallankäyttöä. Monella suunnalla maailmaa se on keskeinen vallankäytön väline. Vallan kritisointi ja sille nauraminen on välttämätöntä ja keskeinen osa länsimaista demokratiaa.
Se, että joku tekee omista idioottimaisista mielipiteistään uskonnollisia dogmeja (oli sitten kysy äärimuslimeista tai Päivi Räsäsäsestä), niin sitä pitää arvostella ja sitä pitää saada myös pilkata.
"Vallan kritisointi ja sille nauraminen on välttämätöntä ja keskeinen osa länsimaista demokratiaa."
Rakentava kritiikki = hyvä!
Kavereiden keskeinen vitsailu, joka luo hyvää mieltä = hyvä!
Täysin vittuiluna tehty pilailu tai pilailu, joka on tehty muiden tunteita miettimättä = huono!
"Se, että joku tekee omista idioottimaisista mielipiteistään uskonnollisia dogmeja (oli sitten kysy äärimuslimeista tai Päivi Räsäsäsestä), niin sitä pitää arvostella ja sitä pitää saada myös pilkata."
-Kukaan syvimmässä olemuksessaan aidosti hyvinvoiva ei pilkkaa yhtään ketään, koskaan. Pilkan rajoittaminen lailla ei ole toimiva ratkaisu kun me voimme niin pahoin, että pilkka on meille arkipäivää, mutta kyllähän pilkkaa tulisi jokaisen kritisoida.
Kritisoida tulisi myös esimerkiksi haitallisia uskonnollisia uskomuksia, siinä olemme samaa mieltä. Mutta oman pahoinvoinnin ei tulisi tulla kritiikistä läpi, sillä se a) Luo negatiivista energiaa, huonontaa maailmaa b) Vesittää itse argumenttia c) Asettaa kritiikin vastaanottajan siihen mielentilaan, ettei hän edes halua kuunnella kritiikkiä.
Kerron sinulle, mikseivät pilapiirtäjät esimerkiksi järjestäneet tv-haastattelua arvostetun imaamin kanssa ja keskustelleet islamin epäkohdista imaamin kanssa ilman provosointia, tuomitsemista, vittuilua ja trollailua.
-Koska pilapiirtäjien päällimmäinen tavoite oli purkaa omaa pahaa oloaan surettamalla muita. He tiesivät, ketkä ovat kaikista herkkänahkaisinta porukkaa ja vittuilivat heille, koska tiesivät saavansa reaktion. Tämä on ihan samaa kuin koulukiusaus, ainoastaan eri mittakaavassa.
"Kukaan syvimmässä olemuksessaan aidosti hyvinvoiva ei pilkkaa yhtään ketään, koskaan."
Monty Python. Nuo syvimmässä olemuksessaan pahoinvoivat.
"Kukaan syvimmässä olemuksessaan aidosti hyvinvoiva ei pilkkaa yhtään ketään, koskaan."
Sinulta jää huomaamatta pilkkaamisen hyödyt pilkkaajille ja pilkattavien ryhmälle, eikä nyt puhuta mistään koulukiusaamisesta. Sinun hyvinvointisikin riippuu mahdollisuudestasi pilkata ja se auttaa pilkattavien ikeessä eläviä massoja vapautumaan mieleensä iskostetuista kahleista. Noin niin kuin söpösti ajateltuna...
Väitteesi pilapiirtäjien pahoinvoinnista on vain oma mielipiteesi. Olisiko heidän myös pitänyt tv-illat järjestää jokaisen ilmestyneen numeron jäljiltä ja jokaisen ryhmän kanssa ketä pilkannut.
"He tiesivät, ketkä ovat kaikista herkkänahkaisinta porukkaa ja vittuilivat heille, koska tiesivät saavansa reaktion. Tämä on ihan samaa kuin koulukiusaus, ainoastaan eri mittakaavassa."
Juuri koulukiusaajilta saa nähtyä vastaavan reaktion, jos heille vittuilee.
"Sinun hyvinvointisikin riippuu mahdollisuudestasi pilkata"
-Minun hyvinvointiini kuuluu vapaus kritisoida. Pahoinvointiini sisältyy kyky pilkata. Silloin kun voin hyvin, ei mieleeni tule ajatuskaan pilkata ketään.
"... se auttaa pilkattavien ikeessä eläviä massoja vapautumaan mieleensä iskostetuista kahleista."
-Pilkka satuttaa kaikkia (ei-muslimeita, muslimeita, pilapiirtäjiä, äärimuslimeita) ja auttaa ehkä muutamia muslimimaissa eläviä näennäismuslimeita, jotka tahtoisivat jättää islamin mutteivat uskalla esimerkiksi jumalanpelossa tai helvetinpelossa tehdä tätä ratkaisua. Asiallinen kritiikki taas ei satuta, mutta osuu tehokkaammin kohteeseensa.
"Olisiko heidän myös pitänyt tv-illat järjestää jokaisen ilmestyneen numeron jäljiltä ja jokaisen ryhmän kanssa ketä pilkannut"
-Ei, kun ei olisi pitänyt pilkata ketään. Jos on kritiikkiä, niin tehköön kriitikko sen asiallisesti.