Elämäni koheni suuresti, kun sain kirjoitettua nettisvuiksi yms ne aika laajatkin asiat, joiden ajattelin olevan osa sieluntehtävääni maan päällä. Tuntuu, että jokin käsittämätön huonon onnen ja mieltä vailla olevien pakko joukko, joka minua ennen vainosi, katosi, kun sain nuo valmiiksi. Ehkä itse ajattelin, että pitäisi kirjoittaa jotain sellaista, mitä maailma tarvitsee, esim. tunteista työelämässä, mutten kokenut osaavani. Kun sitten kumminkin vain aloitin jostakin perusasiasta, opin ajan myötä asiakirjoittamisesta ja sain paljon tekstiä eri aiheista aikaiseksi ja hakukoneille sopivan otsikon alle, niin tuntuvat sen myötä nuo huono onni ja pakot kadonneet ja tilalle tullut leppeä ihan hyvä onni ja mahdollisuus toteuttaa omia toiveitani.
Asuin aiemmin pääkaupunkiseudulla ja minulla oli siellä se olo, että tosi monella olisi jotakin tuollaista aika suurta, minkä osaisi maailmassa korjata tai neuvoa, ja josta olisi pitänyt kirjoittaa, jos olisi vain osannut ja kokenut itse olevansa tyhön sopiva. Moni asia tuntui pääkaupunkiseudulla menevän myttyyn vaikka ihmisillä oli hyvää tahtoa ja viisautta. Ehkä omasta viisaudesta kirjoittaminen, maailman parantaminen sillä tavoin, auttaisi? Ja toki se, että huolehtii tuon viisauden saataville, niin median kuin netinkäyttäjienkin saavutettavaksi.
Asuin aiemmin pääkaupunkiseudulla ja minulla oli siellä se olo, että tosi monella olisi jotakin tuollaista aika suurta, minkä osaisi maailmassa korjata tai neuvoa, ja josta olisi pitänyt kirjoittaa, jos olisi vain osannut ja kokenut itse olevansa tyhön sopiva. Moni asia tuntui pääkaupunkiseudulla menevän myttyyn vaikka ihmisillä oli hyvää tahtoa ja viisautta. Ehkä omasta viisaudesta kirjoittaminen, maailman parantaminen sillä tavoin, auttaisi? Ja toki se, että huolehtii tuon viisauden saataville, niin median kuin netinkäyttäjienkin saavutettavaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet oivaltanut paljon. Kun elää, kokee niin hyviä kuin huonojakin asioita ja pääsee niiden yli, oppii elämisen syvyyttä. Pienelläkin eleellä, sanalla voi rohkaista ja kannustaa toista tällä tiellä.
Jokainen meistä täällä on tärkeä ja emme ole syntyneet turhaan. Varmaan siellä pääkaupunkiseudulla on enemmän yksinäisyyttä. Pienessä kaupungissa tapaa tuttuja jopa kauppaeissulla: voi vaihtaa muutaman sanan, ainakin tervehtiä ja jutella jopa lumen luojan kanssa. Tulee se tuntuma että olemme samaa porukkaa ja kuulun tähän yhteisöön.
Olen uskovainen ja tiedän että Jumalalla on ihmiselle iankaikkinen suunnitelma.