Pettynyt ihmisyyteen

Juurikin tuosta syystä olen jäänyt yksin elämässä, koska minusta ei saa kyseisiä hyötyä millään tavalla. En lainaa rahaa tai ole muuten hyödyksi kenellekkään niin ketään ei soita tai halua olla tekemisissä kanssani. Näin julmaa on elämä. Suurin osa ihmisistä todellakin haluaa vain ja ainoastaan hyötyä toisesta ihmisestä jollain tavalla. Yhteyttä tai kaveri ei voi olla mitenkään muuten jos ei toisesta hyödy millään tavalla. Yksi syy on myös biletys ja kännääminen jos ei halua olla joka viikonloppu juomassa vetämässä ja tarjoomassa viinaa kavereille niin yksin jäät, koska eihän kukaan halua olla selvä järkisen kaverin kanssa tekemisissä joka ei halua bilettää. Mitä ihmettä sitä voikaan tehdä aikuisen ihmisen seurassa jos ei halua juoda viinaa? Itse ainakin tykkään ja urheilen ja käynkin yksin urheilemassa jossa on selväjärkisiä kavereita urheilemassa, tässä nyt jotakin.

Minusta tuntuu siltä, että sinulla on ollut huono tuuri jos ystäväpiirissäsi on vain sellaisia ihmisiä kuin kerroit.

Minulla itselläni on hyvin vähän kokemusta siitä,että minun ystäväni yrittäisivät käyttää minua hyväkseen. Nyt muistan vain yhden sellaisen tapauksen. Kävi niin että eräs henkilö yritti huijata minulta rahaa mutta tunsin kyseisen henkilön taustan ja huijausyritys oli aika läpinäkyvä joten siitä ei tullut mitään. Ei ole yrittänyt sen jälkeen.

Minä uskon että idealistien joukossa enemmistö on täysin erilaista porukkaa kuin nuo sinun kaverisi.

Siis jos minä olisin sinä hakeutuisin vapaaehtoistyöhön .

Oletko kuullut KVT:stä ?
http://www.kvtfinland.org/vapaaehtoistyo-suomessa/

Ja Turussa olisi hyvin samantyyppinen vaihtoehto:
http://www.estelle.fi/osallistu-toimintaamme

Ja Punainen Risti on tietysti yksi mahdollisuus:
https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan

Ja löytyyhän niitä tällaisia idealistien ryhmiäkin, ainakin jonkin verran:
http://www.meetup.com/Personal-growth-in-ConsciousLivingEspoo/

"Miten ihmiset onnistuvat löytämään ystäviä, jotka ovat olemassa sinulle muulloinkin kun silloin kun tarvitsevat sinulta jotakin?"

Eikö olisi hyvä idea jos kertoisit missä kaupungissa tai millä paikkakunnalla asut ?

Tällä keskustelupalstalla on varmaan useita henkilöitä joilla on samanlaisia aatoksia ja kokemuksia kuin sinulla. Joku heistä ehkä asuu kohtalaisen lähellä sinua ja haluaisi tavat sinut.

Tiedän tunteen! Varsinkin lapsena ja teini-iässä tuntui että tuli ystävystyttyä yksinomaan ihmisten kanssa, jotka halusi hyötyä minusta. Itse olen aina ollut sellainen, että arvostan ihmisiä heidän itsensä vuoksi ja haluan kaikille vain hyvää, enkä voinut pienempänä ymmärtää, miksi toiset tahtoivat käyttää minua täyttämään tarpeitaan.

Mutta ei asia ole ihan niin yksinkertainen myöskään. Minä olen erittäin, erittäin introvertti ja tulen parhaiten toimeen toisten introverttien kanssa, sillä meille on yhteistä se, että me olemme enemmän kiinnostuneita seuran laadusta kuin määrästä. Jatkuva hulabaloo ei kiinnosta, vaan enemmän sellainen meiniki, että istutaan rauhassa iltaa ja "syvennytään" toisiimme keskustellen ja vain yhdessä ollen. Näin toimii normaali ihmissuhde mielestäni.

Ekstroverttiystäväni ovat myös ystäviäni koska välitämme toisistamme mutta huomaan, että ystävyyssuhde perustuu heidän kanssaan enemmän "palvelusten" tekemiselle ja saamiselle (lähtee seuraksi bileisiin, antaa kyydin, lainaa rahaa, auttaa muutossa tms. puolin ja toisin). Se johtuu vain erilaisesta suhtautumisesta elämään/ihmisiin ja kummassakaan tavassa ei ole mitään vikaa!

" Jatkuva hulabaloo ei kiinnosta, vaan enemmän sellainen meiniki, että istutaan rauhassa iltaa ja "syvennytään" toisiimme keskustellen ja vain yhdessä ollen"

Jos olet tyytyväinen elämääsi niin silloinhan kaikki on hyvin. Tällä palstalla on aika paljon niitä, jotka väittävät että heillä ei ole YHTÄÄN ystävää. Se on minusta vähän outoa.

Ja olet tietysti täysin oikeassa siinä että seuran laatu on tärkeämpää kuin seuran määrä.

Itse ainakin sain paljon ystäviä kun aloin osallistua seurakunnan toimintaan. Nämä ystävät ovat hyvin eri ikäisiä laidasta laitaan ja he eivät ole hyväksikäyttäjiä.
Usein tuntuu, että he antaa minulle enemmän kuin minä heille...

Mä tunnen vähän samaan tapaan. Enkä nyt tarkoita sitä, että ihmiset välttämättä tarkoituksella yrittäisivät hyötyä, mutta mulla on jatkuvasti sellainen tunne että kaikki vain ottavat eikä kukaan anna mitään. Puhuin tästä asiasta terapeutille, koska lähipiirissäni olevat ihmiset eivät osaa suhtautua asiaan kovinkaan lämpimästi.

Ahdistaa.

Sitä saa mitä tilaa.
Miksi olet valinnut tuollaisen "ystävä" joukon?

Kunnollisia ihmisiä on hyvin vähän ja niitä on vaikea löytää.
Hyvä ihminen voi olla ihan renttu tai hullu, joten tosi vaikea löytää jos ei siihen sattumalta törmää.

Elämässä kaikki on mahdollista, joten silmät auki ja eteenpäin.

Voisiko tuollaisessa tunteessa olla kyse siitä, että itse ei osaa eikä uskalla pyytää apua? Olen itse sellainen että kynnys avun pyytämiseen on todella korkea ja minulle jää ihmissuhteissa usein hyväksikäytetty olo. Mitähän kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä elämässään ilman vastinetta...

- leikattu ja värjätty hiuksia
- ommeltu verhoja sopivammiksi ja lyhennetty housuja
- hoidettu lemmikkejä kilpikonnista koiriin
- käyty kastelemassa kukkia lomamatkojen aikana
- korjattu tietokoneita
- prepattu sukulaislapsia kouluaineissa
- autettu muutoissa

Enää en jaksa tuollaisia ja aika yksin sitä saa olla. Jossain vaiheessa tajusin että minulle soitetaan vain kun halutaan jotakin ja aloin kieltäytyä. En tiedä olisiko minua autettu vastaavasti jos olisin riittävän sitkeästi pyytänyt, koska en tosiaan osaa pyytää apua. Niinä vähinä kertoina jotka olen tosipinteessä apua pyytänyt, se on jäänyt saamatta, lukuun ottamatta yhtä kertaa kun vanhempani auttoivat minua tavarankuljetuksessa saatesanoilla "kunhan tämä ei toistu". Kuitenkin joka kerta kun siellä kyläilen, saan fiksata tietokoneen kuntoon.

Elämässä on kummallisia sääntöjä joita en ilmeisesti vieläkään oikein ole omaksunut.

Voit vaihtaa ystäväpiiriä, jos tahdot.

Perhettään ei voi valita, mutta ystävät voi.

Jos olet antanut paljon enemmän, kuin olet saanut, niin kierrä hanat kiinni ja odota, että puntit menevät taas tasan.

Ystävyys on vuorovaikutusta.

Antamisen ja saamisen tulee olla balanssissa.

Ystävillä on samanlaiset arvot .- ne tärkeimmät, vaikkei kukaan täydellinen olekaan - edes sinä.

Positiivisten ominaisuuksien tulisi mennä negatiivisten yli.

Rooliin ? sehän on itserakennettu joten ryhdy ihan oikeaksi ihmisexi äläkä vingu typeryyksiä .

"Perhettään ei voi valita, mutta ystävät voi."

You can pick your friends and you can pick your nose but you can´t pick your friend´s nose !

;-)

Sinulle sentään soitetaan....minulle ei.
Se tarkoittaa että sinusta on hyötyä edes jossain. Ole tyytyväinen.

Olisikohan niin että kaverisi ihmettelevät, tai ainakin ovat ihmetelleet, mikset itse pidä yhteyttä ja sitten tottuneet siihen.