Miksi te jauhatte raamatun jakeita, höpötätte jeesuksesta ja jumalasta kun elämänohjeeksi riittää "Älä tee toiselle sitä mitä et itsellesi tahtoisi tehtävän" Se sääntö kattaa kaiken, kaikki uskonnot ovat kuttaperkkaa sen rinnalla.
Ja taivaspaikka on varma, älkää pelätkö.
Ja taivaspaikka on varma, älkää pelätkö.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, mitä sinä menettäisit vaikka tutustuisit Jeesuksen opetuksiin lähemmin? Jos sallinet, niin kerron lähemmin miksi niin paljon esim. Jeesuksesta kerron.
Tiedätkö, että jollekin täällä vaeltaneelle voi olla annettu tiedon "avain"... minkä kautta sisäinen kuva parantuu ja eheytyy. Koen, että se avain on Jeesukselle annettu. Tämä on minun sisäinen uskoni, eikä sitä ole pakko ottaa vastaan, mutta kun kerran tätä asiaa ihmettelet, niin koen, että voin vastata... miksi niin paljon hänestä kerron.
onko siitä hyötyä? Ajatteles nyt, mitään pahaa ei olisi maailmassa jos kaikki noudattaisivat kultaista sääntöä.
Aika joka menee kristinuskon oppien opiskelemiseen voisi käyttää hyödyllisemmin esim. tekemällä vaikkapa luonnonsuojelutyötä. Ja auttaa ihmisiä ja köyhiä voi tietenkin auttaa sehän on velvollisuutemmekin. Siinäkään ein tarvii uskontoa.
No, ihminen ei ehkä pysty alkaa vain tuosta "hyväksi" kun niin päättää, koska pahan tekemisen juuret ovat paljon syvemmällä ihmisessä. Sanat ja opetukset, joita Jeesus sanoo, vapauttavat, kun ne luovat oikeaan maaperään kasvun.
Mutta tietenkin kaikenlainen hyvän tekeminen on hyvää, eikä siinä mitään, jos kokee sen itselleen riittäväksi. Minä henkilökohtaiseti koen, että tarvitsin Jeesuksen sanoja, että voin nyt saada jakaa siitä hyvästä, jonka ne sanat ovat tuottaneet minussa. Koen, että niissä on todellinen elämä ja se lähde. Muutos on valtava siihen entiseen nähden, mikä ennen olin ja mitä olen nyt ja uskon, että se jatkaa muutos työtään, ei se ole pysähtynyt olotila, vaan se on liikevoima sisimmässä.
Aivan samaa mieltä, tuleeko ihminen autuaaksi jos on nenä raamatussa alati.
Kyllä elämä on tarkoittu jokapäiväiseen elämään "otsasi hiessä on leipäsi hankittava" kuvaannollisesti. Tekemällä hyödyllistä ja on niitä nautintojakin olisi kummallista jos ei
Meidän seurakunnassa on entinen teosofi. Hänkin tarvitsi Jeesuksen ja elämä tuli elämisen arvoiseksi. Hänen isäkin oli teosofi.
Vanhan vakaus saattaa saada kolauksen, anteeksi. Jumala ei anteeksi pyydä, hänen ei tarvitse. Taivasosuus, se alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.
Täällä eläessä ihmisen on tehtävä valinta ja parannus. Ei taivaaseen mennä omilla töillä ja teoilla vaan armosta, Jeesuksen kautta. On tärkeintä tuntea Jeesus ja sovitustyö. Uskonto on eri asia kuin sydämen usko. Jos taivaspaikka olisi varma uskosta osattomallekin ja jokainen eläisi pahaa tehden, kuinka voit ajatella että taivaspaikka on varma?
Mikäli taivaspaikka on olemassa, olisi varmaan pettymys jos ei olisikaan silloin mätänisi mullaksi.
Se vaan että kannattaa ottaa riski, jos kumminkin
kaikki pääsevät taivaasen. On itsekästä ajatella että vain me uskovaiset päästään taivaaseen.
Ja oikeastaan pitäisi sano "tuonpuoleiseen" tai "tuonilmaisiin". Se ei ole taivaassa vaan tässä vieressä, "verhon takana".
"Taivas " on pappien ja uskovaisten keksimä termi.
No kerroppas minkälaista on tuonpuoleisessa oleminen, onko teillä siellä seurakunnassa matkaoppaita tuonpuoleiseen esim kuvia ja esite filmejä, jos vaikka tarjous matkoja tai näin talvisaikaan eteläinen tuonpuleinen houkuttaisi.
Jos matka olisi onnistunut voisin harkita jopa muuttoa iankaikkeseen se kyllä tuntuu aika lopulliselta.