Varsin hyvin sopii Helsingin Sanomien poliittisen toimittajan Jouni Mölsän kommentti suomalaisen keskustelun dynamiikasta tähän miehitettyjen alueiden palautuskeskusteluunkin (HS 25.11.2004):
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/
Mölsä kirjoittaa:
"Poliittisesti hankalan, mutta välttämättömän asian käsittely etenee Suomessa neljässä vaiheessa.
Ensin ongelman olemassaolo kielletään.
Sitten sitä pidetään teoriassa mahdollisena, mutta väitetään, että juuri nyt tästä ei ole kysymys.
Kolmannessa vaiheessa hankala asia myönnetään, mutta siitä keskustelua herättävien motiivit haukutaan.
Kaksi vuotta myöhemmin kaikki väittävät jo alun perin olleensa kannattamassa toteutunutta kehityskulkua."
Itse näen miehitettyjen alueitten palauttamisen etenevän mitä todennäköisimmin hitaammassa tahdissa. Vaan etenevän kuitenkin, kun asian eteen tehdään työtä. Sekä Suomessa että maailmalla.
Tästä näkemyksestä allekirjoittanutta tullaan haukkumaan epärealistiseksi prokarelianistiseksi haihattelijaksi ja teoreetikoksi, joka ei tajua, että miehitettyjä alueita ei Suomi saa saada takaisin nyt, aiemmin eikä ikinä, ja vaikka saisikin, on koko ajatus aivan tautisen typerä jne.
Kuka muuten olisi 2 vuotta sitten uskonut, että Ranskasta Europarlamenttiin valittu meppi puhuisi julkisesti Karjalan yms ryöstämisen korjaamisen tarpeesta?
Vaan nyt on tällainenkin mahdottomuus jo tosiasia.
PS: Imperialistien miehittämät, Suomelle kuuluvat alueet:
1944:
Petsamo, mukaanlukien Kalastajasaarento
Osa Sallaa
Laatokan Karjala mukaanlukien saaria, joista suurimmat Konevitsa ja Valamo
Osa Karjalan Kannasta
Suomenlahden saaria, joista suurimmat Suursaari, Lavansaari, Tytärsaari ja Seiskari
1947:
Paatsjoen laakso
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/arkisto/
Mölsä kirjoittaa:
"Poliittisesti hankalan, mutta välttämättömän asian käsittely etenee Suomessa neljässä vaiheessa.
Ensin ongelman olemassaolo kielletään.
Sitten sitä pidetään teoriassa mahdollisena, mutta väitetään, että juuri nyt tästä ei ole kysymys.
Kolmannessa vaiheessa hankala asia myönnetään, mutta siitä keskustelua herättävien motiivit haukutaan.
Kaksi vuotta myöhemmin kaikki väittävät jo alun perin olleensa kannattamassa toteutunutta kehityskulkua."
Itse näen miehitettyjen alueitten palauttamisen etenevän mitä todennäköisimmin hitaammassa tahdissa. Vaan etenevän kuitenkin, kun asian eteen tehdään työtä. Sekä Suomessa että maailmalla.
Tästä näkemyksestä allekirjoittanutta tullaan haukkumaan epärealistiseksi prokarelianistiseksi haihattelijaksi ja teoreetikoksi, joka ei tajua, että miehitettyjä alueita ei Suomi saa saada takaisin nyt, aiemmin eikä ikinä, ja vaikka saisikin, on koko ajatus aivan tautisen typerä jne.
Kuka muuten olisi 2 vuotta sitten uskonut, että Ranskasta Europarlamenttiin valittu meppi puhuisi julkisesti Karjalan yms ryöstämisen korjaamisen tarpeesta?
Vaan nyt on tällainenkin mahdottomuus jo tosiasia.
PS: Imperialistien miehittämät, Suomelle kuuluvat alueet:
1944:
Petsamo, mukaanlukien Kalastajasaarento
Osa Sallaa
Laatokan Karjala mukaanlukien saaria, joista suurimmat Konevitsa ja Valamo
Osa Karjalan Kannasta
Suomenlahden saaria, joista suurimmat Suursaari, Lavansaari, Tytärsaari ja Seiskari
1947:
Paatsjoen laakso
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.