Alku on jo hitonmoista sattumaa, n.150 000 000 siittiötä kilvoittelee. Eikä eka kerta useinkaan tuota raskautta. Uusi alkio saattaa loppua jo ennen kuin pääsee elämään.
Sitten se elämä.
Pienet tekevät pienten asioita, kymmenvuotiaat kymmenvuotiaiden asioita jne.
Ja sitten aikanaan, kun kaikki on tehty ja sanottu, osa meistä havainnoi maailmaa niillä kyvyillään mitä on jäljellä.
Ihminen katsoessaan taakseen, koettaa nähdä johdatusta tai jotain joka syvällisesti selittää kaiken. Se on ihmisen osa.
Sitten kun kaikki loppuu. Tavalla tai toisella.
Joku meistä ei muista itseäänkään eikä mitään, toinen loppuu silmänräpäyksessä ja osa kipuillen, hitaasti hajoten.
Joskus korvaan jäi sanoma: Terve ei tiedä miltä oikeasti kuolevasta tuntuu. Sen tuntee vain kun itse käy sitä läpi...
Elämä on mahdollisuus. Siinä lienee kaikki.
Rajan takana voi olla singulariteetti tai sitten ei.
Sitten se elämä.
Pienet tekevät pienten asioita, kymmenvuotiaat kymmenvuotiaiden asioita jne.
Ja sitten aikanaan, kun kaikki on tehty ja sanottu, osa meistä havainnoi maailmaa niillä kyvyillään mitä on jäljellä.
Ihminen katsoessaan taakseen, koettaa nähdä johdatusta tai jotain joka syvällisesti selittää kaiken. Se on ihmisen osa.
Sitten kun kaikki loppuu. Tavalla tai toisella.
Joku meistä ei muista itseäänkään eikä mitään, toinen loppuu silmänräpäyksessä ja osa kipuillen, hitaasti hajoten.
Joskus korvaan jäi sanoma: Terve ei tiedä miltä oikeasti kuolevasta tuntuu. Sen tuntee vain kun itse käy sitä läpi...
Elämä on mahdollisuus. Siinä lienee kaikki.
Rajan takana voi olla singulariteetti tai sitten ei.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Luomakunta ei ole mitään tärkeää, se ei ole itsessään elämä vaan se sisältää,, kantaa tietoisuutta sisällään, maailma kaikkineen on botti, kuollut ruumis, sinällään aivan turha ja ei vain turha vaan ahdistava helvetti vapautta kokeneelle( kodissa tietoisuutena).
Alkavilla dementikoilla onkin se hyvä puoli, että muistikuvien rasite on poistumassa. Muistia voi hyödyntää tai kokea sen rasitteeksi.
Henkinen muistaminen onkin Itsen muistamista, mitä saattaa ilmetä suuremmassa määrin vanhemmilla ihmisillä. Tätä saattaa edesauttaa suuresti dementia, jolloin kuvallinen muisti on katoamassa.
Me muistajat käytännössä haetaan tuo vuosisatojen takainen muistomateriaali tästä omasta itsestämme (aivoista riippumattomasta tietoisuudesta), jonne se painautuu kuollessa. Jos aivoista riippumatonta muistia ei olisi, ei voisi muistaa menneitä elämiä.
Mutta tosiaan tuo itsen kuvaton muistaminen, kun olet kaiken pois menettänyt... silloin olet ns. kuollut kun olet kaiken menettänyt, mutta usko pois - saat tuhannesti enemmän sen jälkeen, kun olet kaikesta luopunut. Jopa jälleensyntymismuistin.
Kuoleminen kyllä kannattaa. Laitoin tuohon yhteen avaukseen kummitustalon osaltaan muistuttamaan tämän maailman kummistustaloluonteesta, tää maailma mitä näette tulee haihtumaan aikanaan.
Tanssiaiset
On mahdollista, että olit Ranskassa vihreässä asussa tanssiaisissa joskus . Miehenä. Oliko se 1900- 1800 vai 1700-lukua, en osaa sanoa. :)
Jos halusit jotain aihetta virittää aikaiseksi, niin olen ollut 1930-luvulla rusettiluistelu-tanssiaisissa yhden naisen kanssa Saksassa. Tuo on minun tanssikokemukseni edellisestä elämästä. Silloin Saksassakin oli jäätä ja lunta...
Tuttujen tunnistaminen palstalta on haastavaa, livenä kyllä tunnistaisin jos fyysisesti näkisin.
Hei, kaikki on mahdollista, ja yllätykset on aina kivoja. Dementikkona niiltä ei oikein voi välttyä :) Joo, näin kerran vihreäasuisen parin tanssimassa, mutta lautarakenteisessa rakennuksessa. Taisi olla unta vaan!
Eilisaamuna heräsin sanaan "kummitustalo".
Ihan hyvin tunnistit, pointsit siitä! Joo, kyllä kans sinut tunnistaisin livenä: armeijan vanhasta palttoosta ja Hitler-viiksistä, ehkä...
No joo tästä sais kyllä vähän Pietari Autin näköisen kasvattamalla Hitler-viikset. Pietari Auttihan kuoli jo vuosikymmeniä sitten, kuuluu Tuntemattoman sotilaan tarinaan. Olen huomannut kyllä, että eri inkarnaatioissa kasvonpiirteet muuttuu vain hitaasti.
Mutta aatteet vaihtelee.
Varhaisesta kommunistista (Ranska) natsiksi (Saksa), ja nyt suomalaisessa demokratiassa ei kommunisti eikä natsi.
Ok, komea mies, miellyttävät kasvonpiirteet, Kautin kuvassa wikipediassa siis. "Olen huomannut kyllä, että eri inkarnaatioissa kasvonpiirteet muuttuu vain hitaasti." Jos tämä johtuu siitä ns. ikuisuusgeenistä? ;) Luin kyseisestä geenistä juuri tällä viikolla. Ihan vaan huvikseni.
Silloin kun mulla on ollut ns. haku päällä, olen aina kiinnittänyt huomiota vastakkaisen sukupuolen suuhun ja leukaan. Vasta jossain vaiheessa aikuisiällä muistin, että aina lapsena nukkumaan mennessä, kun suljin silmäni, näin osan miehen kasvoja: suun ja leuan. Joka ikinen ilta sama suu ja leuka, kunnes jossain vaiheessa, ala-asteen loppuvaiheilla ehkä, tietoisesti häivytin kuvan pois mielestäni.
"Kuoleminen kyllä kannattaa."
Kannattaa ensin elää elämä kokonaisuudessaan, sillä on tarkoitus.
Juu tarkoitin samaa kuin Paavali, joka sanoi suurinpiirtein näin: kuolen joka päivä. Kuolen muistoilleni, jotta voisin olla läsnä tässä hetkessä. Samasta puhuu mister Tollekin.
Hei.
Eikös olekin hienoa ja mielenkiintoista, että meillä on tämä ainutlaatuinen elämä, kaikkine mahdollisuuksineen. Joka aamun auringon noustua, teemme monenlaisia valintoja ja koemme erilaisia tilanteita ja tapaamme ainutlaatuisia ihmisiä. Ihan mahtavaa! Jokaisen elämä on arvokas ja jokainen päivä on tärkeä. Syntymisen ihme, uusi pieni lapsi maailmaan, on upea. Olkaamme iloisia arjestamme, jossa on merkitystä. Tehkäämme toistemme elämästä parempaa :) Ja, kun aikanaan, onneksi emme tiedä milloin, päiviemme määrä tulee täyteen, meille on luvattu hyvä ja iankaikkinen elämä Jumalan, taivaallisen Isämme, Luojamme luona.
Hyvää talven jatkoa,
Pirkko-pappi
Viestisi on muuten hyvää asiaa täynnä, mutta Raamattu ei lupaa taivas-paikkaa kaikille, joten ei sitä voi mennä ihminenkään toiselle varmasti lupaamaan!
onko se hienoa ja ihmeellistä jos syntyy pakolaisleirille sodan, tappamisen, nälän, tautien ja kärpästen keskelle? Mitä pahaa sieluparka on tehnyt kun on sinne syntynyt ja toinen sielu sytyy rikkaaseen länsimaahan, teveyteen, ylellisyyteen, onnellisuuuteen ihanien vanhempien lapseksi?
Onko elämä näin epäoikeudenmukainen? Vai se luoja ja taivaallinen isä?
Tämä oli Pirkko Papille.
Elämä ei ole koskaan epäoikeudenmukainen, nuo esimerkkisi sopivat karman lakeihin ja eivät ole perusteltavissa yhden ainokaisen elämän ajatuksella.
Pirkko vastaa varmasti, sori että etuilin.
Realimaailma on aivan toista kuin tuo pikkuporvarillinen ajatus länsimaiseen onnelaan syntymisestä terveenä ja haluttuna, jopa täällä alkaa todellisuus iskeä vasten kasvoja.
Rakkaudellisin teko on pysyä lapsettomana, sillä miksi hankkia lapsia kärsimään kaikkea tätä tuskaa.
Maanpäällinen elämä sisältää aina myös epäoikeudenmukaisuutta, ilman että olisi seurausta edellisestä elämästä. Maanpäällinen elämä on hyvän ja pahan taistelua. Ainoastaan Jumala on täydellisen oikeudenmukainen. Kuoleman jälkeen monien osat vaihtuvat: hyväosainen voi joutua rangaistukseen kun taas huono-osainen saattaa päästä taivaan iloon. Nykyinen elämä on valmistautumista kuoleman jälkeen koittavaan aikaan, ikuisuuteen. Elämä lähellä Jumalaa antaa siihen tarkoitusta. Ketään ei luotu turhaan, kukaan ei ole sattuman tulos. Hyväosaisten kuuluisi auttaa huono-osaisempia ja toteuttaa näin lähimmäisen rakkautta. Huono-osaisuus ei ole seurausta omista synneistä.
Mitäs ne ovatkin niitä helvettiin joutuneita? Se voisi selittää sen väenpaljouden, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin elää toisia epäkunnioittaen vain omaa etua tavoitellen. Hyvinvoinnin piiriin päässeet ovat niitä uudestisyntyneitä, jotka ovat läpikäyneet ne pahimmat helvetit tai eläneet jonkinlaisia arvoja kunnioittaen, mutta silti heilläkin on mahdollisuus vielä kokea mielessään se epäoikeudenmukaisen maailman luoma tuska ja syyllisyys. Osa heistäkin voi syntyä tänne sairaina tai vammaisina ja kohdata sitä kautta myöskin kohtuutonta kärsimystä, ikään kuin rangaistuksena. Hyvinvoinnin keskellä elävät ovat kuitenkin lähimpänä valaistuvia, ja ihmisoikeuksia kunnioittavina Eurooppalaisina meillä saattaa kuitenkin olla paremmat mahdollisuudet valaistumiseen tms.
Pointti siis oli se, että jos jotain jumalia olisi olemassa, niin epäilisin suuresti, jos tarkoitus olisi saada jotain suoria ja helppoja vastauksia.
Joo. Tekee pahaa katsoa sisarusten lapsia ja miten heilläkin on tämä maanpäällinen helvetti edessä koettavanaan. Aikuseksi kasvamisen tuska ja helvetillinen aikuisikä, jossa viimeistään tiedostat tämän maailman pahuuden ja julmuuden. Siihen lisättynä ne ikuiset kysymykset siitä, miksi me olemme täällä ja mitä tarkoitusta meidän elämällämme on, joka toisinaan aiheuttaa niin kovaa paniikkia, että järki ei meinaa pysyä päässä. Kuoleman pelkäämistä päivästä toiseen, välillä taas pelkää sitä, että jos ei kuolisikaan koskaan.
Onneksi olen sentään siinä mielessä poikkeava, ettei tarvitse ainakaan biologisesta lapsesta koskaan haaveilla.
Joskus kun pääsee syvimpiin ajatuksiinsa biologisen elämän merkityksestä, sellainen ajatus on musertava. Kun ihmiseltä riisutaan fyysinen halu, ystävyyden tuoma näennäinen suoja ja muu pintarekvisiitta pois, joka inhimilliset "tatkoitukset" elämäämme rakentaa, niin mitä jää jäljelle?
Ihmisen odotekin kuolemansa lähestyessä liittyy useimmilla samankaltaisen inhimillisen elämän toivoin,,, tietty paremmilla eväillä, mutta onko faktallisesti tällöin mitään todellista muutosta edes odotettavissa?
Ihmisen osa on kiertyä tähän inhimilliseen muotoonsa ja sitä psyykeemme ja lähes kaikki "lihassa" suojelee.
Kuka pystyy ja uskaltaa,,, kestää ajatuksen inhimillisyyden taakse
kyllä minä tiedän miten karma toimii mutta haluaisin Pirkkopapin oman näkemyksen.
Kirjoitat ihmisenä ja siksi lähinnä kostosta ja muusta semmoisesta aivan kuin määrityksesi ihmisenä sitoisi Jumaliakin.
Näin vain ihmisenä ja isänä voi todeta sen, etten toivoisi pahaa edes vihamiehilleni, saatika lapsilleni, nimittäin kosto ja nöyryyttäminen eivät ole niitä parhaita kasvatusmetodeja ja niiden omien hyvien vahvuuksien kasvattamiseen paras vaihtoehto.
Taikausko on helppo ratkaisu, kuten ajatus:" Jumala fiksaa ja hoitaa" silloin kun havaitaan ylitsepääsemätön ongelma, minusta olisi kuitenkin viisainta tunnustaa ja tunnistaa faktat, karma on syy/seurausta, karma ei siis sisällä itsessään moraalia, tai oikeudenmukaisuutta vaikkakin joskus ihmismäisesti niitä syy/seurauksissa saattaa olla.
En ymmärrä, missä olen kirjoittanut jotakin kostosta tai nöyryyttämisestä? Ajatukseni eivät ole vain omia määritelmiäni/ajatuksiani, vaan Raamatun ilmoitusta.
Maanpäälliset kärsimykset on edes hieman helpompi kestää, jos ymmärtää maanpäällisen elämän olevan välivaihe ja jos ymmärtää, mitä iankaikkinen elämä Kristuksessa pitää sisällään. Oikeudenmukaisena tuomarina Jumala saattaa lopulta oikeuden voimaan, sitä päivää on väärintekijän mahdoton kestää, sillä Jumala kyllä tulee maksamaan väärintekijöille takaisin, jos eivät tee parannusta. Huono-osaisuus ei ole läheskään aina omaa seurausta, vaan seurausta esim.vanhempien vääristä valinnoista, riippuvuuksista, lainsäädännöstä jne. Käsittämätöntä, jos karman lakiin vedoten aletaan pitää esim. huonompi osaisten lasten kohtaloa jotenkin perusteltuna ja oikeudenmukaisena, kun se ei sitä ole!
Psalmista 113: Kuka on niin kuin Herra, meidän Jumalamme, joka istuu korkealla ja alentuu katsomaan taivasta ja maata? Hän nostaa tomusta vähäosaisen, korottaa jätekasasta köyhän asettaakseen hänet istumaan ruhtinaiden rinnalle.
"Kuoleman jälkeen monien osat vaihtuvat: hyväosainen voi joutua rangaistukseen kun taas huono-osainen saattaa päästä taivaan iloon."
- Kaikella käytöksessämme on syynsä ja monesti meistä riippumattomia syitä, siksi causaalisesti se mistä johtuu pahat valinnat eivät läheskään aina johdu meistä, emme vain pysty valitsemaan oikein tai jopa näemme valintamme toisin kuin muut, eli mm. oikeina vaikka yhteisö ne tuomitsee.
Oikeudenmukaisuus pitää toteutua nyt, sillä hyvityskään ei korvaa oikeudetonta kärsimystä. Kostoa on se kun paha kostetaan pahalla, kuten jumalkuvatuksenne muka tämän kurjan elämän jälkeen joillekin tekee.