Helluntailaisuus vei minulta uskon, toivon ja rakkauden.
Rakastin miestäni, rakastan yhä. Hän löysi kuitenkin uuden naisen, helluntailaisen. Eikö hellauntailaisilla ole moraalia lainkaan? Olimme avioituneet Jumalan silmien edessä, mutta tämä nainen ei siitä piitannut. Miestä kuulemma hiveli naisen antama huomio. Puhuin erosta papille, joka tuki minua kivun keskellä. Silti toivo hyvästä elämästä alkoi hiipua. Mies haluaa puolet talosta, joka on nyt siis pakko myydä. Tuskissani katselin ikkunasta tuttua pihaa, jolla lapset pieninä leikkivät. Mihin minä tästä lähden? Olin sekaisin, mieleni oli musta. Sain ajatuksen, että käyn itsekin helluntailaisten rukousillassa. Minun piti nähdä tuo nainen. Siellä, Raamatun Sanaa kuullen näin miehiä, jotka selvästi himoiten katselivat nuoria laulajatyttöjä. Mieheni oli siellä, yksin. Rukoilin mielessäni itselleni voimaa olla ystävällinen hänelle. Rukoilin kaikkein eniten sitä, että rakkautemme toisi hänet takaisin luokseni: hän tulisi luokseni ja sanoisi rakastavansa yhä minua. Minä olisin antanut kaiken anteeksi. Hän vilkaisi minun vain kerran. Yhtäkkiä koko rukousilta näyttäytyi minulle miesten pelikenttänä, jossa Jumalaa pilkataan. Poistuin paikalta. Kotona rukoilin vielä. Rukoilin ja itkin. Huomasin, että uskoni järkkyy, en enää luota ja tukeudu kaikessa Jumalaan. Helluntailaisuus on Amerikasta tuotu, meikattujen ja sliipattujen sinkkuilijoiden lahko.
Rakastin miestäni, rakastan yhä. Hän löysi kuitenkin uuden naisen, helluntailaisen. Eikö hellauntailaisilla ole moraalia lainkaan? Olimme avioituneet Jumalan silmien edessä, mutta tämä nainen ei siitä piitannut. Miestä kuulemma hiveli naisen antama huomio. Puhuin erosta papille, joka tuki minua kivun keskellä. Silti toivo hyvästä elämästä alkoi hiipua. Mies haluaa puolet talosta, joka on nyt siis pakko myydä. Tuskissani katselin ikkunasta tuttua pihaa, jolla lapset pieninä leikkivät. Mihin minä tästä lähden? Olin sekaisin, mieleni oli musta. Sain ajatuksen, että käyn itsekin helluntailaisten rukousillassa. Minun piti nähdä tuo nainen. Siellä, Raamatun Sanaa kuullen näin miehiä, jotka selvästi himoiten katselivat nuoria laulajatyttöjä. Mieheni oli siellä, yksin. Rukoilin mielessäni itselleni voimaa olla ystävällinen hänelle. Rukoilin kaikkein eniten sitä, että rakkautemme toisi hänet takaisin luokseni: hän tulisi luokseni ja sanoisi rakastavansa yhä minua. Minä olisin antanut kaiken anteeksi. Hän vilkaisi minun vain kerran. Yhtäkkiä koko rukousilta näyttäytyi minulle miesten pelikenttänä, jossa Jumalaa pilkataan. Poistuin paikalta. Kotona rukoilin vielä. Rukoilin ja itkin. Huomasin, että uskoni järkkyy, en enää luota ja tukeudu kaikessa Jumalaan. Helluntailaisuus on Amerikasta tuotu, meikattujen ja sliipattujen sinkkuilijoiden lahko.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Menetit uskon mutta sait tilalle järjen. Sinulla on parempi tulevaisuus edessä
Nyt tuntuu ehkä pahalta, mutta aika näyttää, että teit oikean päätöksen kun jätit Jumalan sinne minne hän kuuluu, eli uskovaisten mielikuvitukseen.
Ei tuollainen ole kyllä tyypillistä helluntailaisuutta, että miehet ovat siellä vain naisia jahtaamassa. Syy eroonne on kyllä inhimillinen himo, synti ja haureus. Katkeruudessasi et vain hyväksy tätä ja yrität syyn miehen ja tämän naisen syntiin löytää helluntailaisuudesta. Jos tämä nainen olisi ollut jossain toisessa seurakunnassa ja miehesi noin heikoilla, niin lankeemus olisi tapahtunut.
Tunnen erään uskovan sisaren, joka on uskossa ja vielä helluntailainen. Hänen mies ei ole uskossa, vaikka kirkkoon kai kuuluukin. Parille tuli ero, kun mies löysi työmatkoillaan nuoren kauniin venakon. Nyt tämä nainen näkee kaikki venäläiset naiset vain avioliittojen sotkijoina ja miesten metsästäjinä. Hän puhkuu vihaa ja ei koe että kannattaa edes evankelioida naapurin maan ihmisiä, vaikka itsekin ennen oli työssä mukana.
Kyllä nämä ikävät perheiden hajoamiset juotavat siihen, että ihminen on syntinen ja uskovainenkin voi langeta jos ei vaella lähellä Herraa ja ole kuuliainen Jumalan sanalle.
Helluntailaisuudella tai luterilaisuudella tai millään muullakaan uskonnollisuuden muodolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.
Avioliitossa on tärkeää rakkauden kautta vaikuttava usko. Siis Jumalan rakkauden kautta vaikuttava. Vain agape rakkaus voi pitää varmasti liiton kasassa. Voihan se muutenkin onnistua, mutta melkoista lottoa se on.
"Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä"
Jos sydämessä ei pala tämä Jumalan agape rakkaus, niin ihminen on kuin tuuliajolla omien tunteidensa ja järkensä vietävänä.
Silloin ihminen ei ajattele toista, vaan itseään. Ja miehenhän pitäisi olla esikuva Jumalan rakkaudesta. "Rakastakaa vaimojanne niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä"
Sun uskosi ei tarvi joutua tuuiajolle, vaikka puolisosi olisikin.
Kiitä Herraa kaikesta huolimatta. Hän ajaa kaikki sinun asiasi ja pitää sinusta huolen.
Rukoile vaan edelleen miehesi puolesta.
J-P
Hellari naiset ovat häikäilemättömiä. Tiedän erään tapauksen , jossa erään uskovan miehen , silloin n. 35-vuotias vaimo rakastui saman seurakunnan vasta kastettuun 23-vuotiaseen nuoreen mieheen, ja alkoi odottaa tälle nuorelle miehelle lasta, keski-ikäinen , "uskova" rouva. No erohan siitä tuli, rouva lähti tuon nuorukaisen mukana Etelä-Suomeen.
Helluntalaiset eivät ole uskovia, vaan heissä vaikuttaa saatana.
Tässä vähän Raamatun runoutta. Hes.16:8. Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni.
Avioliittoa pitää hoitaa, siis huolehtia toisen tarpeista.
Jos puoliso ei saa tarvitsemiaan "apuja" toiselta, eikä myöskään rakkaudenosoituksia ja myönteistä huomiota, nainen mieheltä turvallisuudentunnetta ja mies vaimoltaan kunnioitusta, molemmat jäävät kuin "velkomaan" toiselta asioita.
Siihen saumaan ei tarvitse paljoa kuin vieraan ystävällinen sana, hymy, oven aukaisu tai pieni kehaisu, niin hänen sisällään syntyy uusi toivo paremmasta!
Jos ei ole puolisoiden välillä lämmintä (!) välittävää suhdetta, (ja sitä ei kauan kukaan jaksa yksin pitää yllä) niin toisistaan ajautuminen voi lähteä käyntiin ensin ajatuksissa, sitten teoissa. Näin se yleensä menee.
Mutta mutta.. tässä aloittajan "kertomuksessa" ei nyt kaikki oikein täsmää. Kirjoittaja itse tietää, miksi...
Ajat ovat totiesti muuttuneet, jos helluntailaisuus on "meikattujen ja sliipattujen sinkkuilijoiden lahko". Ennenhän helluntainaisilta oli kielletty meikkaaminen, ja pukeutuminenkin oli kaikkea muuta kuin sliipattua (miesten myös). Eikä sinkkuutta ainakaan ihannoitu.
Tässä hauska käännös. 1Moos.3:21. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Biblia. Ja Herra Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahasta hameet, ja puetti heidän yllensä.
Aloittajalla taitaa olla menossa normaali surutyön vaihe. Kun kohtaa raskas menetys, niin se paha, menetyksen syy nähdään jossain ulkopuolisessa tahossa. Tässä tapauksessa syy on väärä uskontokunta, sen pauloissa oleva nainen hepeneineen, mutta mies on viaton, aivoton ja täysin Isebelin vietävissä.
Kun läheinen kuolee, syy nähdään lääkärien hoitovirheissä, laiminlyönneissä. Kerran eräs seurakuntaan kuulumaton mies uhkasi polttaa seurakuntarakennuksen kostoksi seurakunnalle ja Jumalalle, kun hänen vaimonsa ei parantunut ja ei rukoiltu tarpeeksi.
Kyllä Taivaallinen Isä kestää heikon ihmisen surun ja sen tuomat vuotatukset.
Siunausta ja voimia aloittajalle. Kyllä elämää on eronkin jälkeen. Kannattaa käydä surua läpi puhumalla.