Minusta on väärin että ala-asteella pidetään lapsille kokeita uskonnosta. Lapsille tuossa iässä uskonto on vaan yksi kouluaine jota opetellaan ulkoa ja jolla ei ole mitään konkreettistä merkitystä elämässä. Saahan se ope kertoa uskonnosta jotta lapsilla edes jotain hajua on asiasta. Mielestäni vasta yläluokilla voisi niitä kokeitakin pitää koska vasta tuolloin jokin järki ja omatahto on lapselle kehittynyt jo sen verran että tietävät mitä haluavat uskoa ja mitä ei, mutta että alaluokilla...naurettavaa. Olen sanonut omalle lapselleni että hän saa sitten itse päättää erooko kirkosta vai ei kun järkeä on tullut hänelle enemmän siinä suhteessä että ymmärtää sen että uskoako raamatun juttuja vai ovatko ne pelkkää höpönhöpöä.
uskonnon kokeista ala-asteella
äiti
121161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi lapsesis sitten kuuluu kirkkoon jos hänen ei ole tarkoitus oppia uskosta mitään? Ei asiat jää päähän vain kuulemalla. Yhtä lailla kun matikasta on kokeet, tai bilsasta, on uskonnostakin. Jos lapsi ei opettele uskonnon perusjuttuja ala-luokilla, unohtuvat ne. Usko antaa elämälle arvoja, auttaa oppimaan arvostamaan toisia ja antaa elämälle tarkoitusta. Miksi ei siis jo alaluokilla?
ET:ssä opetetaan maallisempia asioita. Laita lapsesi niille tunneille, jos uskonnollisuus ahdistaa. Tai erotkaa kirkosta. Voihan lapsesi liittyä kirkkoon myöhemminkin. Jos hän kerta saa itse päättää.
Kyllä mielestäni ala-asteenkin uskonnonopetuksessa käsitellään paljon sellaista tietoa, jota on hyvä opetella muistamaan. Tällaisia asioita voidaan myös kysyä kokeissa, etenkin jos kunnan opetussuunnitelma vaatii antamaan uskonnosta numeron. Esimerkkinä käskyt, Isä meidän-rukous, Jeesuksen vertaukset, pääsiäisen tapahtumat jne. ovat tälläisiä keskeisiä ala-asteen ev.lut. opetukseen sisältyviä asioita. Tietysti uskonnon tunneilla, varsinkin alkuopetuksessa, keskustellaan paljon, vaihdetaan kokemuksia arjen tilanteista, askarrellaan ja lauletaan.
Pitääkö koulussa yleensäkkään opettaa uskontoa? Mielestäni ei. Uskonnon opetus ei kuulu kouluun. Se voitaisiin korvata vaikka kaikille yhteisellä et-opetuksella. Jos uskonnon opetus pitää jollakin korvata. Toisaalta onhan uskonnoista hyvä tietää yleisellä tasolla. Se kuuluu yleissivistykseen.
Miksi lapsi kuuluu kirkkoon, jos hän saa päättää myöhemmin kuuluakko kirkkon vai ei? Eli valinta lähtee kirkon kautta. Toisaalta olisi parempi antaa liittyä kirkkoon, jos hän haluaa liittyä kirkkoon. Silloin uskonnon valinta olisi hänen omansa eikä valinta lähtisi kirkon kautta. Eli uskonnon valintaa ei tarvitsisi tehdä eroamalla kirkosta.
Lapsen kirkkoon kuulumisesta päättävät hänen vanhempansa. Kirkkoon liitytään kasteen kautta, ja valinta on vanhemmilla: haluavatko he antaa lapselleen kristillistä kasvatusta ja viedä kasteelle.
Koulu tarjoaa opetusta oman uskontokunnan tunnustuksen mukaan, luterilaisille luterilaista, ortodokseille ortodoksista jne. Tämä tarkoittaa lähinnä kirkollisen perinteen opettamista oppilaan oman kirkkkokunnan mukaan. Raamattu ja perusasiathan ovat samat.
Yhteiskunta tarjoaa uskonnon opetusta, koska katsoo sen kuuluvan yleissivistykseen ja ihmisyyteen.
Miksi koulussa pitää opettaa omaa usakontoa? On hyvä muistaa se, että on muitakin uskontoja kuin kristinusko. Silloin voidaan tuo raamattu unohtaa.
Olen samaamieltä siitä, että uskonto kuuluu yleissivistykseen. Uskontoja on paljon. On hyvä tietää eri uskonnoista ja niihin liittyvistä tavoista ja perinteistä. Oman uskonnon (tunnustuksen) kautta tuo ei ole tarpeellista ja saati sitten edes hyödyllistä.
Omaa uskontoa opetetaan samasta syystä kuin omaa kieltä, omaa historiaa ja omaa maantietoakin. Jos ei tunne lähellä vaikuttavia asioita, ei voi suhteuttaa mihinkään kaukaisempiakaan asioita.
Muihin maailmanuskontoihin tutustutaan jonkin verran 6. luokalla ja koko vuosi 7. luokalla. Ne ovat kiinnostavia asioita, ja käsitteistöä ja oppia pystyy hiukan helpommin käsittämään, kun vertaa kristinuskon (tai muun oman uskonnon) sisältöön.
Koulu ei pyri luomaan oppilaille mitään tiettyä elämänkatsomusta vaan antamaan valmiuksia ja tietoa maailmankuvan rakennusaineiksi. Uskonnollisessa kasvatuksessa koti on keskeinen.
Niinhän sitä usein perustellaan, mutta oman uskonnon opettamista ei voida verrata oman kielen tai oman maantiedon opettamiseen. Ehkä tuohon oman historian opettamiseen kylläkin.
Oman uskonnon opettaminen ei kuulu koululle. Se jopa vääristää mailmankuvaa. Antaa tiettyä asenteellisuutta muita kohtaan. Lokeroi oppilaat tiettyyn ryhmään. Koulun opetus pitää olla yhtenäistä. Tähän yhtenäisyyteen ei sovi oman uskonnon opettaminen. Yleissivistävä kaikille yhteinen uskonnonopetus sopii huomattavasti paremmin. Se laajentaa mailmankuvaa ja lisää suvaitsevaisuutta.
"Koulu ei pyri luomaan oppilaille mitään tiettyä elämänkatsomusta"
Jos noin uskot, olet naiivi. En epäile sinun kykyäsi opettaa uskontoa ilman tunnustuksellisuutta, mutta päinvastaista esimerkkiä ei tarvitse hakea kuin parin viikon takaisista otsikoista.
Jossakin Muhoksella tai muussa vastaavassa voimakkaan lahkon hallitsemassa kunnassa voi lahkolainen opettaja menetellä vuosikausia niin kuin haluaa. Pikkulapsille kerrotaan homot ja helvetit ja Schindlerin listat sekavana mössönä, ja jos joku pelkää, niin sitten lukitaan vielä kellariin.
Tällaisten tapauksien vuoksi on vaikea uskoa sinunkaan kirkassilmäiseen vakuutteluusi. Sorry vaan.
Kohta jokainen voi kuulua useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Eikö olisi järkevää, että lapset merkittäisiin heti kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien jäseniksi. Täysi-ikäisenä hän voisi erota niistä, joille ei halua maksaa veroa. Tällä tavalla lapsena kuolleet pelastuisivat olisivatpa oikeassa sitten luterilaiset tai hindut, muhamettilaiset tai ortodoksit.
Jokainenhan tuntee oman seurakuntansa uskonnon, joten uskonnon opetus olisi turhaa koulussa ;-)
täysin mahdotonta kuulua kaikkiin uskonnollisiin yhdistyksiin. Uskonnollisia yhdistyksiä tulee ja menee. Niitä syntyy kokoajan uusia ja kokoajan uskonnollisia yhdistyksiä kuolee pois.
"Jokainenhan tuntee oman seurakuntansa uskonnon, joten uskonnon opetus olisi turhaa koulussa ;-)" Niinhän nykyäänkin jokainen tuntee oman uskontonsa tai ainakin pitäisi jos kuuluu johonkin uskonnolliseen yhdistykseen ja tunnustuksellinen uskonnonopetus on koulussa täten turhaa.
Kyllä Uskontotunnilla opetellaan muutakin, kuin pelkkää kristinuskoa..
esim. viimeisin koe näytti koskevan avioliittoa, kihlautumista ja mitä tämä merkitsee.
Samoten siellä on käsitelty perheyhteyttä, isän ja äidin merkitystä sun muuta elämän tärkeitä asioita. Esim. hyvää kaverisuhdetta.
Näin ainakin meidän pojan koulussa. (Poika 4 luokalla)
Minusta on myös väärin, että lapsille puhutaan jumaluudesta, koska lapsi ei osaa kyseenalaistaa, vaan pitää uskonasioita automaattisesti totena. Kouluunhan mennään kuuntelemaan tosiasioita.
Muistan kun olin pieni koululainen ja ope oli sanonut, että Jeesus on kaiken takana. Eräällä automatkalla isosiskoni hinkkasi selkäänsä takapenkkiä vasten ja härnäsi minua sanoten, että Jeesus on kaiken takana. Luulin todella, että siskoni liiskaa selällään Jeesuksen hengiltä. Ja minä olin vielä luokkani fiksuimpia oppilaita.
Lapsi uskoo, mitä opettaja sanoo. Lapsi uskoo Jumalaan, kun opettaja puhuu Jumalasta. Lapsi ei osaa kyseenalaistaa. Tämän tietää lapsikin. Turha kierrellä, kun kyse on näinkin yksinkertaisesta asiasta.
Ilman uskonnonopetusta suurin osa lapsista ei uskoisi Jumalaan, ja kirkko jäisi seisomaan enää yhdelle jalalle. Se toinen jalka onkin sitten pakkokaste.
Miksi sitten lapselle opetetaan uskontoa? On suorastaan halpaa väittää, etteikö hyviä käytöstapoja voi opettaa ilman Jeesusta, joten siihen on turha vedota. Jos sitten halutaan opettaa, miksi vietämme mitäkin juhlaa, niin olkaamme rehellisiä ja kertokaamme, kuinka kristityt varastivat pakanoiden juhlapyhät. Bostonissa 1600-luvulla itse kirkonmiehet kriminalisoivat joulun, koska he tiesivät, ettei Jeesuksen syntymäpäivästä ole mitään varmuutta. Joulukuun loppu vain sattui sopivasti oikeiden, alkuperäisten pohjoismaalaisten kulttuurijuhlien päälle.