Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. 2 Moos. 20:7.
Hämmästys ja kauhu valtaa meidät ryhtyessämme tutkimaan, miten äärettömästi Jumalan nimi keskuudessamme turhaan lausutaan. Tarkastamme tällä kertaa tuota tavallisinta, ajattelematonta Jumalan nimen käyttämistä puheessamme. Ei sillä oikeastaan mitään pahaa tarkoiteta, tuskin tietää Jumalan nimen turhaanlausuja, minkä takia hän käyttää näitä suuria, pyhiä nimiä, Jumala, Jeesus Kristus voimasanoina, tahi erilaisten tunteiden ja mielenliikutusten purkauksina. Tätä ei nim. maailmanlasten keskuudessa pidetäkään syntinä. Mutta tuskin mikään maailman synneistä niin ilmi tuo ihmisen mielen laadun kuin tämä, jopa senkin, miten äärettömän suurella voimalla saatana hallitsee ihmislapsia.
Ei ainoakaan käsky Jumalan laissa ole maailmanlasten mielestä niin vähäpätöinen kuin toinen käsky. Jumalan nimen turhaan lausuminen on heidän mielestään pieni, höyhentä kevyempi asia. Jos joku sanoo tämän käskyn rikkomista raskaaksi synniksi, pidetään häntä yksinkertaisena. Mutta Jumala ajattelee toisin. Hän on pannut tämän käskyn ensimmäisen käskyn jälkeen ja hän on liittänyt tähän käskyyn kauhean uhkauksen. "Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka hänen nimensä turhaan lausuu." Ajattele vakavasti tätä asiaa!
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor1-23.html
Hämmästys ja kauhu valtaa meidät ryhtyessämme tutkimaan, miten äärettömästi Jumalan nimi keskuudessamme turhaan lausutaan. Tarkastamme tällä kertaa tuota tavallisinta, ajattelematonta Jumalan nimen käyttämistä puheessamme. Ei sillä oikeastaan mitään pahaa tarkoiteta, tuskin tietää Jumalan nimen turhaanlausuja, minkä takia hän käyttää näitä suuria, pyhiä nimiä, Jumala, Jeesus Kristus voimasanoina, tahi erilaisten tunteiden ja mielenliikutusten purkauksina. Tätä ei nim. maailmanlasten keskuudessa pidetäkään syntinä. Mutta tuskin mikään maailman synneistä niin ilmi tuo ihmisen mielen laadun kuin tämä, jopa senkin, miten äärettömän suurella voimalla saatana hallitsee ihmislapsia.
Ei ainoakaan käsky Jumalan laissa ole maailmanlasten mielestä niin vähäpätöinen kuin toinen käsky. Jumalan nimen turhaan lausuminen on heidän mielestään pieni, höyhentä kevyempi asia. Jos joku sanoo tämän käskyn rikkomista raskaaksi synniksi, pidetään häntä yksinkertaisena. Mutta Jumala ajattelee toisin. Hän on pannut tämän käskyn ensimmäisen käskyn jälkeen ja hän on liittänyt tähän käskyyn kauhean uhkauksen. "Herra ei jätä sitä rankaisematta, joka hänen nimensä turhaan lausuu." Ajattele vakavasti tätä asiaa!
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor1-23.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihminen, joka kevytmielisesti käyttää puheessaan Jumalan nimeä, paljastaa siten sisäisen olemuksensa. Hänen mielenlaatunsa on jumalaton. Hän ei paljasta ainoastaan syntisyyttään, vaan myös sen, että hän halveksii Jumalaa ja että häntä hallitsee jumalattomuuden henki, joka on lähtöisin helvetistä. Kaikkein syvin lankeemus ei niin osoita jumalatonta mieltä kuin tämä kauhea tapa.
Emme silti sano, että ihminen, jolla tätä tapaa ei ole, olisi hurskaampi. Hänen luonteensa ehkä on toinen, tahi hän on ehkä saanut toisenlaisen kasvatuksen. Mutta tieten taiten tehty synti ja Jumalan nimen halveksuminen on jumalattomuuden selvä merkki.
Toinen käsky paljastaa myös meille luonnollisen ihmisen hurskauden. Jumalaa hän ei rakasta. Jumalan sana ja hänen nimensä ovat hänelle vain ilmaa. Sen tähden ei toinen käsky hänen mielestään ole minkään arvoinen. Mutta neljäs käsky on tärkeä, sillä hän tahtoo, että hänen lapsensa ja palvelijan kunnioittavat häntä. Viides käsky on tärkeä, sillä onhan hirveätä murhata ja tulla murhatuksi. Kuudes-, seitsemäs- ja kahdeksas käsky on samoista syistä tärkeä. Mutta Jumala Jumalan nimi, Jumalan mielisuosio, tahi hänen kieltonsa - ne eivät merkitse mitään. Semmoinen on maailman hurskau
....