Minulle on jäänyt epäselväksi kantasi asiaan ja kiinnostaisi se.
Olet tarttunut erityisesti yhteen lähteeseen liittyviin asioihin, mutta miten itse ajattelet asian yleisesti olevan?
Jos olisit mies, ottaisitko osaa sotaan jos sellainen syttyisi? Entä jos tietäisit, että vastapuolella olevan valtion enemmistöuskonto (ja siis monet ne ihmiset joita vastaan taistelisit) olisi mielestäsi kristillinen? Tai vastapuolella olisi samaan uskontoon kuuluvia ihmisiä kuin mihin sinä kuulut?
Miten perustelet kantasi Raamatulla?
Miten perustelet kantasi moraalisesti ja eettisesti?
Olet tarttunut erityisesti yhteen lähteeseen liittyviin asioihin, mutta miten itse ajattelet asian yleisesti olevan?
Jos olisit mies, ottaisitko osaa sotaan jos sellainen syttyisi? Entä jos tietäisit, että vastapuolella olevan valtion enemmistöuskonto (ja siis monet ne ihmiset joita vastaan taistelisit) olisi mielestäsi kristillinen? Tai vastapuolella olisi samaan uskontoon kuuluvia ihmisiä kuin mihin sinä kuulut?
Miten perustelet kantasi Raamatulla?
Miten perustelet kantasi moraalisesti ja eettisesti?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minusta mikään sota ei ole oikeutettu. Kenelläkään ei voi olla niin hyvää syytä, että olisi tarvetta lähteä tappamaan toisia ihmisiä.
Jos olisin mies - tuskin menisin asepalvelukseen. Luultavasti valitsisin siviilipalveluksen, sillä uskontoni ei edesauta minua luikertelemaan vapaaksi kansalaisvelvollisuudesta vaikka omatunto ei tappamista hyväksyisi.
Olisin kuitenkin valmis puolustamaan omaani ja perheeni henkeä.
Mikäli joku huumehörhö hyökkäsi kotiini en antaisi hänen tappaa taikka pahoinpidellä lapsiani taikka itseäni, vaan yrittäisin kaikin voimin suojella itseäni ja perhettäni ja toivoisin että myös mieheni suojelisi meitä.
Voisin myös kutsua poliisin avuksi enkä pidä aseellista poiliisia pahana asiana taikka syntinä, vaan luotan siihen että poliisi esivallan nimessä on valmis turvaamaan minun ja perheeni elämän.
En siis antaisi raiskaajalle kaikkia lapsiani, taikka kääntäasi poskeani vaan olisin jopa valmis vahingoittamaan fyysisesti kimppuumme hyökkäävää ihmistä.
Mikäli joku vieras valta tunkeutuisi maahani, en pitäisi puolustautumista myöskään syntinä, vaikka en olekaan varma mitä itse tekisin tilanteessa mikäli olisin mies.
Katson että syyttä tappaminen on väärin, mutta pahaa vastaan saa puolustautua.
Se miksi Pietaria kiellettiin tarttumasta miekkaan - on ymmärrettävää. Sotilas edusti esivaltaa, enkä minkäkään hyökkäisi poliisin kimppuun jos se jostain syystä olisi tulossa pidättämään vaikkapa puolisoani.
Oliko vastaus tyydyttävä?
Lisäksi pohdittavaksi.
a) Jos olet jt ja et voisi kantaa poliisina asetta, niin oletko kuitenkin valmis kutsumaan poliisin apuun hätätilanteen yllättäessä?
Vai käännätkö toisen posken ja annat raiskaajan tappaa ja raiskata lapsesi?
b) Saako poliisi käyttää asetta turvatessasi teikäläisten turvallisuutta?
Jos hyväksyt poliisilla aseenkäytön, mutta et voi itse osallistua - voiko sitä pitää "siipeilynä"?
Tai jos luotat siihen että maata hoidetaan ja asioista pidetään huolta ja saat vaikkapa tarvittavat paperit kunnanvirastosta, mutta samalla moralisoit politiikkaa, niin näetkö asiassa ristiriitaa?
Onko niin, että toiset tehkööt sitä mitä te pidätte syntinä, niin kauan kun itse voitte nauttia tämän "synnin" hedelmistä?
Mitä jos joutuisitte itse huolehtimaan itsestänne ja poliisit sanoisivat, että koska emme tee teidän mielestänne Raamatun mukaan - niin hoitakaa itse asianne ja huumehörhönne.
Tai niin, että hoitakaa itse palkankorotuksenne ja välinne työnantajien kanssa ja sopikaa kuka auraa teidän katunne kun politiikka kerran on niin väärin ja maailmalliset asiat ja niihin osallistuminen suuri synti.
Mitäs sitten?
Et vastanut vielä kysymyksiini.
Voisitko vastata?
Mielestäni asia on tärkeä ja siitä pitää olla varma. Jos et ole, niin mieti toki asia ja kerro sitten vastauksesi kysymyksiini.
Mikähän jäi epäselväksi?
Mitä tekisit itse vastaavassa tilanteessa?
Entä mitä tekisit jos joku olisi raiskaamassa lastasi? Hyökkäisitkö kimppuun silläkin uhalla että voisit vaikka tappaa raiskaajan, vai katsoisitko vieressä?
sotapalvelusta ja sotaa..
"Mikäli joku vieras valta tunkeutuisi maahani, en pitäisi puolustautumista myöskään syntinä"
Miten tuollainen kanta on perusteltavissa Raamatulla? Aika lailla ristiriitainen niiden periaatteiden kanssa, joita mm. Roomalaisten 12. luku esittää.
"a) Jos olet jt ja et voisi kantaa poliisina asetta, niin oletko kuitenkin valmis kutsumaan poliisin apuun hätätilanteen yllättäessä?
Vai käännätkö toisen posken ja annat raiskaajan tappaa ja raiskata lapsesi?
b) Saako poliisi käyttää asetta turvatessasi teikäläisten turvallisuutta?"
a) Kyllä voisin kutsua ja olen kutsunutkin. Ei poliisin tehtävä ole tappaa. Pahimmassa tapauksessa lupa on haavoittaa.
b) Saa. Ihan samalla tavalla verot maksani kuin muutkin niin samat palvelutkin minulla on käytettävissä. Rikollisuus on hieman eri asia kuin asepalvelus ja sodat. Kyllähän Raamatussakin on esimerkit miten rikollisia rangaistiin.
”Kaiken saatavissa olevan tiedon huolellinen tutkiminen osoittaa, että Marcus Aureliuksen [Rooman keisarina v. 161–180] aikaan mennessä ei yhdestäkään kristitystä tullut sotilasta, eikä yksikään sotilas kristityksi tultuaan jäänyt sotapalvelukseen.”
(E. W. Barnes, The Rise of Christianity, Lontoo 1947, s. 333.)
Tämä matsaa sen näkemyksen kanssa, että luopio kristityt alkoivat parveilla armeijassa toisen vuosisadan lopulla. Tärkeä ja merkittävä asia.
Tuollakin näkemysellä voi peilata omaa tilaansa, eli kuinka kaukana tepastelee alkukristillisestä esimerkistä.