Entinen vasemmistoliiton äänenkannattajan päätoimittaja ei edes maininnut vasemmistoliittoa, ihmetteli joku edellistä kolumniani, jossa käsittelin vasemmiston kriisiä. En maininnut, koska en pidä vasemmistoliittoa varteenotettavana vasemmistopuolueena.
Kirjoitin toisen kolumnin toiseen lehteen. Käsittelin kriittisesti Venäjän presidentin Vladimir Putinin politiikkaa. Arvioin, että Venäjästä tekee arvaamattoman myös se, että venäläiset eivät ole koskaan käyneet läpi historiansa pimeitä vaiheita.
Vasemmistoliiton aikainen tuttavani kommentoi kolumniani. Hänen mielestään oli väärin arvostella Venäjää, koska Yhdysvallat on kaiken pahan alku ja juuri. Mitä hyvää on koitunut Saddam Husseinin, Muammar Gaddafin tai Slobodan Milosevicin syrjäyttämisestä tai mitä koituisi Bashar al-Assadin syrjäyttämisestä, hän kysyi.
Tuttavani unohti listastaan muutaman maailmanhistorian viheliäisimmän diktaattorin: Adolf Hitlerin, Josif Stalinin, Idi Aminin, Pol Potin, Kim Il-sungin ja hänen poikansa… Hekin ovat olleet Yhdysvaltain vihollisia ja siten varmaankin vasemmistoliittolaisten ylimpiä ystäviä ja aateveljiä.
Tällaiset ihmiset opettavat minulle, hairahtuneelle, sormi pystyssä vasemmistoaatetta. Asialla ei olisi merkitystä, jos kyse olisi harvinaisesta poikkeuksesta, mutta kun ei ole. Se on vasemmistoliittolaisen ajattelun pohjavirtaa. En halua olla tällaisen ”vasemmistolaisuuden” kanssa missään tekemisissä.
Myös oman maan puolustamisesta olen aivan eri mieltä kuin vasemmistoliitto. Olen aina ollut. Vasemmistoliitto vastustaa tässäkin tilanteessa puolustusmäärärahojen lisäämistä. Minusta se on välttämätöntä.
Vasemmistoliiton mielestä ei voi olla vasemmistolainen, ellei vastusta Suomen Nato-jäsenyyttä. Minusta jäsenyys ei ole lainkaan ideologinen, vasemmisto–oikeisto -kysymys, vaan käytännön asia. Minusta Suomen pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä heti, kun pahin kansainvälinen jännitys on lientynyt.
Vasemmistoliiton mielestä ei myöskään voi olla vasemmistolainen, ellei vastusta ydinvoimaa. Itse ajattelen likimain päinvastoin. Ydinvoimassa on ongelmansa, mutta ydinvoima on tässä teknologisen kehityksen vaiheessa ympäristöystävällisin tapa tuottaa energiaa.
Vasemmistoliitto on sekalainen seurakunta. Siihen kuuluu vanhoja enemmistökansandemokraatteja, joiden oikeampi paikka olisi Sdp:ssä. Siihen kuuluu nuoria radikaaleja vihreitä, joiden oikeampi paikka olisi vihreissä. Siihen kuuluu stalinisteja, joiden oikeampi paikka olisi häpeäpaalussa historian tunkiolla.
Puolue, jolla ei ole talouspolitiikkaa, ei ole varteenotettava. Vasemmistoliitolla ei ole. Sillä on vain yksi joka paikan konsti: elvytys, nyt, aina ja kaikkialla. Puolue ottaisi lisää velkaa meille, lisää Kreikalle, lisää kaikille – ja antaisi sitten velat anteeksi Kreikalle ja kaiketi myös kaikille muille. Ei tämä ole talouspolitiikkaa, vaan katastrofipolitiikka.
Vasemmistoliitto vastusti Suomen EU-jäsenyyttä eikä ole vieläkään käynyt läpi kohtalokasta virhearviotaan. Puolue kritisoi EU:ta siitä, että se on yhdentymistä ”kapitalismin ehdoin”. Näin se luo mielikuvaa, että sillä olisi antaa parempi talousjärjestelmä tämän markkinatalouden tilalle. Ei tietenkään ole.
Vasemmistolle tärkeitä asioita voidaan ajaa nykymaailmassa vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Puolue, joka ei tätä ymmärrä, tuomitsee itsensä merkityksettömyyteen ja menneisyyteen.
Vasemmistoliittoon kuuluu hyviä ihmisiä. Puolueen tarkoitusperät ovat varmasti hyviä. Siitä ei ole suurta iloa, jos puolueen käytännön politiikka on niin usein näiden tarkoitusperien vastaista.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
http://www.hs.fi/politiikka/a1305920142048
Kirjoitin toisen kolumnin toiseen lehteen. Käsittelin kriittisesti Venäjän presidentin Vladimir Putinin politiikkaa. Arvioin, että Venäjästä tekee arvaamattoman myös se, että venäläiset eivät ole koskaan käyneet läpi historiansa pimeitä vaiheita.
Vasemmistoliiton aikainen tuttavani kommentoi kolumniani. Hänen mielestään oli väärin arvostella Venäjää, koska Yhdysvallat on kaiken pahan alku ja juuri. Mitä hyvää on koitunut Saddam Husseinin, Muammar Gaddafin tai Slobodan Milosevicin syrjäyttämisestä tai mitä koituisi Bashar al-Assadin syrjäyttämisestä, hän kysyi.
Tuttavani unohti listastaan muutaman maailmanhistorian viheliäisimmän diktaattorin: Adolf Hitlerin, Josif Stalinin, Idi Aminin, Pol Potin, Kim Il-sungin ja hänen poikansa… Hekin ovat olleet Yhdysvaltain vihollisia ja siten varmaankin vasemmistoliittolaisten ylimpiä ystäviä ja aateveljiä.
Tällaiset ihmiset opettavat minulle, hairahtuneelle, sormi pystyssä vasemmistoaatetta. Asialla ei olisi merkitystä, jos kyse olisi harvinaisesta poikkeuksesta, mutta kun ei ole. Se on vasemmistoliittolaisen ajattelun pohjavirtaa. En halua olla tällaisen ”vasemmistolaisuuden” kanssa missään tekemisissä.
Myös oman maan puolustamisesta olen aivan eri mieltä kuin vasemmistoliitto. Olen aina ollut. Vasemmistoliitto vastustaa tässäkin tilanteessa puolustusmäärärahojen lisäämistä. Minusta se on välttämätöntä.
Vasemmistoliiton mielestä ei voi olla vasemmistolainen, ellei vastusta Suomen Nato-jäsenyyttä. Minusta jäsenyys ei ole lainkaan ideologinen, vasemmisto–oikeisto -kysymys, vaan käytännön asia. Minusta Suomen pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä heti, kun pahin kansainvälinen jännitys on lientynyt.
Vasemmistoliiton mielestä ei myöskään voi olla vasemmistolainen, ellei vastusta ydinvoimaa. Itse ajattelen likimain päinvastoin. Ydinvoimassa on ongelmansa, mutta ydinvoima on tässä teknologisen kehityksen vaiheessa ympäristöystävällisin tapa tuottaa energiaa.
Vasemmistoliitto on sekalainen seurakunta. Siihen kuuluu vanhoja enemmistökansandemokraatteja, joiden oikeampi paikka olisi Sdp:ssä. Siihen kuuluu nuoria radikaaleja vihreitä, joiden oikeampi paikka olisi vihreissä. Siihen kuuluu stalinisteja, joiden oikeampi paikka olisi häpeäpaalussa historian tunkiolla.
Puolue, jolla ei ole talouspolitiikkaa, ei ole varteenotettava. Vasemmistoliitolla ei ole. Sillä on vain yksi joka paikan konsti: elvytys, nyt, aina ja kaikkialla. Puolue ottaisi lisää velkaa meille, lisää Kreikalle, lisää kaikille – ja antaisi sitten velat anteeksi Kreikalle ja kaiketi myös kaikille muille. Ei tämä ole talouspolitiikkaa, vaan katastrofipolitiikka.
Vasemmistoliitto vastusti Suomen EU-jäsenyyttä eikä ole vieläkään käynyt läpi kohtalokasta virhearviotaan. Puolue kritisoi EU:ta siitä, että se on yhdentymistä ”kapitalismin ehdoin”. Näin se luo mielikuvaa, että sillä olisi antaa parempi talousjärjestelmä tämän markkinatalouden tilalle. Ei tietenkään ole.
Vasemmistolle tärkeitä asioita voidaan ajaa nykymaailmassa vain kansainvälisen yhteistyön avulla. Puolue, joka ei tätä ymmärrä, tuomitsee itsensä merkityksettömyyteen ja menneisyyteen.
Vasemmistoliittoon kuuluu hyviä ihmisiä. Puolueen tarkoitusperät ovat varmasti hyviä. Siitä ei ole suurta iloa, jos puolueen käytännön politiikka on niin usein näiden tarkoitusperien vastaista.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
http://www.hs.fi/politiikka/a1305920142048
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osuva kuvaus.
Yrjö on Sirola-opistonsa käynyt ja punaisten aikaan yliopistonsa. Hyvin tuntee politiikan ja puolueet.
Todella loistavia pointteja!
"Vasemmistoliiton aikainen tuttavani kommentoi kolumniani. Hänen mielestään oli väärin arvostella Venäjää, koska Yhdysvallat on kaiken pahan alku ja juuri. Mitä hyvää on koitunut Saddam Husseinin, Muammar Gaddafin tai Slobodan Milosevicin syrjäyttämisestä tai mitä koituisi Bashar al-Assadin syrjäyttämisestä, hän kysyi.
Tuttavani unohti listastaan muutaman maailmanhistorian viheliäisimmän diktaattorin: Adolf Hitlerin, Josif Stalinin, Idi Aminin, Pol Potin, Kim Il-sungin ja hänen poikansa… Hekin ovat olleet Yhdysvaltain vihollisia ja siten varmaankin vasemmistoliittolaisten ylimpiä ystäviä ja aateveljiä."
Niin sekaisin ovatkin
Muuten kyllä, mutta Adolf Hitler valittiin demokraattisilla vaaleilla monen yrittämisen jälkeen.
Hitler nosti Saksan tyhjästä supervallaksi muutamassa vuodessa, mutta tämä ei käynyt lännelle, koska se halusi pitää häpeärauhassa Saksalta ryöstämänsä saksankieliset täysin saksalaiset alueet ja aloittivat toisen maailmansodan puolustaakseen ryöstösaalistaan.
Ottaneet velkaa vähät välittävät kuka maksaa takaisin
Entäs kuinkas montaa noista mainitsemistasi diktaattoreista USA on TUKENUT!? :)
Ei tuntunut siinä vaiheessa heidän diktaturisminsa haitanneen USAta ollenkaan?
Paljon esim. Stalin sai sotavaruste- ja rahallista apua USAlta?! Entäpä Hussein sotiessaan Irania vastaan? Eikä tuntunut jenkkejä kiinnostaneen Idi Aminin ihmissyönnitkään sen vallalla ollessa pätkääkään niin kauan kun siltä sai lahjottua kaivos ym. oikeudet omille kansainvälisille suuryrityksilleen! Ja mitäs Koreoiden sisällissota yleensä jenkeille kuului, että sinnekin piti mennä sähläämään? Tai ottamaan turpaansa Vietnamissa? Jos maailman kaksinaismoraalisinta maata haetaan, niin ei tarvitse KAUAA miettiä! :)
Missä USA, siellä selkkaus!
PS: Ja mitä elvytykseen tulee, niin kerroppaas kuinka monella sadalla miljardilla sekä republikaanit että demokraatit ovat USAn taloutta vuoden 2007 jälkeen elvyttäneet!? :)
Oletko TOSIAAN sitä mieltä että molemmat USAn valtapuolueet on VASEMMISTOLAISIA politiikaltaan?!