Supervihreä Pekka Haavisto.
Kallis valokuva muut sekoilut.
Voiko tämä kaikki edes olla totta,valitettavasti voi ja myös on.
Mitähän nm.Pasifisti suurena "älykkönä" lienee mieltä näistäkin asioista,no ehkäpä kuulemme vastauksen.
Natura- sinetöity valtiosalaisuus
Wiitalähdet: ”Ja Natura on ? … niin, että se tekee täs kohtaa … suoraan pitäs mennä se raja … mun mielestä se on turha käydä … valtioneuvoston päätös. mikä hyvänsä … korkeemman hallinto-oikeuden päätös, koska siinä on väärät perusteet, niin mä en hyväksy tätä ollenkaan, että se on niinku turha käydäkään, … tätä Natura …”
Näin toteutetaan eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa, Naturaa tositilanteessa. Maanmittari vetää Naturan rajoja maastoon Isojoella. Pohjalaisten isäntien tunteet käyvät kuumina. Rajankäynnin loppupisteessä häämöttävät pakkolunastukset.
Wiitalähdet: Minä kieltäydyn siitä täysin koko hommasta. Enkä minä tuu paneen nimeeni mihinkään paperiin. Enkä ota rahaa vastaan. Koska se on väärin perustein tehty, eikä se pidä paikaansa, ne perusteet”.
Väite lainvastaisista valintaperusteista on toistunut Naturan valmistelun alusta lähtien. Natura-toteutuksen epäselvyyksien esille kaivajana on kunnostautunut erityisesti maanviljelijä Markku Sahlstedt Karkkilasta.
Lyhyt kertaus aiemmista Natura-moteista: (Tapahtunut tähän mennessä)
Sahlstedt (-03) ”Kun olen pyytänyt, niin sieltä aina löytyy se, mitä sieltä haetaan”.
Kun Suomi teki Natura-päätöksensä 1998, oli suuri osa tietolomakkeista täyttämättä, tai täytetty puutteellisesti. Kaikkia suojeltavien eläin- ja kasvilajien sekä luontotyyppien tietoja ei kireän aikataulun vuoksi ehditty hankkia.
Ympäristöministeri Pekka Haavisto päätti silloin, että näitä valintojen perusteena olevia tietoja ei vielä tarvitakaan, vaan että ne voidaan lisätä papereihin valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Toisin sanoen Suomen historian suurimmalle sosialisointipäätökselle kehitettiin perustelut jälkikäteen. Rattaat laitettiin vetämään hevosta.
Heikkinen: ”… osaksi siksi, että niitä ilmoituslomakkeen asianomaisia kohtia ei pidetty tarpeellisina, eikä ehditty täyttää ennen valtioneuvoston päätöstä”.
EU-oikeuden asiantuntija tyrmistyi ratkaisusta:
Eilavaara: ” … et jos päätöksenteon jälkeen on lisätty näitä perusteluja, niin yhteisöoikeuden kannalta on niin, että kansalaiselle tärkeässä asiassa kaikki päätöksen perustelut on esitettävä jo päätöksenteon hetkellä”.
Markku Sahlstedt on hankkinut suurin kustannuksin mittavan arkiston erilaisia muutettuja versioita Natura-asiakirjoista.
Sahlstedt: ”Se on ainoo keino selvittää, millä tiedoilla omaa aluetta ja Suomen alueita EU-komissiossa käsitellään.
MOT: Ja mitä näistä mapeista paljastui ?
Sahlstedt: ”Se, että näitä tietoja on koko ajan täydennetty valtioneuvoston päätöksen jälkeen, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ja vielä heinäkuussa 2002 EU-komissiolle lähetetyn aineiston jälkeen”.
Lukuisissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyissä valituksissa protestoitiin sitä, että Suomen Natura-valinnat oli tehty direktiivin selvän sanamuodon vastaisesti, ja puuttuneet tiedot on lisätty asiakirjoihin jälkeenpäin.
Mutta korkein hallinto-oikeus pelasti Suomen hallituksen ja ympäristöministeriön pinteestä hyväksymällä kaikki viranomaisten toimenpiteet. KHO ei edes pyytänyt EY-tuomioistuimelta direktiivin tulkinnasta ennakkoratkaisua, vaikka niin olisi pitänyt tehdä.
Eilavaara: ”… sillä on ollut ilmeinen peruste ja suoranaisesti velvollisuus pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisuja”.
Ja korkeimman hallinto-oikeuden ottama riski toteutui. Pian sen antaman ratkaisun jälkeen EY-tuomioistuin antoi parikin Natura-tuomiota, jotka ovat selvässä ristiriidassa suomalaisen tulkinnan kanssa. Suomen Natura-päätös oli laillisuuskriisissä.
Myös oikeuskansleri joutui ratkomaan maanomistajien tekemiä Natura-kanteluita. Kanslerikaan ei löytänyt viranomaisten toiminnasta mitään moitittavaa. Ei edes siitä, että valtioneuvoston alkuperäisen Natura-päätöksen aineisto, 46 mappia asiakirjoja, oli kaikessa hiljaisuudessa vaihdettu valtioneuvoston arkistossa uuteen, manipuloituun aineistoon.
Leena Vanhanen: ”Ei meille kerrottu mitään, meille on annettu tämä versio, jonka pitäis olla samanlainen kuin se alkuperäinen”.
Siis arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei ole enää valtioneuvoston päätös, vaan jotain muuta, johon virkamiehet ovat jälkeenpäin tehneet lisäyksiään. Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula sivuutti tämän kysymyksen kanteluihin antamissaan vastauksissa.
Nikula: ” Voisin todeta tässä yhteydessä, että meillä on tätä samaa asiaa koskeva kantelu vielä vireillä ja se tullaan tietysti vielä ratkaisemaan ja siinä yhteydessä vastaamaan tähän kysymykseen”.
Puolitoista vuotta on kulunut, eikä oikeuskansleri ole vieläkään pystynyt vastaamaan, onko valtioneuvoston päätöksen muuttaminen ilman valtioneuvoston uutta päätöstä luvallista Suomessa.
Kysymys oikeudesta muuttaa ja täydentää Natura-päätöstä jälkeenpäin ei ole pelkkä muodollisuus. Sen taustalla on syvällinen näkemysero luonnonsuojelun lähtökohdasta.
Suomalaisessa luonnonsuojelussa vaikuttaa vahvana absoluuttinen, syväekologinen näkemys, jonka mukaan lajeja ja niiden elinympäristöjä on suojeltava kaikkialla missä niitä esiintyy, riippumatta siitä, kuinka merkittäviä esiintymät ovat suhteessa koko maan tilanteeseen. Siksi niiden suhteellisen merkityksen arviointeja ei katsottu tärkeiksi.
Eurooppalainen Natura sen sijaan perustuu suhteellisen suojelun idealle. Sen mukaan suojeltaviksi valitaan vain sellaisia esiintymiä, jotka ovat merkittäviä suhteessa lajin kokonaiskantaan tai luontotyypin pinta-alaan koko maassa.
Ympäristöministeriö hylkäsi Naturaan kuuluvan suhteellisen suojelun periaatteen. Direktiivin antamille yksityiskohtaisille ohjeille siitä, kuinka lajien ja luontotyyppien suhteellisen merkityksen arviointi ja vertailu suoritetaan, viitattiin Suomessa kintaalla.
Eino Wiitalähdetin noin viiden hehtaarin haapametsikkö on liitetty Naturaan edustamaan boreaalista luonnonmetsää, jota löytyy Suomesta 1,7 miljoonaa hehtaaria.
Wiitalähdet: ”… tätä nyt voi väittää, kaikenmoista metsää ja tämä on kokonaan ihmisen aikaansaama, niin minä en sitä hyväksy, että se on boreaalinen luonnonmetsä”.
Naturan sääntöjen mukaan Wiitalähdetin viiden hehtaarin palstaa olisi tullut verrata kaikkiin muihin Suomen luonnonmetsäesiintymiin ja arvioida, onko se suhteessa niihin niin edustava, että se tulee liittää Naturaan. Sellaista vertailua ei ole tehty.
Wiitalähdet: ”Se on hakattu 60-luvun, 63-65 ja seuraava tuli, metsänhoitoyhdistys käski sen perata. Ja se on ollu -75, niin se on hakattu läpitte kaharen metrin polttorangalle. Ja siittä se on sitten tullu ja ohojeena oli, se että jätetään kaikki komiat haavat sinne ja suorat pystyhyn.
MOT: Eli tämä on ihmiskäden aikaansaannosta ?
Wiitalähdet: ”On kokonaan ihmiskäden aikaansaamaa, ettei mitään luonnonmukaisuutta ei oo siinä”.
Kieltämättä komea haavikko, mutta kuuluuko se Naturaan, sitä emme voi tietää, koska suhteellista vertailua ei ole tehty.
Myös Markku Sahlstedtin suo on esimerkki siitä, mihin joudutaan kun Natura-valinnoissa on ohitettu suhteellisen merkittävyyden vaatimus. Noin viiden hehtaarin suo ja Sahlstedtin vajaan hehtaarin laajuinen osuus siitä, soistunut lammenranta, on liitetty Naturaan lettosuona. Mikä sen suojelullinen merkitys on kaikkien Suomen lettosoiden kokonaisuudessa?
Sahlstedt: ”Ei mitään, ja nytte jos se olis edes se 5 hehtaaria, noin 5 hehtaaria olis sitä lettoa, mut ku täällä ei ole sitä. Et se on tuolla naapurin puolellakin niin löytyy korkeintaan tota aari taikka kaks, mulla ei neliöökään”.
Kun vertaamme Sahlstedtin letoksi väitettyä rantametsää kuvaan oikeasta edustavasta lettosuosta, niin yhdennäköisyyttä on todella vaikea löytää. Letto on ravinteinen, erityisen rehevä suotyyppi, Sahlstedtin suo sen sijaan muistuttaa lähinnä tavallista talousmetsää.
Oikein toteutettu Natura-valinta olisi edellyttänyt kaikkien Suomen lettosoiden asettamista paremmuusjärjestykseen, josta olisi valittu suojeluun edustavimmat kohteet. Siinä valinnassa Sahlstedtin suo olisi tuskin menestynyt.
Sahlstedt: ”… ei oo haluttukaan niin kuin selvittää sitä todellista, että on vaan lähdetty tähän tilanteeseen, että jotain ja äkkiä EU:lle”.
Letot heiluttelevat valtakunnassa suurempiakin arvoja kuin Sahlstedtin metsä. Kun valtioneuvosto viime tammikuussa päätti liittää Naturaan kiistellyt Kemihaaran suot, oli yhtenä painavana perusteena niiden arvo lettona. Soiden suojelu Naturalla estää lopullisesti alueelle kaavaillun Vuotoksen vesivoima-altaan rakentamisen, jota taas tarvittaisiin ydinvoiman säätövarastoksi.
Kemihaaran suot ei sisältynyt alunperin hallituksen Natura-esitykseen, mutta luontojärjestöjen valituksesta korkein hallinto-oikeus vaati hallitukselta selvityksiä ja perusteluja sille, miksi Kemihaaraa ei esitetty Naturaan.
Ympäristöministeriö ei kuitenkaan tehnyt mitään uusia tutkimuksia Kemihaaran luontoarvoista. Sen sijaan se päätti nyt esittää Kemihaaran soita Naturaan ylivertaisen arvokkaana lettokohteena. Kimmokkeena oli se, että EU:n tieteellinen arviointiseminaari pyysi Naturaan lisää lettoja Pohjois-Suomesta.
Mutta miten edustavia lettoja Kemihaaran suot todellisuudessa ovat?
Ahti Silvennoinen: ”Kun tarkkaa kartotusta ei ole, täytyy perustaa se tieto siihen, mikä, mikä nyt tommosena yleisenä tietona on. Missään suhteessa tuo alue ei ole sanotaan erityisen poikkeava, ainakaan hyvänä lettoalueena sitä ei voi pitää.”
Lapin runsaimmat ja edustavimmat lettoalueet sijaitsevat aivan muualla kuin Keski-Lapissa.
Silvennoinen: ”Yksinkertainen vastaus, että Länsi-Lapissa”.
MOT: Siis ei suinkaan täällä Vuotoksen ja Kemihaaran alueella?
Silvennoinen: ”Ainakin, mitä Geologian tutkimuskeskus on näitä arviointeja tehnyt, niin Länsi-Lappi on erinomaisen, erinomaisen ylivoimainen lettojen esiintymisessä ja ja Vuotos –aluetta emme ole erikseen selvittäneet, mutta yleisen, yleisen tietämyksen perusteella, niin ei tuo mitenkään erityisesti lettoinen seutu ole”.
Siitä huolimatta ympäristöministeriö perustelee Kemihaaran valintaa Naturaan sillä, että siellä on suuri määrä lettotyyppejä, yhteensä 1 400 hehtaaria. Mihin tämä voi perustua ?
Silvennoinen: ”Ei ainakaan Geologian tutkimuskeskuksen tietoihin, koska meillä ei ole tutkimusta sieltä, En, en ymmärrä, että mikään tutkimus olisi taustalla tuommosessa”.
Ympäristöministeriöstä arveltiin MOT:lle, että heidän käsityksensä Kemihaaran lettoisuudesta perustuu lähinnä karttatarkasteluun.
Korkein hallinto-oikeus palautti Kemihaaran soiden Natura-valinnan nimenomaan uusien selvitysten tekemiseksi alueen luontoarvoista. Ympäristöministeriö ei niitä kuitenkaan tehnyt, mutta maakunnan etuja puolustava Lapin Liitto sen sijaan tilasi tieteelliset tutkimukset sekä lettokysymyksestä että alueen lintuarvoista.
Vasta valmistuneesta Geologian tutkimuskeskuksen tekemästä lettoselvityksestä paljastui, että lettoja onkin Suomessa neljä kertaa enemmän kuin mitä ympäristöministeriön tekemissä Natura-valinnoissa oli oletettu, 60 000 hehtaarin asemesta jopa 250 000 hehtaaria. Siis 2/3 lettokohteista ei ole voinut edes teoriassa olla mukana merkittävyysvertailussa.
Silvennoinen: ”Se merkitsee sitä, että tässä valmistelussa ei ole, näillä tiedoin voitu huomioida näitten kohteiden suhteellista merkitystä, koska ei ole arvioitu lettojen kokonaisuutta, eikä siltä pohjalta edetty sitten edustavimpien valintaan”.
MOT: Näissä olosuhteissa, niin miten tieteellisenä näitä valintoja lettojen osalta voidaan pitää?
Silvennoinen: ”Ehkä tuosta edellä, edeltä voi vetää johtopäätökset. Missään tapauksessa se ei perustu tutkittuun tietoon, jonka näistä luvuista voi nähdä”.
Uusi tieto Suomen lettojen kokonaismäärästä saa myös Markku Sahlstedtin letoksi väitetyn pikkusuon valinnan Naturaan entistäkin oudompaan valoon.
Sahlstedt: ”Se romutti koko tän senkin vähän, mitä tätä oli tehty, niin pohja putos pois. Se meni niin kun kaikki tota suahon koko, koko systeemi”.
MOT: Miksi se meni suohon ?
Sahlstedt: ”Kun ei ole perusteita, ei ole näitä direktiivejä, valintaperusteita, ei oo pystytty noudattamaan, koska näin paljon on jätetty, niinku ollu ulkopuolella”.
Myös lettotutkimuksen teettäjä, Lapin liitto katsoo, että Kemihaaran soiden valinta Naturaan on nyt palautettava lähtöruutuun.
Ylitalo: ”Meidän on nyt lettojen osalta suoritettava tarkastelu uudelleen direktiivin mukaisesti, mikä tarkoittaa, että siinä ensimmäisessä vaiheessa, kun lähetään tätä Suomen lettoesitystä niinku selvittelemään. Siinä ensimmäisessä vaiheessa pitää olla mukana kaikki ne lettoalueet, mitä, mitä meillä on niin kun tiedossa. (Toim: keskinäisessä vertailussa) Ja ne pitää vielä olla ….keskinäisessä vertailussa. Ne pannaan paremmuusjärjestykseen, katsotaan niin kun direktiivin tavotteen kannalta se järjestys ja ne pannaan paremmuusjärjestykseen”.
Letot ovat kuitenkin Vuotoksen aluetta koskevassa kiihkeässä Natura-kiistassa vain sivuosassa. Pääosassa ovat linnut. Soita on vaadittu suojeltaviksi ennen kaikkea arvokkaina lintualueina.
Ongelmaksi on vain lintujenkin kohdalla muodostunut tieteellisen vertailutiedon puute. Kemihaaran soilla on toki paljon lintuja, kuten kaikilla suurilla Lapin soilla. Mutta kuinka arvokas lintualue Kemihaara on suhteessa muihin Lapin lintusoihin, siitä ei ole ollut tieteellistä tutkimustietoa.
Tämän vuoden tammikuussa ympäristöministeriö toi Kemihaaran Natura-alueen valtioneuvoston päätettäväksi. Mutta koska alueen luontonarvojen suhteellista merkitystä osoittavia tutkimuksia ei oltu tehty, esitti Lappia edustava ministeri Hannes Manninen, että päätöstä lykättäisiin syksyyn selvitysten tekemiseksi.
Keskusta –puolueella oli istunnossa sattumalta enemmistö, joten näytti mahdolliselta, että Mannisen esitys aikalisästä olisi voinut tulla hyväksytyksi. Ympäristöministeriö sai kuitenkin tuossa tilanteessa liittolaisekseen oikeuskansleri Paavo Nikulan.
Nikula puuttui suomalaisessa oikeushistoriassa erittäin poikkeuksellisella ja voimaperäisellä tavalla valtioneuvoston päätöksentekoon. Hän jakoi ministereille jo ennen päätöksentekoa oikeudellisen muistion, jossa hän varoitti jättämästä Kemiharan soita Naturan ulkopuolelle, koska EY-tuomioistuin on päätynyt siihen, että Suomen osoittamat 15 lintujen suojelualuetta ei ollut riittävä määrä.
Sitä oikeuskansleri ei kertonut, että kyseisen vuonna 1996 vireille pannun EY-tuomioistuinjutun jälkeen Suomi on ilmoittanut Naturaan yli 400 lintujen suojelualuetta, kolmanneksi eniten koko Euroopasta.
MOT: Eräänä perusteluna muistiossanne valtioneuvostolle totesitte, että EY-tuomioistuimen antaman tuomion mukaan Suomi ei ole osoittanut riittävästi Naturaan lintujen suojelualueita. Kuinka monta lintualuetta Suomi oli ilmoittanut tuomiostuimen tarkoittamana ajankohtana ?
Nikula: ”Se näkyy siinä muistiossani, ettei yhtään. En pitänyt tuossa muistiossani tätä EY:n tuomioistuinpäätöstä mitenkään olennaisena”.
MOT: Niin, Suomi oli tarkkaan ottaen tuolloin ilmoittanut 15 aluetta sinne.
Nikula: ”Aha, mutta kuitenkin se”.
MOT: Ja kuinka monta aluetta oli ilmoitettu silloin, kun te oikeuskanslerina annoitte tämän lausuntonne ?
Nikula: ”En, en pysty tarkkaa lukua sanomaan, mutta useita satoja”.
MOT: 439 aluetta. Niin kuinka oikean kuvan annoitte mielestänne valtioneuvostolle, korostaen sitä, että EY-tuomioistuimen mielestä Suomi ei ole antanut, ilmoittanut tarpeeksi alueita ?
Nikula: ”Mielestäni annoin hyvin tarkan, tarkan kuvan, koska totesin tässä, että tämä EY-tuomioistuimen päätöksen tulkinta-arvo ei sinänsä ole aivan yksiselitteinen, koska tuomio annettiin tilanteessa, jossa Suomen ensimmäistäkään Natura-päätöstä ei oltu tehty”.
MOT: Onko tällä mitään tulkinta-arvoa, tällä EY-tuomioistuimen ratkaisulla, joka perustuu siihen tilanteeseen vuonna -96, jolloin Suomi on ilmoittanut 15 aluetta ja nyt tällä hetkellä niitä on 440 ?
Nikula: ”En osaa sanoa tämän päätöksen tulkinta-arvoa tänä päivänä, se ehkä ei ole kovin merkittävä”.
60 EY-tuomioistuimen ratkaisu oli jo syntyessään kuollut, koska Suomi oli pitkäksi venähtäneen oikeudenkäynnin aikana lisäänyt rutkasti suojelualueiden määrää. Päätös ei edellytä Suomelta lisää lintualueita.
Ylitalo: Oikeuskansleri tietoisesti harhautti Valtioneuvoston jäseniä käyttämällä kirjallisen lausunnon perusteluissa sellaista EY-tuomioistuimen päätöstä, jolla ei ole enää mitään tekemistä tämän päivän kanssa eikä mitään tekemistä tilanteen, 2004 vuoden alussa olevan tilanteen kanssa.
MOT: Minkälaisen kuvan, mielikuvan oikeuskansleri mielestänne harhauttavasti synnytti tällä lausunnolla?
Ylitalo: ”Aivan selvästi, että EY tuomioistuin vaatii Suomelta lisää lintualueita”.
Istunnossa Nikula vielä varmuuden vuoksi julkisti eriävän kantansa, jonka hän jättäisi valtioneuvoston pöytäkirjaan, jos osakin Kemihaaran alueesta jätettäisiin Naturan ulkopuolelle. Hän kirjoitti:
Lukija: ”Pidän päätöstä, jolla tämä alue jätettiin verkoston ulkopuolelle oikeudellisesti kestämättömänä sekä – EY:n tuomioistuimen ratkaisut huomioon ottaen – taloudellisesti riskialttiinakin”.
Taloudellisilla seuraamuksilla Nikula viittasi mahdollisuuteen, että EY-tuomioistuin määräisi Suomelle uhkasakon.
Uhkasakon laukeaminen olisi vaatinut EY-tuomioistuimessa kaksi peräkkäistä tuomiota, asiassa, jossa ei ole edes kannetta vireillä. Kuinka suurena riskinä taloudellisia seuraamuksia voidaan näin ollen pitää?
Nikula: ”En pidä sitä kovin suurena riskinä, mutta se on olemassa riskinä kuitenkin”.
MOT: Kannattiko se nostaa esille tuolla ?
Nikula: ”Mielestäni minun oli tarpeen tuoda se esille, että päätöksentekijöillä on tiedossa koko tilanne. Mutta korostin itse sitä, että tämä ei ole, ei ole kovin todennäköinen uhka, mutta se on olemassa. EY-tuomioistuin on näitäkin kanteita nostanut ja ajanut läpi, ei kovin montaa, mutta kuitenkin joitakin”
MOT: Kirjallisesta aineistosta ei ilmene, että te olisitte tuonut valtioneuvostolle esiin, että se on vähäpätöinen tämä taloudellinen riski ?
Nikula: ”Se ilmenee mielestäni sanamuodosta, ´päätös olisi ollut oikeudellisesti kestämätön, sekä EY-tuomioistuimen ratkaisut huomioon ottaen taloudellisesti riskialtiskin´, eli se mielestäni, siitä se on luettavissa”.
MOT: Se, että tämä riski ei ollut suuri ??
Nikula: ”Kyllä”.
Maan korkeimman laillisuusvalvojan sanat pudottivat ministeri Mannisen polvilleen. Hän luopui lykkäysesityksestään, kun Nikula vielä tähdensi, että laillisuus ei salli edes aikalisän ottoa tutkimusten tekemiseksi.
Ylitalo: ”… ministeri Manninen, Lapin kansanedustajille kertomansa mukaan koki, että tämä oikeuskanslerin eriävä mielipide piti sisällään peitellyn uhkauksen valtakunnan oikeudella”.
Ministeri Manninen ei halunnut antaa välikohtauksesta haastattelua.
Ministerit ovat tottuneet uskomaan oikeuskanslerin sanaa. Oikeuskanslerit ovat Suomessa puuttuneet valtioneuvoston päätöksentekoon harvoin, mutta painavin perustein.
Mistä oikeuskanslerin oikeudellinen päättely oli tällä kerralla peräisin ? Ympäristöministeriöstä. Tämä ympäristöministeriön kaksi kuukautta aikaisemmin julkaisema tiedote sisältää oikeuskanslerin väliintulon keskeiset perustelut.
Ylitalo: ”No, tässä on tietysti , ensimmäisenä tulee mieleen, että tässä on haluttu nyt tukea Ympäristöministeriön luonnonsuojeluyksikköä, jota on ohjannut tämmönen vesivoiman rakentamisen vastustaminen ja oikeastaan semmonen totaalisuojelun ajatus täällä pohjoisessa.”
Lapin liitto on kääntynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan puoleen pyytäen sitä selvittämään oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuuden
Ylitalo: No kyllä tässä oikeuskansleri, niin kuin olen aiemmin jo sanonut, niin harjoitti selvästi vihreää politiikkaa, entisenä vihreänä poliitikkona jatko vihreän politiikan harjoittamista.
Nikula: ”…täällä tehdään päätökset esittelystä. Jos rupeaisin henkilökohtaisesti politikoimaan, niin kyllä minun kollegani siitä täällä sanoisivat. Olen jättänyt vihreiden poliittisen toiminnan tyystin, en kuulu mihinkään puolueeseen ja tässä olen kyllä toiminut pelkästään oikeudellisin perustein”.
Entä kuika arvokkaana lintualueena Kemihaaraa sitten on pidettävä verrattuna muihin Lapin lintusoihin ? Lapin yliopiston arktinen keskus yhdessä lapin ympäristökeskuksen kanssa teki tästä asiasta viime kesänä Lapin liiton pyynnöstä vertailevan lintulaskennan.
Ylitalo: ”Kemihaaran suot sijottu tässä hyvin edustavassa ja koko Keski-Lapin kattavassa tutkimuksessa keskikastiin, elikkä on tavanomainen, linnustoltaan tavanomainen Keski-Lapin suo”.
Samaan aikaan kun Naturasta väännettiin kättä valtioneuvoston tasolla, ponnistelivat maanomistajat toisaalla saadakseen tietää, millä perusteilla he olivat menettäneet maitaan Naturaan. Tai millä perusteilla tuomioistuin ratkoi heidän tekemiään valituksia. Ympäristöhallinto nimittäin toimitti korkeimmalle hallinto-oikeudelle valittajien tietämättä muutettuja Natura-asiakirjoja.
Sahlstedt: ”Se tuli niin kuin sattumalta, kun ei ollut yhteneväisiä tietoja, niin ympäristöviranomaisten toimittamista lomakkeista ja sitten korkeimman hallinto-oikeuden toimittamista lomakkeista”.
MOT: Ja mitä sinulle silloin selvisi ?
Sahlstedt: ”Sen jälkeen selvisi, että asiat, tietokannat, niin oli tilattu puhelimitse ja jätetty kirjaamatta tykkänään”.
MOT: Mitä ajattelit tällaisesta menettelystä ?
Sahlstedt: ”Se oli pöyristyttävä kokemus ajatella, että korkein hallinto-oikeus jakaa oikeutta semmosilla tiedoilla, mitkä puhelimella tilataan eikä kirjata missään”.
Päästyään perille siitä, että tuomioistuin oli koko ajan ottanut vastaan ”kyökin oven kautta” aineistoa oikeudenkäynnin toiselta osapuolelta, vaati Sahlstedt sitä nähdäkseen.
Sahlstedt: ”Sitä ei haluta antaa, koska se paljastaa nää kaikki tota niin muutetut tiedot, mitkä on lähetetty tonne komissiolle, millä meitin valituksia on käsitelty.
Korkein hallinto-oikeus on siis kieltäytynyt näyttämästä valittajalle mielipiteen ilmaisua varten todisteita, joita valituksen kohteena oleva viranomainen on tuomioistuimelle toimittanut.
Menettely on sitäkin oudompaa, koska juuri samanlaisesta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta korkein hallinto-oikeus sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion 2003. Tuomion mukaan kaikki hallintotuomioistuimellekin toimitettu aineisto on ilman harkintaa luovutettava vastapuolelle.
Sahlstedt: ”Lähtökohtana on se, että kaikki se aineisto, mitä on tuomioistuimelle toimitettu, niin on tuomioistuimen toimitettava se vastapuolelle ja se vastapuoli, elikkä tässä tapauksessa meikäläinen tai muut Natura-valittajat, niin ne arvioi sen, että käyttääks ne sitä vai ei”.
MOT pyysi saada haastatella korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä Pekka Hallbergia, mutta hän ei halunnut keskustella asiasta.
Kansanedustaja Hannu Hoskonen on yrittänyt selvittää Natura-tietokantojen sisältöä niin kansanedustajana kuin asianosaisenakin. Hänellekään ei ole luovutettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen CD-ROM –levyllä toimitettua tietokantaa, koska siitä väitetään paljastuvan uhanalaisia lajeja.
Hoskonen: ”No se on jo eduskunnan arvovallan törkeää halventamista, että kansanedustajan työtä epäillään, että hän olisi vaarantamassa uhanalaisten lajien turvallisuutta. Se on jo törkeä väite sinänsä. Mutta se on se, vielä törkeämmäksi se mielestäni tekee sen, koska on perustuslain 47. pykälä, joka turvaa kansanedustajalle tiedonsaantioikeuden, ja tämä perustuslain 47. pykälän periaate on tässä asiassa heitetty romukoppaan”.
Myöskään Natura-ratkaisusta valittavana maanomistajana Hoskonen ei ole saanut aineistoa nähtäväkseen.
Hoskonen: ”Se johtuu yksinkertaisesti siitä seikasta, että nämä Natura-asiakirjat on niin rankasti väärennetty. Mulla on siitä jo kohtuullinen näyttö”.
Kyösti Virrankoski puolestaan on yrittänyt saada käsiinsä Suomen Brysseliin toimittaman Natura-tietokannan EU-parlamentin jäsenenä.
Virrankoski: ”Niin mä pyysin sitä kirjallisesti komissaari Margot Wahlströmiltä ja hän jo ilmoitti, että sitä ei voida antaa, koska Suomen hal, siis Suomen viranomaiset eivät ole antaneet siihen lupaa. Ne ovat sen kieltäneet”.
Sahlstedt: ”Eihän sitä voida antaa todistusaineistoa käteen, koska sieltä tulee sitte eteen tuomarivalan rikkomiset ja muut tämmöset vastaavat”.
Wiitalähdet: ”Tämä koko Natura on tällanen luontouskontoon nojautuva ja sanon jyrkästi, että kristitty ihminen ei voi tämmöstä, siitä tulee pakanalehto sen jälkeen ja siellä kaadetaan ja kolotaan ja tapetaan niitä puita pystyyn”.
LOPPU
Kallis valokuva muut sekoilut.
Voiko tämä kaikki edes olla totta,valitettavasti voi ja myös on.
Mitähän nm.Pasifisti suurena "älykkönä" lienee mieltä näistäkin asioista,no ehkäpä kuulemme vastauksen.
Natura- sinetöity valtiosalaisuus
Wiitalähdet: ”Ja Natura on ? … niin, että se tekee täs kohtaa … suoraan pitäs mennä se raja … mun mielestä se on turha käydä … valtioneuvoston päätös. mikä hyvänsä … korkeemman hallinto-oikeuden päätös, koska siinä on väärät perusteet, niin mä en hyväksy tätä ollenkaan, että se on niinku turha käydäkään, … tätä Natura …”
Näin toteutetaan eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa, Naturaa tositilanteessa. Maanmittari vetää Naturan rajoja maastoon Isojoella. Pohjalaisten isäntien tunteet käyvät kuumina. Rajankäynnin loppupisteessä häämöttävät pakkolunastukset.
Wiitalähdet: Minä kieltäydyn siitä täysin koko hommasta. Enkä minä tuu paneen nimeeni mihinkään paperiin. Enkä ota rahaa vastaan. Koska se on väärin perustein tehty, eikä se pidä paikaansa, ne perusteet”.
Väite lainvastaisista valintaperusteista on toistunut Naturan valmistelun alusta lähtien. Natura-toteutuksen epäselvyyksien esille kaivajana on kunnostautunut erityisesti maanviljelijä Markku Sahlstedt Karkkilasta.
Lyhyt kertaus aiemmista Natura-moteista: (Tapahtunut tähän mennessä)
Sahlstedt (-03) ”Kun olen pyytänyt, niin sieltä aina löytyy se, mitä sieltä haetaan”.
Kun Suomi teki Natura-päätöksensä 1998, oli suuri osa tietolomakkeista täyttämättä, tai täytetty puutteellisesti. Kaikkia suojeltavien eläin- ja kasvilajien sekä luontotyyppien tietoja ei kireän aikataulun vuoksi ehditty hankkia.
Ympäristöministeri Pekka Haavisto päätti silloin, että näitä valintojen perusteena olevia tietoja ei vielä tarvitakaan, vaan että ne voidaan lisätä papereihin valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Toisin sanoen Suomen historian suurimmalle sosialisointipäätökselle kehitettiin perustelut jälkikäteen. Rattaat laitettiin vetämään hevosta.
Heikkinen: ”… osaksi siksi, että niitä ilmoituslomakkeen asianomaisia kohtia ei pidetty tarpeellisina, eikä ehditty täyttää ennen valtioneuvoston päätöstä”.
EU-oikeuden asiantuntija tyrmistyi ratkaisusta:
Eilavaara: ” … et jos päätöksenteon jälkeen on lisätty näitä perusteluja, niin yhteisöoikeuden kannalta on niin, että kansalaiselle tärkeässä asiassa kaikki päätöksen perustelut on esitettävä jo päätöksenteon hetkellä”.
Markku Sahlstedt on hankkinut suurin kustannuksin mittavan arkiston erilaisia muutettuja versioita Natura-asiakirjoista.
Sahlstedt: ”Se on ainoo keino selvittää, millä tiedoilla omaa aluetta ja Suomen alueita EU-komissiossa käsitellään.
MOT: Ja mitä näistä mapeista paljastui ?
Sahlstedt: ”Se, että näitä tietoja on koko ajan täydennetty valtioneuvoston päätöksen jälkeen, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen ja vielä heinäkuussa 2002 EU-komissiolle lähetetyn aineiston jälkeen”.
Lukuisissa korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehdyissä valituksissa protestoitiin sitä, että Suomen Natura-valinnat oli tehty direktiivin selvän sanamuodon vastaisesti, ja puuttuneet tiedot on lisätty asiakirjoihin jälkeenpäin.
Mutta korkein hallinto-oikeus pelasti Suomen hallituksen ja ympäristöministeriön pinteestä hyväksymällä kaikki viranomaisten toimenpiteet. KHO ei edes pyytänyt EY-tuomioistuimelta direktiivin tulkinnasta ennakkoratkaisua, vaikka niin olisi pitänyt tehdä.
Eilavaara: ”… sillä on ollut ilmeinen peruste ja suoranaisesti velvollisuus pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisuja”.
Ja korkeimman hallinto-oikeuden ottama riski toteutui. Pian sen antaman ratkaisun jälkeen EY-tuomioistuin antoi parikin Natura-tuomiota, jotka ovat selvässä ristiriidassa suomalaisen tulkinnan kanssa. Suomen Natura-päätös oli laillisuuskriisissä.
Myös oikeuskansleri joutui ratkomaan maanomistajien tekemiä Natura-kanteluita. Kanslerikaan ei löytänyt viranomaisten toiminnasta mitään moitittavaa. Ei edes siitä, että valtioneuvoston alkuperäisen Natura-päätöksen aineisto, 46 mappia asiakirjoja, oli kaikessa hiljaisuudessa vaihdettu valtioneuvoston arkistossa uuteen, manipuloituun aineistoon.
Leena Vanhanen: ”Ei meille kerrottu mitään, meille on annettu tämä versio, jonka pitäis olla samanlainen kuin se alkuperäinen”.
Siis arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei ole enää valtioneuvoston päätös, vaan jotain muuta, johon virkamiehet ovat jälkeenpäin tehneet lisäyksiään. Valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikula sivuutti tämän kysymyksen kanteluihin antamissaan vastauksissa.
Nikula: ” Voisin todeta tässä yhteydessä, että meillä on tätä samaa asiaa koskeva kantelu vielä vireillä ja se tullaan tietysti vielä ratkaisemaan ja siinä yhteydessä vastaamaan tähän kysymykseen”.
Puolitoista vuotta on kulunut, eikä oikeuskansleri ole vieläkään pystynyt vastaamaan, onko valtioneuvoston päätöksen muuttaminen ilman valtioneuvoston uutta päätöstä luvallista Suomessa.
Kysymys oikeudesta muuttaa ja täydentää Natura-päätöstä jälkeenpäin ei ole pelkkä muodollisuus. Sen taustalla on syvällinen näkemysero luonnonsuojelun lähtökohdasta.
Suomalaisessa luonnonsuojelussa vaikuttaa vahvana absoluuttinen, syväekologinen näkemys, jonka mukaan lajeja ja niiden elinympäristöjä on suojeltava kaikkialla missä niitä esiintyy, riippumatta siitä, kuinka merkittäviä esiintymät ovat suhteessa koko maan tilanteeseen. Siksi niiden suhteellisen merkityksen arviointeja ei katsottu tärkeiksi.
Eurooppalainen Natura sen sijaan perustuu suhteellisen suojelun idealle. Sen mukaan suojeltaviksi valitaan vain sellaisia esiintymiä, jotka ovat merkittäviä suhteessa lajin kokonaiskantaan tai luontotyypin pinta-alaan koko maassa.
Ympäristöministeriö hylkäsi Naturaan kuuluvan suhteellisen suojelun periaatteen. Direktiivin antamille yksityiskohtaisille ohjeille siitä, kuinka lajien ja luontotyyppien suhteellisen merkityksen arviointi ja vertailu suoritetaan, viitattiin Suomessa kintaalla.
Eino Wiitalähdetin noin viiden hehtaarin haapametsikkö on liitetty Naturaan edustamaan boreaalista luonnonmetsää, jota löytyy Suomesta 1,7 miljoonaa hehtaaria.
Wiitalähdet: ”… tätä nyt voi väittää, kaikenmoista metsää ja tämä on kokonaan ihmisen aikaansaama, niin minä en sitä hyväksy, että se on boreaalinen luonnonmetsä”.
Naturan sääntöjen mukaan Wiitalähdetin viiden hehtaarin palstaa olisi tullut verrata kaikkiin muihin Suomen luonnonmetsäesiintymiin ja arvioida, onko se suhteessa niihin niin edustava, että se tulee liittää Naturaan. Sellaista vertailua ei ole tehty.
Wiitalähdet: ”Se on hakattu 60-luvun, 63-65 ja seuraava tuli, metsänhoitoyhdistys käski sen perata. Ja se on ollu -75, niin se on hakattu läpitte kaharen metrin polttorangalle. Ja siittä se on sitten tullu ja ohojeena oli, se että jätetään kaikki komiat haavat sinne ja suorat pystyhyn.
MOT: Eli tämä on ihmiskäden aikaansaannosta ?
Wiitalähdet: ”On kokonaan ihmiskäden aikaansaamaa, ettei mitään luonnonmukaisuutta ei oo siinä”.
Kieltämättä komea haavikko, mutta kuuluuko se Naturaan, sitä emme voi tietää, koska suhteellista vertailua ei ole tehty.
Myös Markku Sahlstedtin suo on esimerkki siitä, mihin joudutaan kun Natura-valinnoissa on ohitettu suhteellisen merkittävyyden vaatimus. Noin viiden hehtaarin suo ja Sahlstedtin vajaan hehtaarin laajuinen osuus siitä, soistunut lammenranta, on liitetty Naturaan lettosuona. Mikä sen suojelullinen merkitys on kaikkien Suomen lettosoiden kokonaisuudessa?
Sahlstedt: ”Ei mitään, ja nytte jos se olis edes se 5 hehtaaria, noin 5 hehtaaria olis sitä lettoa, mut ku täällä ei ole sitä. Et se on tuolla naapurin puolellakin niin löytyy korkeintaan tota aari taikka kaks, mulla ei neliöökään”.
Kun vertaamme Sahlstedtin letoksi väitettyä rantametsää kuvaan oikeasta edustavasta lettosuosta, niin yhdennäköisyyttä on todella vaikea löytää. Letto on ravinteinen, erityisen rehevä suotyyppi, Sahlstedtin suo sen sijaan muistuttaa lähinnä tavallista talousmetsää.
Oikein toteutettu Natura-valinta olisi edellyttänyt kaikkien Suomen lettosoiden asettamista paremmuusjärjestykseen, josta olisi valittu suojeluun edustavimmat kohteet. Siinä valinnassa Sahlstedtin suo olisi tuskin menestynyt.
Sahlstedt: ”… ei oo haluttukaan niin kuin selvittää sitä todellista, että on vaan lähdetty tähän tilanteeseen, että jotain ja äkkiä EU:lle”.
Letot heiluttelevat valtakunnassa suurempiakin arvoja kuin Sahlstedtin metsä. Kun valtioneuvosto viime tammikuussa päätti liittää Naturaan kiistellyt Kemihaaran suot, oli yhtenä painavana perusteena niiden arvo lettona. Soiden suojelu Naturalla estää lopullisesti alueelle kaavaillun Vuotoksen vesivoima-altaan rakentamisen, jota taas tarvittaisiin ydinvoiman säätövarastoksi.
Kemihaaran suot ei sisältynyt alunperin hallituksen Natura-esitykseen, mutta luontojärjestöjen valituksesta korkein hallinto-oikeus vaati hallitukselta selvityksiä ja perusteluja sille, miksi Kemihaaraa ei esitetty Naturaan.
Ympäristöministeriö ei kuitenkaan tehnyt mitään uusia tutkimuksia Kemihaaran luontoarvoista. Sen sijaan se päätti nyt esittää Kemihaaran soita Naturaan ylivertaisen arvokkaana lettokohteena. Kimmokkeena oli se, että EU:n tieteellinen arviointiseminaari pyysi Naturaan lisää lettoja Pohjois-Suomesta.
Mutta miten edustavia lettoja Kemihaaran suot todellisuudessa ovat?
Ahti Silvennoinen: ”Kun tarkkaa kartotusta ei ole, täytyy perustaa se tieto siihen, mikä, mikä nyt tommosena yleisenä tietona on. Missään suhteessa tuo alue ei ole sanotaan erityisen poikkeava, ainakaan hyvänä lettoalueena sitä ei voi pitää.”
Lapin runsaimmat ja edustavimmat lettoalueet sijaitsevat aivan muualla kuin Keski-Lapissa.
Silvennoinen: ”Yksinkertainen vastaus, että Länsi-Lapissa”.
MOT: Siis ei suinkaan täällä Vuotoksen ja Kemihaaran alueella?
Silvennoinen: ”Ainakin, mitä Geologian tutkimuskeskus on näitä arviointeja tehnyt, niin Länsi-Lappi on erinomaisen, erinomaisen ylivoimainen lettojen esiintymisessä ja ja Vuotos –aluetta emme ole erikseen selvittäneet, mutta yleisen, yleisen tietämyksen perusteella, niin ei tuo mitenkään erityisesti lettoinen seutu ole”.
Siitä huolimatta ympäristöministeriö perustelee Kemihaaran valintaa Naturaan sillä, että siellä on suuri määrä lettotyyppejä, yhteensä 1 400 hehtaaria. Mihin tämä voi perustua ?
Silvennoinen: ”Ei ainakaan Geologian tutkimuskeskuksen tietoihin, koska meillä ei ole tutkimusta sieltä, En, en ymmärrä, että mikään tutkimus olisi taustalla tuommosessa”.
Ympäristöministeriöstä arveltiin MOT:lle, että heidän käsityksensä Kemihaaran lettoisuudesta perustuu lähinnä karttatarkasteluun.
Korkein hallinto-oikeus palautti Kemihaaran soiden Natura-valinnan nimenomaan uusien selvitysten tekemiseksi alueen luontoarvoista. Ympäristöministeriö ei niitä kuitenkaan tehnyt, mutta maakunnan etuja puolustava Lapin Liitto sen sijaan tilasi tieteelliset tutkimukset sekä lettokysymyksestä että alueen lintuarvoista.
Vasta valmistuneesta Geologian tutkimuskeskuksen tekemästä lettoselvityksestä paljastui, että lettoja onkin Suomessa neljä kertaa enemmän kuin mitä ympäristöministeriön tekemissä Natura-valinnoissa oli oletettu, 60 000 hehtaarin asemesta jopa 250 000 hehtaaria. Siis 2/3 lettokohteista ei ole voinut edes teoriassa olla mukana merkittävyysvertailussa.
Silvennoinen: ”Se merkitsee sitä, että tässä valmistelussa ei ole, näillä tiedoin voitu huomioida näitten kohteiden suhteellista merkitystä, koska ei ole arvioitu lettojen kokonaisuutta, eikä siltä pohjalta edetty sitten edustavimpien valintaan”.
MOT: Näissä olosuhteissa, niin miten tieteellisenä näitä valintoja lettojen osalta voidaan pitää?
Silvennoinen: ”Ehkä tuosta edellä, edeltä voi vetää johtopäätökset. Missään tapauksessa se ei perustu tutkittuun tietoon, jonka näistä luvuista voi nähdä”.
Uusi tieto Suomen lettojen kokonaismäärästä saa myös Markku Sahlstedtin letoksi väitetyn pikkusuon valinnan Naturaan entistäkin oudompaan valoon.
Sahlstedt: ”Se romutti koko tän senkin vähän, mitä tätä oli tehty, niin pohja putos pois. Se meni niin kun kaikki tota suahon koko, koko systeemi”.
MOT: Miksi se meni suohon ?
Sahlstedt: ”Kun ei ole perusteita, ei ole näitä direktiivejä, valintaperusteita, ei oo pystytty noudattamaan, koska näin paljon on jätetty, niinku ollu ulkopuolella”.
Myös lettotutkimuksen teettäjä, Lapin liitto katsoo, että Kemihaaran soiden valinta Naturaan on nyt palautettava lähtöruutuun.
Ylitalo: ”Meidän on nyt lettojen osalta suoritettava tarkastelu uudelleen direktiivin mukaisesti, mikä tarkoittaa, että siinä ensimmäisessä vaiheessa, kun lähetään tätä Suomen lettoesitystä niinku selvittelemään. Siinä ensimmäisessä vaiheessa pitää olla mukana kaikki ne lettoalueet, mitä, mitä meillä on niin kun tiedossa. (Toim: keskinäisessä vertailussa) Ja ne pitää vielä olla ….keskinäisessä vertailussa. Ne pannaan paremmuusjärjestykseen, katsotaan niin kun direktiivin tavotteen kannalta se järjestys ja ne pannaan paremmuusjärjestykseen”.
Letot ovat kuitenkin Vuotoksen aluetta koskevassa kiihkeässä Natura-kiistassa vain sivuosassa. Pääosassa ovat linnut. Soita on vaadittu suojeltaviksi ennen kaikkea arvokkaina lintualueina.
Ongelmaksi on vain lintujenkin kohdalla muodostunut tieteellisen vertailutiedon puute. Kemihaaran soilla on toki paljon lintuja, kuten kaikilla suurilla Lapin soilla. Mutta kuinka arvokas lintualue Kemihaara on suhteessa muihin Lapin lintusoihin, siitä ei ole ollut tieteellistä tutkimustietoa.
Tämän vuoden tammikuussa ympäristöministeriö toi Kemihaaran Natura-alueen valtioneuvoston päätettäväksi. Mutta koska alueen luontonarvojen suhteellista merkitystä osoittavia tutkimuksia ei oltu tehty, esitti Lappia edustava ministeri Hannes Manninen, että päätöstä lykättäisiin syksyyn selvitysten tekemiseksi.
Keskusta –puolueella oli istunnossa sattumalta enemmistö, joten näytti mahdolliselta, että Mannisen esitys aikalisästä olisi voinut tulla hyväksytyksi. Ympäristöministeriö sai kuitenkin tuossa tilanteessa liittolaisekseen oikeuskansleri Paavo Nikulan.
Nikula puuttui suomalaisessa oikeushistoriassa erittäin poikkeuksellisella ja voimaperäisellä tavalla valtioneuvoston päätöksentekoon. Hän jakoi ministereille jo ennen päätöksentekoa oikeudellisen muistion, jossa hän varoitti jättämästä Kemiharan soita Naturan ulkopuolelle, koska EY-tuomioistuin on päätynyt siihen, että Suomen osoittamat 15 lintujen suojelualuetta ei ollut riittävä määrä.
Sitä oikeuskansleri ei kertonut, että kyseisen vuonna 1996 vireille pannun EY-tuomioistuinjutun jälkeen Suomi on ilmoittanut Naturaan yli 400 lintujen suojelualuetta, kolmanneksi eniten koko Euroopasta.
MOT: Eräänä perusteluna muistiossanne valtioneuvostolle totesitte, että EY-tuomioistuimen antaman tuomion mukaan Suomi ei ole osoittanut riittävästi Naturaan lintujen suojelualueita. Kuinka monta lintualuetta Suomi oli ilmoittanut tuomiostuimen tarkoittamana ajankohtana ?
Nikula: ”Se näkyy siinä muistiossani, ettei yhtään. En pitänyt tuossa muistiossani tätä EY:n tuomioistuinpäätöstä mitenkään olennaisena”.
MOT: Niin, Suomi oli tarkkaan ottaen tuolloin ilmoittanut 15 aluetta sinne.
Nikula: ”Aha, mutta kuitenkin se”.
MOT: Ja kuinka monta aluetta oli ilmoitettu silloin, kun te oikeuskanslerina annoitte tämän lausuntonne ?
Nikula: ”En, en pysty tarkkaa lukua sanomaan, mutta useita satoja”.
MOT: 439 aluetta. Niin kuinka oikean kuvan annoitte mielestänne valtioneuvostolle, korostaen sitä, että EY-tuomioistuimen mielestä Suomi ei ole antanut, ilmoittanut tarpeeksi alueita ?
Nikula: ”Mielestäni annoin hyvin tarkan, tarkan kuvan, koska totesin tässä, että tämä EY-tuomioistuimen päätöksen tulkinta-arvo ei sinänsä ole aivan yksiselitteinen, koska tuomio annettiin tilanteessa, jossa Suomen ensimmäistäkään Natura-päätöstä ei oltu tehty”.
MOT: Onko tällä mitään tulkinta-arvoa, tällä EY-tuomioistuimen ratkaisulla, joka perustuu siihen tilanteeseen vuonna -96, jolloin Suomi on ilmoittanut 15 aluetta ja nyt tällä hetkellä niitä on 440 ?
Nikula: ”En osaa sanoa tämän päätöksen tulkinta-arvoa tänä päivänä, se ehkä ei ole kovin merkittävä”.
60 EY-tuomioistuimen ratkaisu oli jo syntyessään kuollut, koska Suomi oli pitkäksi venähtäneen oikeudenkäynnin aikana lisäänyt rutkasti suojelualueiden määrää. Päätös ei edellytä Suomelta lisää lintualueita.
Ylitalo: Oikeuskansleri tietoisesti harhautti Valtioneuvoston jäseniä käyttämällä kirjallisen lausunnon perusteluissa sellaista EY-tuomioistuimen päätöstä, jolla ei ole enää mitään tekemistä tämän päivän kanssa eikä mitään tekemistä tilanteen, 2004 vuoden alussa olevan tilanteen kanssa.
MOT: Minkälaisen kuvan, mielikuvan oikeuskansleri mielestänne harhauttavasti synnytti tällä lausunnolla?
Ylitalo: ”Aivan selvästi, että EY tuomioistuin vaatii Suomelta lisää lintualueita”.
Istunnossa Nikula vielä varmuuden vuoksi julkisti eriävän kantansa, jonka hän jättäisi valtioneuvoston pöytäkirjaan, jos osakin Kemihaaran alueesta jätettäisiin Naturan ulkopuolelle. Hän kirjoitti:
Lukija: ”Pidän päätöstä, jolla tämä alue jätettiin verkoston ulkopuolelle oikeudellisesti kestämättömänä sekä – EY:n tuomioistuimen ratkaisut huomioon ottaen – taloudellisesti riskialttiinakin”.
Taloudellisilla seuraamuksilla Nikula viittasi mahdollisuuteen, että EY-tuomioistuin määräisi Suomelle uhkasakon.
Uhkasakon laukeaminen olisi vaatinut EY-tuomioistuimessa kaksi peräkkäistä tuomiota, asiassa, jossa ei ole edes kannetta vireillä. Kuinka suurena riskinä taloudellisia seuraamuksia voidaan näin ollen pitää?
Nikula: ”En pidä sitä kovin suurena riskinä, mutta se on olemassa riskinä kuitenkin”.
MOT: Kannattiko se nostaa esille tuolla ?
Nikula: ”Mielestäni minun oli tarpeen tuoda se esille, että päätöksentekijöillä on tiedossa koko tilanne. Mutta korostin itse sitä, että tämä ei ole, ei ole kovin todennäköinen uhka, mutta se on olemassa. EY-tuomioistuin on näitäkin kanteita nostanut ja ajanut läpi, ei kovin montaa, mutta kuitenkin joitakin”
MOT: Kirjallisesta aineistosta ei ilmene, että te olisitte tuonut valtioneuvostolle esiin, että se on vähäpätöinen tämä taloudellinen riski ?
Nikula: ”Se ilmenee mielestäni sanamuodosta, ´päätös olisi ollut oikeudellisesti kestämätön, sekä EY-tuomioistuimen ratkaisut huomioon ottaen taloudellisesti riskialtiskin´, eli se mielestäni, siitä se on luettavissa”.
MOT: Se, että tämä riski ei ollut suuri ??
Nikula: ”Kyllä”.
Maan korkeimman laillisuusvalvojan sanat pudottivat ministeri Mannisen polvilleen. Hän luopui lykkäysesityksestään, kun Nikula vielä tähdensi, että laillisuus ei salli edes aikalisän ottoa tutkimusten tekemiseksi.
Ylitalo: ”… ministeri Manninen, Lapin kansanedustajille kertomansa mukaan koki, että tämä oikeuskanslerin eriävä mielipide piti sisällään peitellyn uhkauksen valtakunnan oikeudella”.
Ministeri Manninen ei halunnut antaa välikohtauksesta haastattelua.
Ministerit ovat tottuneet uskomaan oikeuskanslerin sanaa. Oikeuskanslerit ovat Suomessa puuttuneet valtioneuvoston päätöksentekoon harvoin, mutta painavin perustein.
Mistä oikeuskanslerin oikeudellinen päättely oli tällä kerralla peräisin ? Ympäristöministeriöstä. Tämä ympäristöministeriön kaksi kuukautta aikaisemmin julkaisema tiedote sisältää oikeuskanslerin väliintulon keskeiset perustelut.
Ylitalo: ”No, tässä on tietysti , ensimmäisenä tulee mieleen, että tässä on haluttu nyt tukea Ympäristöministeriön luonnonsuojeluyksikköä, jota on ohjannut tämmönen vesivoiman rakentamisen vastustaminen ja oikeastaan semmonen totaalisuojelun ajatus täällä pohjoisessa.”
Lapin liitto on kääntynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan puoleen pyytäen sitä selvittämään oikeuskanslerin virkatoimien lainmukaisuuden
Ylitalo: No kyllä tässä oikeuskansleri, niin kuin olen aiemmin jo sanonut, niin harjoitti selvästi vihreää politiikkaa, entisenä vihreänä poliitikkona jatko vihreän politiikan harjoittamista.
Nikula: ”…täällä tehdään päätökset esittelystä. Jos rupeaisin henkilökohtaisesti politikoimaan, niin kyllä minun kollegani siitä täällä sanoisivat. Olen jättänyt vihreiden poliittisen toiminnan tyystin, en kuulu mihinkään puolueeseen ja tässä olen kyllä toiminut pelkästään oikeudellisin perustein”.
Entä kuika arvokkaana lintualueena Kemihaaraa sitten on pidettävä verrattuna muihin Lapin lintusoihin ? Lapin yliopiston arktinen keskus yhdessä lapin ympäristökeskuksen kanssa teki tästä asiasta viime kesänä Lapin liiton pyynnöstä vertailevan lintulaskennan.
Ylitalo: ”Kemihaaran suot sijottu tässä hyvin edustavassa ja koko Keski-Lapin kattavassa tutkimuksessa keskikastiin, elikkä on tavanomainen, linnustoltaan tavanomainen Keski-Lapin suo”.
Samaan aikaan kun Naturasta väännettiin kättä valtioneuvoston tasolla, ponnistelivat maanomistajat toisaalla saadakseen tietää, millä perusteilla he olivat menettäneet maitaan Naturaan. Tai millä perusteilla tuomioistuin ratkoi heidän tekemiään valituksia. Ympäristöhallinto nimittäin toimitti korkeimmalle hallinto-oikeudelle valittajien tietämättä muutettuja Natura-asiakirjoja.
Sahlstedt: ”Se tuli niin kuin sattumalta, kun ei ollut yhteneväisiä tietoja, niin ympäristöviranomaisten toimittamista lomakkeista ja sitten korkeimman hallinto-oikeuden toimittamista lomakkeista”.
MOT: Ja mitä sinulle silloin selvisi ?
Sahlstedt: ”Sen jälkeen selvisi, että asiat, tietokannat, niin oli tilattu puhelimitse ja jätetty kirjaamatta tykkänään”.
MOT: Mitä ajattelit tällaisesta menettelystä ?
Sahlstedt: ”Se oli pöyristyttävä kokemus ajatella, että korkein hallinto-oikeus jakaa oikeutta semmosilla tiedoilla, mitkä puhelimella tilataan eikä kirjata missään”.
Päästyään perille siitä, että tuomioistuin oli koko ajan ottanut vastaan ”kyökin oven kautta” aineistoa oikeudenkäynnin toiselta osapuolelta, vaati Sahlstedt sitä nähdäkseen.
Sahlstedt: ”Sitä ei haluta antaa, koska se paljastaa nää kaikki tota niin muutetut tiedot, mitkä on lähetetty tonne komissiolle, millä meitin valituksia on käsitelty.
Korkein hallinto-oikeus on siis kieltäytynyt näyttämästä valittajalle mielipiteen ilmaisua varten todisteita, joita valituksen kohteena oleva viranomainen on tuomioistuimelle toimittanut.
Menettely on sitäkin oudompaa, koska juuri samanlaisesta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta korkein hallinto-oikeus sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion 2003. Tuomion mukaan kaikki hallintotuomioistuimellekin toimitettu aineisto on ilman harkintaa luovutettava vastapuolelle.
Sahlstedt: ”Lähtökohtana on se, että kaikki se aineisto, mitä on tuomioistuimelle toimitettu, niin on tuomioistuimen toimitettava se vastapuolelle ja se vastapuoli, elikkä tässä tapauksessa meikäläinen tai muut Natura-valittajat, niin ne arvioi sen, että käyttääks ne sitä vai ei”.
MOT pyysi saada haastatella korkeimman hallinto-oikeuden presidenttiä Pekka Hallbergia, mutta hän ei halunnut keskustella asiasta.
Kansanedustaja Hannu Hoskonen on yrittänyt selvittää Natura-tietokantojen sisältöä niin kansanedustajana kuin asianosaisenakin. Hänellekään ei ole luovutettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen CD-ROM –levyllä toimitettua tietokantaa, koska siitä väitetään paljastuvan uhanalaisia lajeja.
Hoskonen: ”No se on jo eduskunnan arvovallan törkeää halventamista, että kansanedustajan työtä epäillään, että hän olisi vaarantamassa uhanalaisten lajien turvallisuutta. Se on jo törkeä väite sinänsä. Mutta se on se, vielä törkeämmäksi se mielestäni tekee sen, koska on perustuslain 47. pykälä, joka turvaa kansanedustajalle tiedonsaantioikeuden, ja tämä perustuslain 47. pykälän periaate on tässä asiassa heitetty romukoppaan”.
Myöskään Natura-ratkaisusta valittavana maanomistajana Hoskonen ei ole saanut aineistoa nähtäväkseen.
Hoskonen: ”Se johtuu yksinkertaisesti siitä seikasta, että nämä Natura-asiakirjat on niin rankasti väärennetty. Mulla on siitä jo kohtuullinen näyttö”.
Kyösti Virrankoski puolestaan on yrittänyt saada käsiinsä Suomen Brysseliin toimittaman Natura-tietokannan EU-parlamentin jäsenenä.
Virrankoski: ”Niin mä pyysin sitä kirjallisesti komissaari Margot Wahlströmiltä ja hän jo ilmoitti, että sitä ei voida antaa, koska Suomen hal, siis Suomen viranomaiset eivät ole antaneet siihen lupaa. Ne ovat sen kieltäneet”.
Sahlstedt: ”Eihän sitä voida antaa todistusaineistoa käteen, koska sieltä tulee sitte eteen tuomarivalan rikkomiset ja muut tämmöset vastaavat”.
Wiitalähdet: ”Tämä koko Natura on tällanen luontouskontoon nojautuva ja sanon jyrkästi, että kristitty ihminen ei voi tämmöstä, siitä tulee pakanalehto sen jälkeen ja siellä kaadetaan ja kolotaan ja tapetaan niitä puita pystyyn”.
LOPPU
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otsikossa kaikki.
sulla lienee ymmärtäminen heikkoa kun sotket Pekka Saurin ja Haaviston..ottaisit asiasta ensin selvää ennenkun alat kirjoittamaan paskaa
Haavisto on se puppeli, joka nimitettiin johonkin YK:n tms. hommaan tämän naturapelleilyn jälkeen.
On ilmeisesti sillä tavoin turvannut selustansa.
Vai onko?
Totuus kannattaa nyt penkoa esille.
No ensinnäkin tuo oli vain laitettu syotiksi tuon valokuvan osalta,no joku vihreä erotti sentään Saurin ja Haaviston,yllätys sekin .
on alkeellista..että oikein syötti..lapsellista...
Ja mikä siinä oli lapsellista ?
Ainoa lapsellisuus koko viestiketjussa on tuo oma viestisi (no tuo ei ole kylläkään mitään outoa).
Toinen lapsellisuus on se että ilmiselvästi yrität väheksyä tuota viestini varsinaista asiapuolta,se jos mikään on lapsellista.
ja kenenhän tuo Nutura luulee vielä häntä uskovan..tosi lapsellinen tyyppi...
Eräs kansanedustaja on todennut seuraavaa: Alle sata kiloisilla ei ole mielipiteitä,mikäli on niin niillä ei ole mitään painoarvoa.
Väittäisin että sinunkaan mielipiteelläsi ei ole painoarvoa,on hieman kuin hevonen veteen kakkisi "plöts plots"