Kuka Johanna Tukiainen oikeasti on?

"Tukiaisen maailmassa koti on "residenssi", "striptease-klubi" kabaree, "strippari" estraditaiteilija ja ulkomailla matkustelu, tanssiminen ja lastenhoito "todella kova työkokemus". Suurin osa muiden mielestä melko tavallisia asioita, mutta Tuksu-maailmassa "upeita, glamoureja, luksusta, uniikkeja."

Jos 6-vuotias Johanna vastaa haastattelijan kysymykseen: "Mitä suomi merkitsee sinulle?", että: "Muutan Miamiin" niin melko varmasti idea ei ole hänen omansa. Kuka on syöttänyt sen hänen päähänsä, kuten myös ne lukuisat muut, harhaiset ja suureelliset kuvitelmat vailla realiteetin häivää.
Johanna Tukiaisesta ei ole yhtään kuvaa, jossa hän esiintyisi rentona ja luonnollisesti. Hän "poseeraa" aina. Jo lapsena hänellä oli kuvissa varautunut ja teennäinen, jäykkä hymy ja silmissä laskelmoiva katse. Kukaan lapsi ei ole syntyjään sellainen. Sellaiseksi tullaan ulkoisten vaikuttimien ansiosta.

Johannalla on ollut rooli päällä koko ikänsä. Vielä lähes nelikymppisenä hän vertaa itseään mm. Pamela Andersoniin, Disneyn prinsessoihin ja milloin mihinkin. Siinä iässä yleensä naisen identiteetti on jo muotoutunut omaksi itsekseen, eikä ole tarvetta hakea vertailukohdetta esim. maailmantähdistä, mikä on enemmänkin nuoruuteen kuuluvaa.
Johanna on jäänyt henkisesti prinsessa-ikään. Psykiatria on sitä mieltä, että mikäli lapsen kehityksessä seuraa traumaattinen vaihe tietyssä iässä persoona, jää ikään kuin työstämään lopuksi ikää tuota kipeää vaihetta, eikä persoona pääse normaalisti kehittymään.
Mikä tuo trauma sitten on? Johanna kertoo jo lukio-ikäisenä vapaa-ajalla kierrelleensä pitkin katuja perjantai-iltaisin saarnaamassa uskontoa satunnaisille kulkijoille. Uskonto on selvästikin täyttänyt ison osan elämästä. Varmastikin Johanna on halunnut olla kuuliainen ja hyväksytty tuon uskonnon "silmissä". Tarve tulla hyväksytyksi suoritusten kautta. Tunne, että omana itsenään ei ehkä olisi tarpeeksi hyvä ja riittävä. Uskonto on melko vaikea ja monimutkainen polku. Helpompi tie avautui Johannan lähtiessä tanssimaan eroottiseen ravintolaan. Pinnallinen ihailu, helppo raha ja päihteet ruokkivat sitä nälkäistä tarvetta olla hyvä ja rakastettu. Alkoi muodostua suureellinen ja todellisuudesta vieraantunut ajatusmaailma "glamourista" ja tuota kuvaa kotona on ilmeisesti tuettu ihan täysillä. Onko kukaan puhunut järkeä? Onko ollut kasvattajana ketään "järkevää"? Onko oltu liian syvällä uskonnon ja materian harhaisessa maailmassa? Uskon, että sisimmässään Johanna on ollut yksinäinen, epävarma ja pelokas, koska hänen nuoreen maailmaansa on ladattu niin paljon suoritusta, jonka kautta hänen on täytynyt osoittaa olevansa "jotain". Koskaan hän ei ole voinut tyytyä mihinkään tavalliseen ja myöhemmin hän on alkanut pilkkaamaan ja halveksimaan kaikkea tavallista (Siwan harmaat kassat). Taustalla saattaa olla kauhistunut ajatus siitä, ettei itse kykene elämään tavallista elämää ja joillekin se näyttää olevan helppoa ja luontevaa. Tajuaa itsekin, että ei kuulu tuohon joukkoon. Tajuaa myös sen, että oikeasti elämän kuuluisi mennä niin ja hänelle se ei ehkä koskaan tule onnistumaan, koska olisi liian suuri "häväistys" myöntää, että suurin osa siitä glamourista maailmasta, jota hän on suurella vaivalla luonut on pelkkää harhaa ja lapsuuden kuvitelmaa. Tämä ristiriita ajaa hänet lähes paniikkiin ja seurauksena on vihaisia kommentteja (vihan takana on aina pelko). Johanna tuntuu olevan suurimman osan ajasta vihamielinen eli pelokas, epävarma.
Markku Tukiainen on havahtunut asiaan sanomalla suorat sanat siitä, kuinka "kaikki glamour on Johannan päässä". Marja Tukiaisen ei ole kuultu (luettu) sanovan vielä mitään realistista tilanteesta vaan päinvastoin. Ehkä onkin jo liian myöhäistä yrittää käännyttää neljääkymppiä lähestyvää aikuista "lasta". Helpompaa on myötäillä suuruuden harhoja, kuin ottaa vastaan raivokohtauksia totuuden sanoilla. Pattitilanne.

Olen hieman harmissaan Johannan puolesta. Millainen hänestä olisi tullut jos hän olisi saanut olla oma itsensä ja kehittyä vapaasti omaksi itsekseen tasapainoisessa kasvatuksellisessa ympäristössä. En halua haukkua hänen vanhempiaan, koska tiedän, että jokainen äiti ja isä sisimmässään luulevat olevansa oikeassa ja haluavat lapselleen hyvää. Varmasti he ovat tehneet mielestään parhaansa.
Olen varma, että "oikea" Johanna Tukiainen olisi fiksu, kiltti, herkkä, luova, periksiantamaton ja lahjakas monessakin asiassa, sekä myös..kaunis.
Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua, mutta tuo muutos voi olla mahdoton, kun lähipiiri on itse valheellinen joka suunnasta. Niin kauan, kuin valhe elää niin kauan ei ole tarvetta muutokseen.