En tule ehkä koskaan ymmärtään mitä erityistä oli juuri "sen" jeesuksen ristiinnaulitsemisessa, kun tapa oli tuohon aikaan hyvinkin yleinen, ja varmasti monet muutkin jeesustelijat kuolivat samaan tapaan hyvän asian puolesta.
Juutalaisystävieni mukaan jeesus-ilmiö oli tuohon aikaan (2000v. sitten) hyvinkin yleinen; kaikki olivat oman elämänsä jeesuksia ja jeesuksia oli niihin aikoihin satoja.
Voisikin suurella syyllä verrata aikanaan olleeseen hippiliikkeeseen.
Juutalaisystävieni mukaan jeesus-ilmiö oli tuohon aikaan (2000v. sitten) hyvinkin yleinen; kaikki olivat oman elämänsä jeesuksia ja jeesuksia oli niihin aikoihin satoja.
Voisikin suurella syyllä verrata aikanaan olleeseen hippiliikkeeseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vapahtajamme Jeesus oli ensimmäinen, joka rukoili kuollessaan ristillä anteeksiantamusta niille, jotka hänelle pahaa tekivät. "Hän jätti teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä", (1.Pt.2:21). Tee sinä samoin!
Väitän, ettei ollut ensimmäinen, joka toisteli vanhoja egyptiläisiä rukouksia, enkä ymmärrä mitä hienoa on juuri pahantekijöidensä puolesta rukoilemisessa(ei tietysti huonoakaan...ei siitä kyllä miksikään elämänohjeeksi ole...miksi pitäisi rukoilla, mitä se pyhittää?).
Jeesuksen tekoja en ylipäätään pidä erityisen esimerkillisenä, varsinkin, kun uuden testamentin jutut todistettavasti kertovat useammista jeesuksista;ne on koottu vain yhteen.
Jaa mikä esikuva?
Pitäisikö meidän nyt sitten esimerkiksi mennä temppelin portaille rettelöimään?
Lähdet oletuksesta että Raamatun Jeesus ja historiallinen Jeesus olisivat sama asia. Kun sitten nojaat joihinkin teorioihin että Jeesus olisikin koottu useammasta historiallisesta henkilöstä olet pakahtua viisauteesi ;-DDD
Raamatun Jeesus on yksi. Raamatussa esiintyy yksi henkilö ja kristinuskon mukaan RAAMATUN Jeesus on se, jota meidän tulisi seurata. Eli: ensinnäkin sinun tulisi erottaa uskonnollinen myyttinen hahmo historiallisesta esikuvastaan. Toiseksi: lähdet oletuksesta että Jeesus toisteli egyptiläisiä rukouksia. Tästä sinulla ei tietenkään ole mitään näyttöä, mutta vaikka oletuksesi olisikin totta, vähentääkö se Jeesuksen opetusten arvoa? Toistelemmeko me länsimaissa egyptiläisiä rukouksia vai nojaammeko uskossamme (sinä myös, koska et voi irrottautua kulttuurillisesta taustastasi!) Jeesuksen opetuksiin?
Mikäli sinulla on pienintäkään ymmärrystä psykologian alkeista, tajuat ehkä mikä merkitys pahantekijänsä puolesta rukoilemisella on. Mikäli et ymmärrä, perehdy psykologian alkeisiin.
Temppelin portailla rettelöimisen suhteen osoitat itse, että tulkitset Raamattua sangen fundamentalistisesti. Ehkä olet vielä niin nuori ja kokematon, ettet ymmärrä että elämään sisältyy muitakin arvoja kuin materia ja kaupallisuus. Toiset eivät tässä suhteessa kasva koskaan aikuisiksi.
Kirkolliskokous, eli uskovaisista koostuva maailmanneuvosto on todennut, että johanneksen evankeliumin totuusprosentti on 10%, eli ei ole kyse minun viisaudestani;-AAA
Vuorisaarna on miltei täsmälleen sama, kuin vanha egyptiläinen rukous, eikä tämäkään ole siis minun ideani.
Ei meillä pidä olla erityistä tarvetta rukoilla vihollistemme puolesta, ja tämäkin on alkeelliseen psykologiaan kuuluva fakta.
Temppelin portailla riehumisella jeesusrääpäle tilasi itselleen varman ristintuomion, koska palestiinassa oli silloin sotatila.
Rauhan puolesta puhunut mies vain menetti malttinsa ja käyttäytyi terroristin tavoin, ja sai mitä tilas.
Asiaa ei voi tarkastella vain pelkästä ristin kuoleman näkökulmasta, vaan koko syntiin langenneen ihmiskunnnan näkökulmasta. Ymmärtää ja nähdä, että ennen Jeesusta uhrattiin tuhansia lampaita, yritettiin ns. "kotikonstein" saada yhteys takasin luojaan syntien anteeksi saamiseksi tms. Miljoonat ihmiset jatkavat näitä omia konsteja harrastamalla asketismia ja muita rituaaleja poistaakseen ilman Jeesusta synnin ongelmaa.
Katso kenenkä me olemme todella lävistäneet! Hän ei jäänyt hautaan, kuten muut!!!!!!!!!
--------------------------------------------------------------
Ilmeisen varmana asiana voidaan pitää vain sitä, että Jeesus, tai itse asiassa useita Jeesuksia, on todella elänyt maan päällä. Kaikki muu onkin sitten fiktiota. Jeesus ei itse kirjoittanut oppejansa kirjalliseen muotoon, koska ne eivät olleet hänen keksimiään. Kun tiedetään, miten taikauskoisia ihmiset tuolloin olivat, on helppo ymmärtää miksi juoruina levinneet tarinat olivat täynnä pakanallisia ihmeitä; kuolleista herättämisiä ja heräämistä, veden päällä kävelyä, riivaavien eläimiin ajamisia, tuulen tyynnyttämisiä jne.. Kaikki edellä mainitut ’ilmiöt’ olivat heille jo ennestään tuttuja. Pitää myös muistaa, että Jeesuksen aikalaiset olivat lähes kaikki luku- ja kirjoitustaidottomia ja heidän tietämyksenä luonnonilmiöistä täysin olematonta. Koska hyönteiset tuon ajan tietämyksen mukaan sikisivät liasta ja mädänneestä lihasta, pidettiin kuolleen ihmisen eloon herättämistä täysin mahdollisena.
Jeesus (tai oikeammin hänen esikuvansa) kuuluu jumalolentojen arkkityypin tarustoissa ns. aurinko-jumalien kastiin. Tähän kuuluvat myös esim. kreikkalaisten hedelmällisyyden ja viinin jumala Dionysos, syyrialainen nuoruuden ja kasvillisuuden jumala Attis, persialaisten härkäjumala Mithra, kreikkalaisten valon, musiikin ja ennustustaitojen jumala Apollo, egyptiläisten aurinkojumala Ran, kreikkalaisten sankari-jumala Herkules sekä intialaisten Krisna.
Antiikin jumalat vaikuttivat myös Jeesus-kuvaan. Varhaisimmissa kuvallisissa esityksissä Vapahtaja esiintyy apollomaisena parrattomana nuorukaisena, mutta 300-luvun lopulla alkaa esiintyä uusi, parrakas ja keski-ikäinen Jeesus-hahmo, joka on saanut piirteensä Asklepiokselta, parannustaidon jumalalta.
Kristityt uskovat Jeesuksen olleen neitseellisesti ihmisestä syntynyt Jumalan poika, joka otti ihmisten synnit niskoilleen ja kuoli heidän puolestaan, kävi tuonelassa ja nousi sieltä taivaaseen. Astuessaan alas tuonelaan Jeesus olisi muuttanut sen paratiisiksi eli taivaan esikartanoksi niille, jotka uskovat häneen. Kristityt uskovat tämän ennakoivan uutta luomakuntaa ja uutta Jerusalemia.
Jeesus on heidän kirjoittamiensa tekstien pohjalta tulkittava samanlaiseksi SIJAISKÄRSIJÄKSI, joita vilisee muidenkin uskontojen ja tarustojen kertomuksissa ja joita he itse pitävät pakanauskontoina. Sijaiskärsijä sai kuitenkin jumalallisen ulottuvuuden, koska hänestä odotettiin juutalaisten vapauttajaa.
Ajatus siitä, että joku voi ottaa toisen synnit kannettavakseen ja toimia ns. sijaiskärsijänä, on tunnettu hyvin kaukaisilta ajoilta ja kaikilla mantereilla. Vieläkin puhutaan syntipukista ajattelematta, että aikoinaan suurena sovituspäivänä ylipappi pirskotti teurastetun pukin verta Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmässä ja eri rituaalissa tunnusti kansan synnit ja sälytti ne toisen pukin kannettavaksi pois erämaahan.
Tämä ajatusleikki huipentui tuhansien vuosien kehityksen tuloksena Paavalin sovitusoppiin. Hellenistisessä perinteessä, josta Paavali monet ideansa oli löytänyt, sijaisuhrikäsite oli tärkeässä asemassa. Esim. Apollo-jumalan palvontaan kuului riitti, jossa valittiin mies, jonka päälle kanssaihmisten synnit sälytettiin ja joka sitten syöstiin mereen (vrt. Matteus 8:32).
Ateenalaisten Thargelia-juhlassa valittiin kaksi sijaisuhria, nainen ja mies, joita sitten kidutettiin usein kuolemaan asti. Mesopotanialaisissa uskonnoissa sijaiskärsimys tunnetaan eri muodoissa. Esim. Assyrian kuningasta vastaan kapinoineet vasallit joutuivat sovittamaan syntinsä polttamalla rakkaimpansa, viattomat poikansa elävältä (vrt. Aabraham).
Myös karitsan uhraamien manalan jumalille kuolemansairaan sijaista oli yleinen mesopotanialainen parannusriitti. Syntiä tehnyt kuningas saattoi pelastua erittäin raskaista synneistä sijaiskärsijän avulla. Tällöin kuninkaan sijaiskärsijäksi, ”sijaiskuninkaaksi”, valittiin yleensä rikollinen, joka kruunattiin ja puettiin purppuravaatteeseen. Hän sai uhrilampaan tavoin kuulla taivaallisen tuomioistuimen (auringon) langettaman tuomion. ”Hallittuaan” vartioituna kirjoituksissa säädetyn ajan, yleensä 100 päivää, hänet surmattiin.
Antiikin yhteiskunnissa kasvatus perustui suurelta osalta esikuviin. Kaukaiset ja liian helppoon elämään tottuneet perinteiset jumalat eivät kauankaan riittäneet tyydyttämään ihmisten esikuvien ja sijaiskärsijöiden kaipuuta, vaan tarvittiin joukko myyttisiä sankarittaria ja sankareita, joilla oli sekä jumalallisia että inhimillisiä ominaisuuksia. Useat sankareista olivat syntyneet jumalten ja kuolevaisten välisistä suhteista, he olivat itsekin kuolevaisia mutta jotkut heistä saattoivat kuolemansa jälkeen päästä astumaan ylös taivaisiin asumaan jumalten keskuudessa. Sankareista tunnetuin oli Herakles, joka vietti vaikean ja kiusauksia täynnä olevan elämän, kärsi tavattoman kivuliaan kuoleman ja nousi sen jälkeen isänsä luo taivaaseen, Olymposvuorelle.
Apostoli Paavali ymmärsikin Jeesuksen juuri Herakleen inkarnaatioksi. Hänen oli helppo yhdistää essalaisten kuolleista noussut Vapahtaja hellenistisiin sankarijumaliin. Koska Paavali syntyi kahden erilaisen kulttuurin välimaastoon - hellenistinen sivistys ja juutalainen kirjanoppineisuus - hänellä avautui verraton mahdollisuus uuden uskonnon kehittämiseen. Siinä hän myös onnistui erinomaisesti.
torvellekin anteeksi, sillä hän ei tiedä, mitä hän tekee! Mutta: "he kaikki tulevat Jumalan opettamiksi", ja silloin he tulevat tietämään, että "tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen", (Jh.17:3).
Voi sinua taikauskoista höppänää!!! Etkö tajua missä taikauskon suossa oikein rämmit???
Älyä ja ymmärrystä ei vain ole jokaisen ihmisen aivoihin geneettisistä ja ympäristötekijöistä johtuen päässyt kehittymään. Tästä syystä teidän kaltaisia tomppeleita on vain yritettävä ymmärtää, valistaa ja ennen muuta sietää.
pitkälle. Tämä kirjoitus toivottavasti avaa
hurmoksellisimmankin uskovan ja luulijan silmät
huomaamaan mistä lähteistä luulot ja uskomukset saavat voimansa.
Samanlaista se on aina ollut ja tulee olemaan.
Mitä vanhempi perinne sitä taivaallisemmaksi se
ajan kuluessa muuttuu.
Tarvitaan vain uusi Mooses ja Uusi Paavali muuttamaan
nämä perinteet uudeksi palvontamuodoksi.
Adventistien, mormoonien ja jehovantodistajien
perustajat ovat esimerkkeinä niistä nykyajan Mooseksista ja
Paavaleista, uudemmat ovat vielä kehdoissaan.