Burrell & Morgan (1979), kirjassaan Sociological paradigms and organizational analysis, määrittelivät neljä erilaista "paradigmaa" (ts. näkökulmia, joita hyvin hankalasti voi yhdistää), joiden mukaan ihmiset ajattelevat ja myös organisaatioiden toimintaa voidaan analysoida.
Näitä ovat (käytän englantia, kun en osaa tarkasti kääntää): functionalism, social relativism, radical structuralism, ja neohumanism.
Näiden paradigmojen sisällön voi tiivistää seuraavasti
Functionalism: etsitään optimaalisia ratkaisuja, uskotaan sellaisten olemassaoloon tosiasiana
Social relativism: etsitään konsensusta samalla kun myönnetään, että "kaikilla on oma totuutensa"
Radical structuralism: etsitään muutosta jonkun osapuolen asemaan sen lähtökohdista
Neohumanism: etsitään muutosta kaikille osapuolille mahdollisimman optimaalisen emansipaation lähtökohdista.
Esim. kommunismi/työväenliike ja marxilainen filosofia on mainittu esimerkkinä radical structuralism -paradigmasta, kun taas vaikkapa Frankfurtin koulukunnan kriittinen sosiaaliteoria (ml. Habermas) on neohumanismin lähtökohtaa. Teknokraatit ovat useimmiten sitten funktionalisteja, ja "ruotsalaistyyppiset hemmot, joiden mielestä kaikkien pitää kokoustaa, kunnes ollaan samaa mieltä" ovat sosiaalirelativisteja.
Näiden paradigmojen valossa minulle kirkastui, miksi kokemukseni feminismistä on suhteellisen peruuttamattomasti konfliktissa sen kanssa, mitä voin itse ajatella, huolimatta useista sinänsä hyvistä detaljitason asioista, joita esim. naisjärjestöjen keskusliitto ym. ajavat, tai tämän palstankin feministit edustavat:
Feminismi on, kuten täälläkin feministien kommenteista selkeästi voi dekonstruoida, radical structuralism -paradigman alle menevä ideologia, joka katsoo "naista sorrettuna osapuolena", ja siitä lähtien sitten suuntaa kaiken yhteiskunnallisen debattinsa.
Itse edustan enemmän neohumanismia ajattelusuuntaja, jolle yhden osapuolen näkökulman kyseenalaistamattomuus on sinänsä vieras ajatus.
Paradigmoista on mm. organisaatiotieteissä ollut ajatusta, ettei niitä voikaan koskaan järkevästi yhteensovittaa. 90-luvulla tuli sitten mm. Weaver & Gioia -nimisten hemmojen toimesta (Organisation Studies -lehti, 1994) enemmän myös semmoista ajatusta, että eri paradigmoja edustavien näkökantojen välilläkin olisi haettavissa yhteisymmärrystä - ja paradigmoista voi keskustella.
Itse näkisin, että semmoinen feminismi, joka pystyy tinkimään radikaalista strukturalismistaan voi olla yhteensovitettavissa nykyaikaiseen yhteiskuntadebattiin, joka on useimmiten neohumanistista. Esim. Habermas näkee, että oikean sosiaalidemokratian (en tarkoita tällä nyt suomen sosiaalidemokraatteja nykyisellään) ideaalina pitäisi olla neohumanismi ja kokonaisuuksien katsominen kriittisen (myös perustellun) debatin keinoin.
Niille feministeille, jotka pitävät puolestaan kiinni hamaan hautaan saakka radikaalistrukturalismistaan, voi vain sanoa muista paradigmoista käsin: "pitäkää paradigmanne". Järkevää debattia ei voi syntyä.
Siinä mielessä, radikaalistrukturalistille feministille, järkevä yhteiskuntadebatti on yhtä mahdollista kuin äärikommunistille... ts. yhtä mahdotonta. Koska sellainen feminismi ei näe muuta, kuin naisen sorrettuna. Toisaalta sitten meillä on mm. kommunismin jäljiltä esimerkkejä, mitä radikaalistrukturalismista seuraa, kun se pääsee valtaan... ja tukahduttaa sitä kohtaan suunnatun kritiikin (esim. neohumanismin). Se tukehtuu omaan ummehtuneisuuteensa.
Näitä ovat (käytän englantia, kun en osaa tarkasti kääntää): functionalism, social relativism, radical structuralism, ja neohumanism.
Näiden paradigmojen sisällön voi tiivistää seuraavasti
Functionalism: etsitään optimaalisia ratkaisuja, uskotaan sellaisten olemassaoloon tosiasiana
Social relativism: etsitään konsensusta samalla kun myönnetään, että "kaikilla on oma totuutensa"
Radical structuralism: etsitään muutosta jonkun osapuolen asemaan sen lähtökohdista
Neohumanism: etsitään muutosta kaikille osapuolille mahdollisimman optimaalisen emansipaation lähtökohdista.
Esim. kommunismi/työväenliike ja marxilainen filosofia on mainittu esimerkkinä radical structuralism -paradigmasta, kun taas vaikkapa Frankfurtin koulukunnan kriittinen sosiaaliteoria (ml. Habermas) on neohumanismin lähtökohtaa. Teknokraatit ovat useimmiten sitten funktionalisteja, ja "ruotsalaistyyppiset hemmot, joiden mielestä kaikkien pitää kokoustaa, kunnes ollaan samaa mieltä" ovat sosiaalirelativisteja.
Näiden paradigmojen valossa minulle kirkastui, miksi kokemukseni feminismistä on suhteellisen peruuttamattomasti konfliktissa sen kanssa, mitä voin itse ajatella, huolimatta useista sinänsä hyvistä detaljitason asioista, joita esim. naisjärjestöjen keskusliitto ym. ajavat, tai tämän palstankin feministit edustavat:
Feminismi on, kuten täälläkin feministien kommenteista selkeästi voi dekonstruoida, radical structuralism -paradigman alle menevä ideologia, joka katsoo "naista sorrettuna osapuolena", ja siitä lähtien sitten suuntaa kaiken yhteiskunnallisen debattinsa.
Itse edustan enemmän neohumanismia ajattelusuuntaja, jolle yhden osapuolen näkökulman kyseenalaistamattomuus on sinänsä vieras ajatus.
Paradigmoista on mm. organisaatiotieteissä ollut ajatusta, ettei niitä voikaan koskaan järkevästi yhteensovittaa. 90-luvulla tuli sitten mm. Weaver & Gioia -nimisten hemmojen toimesta (Organisation Studies -lehti, 1994) enemmän myös semmoista ajatusta, että eri paradigmoja edustavien näkökantojen välilläkin olisi haettavissa yhteisymmärrystä - ja paradigmoista voi keskustella.
Itse näkisin, että semmoinen feminismi, joka pystyy tinkimään radikaalista strukturalismistaan voi olla yhteensovitettavissa nykyaikaiseen yhteiskuntadebattiin, joka on useimmiten neohumanistista. Esim. Habermas näkee, että oikean sosiaalidemokratian (en tarkoita tällä nyt suomen sosiaalidemokraatteja nykyisellään) ideaalina pitäisi olla neohumanismi ja kokonaisuuksien katsominen kriittisen (myös perustellun) debatin keinoin.
Niille feministeille, jotka pitävät puolestaan kiinni hamaan hautaan saakka radikaalistrukturalismistaan, voi vain sanoa muista paradigmoista käsin: "pitäkää paradigmanne". Järkevää debattia ei voi syntyä.
Siinä mielessä, radikaalistrukturalistille feministille, järkevä yhteiskuntadebatti on yhtä mahdollista kuin äärikommunistille... ts. yhtä mahdotonta. Koska sellainen feminismi ei näe muuta, kuin naisen sorrettuna. Toisaalta sitten meillä on mm. kommunismin jäljiltä esimerkkejä, mitä radikaalistrukturalismista seuraa, kun se pääsee valtaan... ja tukahduttaa sitä kohtaan suunnatun kritiikin (esim. neohumanismin). Se tukehtuu omaan ummehtuneisuuteensa.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Ne radikaalifeminismin kannattamat asiat olivat? Ranskalaisin viivoin, jos saa pyytää. Helpottaa työtä tekevän lukemista.
...en nyt ymmärtänyt, miten viestisi liittyi avaukseeni.
Radikaali strukturalismi on sosiologinen paradigma. Radikaali feminismi on ilmiö, joka todennäköisesti on radikaalin strukturalismin alle mevä aatesuuntaus, pääsääntöisesti. Myös "tavallisempi feminismi", joka lähtee esim. yksipuolisesti "naisen aseman parantamisesta" kaikessa debatissaan menee radikaalin strukturalismin alle paradigmaattiselta näkökulmaltaan.
...
...sosiologisena paradigmana ilmenee juuri siten, että asiaa kuin asiaa katsotaan etupäässä lähtökohdasta, jossa yhden osapuolen asia katsotaan "oikeutetuksi", ja sitä pidetään esillä sitten ainoana oikeana totuutena.
Ko. paradigma näkee maailman toisiaan vastustavien voimien kenttänä, jolloin sitten esim. ajatellaan, että, feminismin kyseessä ollessa, "miehet" tai "patriarkalismi" ovat "vastaan uudistuksia" - samalla käytetään usein propagandistista kieltä tukemaan asiaa (esim. miehet pelkäävät, siksi kritisoivat feminismiä jne.).
Sinänsä tuo paradigmajaottelu on arvovapaa, sosiologi ei sinänsä arvota toista paradigmaa toista paremmaksi jne (kuten esim. carma. virheellisesti väitti minun nostavan neohumanistina itseni radikaalistrukturalistien yläpuolelle). Esim. minun mielestäni radikaalistrukturalistinen feminismi voi olla hyvinkin se ainut, mikä tepsii vaikkapa kehitysmaissa.
Täällä radikaalistrukturalistista feminismiä edustavat pääosin kaikki palstan feministiksi itseään kutsuvien ihmisten kirjoitukset (ei kovin rajua dekonstruktiota tarvita, etteikö näkökulma tule esiin aika helpolla). Onneksi joitakin poikkeuksia sentään löytyy.
Mielenkiintoista alla olevassa huomattavassa avauksestani viriävässä keskustelussa (joskin myös olen siihen vähän pettynyt) on, ettei kukaan ole asiapohjalta puhunut itse asiasta, vaan sitten on alettu puhumaan aidan seipäästä.
..valta-asemansa puolensa, näin sanoi miesaktivistien jäsen.
Minä pelkään ainakin sitä, että myös ihan tavallisen miehen on hyvin vaikea toimia yhteiskunnassa, mikäli feministit pääsisivät valtaan. Ei kai kukaan halua sellaista järjestelmää, joka määrittäisi automaattisesti sen syyllisen osapuolen sukupuolen perusteella. Ei kai kukaan halua sellaista järjestelmää, joka etsisi ainoastaan syyllisiä sukupuolen perusteella, eikä lainkaan syitä. Uskon, että suuri, suuri valtaosa miehistä haluaa elää kaikin puolin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.
Neuvostoliitto voisi olla hyvä esimerkki siitä, miten käy kun yksi aate hallitsee. Toisinajattelijat suljettiin vankeuteen tai teloitettiin. Tuomiot jaettiin kulissioikeudenkäynneissä. Pieni eliitti hallitsi maata ja kansaa (Diktatuuri), jne. En minä ainakaan kaipaa moista yhteiskuntaa. Kaipaatko sinä?
"näin sanoi miesaktivistien jäsen."
Onko lähde tiedossa?
Ei feministeillä ole mitään salajuonta vallankaappauksen aikaansaamiseksi.
Lähde oli YLE, TV 1.
"Ei feministeillä ole mitään salajuonta vallankaappauksen aikaansaamiseksi."
Ei ne juonet olekaan salaisia. Pyrkimykset ovat jokaisen nähtävissä. Niitä ei tosin mainita feministisissä julistuksissa.
..silloinhan sen täytyy olla nimenomaan salajuoni, miksei kukaan ole tästä minulle kertonut?
Milloinkahan tämä vallankaappaus on aikeissa tehdä?
"silloinhan sen täytyy olla nimenomaan salajuoni, miksei kukaan ole tästä minulle kertonut?"
Joo, sitä se varmaan sitten on, tai sitten päättävä eliitti on siirtänyt sinut syrjään. Järjestelmä toimii odotetulla tavalla vs. Neuvostoliitto.
"Milloinkahan tämä vallankaappaus on aikeissa tehdä?"
klo 13:00.
Vallankaappaus on toteutunut.
Maassa rauha ja valtakunnassa kaikki hyvin?
Minä tunsin ainakin hienoista tärinää perustuksissa. Toivottavasti ne kuitenkin kestävät :)
Juuri näin yksinkertaisesta asiasta on kysymys. Uskoisin kuitenkin, että kaikki eivät kykene hahmottamaan kirjoituksesi sisältöä :) Joku saattaa jopa kysyä jotain lisäselvitystä, mikä ei millään muotoa liity varsinaiseen kirjoitukseesi.
Siehän sälli oot, kun tuommoista suollat.
"Feminismi on...ideologia, joka katsoo "naista sorrettuna osapuolena", ja siitä lähtien sitten suuntaa kaiken yhteiskunnallisen debattinsa."
Tämän olet esittänyt ennenkin, mutta aikaisemmin olet kyennyt tekemään sen ilman lähdeviitteitä.
Nyt näyttää siltä, että ainoa, joka "tukehtuu omaan ummehtuneisuuteensa" on muuttumaton, erilaisuuksia sietämätön käsityksesi feministeistä. Etsiskelen jo sopivaa surumarssia.
...huomioon ottavat feministit (joista valitettavasti ei ole kyse esim. alempana esitetyssä vasemmistonaisten ultimaatumissa, tai myöskään valtaosassa feminististä retoriikkaa yleisemminkään - esim. naisjärjestöjen keskusliitto ei pahemmin pohdi muita näkökantoja) eivät olekaan radikaaleja strukturalisteja.
Tällä palstalla useimmat ovat. Sinulta olen tosin nähnyt muitakin näkökulmia pohdiskelevaa tekstiä, aika ajoin. Siksi esim. pidän sinua lähempänä neohumanistista ajattelutapaa edustavana kirjoittajana, noin henkilökohtaisesti.
Eli nyt me voimme vaikkapa noiden paradigmojen valossa katsoa, mikä on sitä "ummehtunutta" feminismiä, ja mikä tervettä, joka pillastumatta sietää myös muita näkökulmia. Toivoisin jälkimmäisen tyylin lisääntyvän.
...ja heidän retoriikastaan mm. lehdissä (puhumattakaan ns. feministisistä lehdistä) tulee erittäin pääsääntöisesti radikaali strukturalismi mieleen. Kuten myös esim. ruotsalaisista ja norjalaisista äänekkäistä feministikellokkaista.
Se, miten feminismi esiintyy julkisuudessa on mielestäni sitä, miten sen "mainstreami" yleensä pitää määritellä.
Siksi ehkäpä järkevät (neohumanistiset?) naiset toisaalta ottavat etäisyyttä etenkin äärifeminismiin, mutta koska feminismin mediakuva on varsin äärisuuntauksinen, yleensäkin feminismiin. Tasa-arvo on neohumanistille itsestään selvä asia, ja sitä kohti pyritään yhdessä muiden kanssa - ei omaa napaa rummutellen yksinomaan.
Mikähän siinä on, että naisten pitää sanoa itseään feministeiksi, mikäli eivät kuitenkaan sitä ole? Feminismin ydinajatukset ovat hyvin selkeät, kuten kommunismissakin. Löytyy ainoastaan vivahde-eroja. Jos ei tue näitä ydinajatuksia, silloin ei myöskään pitäisi liputtaa niiden puolesta. Mielestäni feminimin ydinajatuksiin ei kuulu sp. tasa-arvo. Erittäin virheellisesti se halutaan sinne kuitenkin liittää. Mikäli nainen ihan oikeasti haluaa ajaa sp. tasa-arvoasiaa, peli on osittain menetetty, mikäli hän kutsuu itseään feministiksi.
...Että mielestäni joissakin maissa TARVITAAN!!! radikaalin strukturalistista feminismiä, koska valtaosa muista päätökseentekoon vaikuttavista osapuolista ei ole millään muotoa sitoutunut toisia huomioon ottavaan debattiin (toisin kuin esim. neohumanistit).
Aikoinaan Suomessakin on tarvittu sellaista.
Samaten esim. Iranissa (josta minulla on sisäpiirin tietoa vaimoni ystävättären kertomana kulttuurista jne.) se on aivan välttämätön lähtökohta.
Kyse on kuitenkin siitä, että esim. Suomen tyyppisessä yhteiskunnassa, jossa valtaosa poliitikoista ja koulutetuista ihmisistä muutenkin on neohumanistiset arvot jollain tasolla jo jakavaa, radikaalista strukturalismista lähtevä retoriikka kääntyy itseään vastaan.
Siksi se ummehtuu... ja uskon, että tässä on eräs pääsyistä, miksi monet naiset eivät halua "leimautua" feministeiksi. Koska kokevat elävänsä vapaassa maassa, jossa ei tarvitse "taistella ja olla vain itse oikeassa" vaan jossa voipi "keskustella".
Eli kannatan jopa radikaalin strukturalistista feminismiä edelleenkin omalta osaltani maihin, joissa naiset ovat yhteiskunnan taholta edelleen sorrettuja - muuten niissä eivät asiat parane.
Niinpä niin. Kun ukkelin ajatus ummehtuu, niin neitonen netissä pillastuu.
Muuten: löysin kuin löysinkin määritelmän, jonka mukaan feminismi pyrkii "miehen ja naisen tasavertaisuuteen". Tosin täytyi mennä 1930-luvulla toimitettuun hakuteokseen asti, ennen kuin moinen kuvaus tuli vastaan. Ilmeisesti silloin hameväki oli sen verran räikeästi alistettu, että feministit yrittivät tuoda naisen tasoihin. Myöhempi kirjallisuus selittää feminismin nimenomaan naisten asian edistämiseksi. Akkavaltaa, sanokaa Antsun sanoneen.
Ajavatko feministit sinunkin mielestäsi jotakin utopistista akkavaltaa?
Jos itse sanon ajavani naisten asiaa, niin ahaa, olen feministi, mutta jos olen sitten esim. sitä mieltä, ettei miehiä pidä pakottaa armeijaan, niin ahaa, sitten ihmetellään, että mikäs feministi sinä oikein luulet olevasi?
Kyllä nyt feministeilläkin on muitakin mielipiteitä kuin vain yksi ja ainoa.
Tästähän tuli mieleen, että "se, että ihminen ilmoittaa olevansa sosialidemokraatti, ei vielä kerro mitään hänen poliittisista mielipiteistään". Siis feministiksi ilmoittautuminen ei kerrokaan yhteiskunnallisista mielipiteistä?
No hyvä on, yritän vakavoitua. Ehkä varusmiespalvelukseen perustuva armeija on feministeille ö-luokan kysymys, joten siitä heikäläisten on "varaa" olla vaikka keskenään eri mieltä ilman, että yleisuskottavuus vaarantuu. Sen sijaan palkkakysymykset, työelämä, perheasiat ja naisten kohtelu kaikkiaan kuuluvat feministiseen uskontunnustukseen, josta vallitsee yksimielisyys.
Minä en oikein tajua tuota juttua varusmiespalveluksesta.
Mikä siitä tekee niin kamalan. Itse ainakin koin sen pikemminkin oikeutena kuin velvollisuutena.
Uskoisin kyllä, että parempi sen olisi olla vapaaehtoinen. Karsiutuisi turhanaikainen pipertäjä porukka pois.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
..ei tästä armeija-asiasta näytä miehetkään kovin yksimielisiä olevan.
Huomasit varmaan kirjoituksessani maininnan ydinasiat.
"Ajavatko feministit sinunkin mielestäsi jotakin utopistista akkavaltaa?"
En oikein jaksa usko, että heille riittäisi pelkkä tasa-arvo. Joku itseään feministiksi kutsuva voi ehkä näin ajatella, mutta itse feminismissä ei tunnu olevan mitään sellaista, joka viittaisi sp. tasa-arvoon.
Jos kannatat feminismin ydinajatuksia, ja nyt en tarkoita pelkästään niitä kiveenhakattuja, olet eittämättä feministi.
"Kyllä nyt feministeilläkin on muitakin mielipiteitä kuin vain yksi ja ainoa."
Sitä en epäilekään. Mikäli peruskuvio kuitenkin kiteytyy noiden feminismin perusajatusten ympärille, me emme voi koskaan keskustella yhteiskunnallisista epäkohdista kattavasti.
Jos armeijaa ajatellaan ahtaasti vain tasa-arvon kannalta, sen pitäisi olla joko kaikille pakollinen tai kaikille vapaaehtoinen. Jos armeijan välttely merkitsee rangaistusta miehelle, sen pitäisi merkitä samaa myös naiselle.
Se on antifeministi.
Uskoisin, että jos feministit antaisivat miesten esittämille ajatuksille edes tuuman periksi (minä olen ainakin penännyt juuri ja ainoastaan tätä ns. tuumaa), uskoisin miesten antavan hyvinkin helposti metrin. Nyt viittaan esitettyihin asioihin, mm. voivatko naiset omalla toiminnallaan vaikuttaa asemaansa? Voiko nainen olla syyllinen?
? :)
Romuttaa feminismiä, mutta ei se onnistu.
Miesten ylivaltaa kannattava jokaisella sektorilla. Niinkö? Älä nyt sano, että kannatat tasa-arvoa, sillä jos on antifeministi, ei voi kannattaa tasa-arvoa, mutta VOI TOKI SANOA KANNATTAVANSA. Isäni sanoi aina, kahta ei voi tehdä, luvata ja täyttää. :D
"..jos feministit antaisivat miesten ajatuksille edes tuuman periksi.."
Eli mikä logiikka tässä on, että naisen pitää antaa ENSIN periksi??? Eikö asioista voi puhua neutraaliin sävyyn, eikä aina kiihkoilla äärilaidoilla, niinkuin antifeministit täällä tekevät?
Omasta näkökulmastani täällä on täyslaidallinen rautanyrkkejä, jotka moukaroivat kaiken tasa-arvoajatuksen, joka koskettaa naisen huonompaa asemaa. Tehän lähdette koko tasa-arvokeskusteluun siitä miesnäkökohdasta, että onko mies mahdollisesti naiseen nähden huonommassa asemassa. Ja jos ei ole, niin täällähän se väännetään vaikka väkisin. Ihan hassua. Olen jopa harkinnut kirjoittamisen lopettamista, koska vasta-argumentit ovat niin pöyristyttäviä ja mielipiteet jostain 1800 luvulta maustettuna sokerisovinismilla. Ja kun ei muuta keksitä mennään henkilökohtaisiin arviointeihin naiskirjoittajista.
...
Miksi ajatuksille pitäisi antaa periksi sen takia, että ne ovat miesten esittämiä?
Ettekö te ole täysjärkisiä ihmisiä - haluatteko te todella tuonkaltiasia armopaloja?
Tässähän se pointti juuri piileekin. Suurin osa nyky-yhteiskunnan jäsenistä edustavat vapaata ajattelua ja enemmän ehkä tuota uushumanistista linjaa. Tarkoituksena ei ole tuijottaa armeijaa sokeasti vain miesten lähtökohdista ja muodostaa mielipidettä siltä pohjalta. Sen sijaan feministinen tapa hahmottaa maailmaa lähtee naisesta ja päättyy naiseen. Tästä johtuen feministien piirissä päästään helposti yksimielisyyteen asioista.
Varusmiespalvelus voi olla poikkeus tähän ehkä juuri siksi, ettei se ole niin korkealla feministisessä agendassa. Toisaalta sinäkin kirjoitit, ettei sinun mielestäsi miehiä pidä pakottaa armeijaan. Silloin kuitenkin unohdat maanpuolustuksen tärkeyden ja toisaalta katsot taas tasa-arvoa ikään kuin naisen kannalta (tasa-arvo, muttei lisää velvollisuuksia naisille). Ehkäpä se nykyisen systeemin tasa-arvoinen vastine olisikin se, että kaikki suorittavat palveluksen eikä se, ettei kenenkään tarvitse sitä suorittaa. Näin ei ainakaan se "suurempi hyvä" unohtuisi...
Taitaa olla jo syytä palata luomiskertomuksen "totuuteen" ja päätellä, ettei mies voi koskaan olla muuta kuin vajaa, koska nainen tehtiin miehen kylkiluusta. :D
---
Muistathan, että on kylkiluuversio on toinen, toinen versio on tämä: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." (Genesis, 1.luku). Genesiksen 2. luvussa taas: "Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo."
Genesiksessä on useampia eri aikojen kertomusperinteitä.
Oletkohan sinä ihan oikea ihminen moittimaan toista henkilökohtaisuuksiin menosta?
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Ainoa mikä tuossa on huumoria on se, että mitä ilmeisemmin luulet sen olevan huumoria ja väärinkäsitysten välttämiseksi kerrot sen vielä otsikossa. Tosin, tuokin juttu voisi olla huumoria eri henkilön kertomana, eri yhteydessä :
Jos joku, esim. minä, haluaa liittää feminismin ydinajatuksiin tasa-arvon, niin totta hemmetissä se on siellä!
Pulla onnistuu ilman kaardemummaakin, mutta tulee vehnätaikinasta pullaa myös silloin, jos lisää siihen kaardemummaa. Oletko kullut reseptimuunnelmista? Feminismi on pulla, jonka voi leipoa monella tavalla.
Heh!
Kerropa ketä nimimerkkiä olen täällä yleisesti arvioinut negatiiviseen sävyyn? Tai jopa tehnyt aloituksia ko. nimimerkistä.
Yleisellä tasolla puhun palstahengestä ja siitä on aihettakin puhua. Kurre, kurre! Pätkiikö muisti?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005585918
Saatan toki olla väärässäkin, ja on totta, ettei muistiini juuri ole luottamista.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Erittäin huono. Viestilläni oli tarkoitus, jota et tajunnut.
Jossain kohtaa semaa kirjaa höpistään jotain siihenkin suuntaan, että:
Joka on viaton (siis täydellinen) heittäköön ensimmäisen kiven.
Jos nyt oikein muistan.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Minä paljastan sinulle salaisuuden. Silloin kun minä näennäisen suutuksissa nuhtelen sinua, teen sen täysin tietoisesti. Seurailen sitten mielenkiinnolla reaktioitasi (hmm, seurailen ja seurailen). Tosin, tämä koskee vain sinun ja minun välistä kirjoittelua. Minä en kuule oikein enää jaksa ottaa sinua tosissani.
Jos olet valmiiksi päättänyt, mitä mieltä olen, niin turha kai sinun on enää mitään kysellä.
Feminismi ja maskulinismi ovat tasa-arvoisen keskiviivan eri puolilla, aivan niin kuin plus ja miinus ovat origoon nähden tai meri ja taivas suhteessa horisonttiin. (Ai että mä taas muotoilin hienosti!)
Väitän pokkana kannattavani tasa-arvoa. Feministinä sitä ei voisi tehdäkään. Tiedän omat näyttöni tässä asiassa perheen ja työyhteisöjen jäsenenä sekä reservin kersanttina. Tekojaan ei tällaisessa keskustelussa voi todistaa, kukaan. Olen iloinen, että siteeraat juuri isääsi etkä ketään nais-aatteen kantaäitiä.
Aivan juu, varmastikin jotain elämää suurempaa syvyyttä siinä.
Vajavainen käsityskykyni vain estää minua ymmärtämästä viestisi ääretöntä syvällisyyttä.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Minä ainakin feministinä kannatan tasa-arvoa.
ihmeessä aatteessasi sitten noin selvästi mainitaan tuo naissukupuoli, feminiinisyys? Haiskahtaa - proffan ilmaus - ummehtuneelta!
Kirjoittaa voi monella tavalla. Arvostella voi monella tavalla. Voi arvostella ihmisen miesroolia, jota hän palstalla käyttää. Tai voi arvostella henkilöön käyvää arvostelua, rääpimistä, yksilöityä tökkimistä, jota täällä on nähty. Sinähän melkein joka viestissä esität feministejä vastaan kritiikkiä, ja sitten kun minä esitän kritiikkiä sinun miesrooliasi kohtaan, niin johan älähdät. Koeta kestää. Minua moititaan täällä feminismin lisäksi myös henkilökohtaisella tasolla, enkä laita juuri tikkua ristiin sen asian huomioimiseksi.
No yritetään ryhdistäytyä ja jatkaa keskustelua. ASIAKYSYMYKSISTÄ.
Mehän olemme samanmoisia sitten.
Minä vastaan öteröviestiin teennäisen öterömäisesti, jotta kirjoittaja edes vähän huomaisi, miltä öterö käytös tuntuu. Ei näitä tosissaan jaksa ottaa, sinuakaan, todella siitä samaa mieltä. Onneksi muut naiset ovat palstan asiallisimmat.
Niin teen minäkin. :)
"
Sinähän melkein joka viestissä esität feministejä vastaan kritiikkiä, ja sitten kun minä esitän kritiikkiä sinun miesrooliasi kohtaan, niin johan älähdät
"
Aika vaisu taisi tuo minun 'älähdys'...
Niin, katsos on eri asia esittää rakentavaa kritiikkiä/pirullista vittuilua jotain aatetta tai ko. aatteen kannattajia kohtaan kollektiivisesti kuin esittää varmasti ansaittua ja oikein kohdennettua arvostelua tietyn henkilön roolia kohtaan.
Semminkin kun ko. persoona ei mielestään esitä mitään roolia ja näin ollen ottaa arvostelun henkilökohtaisena reklamaationa.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Koska naiset ovat huonommassa asemassa miehiin nähden ja feminismi tätä asiaa yrittää parantaa, eli tähtää tasa-arvoon ei mihinkään akkavaltaan.
Se taas, että katsoisin olevani feministi, ei poissulje muita asioita.
Jos naiset kirjoittaisivat miehistä edes 1 %:n miesten kritiikistä naisia kohtaan, niin mitähän tapahtuisi, koska ihan asiallinen viestini koetaan pirulliseksi vit...
Ceridal on hyvä aine jos on herkkä hipiä.
Enkös minä sanonutkin, että sinun esittämäsi kritiiki oli hyvin perusteltua ja ansiokasta.
Kun taas minun esittämäni oli peräti ala-arvoista. ;)
Tämmöstä tämä on.
Olet Jöris yksi palstan hilpeimpiä tapauksia. Älä anna periksi.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
"Onneksi muut naiset ovat palstan asiallisimmat."
Yrität varmaan viitata siihen, että kirjoittelet palstalle useammalla nimimerkillä. Zaaaahhhh. Siitä vaan. En yhtään epäile.
"Mikähän siinä on, että naisten pitää sanoa itseään feministeiksi, mikäli eivät kuitenkaan sitä ole?"
Sinäkö sen määrittelet?
"Feminismin ydinajatukset ovat hyvin selkeät, kuten kommunismissakin. Löytyy ainoastaan vivahde-eroja."
Mistäs tällaista tietoa olet onnistunut ammentamaan?
"Mielestäni feminimin ydinajatuksiin ei kuulu sp. tasa-arvo."
Hyvä. Nyt sait laitettua mukaan tuon "mielestäni".
Jos nyt sitten valottaisit myös minkä perusteella käsityksesi yhdestä ja jakamattomasta feminismistä on muodostunut? Palstakeskustelujen, mediauutisoinnin, teorioihin perehtymisen, naisjärjestöjen aktiivisen toiminnan, jonkun yksittäisen naisen ja myttyynmennen parisuhteen vai omien ennakkoluulojesi ja urautuneisuutesi perusteella? - Tämä olisi oleellinen tieto nyt kun mielipiteesi feminismistä on selvillä.
En ymmärrä mitä tarkoitat radikaalilla strukturalistisella feminismillä, käytän itse vanhoja tuttuja konsensustermejä vaan.
Suomessahan radikaalifeminismillä ei olekaan ollut vahvaa historiaa. Tasa-arvoponnistelut on täällä ohjattu valtiofeminismin uomiin ja tulokset ovatkin olleet näennäisesti ihan hyviä.
Valtiofeminismi liittyy myyttiin vahvasta suomalaisesta naisesta, joka seisoo tasavertaisena miehen rinnalla.
Mielikuvassa tästä emännästä joka kantaa aittojen avaimia uumallaan, on kuitenkin omat riskinsä. Esim. väkivaltakeskustelussakin nainen halutaan nähdä vahvana, omat ratkaisunsa tekevänä autonomisena ihmisenä ja toisenlaisia äänenpainoja ilkutaan uhriutumiseksi.
Tasa-arvon pitäisi antaa mahdollisuus myös heikkona tai riippuvaisena olemiseen - inhimillisin ehdoin. Olet tainnut itsekin puhua naisen oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa.
Ei ole kummoistakaan sellainen tasa-arvo, joka koskee vain menestyviä, terveitä, hyvätuloisia ja sanavalmiita, ja linjaa vammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, vanhukset, kotiäidit, teiniäidit, työttömät jne. tasa-arvon (~ihmisarvon) ulkopuolelle.
Näen maltillisen valtiofeminismin Suomessakin sopivan parhaiten jo valmiiksi hyväosaiselle. Tuloerot ovat kasvaneet koko viime vuosikymmenen ja näköjään jatkavat kasvuaan ja talouspolitiikan entisestäänkin kovat otteet vain kovenevat. Radikaalille mille-hyvänsä on selvä tilaus. Kovien arvojen vastaisku nähtiin viimeksi viime viikolla, kun mm. Sasi ja Georg Ehrnrooth hyökkäsivät globalisaatiokriittisen presidenttimme kimppuun kuin verikoirat. Paljon on pojilla puolustettavaa, kun tulee lunta tupaan Suomessa JA ulkomailla.
Radikaali feminismi (yhdessä muiden radikaalien liikkeiden kanssa) olisi mielestäni oikein oiva lääke tautiin, jota Suomikin sairastaa. On mennyttä aikaa marginalisoida radikaalifeministi "vain" feministiksi.
...muukaan ymmärtää.
Radikaalifeminismi on eri asia, kuin radikaali strukturalismi sosiologisena paradigmana (jos muuten olet käynyt naistutkimuksen luennoilla ja olet kiinnostunut sosiologiasta, niin Burrell & Morgan on hyvää luettavaa omien lähtöarvojen ja -olettamusten tunnistamiseksi, jotka usein implisiittisesti ohjaavat tapaamme keskustella ja toimia toisten ihmisten kanssa).
Itse en pidä "yhden näkökulman" asioita, jollaisena feminismi näyttää eri järjestöjen ultimaattumeissa useimmiten ilmenevän, hyvinä, koska niillä on taipumus alkaa polarisoida debattia - nyt erityisesti siihen suuntaan, että esim. feminismin esiin nostamat ongelmat olisivat aina sukupuolisidonnaisia (jolloin ei sitten oteta huomioon muita mahdollisia selittäviä tekijöitä).
Minusta on hyvä, että suomessa on feminismi ollut kuitenkin toistaiseksi järkevämpää, kuin useissa muissa länsimaissa. Ehkäpä suomalainen feministikin (siinä missä suomalainen nainen yleensäkin), on oppinut arvostamaan miestä myös kumppanina - ei mahtina, jota vastaan pitää taistella, noin valtavirtaisesti.
Siksi Suomessa on edelleen edellytykset neohumanismille, jota kyllä itse preferoin mm. radikaalin strukturalismin, jopa sosiaalisen relativismin yli yhteiskuntadebatin paradigmana. Funktionalisteihin en ole koskaan uskonut.
Sinänsä ymmärrän myös, että toisen paradigman sisältä voi olla vaikeaa havaita toisen paradigman esiin tuomia muita perusolettamuksia. Siksi esim. tämän palstan feministiset kirjoitukset eivät ole yllättäneet - niistä tulee tuo vastakkainasetteleva paradigma hyvin voimakkaasti esille.
"Feminismi on, kuten täälläkin feministien kommenteista selkeästi voi dekonstruoida, radical structuralism -paradigman alle menevä ideologia, joka katsoo "naista sorrettuna osapuolena", ja siitä lähtien sitten suuntaa kaiken yhteiskunnallisen debattinsa."
Eipä ollut ollätys, että tähän samaan nippuun kuuluvat mm. kommunistit. Eipä uutta auringon alla.
Itsesi haluat kuitenkin nostaa tämän yläpuolelle "parempana" neohumanistina.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mihin lasket esim. miessakkien kuuluvan?
Miessakit kuuluvat samaan puuhastelu osastoon kuin feministien vastaavat ompeluseurat.
Ei oikein vakuuttanut kun kävin heidän sivuillaan. Kauheeta kattoo kun isot miehet kitisee. ;)
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Tuo on juuri se vaarallinen mielipide, joka korottaa miehen ihmisyyden ja inhimillisyyden yläpuolelle. "Kauheeta kattoo kuin isot miehet kitisee.;)"
Mielestäni on todellakin aika romuttaa roolit ja tulla ihan vaan ihmisinä maanpinnalle. MIEHENÄ sinäkin joudut pitämään jotain helkkarin näennäisroolia yllä sen sijaan, että IHMISENÄ voisit olla ihan oma itsesi ja vaikkapa välillä kitistä vaimon kainalossa pahaa maailmaa, joka kohtelee sinua kaltoin. Sellaista on oikea elämä, Kurre hyvä.
"
MIEHENÄ sinäkin joudut pitämään jotain helkkarin näennäisroolia yllä sen sijaan, että IHMISENÄ voisit olla ihan oma itsesi ja vaikkapa välillä kitistä vaimon kainalossa pahaa maailmaa, joka kohtelee sinua kaltoin.
"
Sinäpä se paljon minun elämästäni tiedätkin. :)
En tunne pitäväni yllä mitään 'roolia' semminkin kun elän suhteessa, jossa saan ottaa rennosti ja olla tasan se sika joka olen.
Miten niin kaltoin, pahojn vastoinkäyminen elämässäni pitkiin aikoihin on ollut kun pahuksen LX700 näppis ja Chevyn keskuslukon kauko-ohjain lakkasivat toimimasta samana päivänä. Ei siis kovinkaan maailmoja syleileviä ongelmia. :)
Onko sinulle ihan mahdotonta ymmärtää, että on olemassa miehiä, jotka oikeasti viihtyvät miehinä. Ilman sen kummempaa ihmettelyä.
En todellakaan tunne tarvetta jollekin kerholle jossa voisin 'jakaa syvimmät tunteeni' ja Blaa Blaa.
*heh* Että semmosta sano mies ja joi olutta päälle.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Palstasinusta puhuin, koska pidät miesroolia yllä. No et ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää viestini pointtia, niin olkoon.
En epäile, ettet viihdy miehenä, mutta epäilen, että moni viihtyisi seurassasi paremmin, jos olisit mieheyden sijaan ihminen.
Niinpä se niin.
Eli kun minä kerron, että en pidä yllä mitään roolia, ja sinä vastaat siihen, että tarkoitit palstaroolia johon minä, ettei minulla ole roolia...
Jipii, olemme kehittäneet ikiliikkujan. :D
"
En epäile, ettet viihdy miehenä, mutta epäilen, että moni viihtyisi seurassasi paremmin, jos olisit mieheyden sijaan ihminen.
"
Tässä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Minä taas epäilen, että minä en niinkään viihtyisi niiden ihmisten seurassa.
Heh, muuten hupaisa juttu tuo, kumpuaa varmaan alitajunnasta, että pidät miestä ja ihmistä eri asioina. :D
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
...mikäli radikaalin strukturalistinen feminismi alkaa onnistua polarisoittamaan yhteiskuntaamme siinä määrin, että miessakkien tyyppiselle (mielestäni vähän yksipuoliselle myöskin) etujärjestölle syntyy sitten aito tarve.
Suunta näyttäisi, ikävä kyllä, olevan tällainen.
Onko mikään näistä paradigmoista mielestäsi toista parempi?
Ja mikä näistä olisi huom. sinun mielestäsi parasta feminismissä suomalaisittain, jos mikään?
...koska harvemmin voimme välttää sitä, että olemme itse pääsääntöisesti jonkin näistä paradigmoista -mukaan ajattelevia. (vaikka ajattelussamme aika ajoin pilkistelee niitä muitakin juttuja).
Eli jos sanon, että toinen on parempi, silloin käytän siihen sen paradigman kriteerejä "paremmuuteen", josta käsin puhun.
Mielestäni esim. radikaali strukturalismi (tyyliin varmana asiastaan oleva työväenliike, naisten oikeuksien eteen sorron alta taistelijat) on välttämätöntä esim. tilanteissa, joissa sorto on todellisuutta, esim. yhteiskunnan taholta. Nythän käsittääkseni esim. jöris ja sinäkin lähdette tästä - enkä lähtisi kiistämään teidän kokemustanne asiasta (useissa viesteissä käy ilmi, että koette naisen olevan edelleen miestä heikommassa asemassa).
Itse taas näen, että Suomen yhteiskunta ja kansan sivistyneisyys olisi kypsää monimuotoisempaan ajatteluun... (tosin nämä sovinistiavailijat horjuttelevat uskoani joskus...). Neohumanismin "heikkous" on se, että jotta debatti olisi järkevää, tulisi jokaisen keskustelijan hyväksyä se, että erilaisia mielipiteitä esiintyy, mutta että sitten erilaisia näkökantoja , etenkin parhaitten perustelujen pohjalta, yhdistämällä päästään parhaisiin ratkaisuihin.
Kuitenkaan esim. feministiset tilastoyleistykset, jotka johtavat harhaan keinoja mietittäessä, kuten 20% palkkaero tai "USAssa nainen kokee väkivaltaa miehen taholta joka 15 sekuntti" (samalla kun jätetään sanomatta, että samoilla kriteereillä samasta tutkimuksesta unohdettiin lainata sitä, että mies kokee joka 14. sekunti).. nämä ovat lähinnä sitten radikaalistrukturalistisia propagandakeinoja, jotka eivät edistä tasapuolista debattia.
Itse asiassa uskon, että Tarja Halonen (vaikka en osasta politiikkaansa pidäkään) on esimerkki kohtuullisen neohumanistisesti ajattelevasta ihmisestä, joka kykee sulattelemaan erilaisiakin kantoja... hänestä minulla on maltillinen kuva (uskoisin, että hän lienee myös feministi?). Eli sen luontoinen maltillinen, älykäs, perusteleva feminismi olisi ehkäpä ihan jees - joskin feminismi itsessään voi olla useille ihmisille liian arvolatautunut termi itsessään...
Joten mielestäni neohumanistiselta kannalta yleensä tasa-arvokeskustelussa olisi hyvä lähteä ihan sen tasa-arvon pohjalta... ottaen sitten eri kysymyksissä huomioon kaikki osapuolet ja katsomalla, mitä eri ratkaisuvaihtoehdoista aiheutuu. (Esim. neohumanisti ei lähtisi välttämättä hoitamaan nuorten naisten äitiysvapaista johtuvia ongelmia lisäämällä pienyrittäjien taakkoja, kun taas silkasta strukturalistisesta feminismistä lähtevä poliitikko lähtisi... ja jälkimmäisiä kantoja on esitetty hyvinkin paljon... )
Ehkäpä feminismi sinänsä on "kypsissä yhteiskunnissa", jossa debatin eri osapuolten oikeuksia esittää kantojaan ei kukaan sinänsä kyseenalaista, olisi feminismi jo lähellä sitä ideaalia, että se olisi tehnyt itsensä tarpeettomaksi - joka pitäisi ollakin hyvänlaatuisen feminismin tavoite. Se pahanlaatuinen näkee ongelman kuin ongelman "aina siinä toisessa".
Pidät neohuminismia parhaimpana ratkaisuna ja koska lasket itsesikin sellaiseksi, koet olevasi feministejä "parempi"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000005583903
Suomen & länsimaiden kontekstissa "aidommin tasa-arvoisempi" neohumanistisesta näkökulmasta, olisi oikeampi termi kuvaamaan kokemustani itsestäni suhteessa kokemukseeni feminismistä.
On eri asia tutkia hämähäkkiä ja on eri asia olla hämähäkki.
Tunnetko, että sinulla on paljonkin yhtäläisyyksiä hämähäkkiin.
Totta kyllä, että hämähäkki taidetaan usein rinnastaa femiineihin arvoihin.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
j.pukkila luulee feminismin perustuvan psykoanalyyttiseen paradigmaan: ns. peniskateuteen..
Eiköhän se peniskateus ole enempi miesten vaiva?
feminismi pyrkii ymmärtääkseni tavoittelemaan samaa mitä miehellä on, joten symbolisessa mielessä voitaneen puhua peniskateudesta?
No miksi te miehet sitten voivottelette tällä palstalla, kun te olette niin kadehtittavia ja teillä on kaikki tavoiteltava?
Minen ole mittään voivotellu. :)
Toiset sortuu elontiellä, jätkä senkun porskuttaa. ;)
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
kadehti "nykynaisen osaa"?
Edes armeija-aika pois? Lapsilisät, jotta pääsis shoppaileen? Äitiysloma, jotta talouselämä saataisiin horjumaan?
hyvänen aika, kun samoja etuja tavoittelee moni, niin siitähän syntyy eturistiriitoja ja reviirin ja identiteetin välisiä ristiriitoja, sotia, konflikteja yms..
Henkilökohtaisesti miehenä en.
Hauskahan täällä on jorista, mutta että kadehtibko naisia, no :D
"
Edes armeija-aika pois?
"
Kuten olen todennut, pidän armeijaa oikeutena, en velvollisuutena.
"
Lapsilisät, jotta pääsis shoppaileen?
"
Onpa minulla vara shoppailla ilman lapsilisiäkin. :)
"
Äitiysloma, jotta talouselämä saataisiin horjumaan?
"
No jos pikku Kurre siunaantuu niin saa frouva jäädä kotia kaikin mokomin. Kunhan kukaan feministi ei keksi, että minun olisi PAKKO jäädä hoitamaan niitä lapsia.
*Kurre Orava - Rasituskokeita ihmisillä jo vuodesta 1968*
Ei saa puhua tuhmia palstalla! :D
Se kasvaa vielä!!!
tähän aikaan lasten pitää olla pois palstalta..
Pukkila ei tajua omaa parastaan.