TV:N VOIMALA-OHJELMASSA (MA 29.11) ERÄS MIESPUOLINEN PSYKOANALYYTIKKO KERTOI PSYKOANALYYTTISESTÄ TERAPIAHOIDOSTA JA SIIHEN LIITTYVISTÄ PERUSTEISTA.HÄN KERTOI PSYKOANALYYSIN
PÄÄJUONTEENA OLEVAN, ETTÄ MIELENTERVEYDEN ONGELMAT JOHTUVAT VARHAISLAPSUUDEN TRAUMAATTISISTA TAPAHTUMISTA JA PSYKOANALYYSISSÄ
PYRITÄÄN PALAAMAAN NIIHIN JA HAKEMAAN SELVITYSTÄ
ONGELMILLE TÄTÄ KAUTTA.MIELENTUTKIJAN YSTÄVÄLLISMIELINEN VAROITUS JA VARSINKIN KANTA ON SE,ETTÄ TÄMÄ, PSYKOANALYYSI ON TÄYTTÄ "PUPPUA" JA
VOI OLLA HYVINKIN VAHINGOLLISTA MIELEN ONGELMISTA
KÄRSIVÄLLE IHMISELLE.MIELENTUTKIJA EI HALUA TARKOITUKSELLA LOUKATA KO. PSYKOANALYYTIKKOA JA MUITA ALAN IHMISIÄ SANALLA "PUPPU", MUTTA SE VOI
TODELLA KUVATA KO. HOITOMUOTOA HYVIN.KYSEHÄN ON MIELIPITEISTÄ JA ERI "KOULUKUNNISTA".HALUAN VAIN
VAROITTAA NIITÄ HENKILÖITÄ, JOTKA SAAVAT KO. TERAPIAHOITOA,ETTÄ: ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA SYYTTÄKÖ ITSEÄNNE JA IHMETELKÖ, JOS ETTE TUNNE PARANTUVANNE.SANOTAAN,ETTÄ "HEDELMISTÄÄN PUU TUNNETAAN" JA PITKÄKESTOINEN TERAPIA VOI TARKOITTAA MYÖS SITÄ, ETTÄ SE EI YKSINKERTAISESTI
AUTA.KOROSTAN, ETTÄ EN HALUA LOUKATA NÄITÄ ALAN
AMMATTI-IHMISIÄ, VAAN KESKUSTELLA.
MIKSI NÄIN VÄITÄN ? MIELESTÄNI KOKO PERUSTA NYKYISESSÄ PSYKIATRIASSA ON VÄÄRILLÄ JÄLJILLÄ MIELENONGELMIEN RATKAISUSSA JA "ETSIVÄTYÖSSÄ".
SE OLETTAA YLEISEMMINKIN, ETTÄ MIELENTERVEYSONGELMIEN TAUSTALLA ON JOKIN HENKINEN
JA AINEETON SEIKKA,ESIM. TRAUMAT JA SE MITEN AJATTELEMME.NÄIN EI KUITENKAAN OLE.KYSYMYS ON PERUSTALTAAN JA SYVIMMÄLTÄÄN PUHTAASTI KUITENKIN HERMOSTOFYSIOLOGISESTA SEIKASTA JA PERINNÖLLISESTÄ OMINAISUUDESTA IHMISELLÄ.TÄTÄ TODISTAA JUURI ESIM. ÄSKETTÄINEN VALMISTUNUT TUTKIMUS TUPAKAN JA SKITSOFRENIAN YHTEYDESTÄ.MIELENTUTKIJA ON JO KAUAN SITTEN TODENNUT,ETTÄ ESIM. VAIKEAN ALKOHOLISMIN (VAIKKAPA "METSIEN MIEHET") TAUSTALLA ON JUURI TÄMÄ NEUROFYSIOLOGINEN, NS. SKITSOFRENIATEKIJÄ.ALKOHOLI, KUTEN MYÖS TUPAKKA, LIEVITTÄVÄT SIIHEN LIITTYVIÄ OIREITA KEMIALLISESTI, EHKÄ JUURI DOPAMIINI-PITOISUUTTA
MUUTTAEN.KESKUSTELU JATKUU ...
RATKAISUSSA.
PÄÄJUONTEENA OLEVAN, ETTÄ MIELENTERVEYDEN ONGELMAT JOHTUVAT VARHAISLAPSUUDEN TRAUMAATTISISTA TAPAHTUMISTA JA PSYKOANALYYSISSÄ
PYRITÄÄN PALAAMAAN NIIHIN JA HAKEMAAN SELVITYSTÄ
ONGELMILLE TÄTÄ KAUTTA.MIELENTUTKIJAN YSTÄVÄLLISMIELINEN VAROITUS JA VARSINKIN KANTA ON SE,ETTÄ TÄMÄ, PSYKOANALYYSI ON TÄYTTÄ "PUPPUA" JA
VOI OLLA HYVINKIN VAHINGOLLISTA MIELEN ONGELMISTA
KÄRSIVÄLLE IHMISELLE.MIELENTUTKIJA EI HALUA TARKOITUKSELLA LOUKATA KO. PSYKOANALYYTIKKOA JA MUITA ALAN IHMISIÄ SANALLA "PUPPU", MUTTA SE VOI
TODELLA KUVATA KO. HOITOMUOTOA HYVIN.KYSEHÄN ON MIELIPITEISTÄ JA ERI "KOULUKUNNISTA".HALUAN VAIN
VAROITTAA NIITÄ HENKILÖITÄ, JOTKA SAAVAT KO. TERAPIAHOITOA,ETTÄ: ÄLKÄÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA SYYTTÄKÖ ITSEÄNNE JA IHMETELKÖ, JOS ETTE TUNNE PARANTUVANNE.SANOTAAN,ETTÄ "HEDELMISTÄÄN PUU TUNNETAAN" JA PITKÄKESTOINEN TERAPIA VOI TARKOITTAA MYÖS SITÄ, ETTÄ SE EI YKSINKERTAISESTI
AUTA.KOROSTAN, ETTÄ EN HALUA LOUKATA NÄITÄ ALAN
AMMATTI-IHMISIÄ, VAAN KESKUSTELLA.
MIKSI NÄIN VÄITÄN ? MIELESTÄNI KOKO PERUSTA NYKYISESSÄ PSYKIATRIASSA ON VÄÄRILLÄ JÄLJILLÄ MIELENONGELMIEN RATKAISUSSA JA "ETSIVÄTYÖSSÄ".
SE OLETTAA YLEISEMMINKIN, ETTÄ MIELENTERVEYSONGELMIEN TAUSTALLA ON JOKIN HENKINEN
JA AINEETON SEIKKA,ESIM. TRAUMAT JA SE MITEN AJATTELEMME.NÄIN EI KUITENKAAN OLE.KYSYMYS ON PERUSTALTAAN JA SYVIMMÄLTÄÄN PUHTAASTI KUITENKIN HERMOSTOFYSIOLOGISESTA SEIKASTA JA PERINNÖLLISESTÄ OMINAISUUDESTA IHMISELLÄ.TÄTÄ TODISTAA JUURI ESIM. ÄSKETTÄINEN VALMISTUNUT TUTKIMUS TUPAKAN JA SKITSOFRENIAN YHTEYDESTÄ.MIELENTUTKIJA ON JO KAUAN SITTEN TODENNUT,ETTÄ ESIM. VAIKEAN ALKOHOLISMIN (VAIKKAPA "METSIEN MIEHET") TAUSTALLA ON JUURI TÄMÄ NEUROFYSIOLOGINEN, NS. SKITSOFRENIATEKIJÄ.ALKOHOLI, KUTEN MYÖS TUPAKKA, LIEVITTÄVÄT SIIHEN LIITTYVIÄ OIREITA KEMIALLISESTI, EHKÄ JUURI DOPAMIINI-PITOISUUTTA
MUUTTAEN.KESKUSTELU JATKUU ...
RATKAISUSSA.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varsinainen tutkija joo. Oletko muuten huomannut että koneessa on myös Caps lock-nappi?
Jos mielenviat johtuvat jostain "fyysisestä" syystä siihen ei terapiat auta. Vaan lääkkeet. Mutta minulle ei ole lääkkeet koskaan auttaneet mitenkään kun ei ole mitään fyysistä vikaa aivoissa. Olisipa niin helppo ratkaisu että pari pilleriä ja kaikki on hyvin.
Kyllä suurimmassa osassa mielenterveyden ongelmien taustalla on tavalla tai toisella traumatisoivat kokemukset.
Sikäli olen samaa mieltä, että psykoanalyysi alkaa olla aikansa elänyt. Ei tunneperäiset traumat älyllisellä setvimisellä parane. - Uudet terapiamuodot lähestyvät asioita hieman toisesta näkökulmasta.
Mielenterveydenhoito on pahasti pielessä siinä jossa ei edes haluta hoitaa mielisairasta taikka meilenongelmien kanssa temppuilevaa. Sitäkin useammin halutaan "hoitaa" sitä joka kärsii mielisairaasta ja tämän tekosista. Esim. pakkohoitoa voidaan perustella tekosynä se, että hoidettava olisi turvassa mielisairaalta, mutta turha ja laiton vapaudenriisto on itsessään hyvin sairasta.
Omassa lähipiirissä olen joutunut elämään ja selvittelemään läheisten mielenongelmia useampaan otteeseen oman hyvinvointini uhalla. N. 5-vuoden työn jälkeen on löytynyt ne keinot jolla läheisten oireilu on lähes loppunut harrastustoiminnan kautta, mutta mikään taikka kukaan ei pysty korvaamaan minulle sitä vahinko joka minulle on syntynyt psykiatrien laiminlyödessä läheisteni hoitoa.
Alkoholi on pitkällä käytöllä oireita aiheuttava lähde. Ruokailutottumiksilla on myös iso merkitys. Tupakointiin syypäänä voi olla esim. hermostuneisuus joka sekin mielenongelma, mutta hermostuneisuuteen voi olla lähteenä edelleen esim. ympäristö. Vaikeata on pakkohoitaa 100.000 ihmistä ympäristössä, mutta esim. kiusan kohteen pakkohoidattaminen ilman sääntöihin perustuvaa syytä oikeuttaa jo itsessään kiusan. Lain tehtävänä on rajata oikea ja väärä, tuomita väärintehnyt ja osoittaa oikean ja väärän ero.
Mielenterveydenhoidosta tuttu mussutus taikka lääkeillä oireiden peittäminen on edelleen väärä keino lähestyä ihmistä ja oireita. Oireita kyetään poistamaan työn taikka harrastustoiminnan kautta. Työhön ja harrastustoimintaa sisältyy mussutusta aivan riittävästi.
Lanttuhoito on mielenvikaisuuden aiheuttamista, ei hoitoa.
Kaikki johtuu kaikesta, sanoisin. Mulla ainakin, olettaisin, johtuu perimästä, ja myöhemmän iän aiheuttamista raskaista kolhuista. Kuten tuolla masennuksen puolella ensi kertaa muuten täällä ( vuoden kasellu) kerroin omasta adoptiudestani ym. Olen siis hyvässä kodissa saanut kasvaa, mutta nyt kun masennus, vaikea sellainen, on tullut, niin mietin kaikenlaista ja mistä mikin johtuu. Olen tullut siihen johtopäätökseen, etä mun sairaus johtuu aikaisesta lapsuudesta ennen omaakotia ,kun mut oli hyljätty pelastakaa lapsett ry:hyn. Eli, jos meen psykoterapiaan, ne kaikki haavat yritetään ymmärtääkseni repiä auki ja sitä kautta mun pitäis parantua. Ei onnistu, sano Eino Görni. Voihan niistä toki puhua, mutta onko siitä hötyä? Kuka tietää. Nyt kuitenkin käyn terapiassa ja syön lääkkeitä ja yritän parantua vielä työelämään. Elämässä muutenkin kaikki ok, kunhan tuo päänuppi tuosta tokenis.
kohta 50-v ja sh
Mielenterveydelliset oireet ovat isoltaosin luulotautia ja johtunevat ympäristön kohtelusta ja asennoitumisesta. Helpoin tapa säilyttää oma hyvinvointi on olla välittämättä pahemmastakin ahdistelusta taikka sairaan läheisen sohlotuksista. Pahimmillaan läheisen harhatieto ja kohtelu aiheuttaa isojakin ongelmia.
Mielenterveydenhoito kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä ei ole olemassa keinoa jolla saavutettaisiin optimaalinen hyvä olo, ei varsinkaan sairaalaolosuhteissa jossa hoitajina ja lääkäreinä toimii todella epänormaalit ihmiset. Pahimmillaan sairaalahoito on kuten tuomioistuin menettely, syytetään ja tuomitaan koska näin vaaditaan, ei siksi että olisi tapahtunut rikos taikka olisi olemassa sairaus.
Itse pitäisin mm. masennusta ihmisen luonnollisena parantumiskeinona aivan kuten kuumetta. Masennuksessa ja sängynpohjalle valahtamisessa on omat hyvät puolensa. Parhaimmillaan paino tipahtaa ja tukala olo lieventyy jne.. Elämänmuutostilanteessa unettomuus ja hermostuneisuutta voi käyttää hyväkseen mm. paikkaamalla muutoksen aiheuttamaa tyhjiötä uusilla toiminnoilla.
Menneisyyden mörköjen vatvominen esim. psykiatrisella on täysin väärä tapa lähteä hakemaan tulevaisuutta ja tämä siksi, että ihminen jumahtaa hankaliin asioihin jotka on jo jäänyt vuosikymmeniä taakse elämässä. Toinen tapa johon itse olen törmännyt "hoidoissa" on jatkuva ammattillinen säätäminen ja asioden vääntäminen. Todellisuudessa suurin sorvaustyö ihmisen osalta ollaan tehty lapsuudesa ja varhaisaikuisuudessa ja aikuisen ihmisen osalta edessä pitäisi olla täysin vapaata ja ongelmatonta elämänkulutusta ja elämäntapojen valintoja. Ulkopuolisella sohlotuksella jälleen pilataan aikuisenkin elämä.
Freud oli häiriintynyt ja monessa asiassa väärässä. Silti psykoanalyysissa on jotain perää. Kaikille ei terapiahoito yksinkertaisesti sovi (esim. liian jäykät kognitiiviset taidot, kyvyttömyys mielensisältöjensä analyysiin), mutta on todellakin valtavasti tutkimuksia siitä, että psykoanalyyttinen terapia auttaa monissa tapauksissa. Vaikka koskaan ei saisi olla ehdoton, niin olen silti ehdottoman vakuuttunut lapsuuden kokemusten merkityksestä. Myös nuoruuden ja aikuisuuden kokemukset vaikuttaa, omat pyrkimykset ja biologia vielä lisäksi. Totta kai mielenterveyshäiriöit näkyvät poikkeamina aivoissa, eihän mieli ja ruumis ole mitään erillisiä systeemejä!
Mielisairaus on fyysisestä taikka psyykkisestä syystä johtuvaa todelisuudentajun heikkenemistä. Mikäli esim. aivoissa on jokin poikkeaama, niin tämä on fyysisestä syystä johtuvaa oireilua.
Selvää toki on, että muidenkin sairauksien johdosta mieli temppuilee, mutta mielentemppuilu on ikäänkuin silmätikkuna pitoa, yksipuolista seurantaa. On siis periaatteita joidenka mukaan ikään, sukupuoleen taikka rotuun katsomalla ei haluta edes etsiä oireita samalla kun ihmistä voidaan pitää silmätikkuna ja pienemmästäkin oireesta taikka luulotiedosta epänormaaliin käyttäytymiseen puututaan. Ei ole toden-näköistä, että fyysisesti terve olisi mieleltään sairas, mutta tarkkailuun lähetettäville ei välttämättä edes haluta tehdä lain määräämää lääkärintarkastusta ja asia tulkitaan ilman minkäänlaisia todisteita psyykkisestä syystä johtuvaksi mielisairaudeksi. Psyykkistä syytä oirehtelua ei vilpittömästi voida todentaa sairaudeksi.
Lapsuuden traumoista keskusteleminen voisi todellisuudessa olla selkeämmin ilmaistuna tietynlaiseen elämään ajatumista. Kyse ei ole lapsuudessa aiheutuneesta henkisestä vammasta, joka seuraisi potilasta aikuisuuteen. Kyse on siitä, että lapsuudessa koettu henkinen huonovointisuus on ajanut potilaan aikuisuudessa huonoon elämänlaatuun.
Omassa lähipiirissäni eräs ihminen koki pitkään ongelmia minun lapsuudessa aiheuttamista vääryyksistä ja pyrki selvittämään normaaliin elämään kuuluvia kiistatilanteita minua vastaan lapsuudessa kokemaani vääryyttä silmälläpitäen. Kiista itsessään jätettiin selvittämättä ja asia tulkittiin minun sairaudeksi. Todellisuudessa lapsuudesta tuli kuluneeksi tuolloin n. 15-vuotta ja moni asia muuttunut mahdottomasti parempaan suuntaan ja ainut joka keskusteli sairaudesta oli ihminen joka ei halunut takertua todellisuuteen.
Lisätään vielä edelliseen komenttiin, että mielenparantaminen ei ole aikakone jolla kyetään palaamaan ajassa ja muuttamaan jotakin käytännön huonoa asiaa. Psykoterapialla ei parane pankkisaldo.
Käsitys siitä, että ajatusmaailma aiheuttaa aivoissa poikkeamaa on verrattavissa kauhuelokuvaan jossa lähes näkymätön ja yliluonnollinen mörkö syövyttää aivokudesta jonka johdosta aivot suorastaan rapistuvat käsin. Ongelman ydin on oltava fyysisessä puolessa.
Mikäli ja kun fysiikassa on ongelmia, niin tämä on todennettavissa ja tutkittavissa. Psyykkeeen sorkkiminen ei paranna fyysistä ongelmaa.