Kun tällä palstalla päivystää useita tieteellisen kreationismin saavutukset tuntevia kirjoittajia, joista yksi jopa itse identifioi itsensä fiksuksi, niin olisiko mahdollista saada tieteellisen kreationismin määritelmä rappeutumiselle? Siltä osin kun olen keskusteluja lukenut, se vaikuttaa kovin paljon synonyymiltä mille tahalle muutokselle, jota voi käyttää kuitenkin vain oikeassa kontekstissaan. Konteksti on "henkilökohtaisen raamatuntulkintani vaatii, että tästä ilmiöstä on käytettävä sanaa joka herättää negatiivisia mielikuvia ja viittaa huonontumiseen."
Pari esimerkkiä kreationististyylisestä sanan käytöstä:
Viimeisen kahden sadan vuoden aikana maamme on rappeutunut keisarikunnan osasta edustukselliseksi demokratiaksi.
Turvavyön käyttöpakko on johtanut liikennekuolemien määrän rappeutumiseen.
Tai ihan oikeaa evoluutiota sivuavasti: leijona on rappeutunut kasvissyöjästä lihansyöjäksi, mikä ei ollut täydellisessä paratiisissa tarpeen, mutta onko yksikään leijona koskaan muuttunut virtahevoksi kuten evolutionistit väittävät?
Pari esimerkkiä kreationististyylisestä sanan käytöstä:
Viimeisen kahden sadan vuoden aikana maamme on rappeutunut keisarikunnan osasta edustukselliseksi demokratiaksi.
Turvavyön käyttöpakko on johtanut liikennekuolemien määrän rappeutumiseen.
Tai ihan oikeaa evoluutiota sivuavasti: leijona on rappeutunut kasvissyöjästä lihansyöjäksi, mikä ei ollut täydellisessä paratiisissa tarpeen, mutta onko yksikään leijona koskaan muuttunut virtahevoksi kuten evolutionistit väittävät?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tunne tieteellisen kreationismin saavutuksia enkä ole järin fiksu, mutta käsittääkseni rappeutuminen on DNA:n kopioitumishetkellä tietyllä satunnaisuudella konkretisoituva Jumalan vihastus Hänen kieltonsa rikkomisesta.
Eli kuin evoluutio mutta enemmän maailmanloppua odottavalla asenteella. Maailmanloppu on tietysti iloinen asia tässä yhteydessä.
>>>olisiko mahdollista saada tieteellisen kreationismin määritelmä rappeutumiselle?