Olen 45v ja elämäni on yhtä painajaista. aina kun jokin toivon häivä tulee se kaatuu hetkessä. olen todella velkainen, firma mennyt nurin sairauden takia, talo meni pakkohuutokauppaan, velkaa vain jäänyt ..nyt olen saanut vakituisen työpaikan mutta ulosotto vie suurimman osan, tuntuu niin turhalta enää edes yrittää mitään.
Olen rukoillut että saisin edes murto-osan siitä mitä suomen suurimmat lottomiljonäärit ovat saaneet. Ajatella espoossakin kymmeniämiljoonia euroja voitettu...minun reilu 200 000e velka tuntuu hänestä varmaan pieneltä mutta minulta tämä on vienyt koko loppuelämäni.
Tuntuu ettei ulospääsyä ole, eikö tämä elämä koskaan helpota. Tämän ikäinen ja en muista milloin olen voinut edes hengittää vapaasti.
Mitä neuvoksi...pari metriä multaa päälle?
Olen rukoillut että saisin edes murto-osan siitä mitä suomen suurimmat lottomiljonäärit ovat saaneet. Ajatella espoossakin kymmeniämiljoonia euroja voitettu...minun reilu 200 000e velka tuntuu hänestä varmaan pieneltä mutta minulta tämä on vienyt koko loppuelämäni.
Tuntuu ettei ulospääsyä ole, eikö tämä elämä koskaan helpota. Tämän ikäinen ja en muista milloin olen voinut edes hengittää vapaasti.
Mitä neuvoksi...pari metriä multaa päälle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tervetuloa Suomi-klubiin !
Muualla sivistyneessä ja kehittyneessä maailmassa konkurssi on oppimisprosessi, mistä noustaan viisastuneena takaisin hevosen selkään ja jatketaan työpaikkojen ja vaurauden luomista yhteiskunnalle - ja tietysti myös itselle.
Suomi sen sijaan on kommunistinen markkinatalous, missä konkurssi merkitsee yrittäjälle täydellistä henkilökohtaista katastrofia. Jatkamisen mahdollisuudet viedään täysin pois. Konkurssi on henkisesti nujertava kokemus, jonka jälkeen ei enää edes halua tai uskalla jatkaa.
Suomi on aina ollut holhousvaltio, jonka hedelmiä nyt ja jatkossa korjaamme alati kiihtyvällä vaudilla.
Ei muuta kuin tsemppiä sulle, koska ainoastaan arpajaisvoiton muodossa tuleva ihme sinut enää tuosta pelastaa.
Anna lääkärisi miettiä podetko jotain sairautta, joka johtaa ylitehokkuuteen ja seuraavaksi epäonnistumiseen. Sitä ei rahalla auteta, teet aina uusia virheitä, uutta velkaa ja epäonnistut.
Kaksisuuntainen (maanis-depressiivinen) mielialahäiriö (F31)
. Itse olen vuokranantaja ja vaikka mionulle sanottiin että kyseiseen henkilöön ei voi luottaa, vaikka hän puhu uskottavasti, vuokrasin, nyt hän maksaa vuokrarästejään 18 vuoden takaisia, kun pääsi eläkkeelle, ei pysty enää kiertämään rahojaan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00378
Koita löytää hyviä asioita elämästäni. Velkaisena on vaikea olla, tiedän sen itsekin. Tämä voi kuulostaa ahdistavalta, mutta panosta itseesi. Siis ala liikkumaan ja tekemään itsesi eteen pieniä asioita. Ja et ole vanha. Hyvässä iässä. Toivon todella että asiasi järjestyisivät, vaikka lottovoitolla, tai jollain mahdollisuudella. Toivon sinulle toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Siis elämästäsi :)
Monesti puhutaan että yrittäjyyden jälkeen jää isot velat.
Kun itse aloin yrittäjäksi (91) niin otin todella maltillisen lainan.
Kasvatin firmaani pikkuhiljaa tulorahoituksella.
Eli käytännössä jätin uuden auton ostamatta, sen sijaan ostin firmalle työkoneita.
Kun huonot ajat tulivat niin lastasin kaluston halliin joka sekin oli rakennettu tulorahoituksella ja suljin oven.
Sitten kun tilanne taasen parani niin aukaisin sen hallinoven ja aloin taasen töihin.
Ihmettelen tuota ajatusmailmaa että pitää ottaa puolimilliä velkaa ja kokeilla onnistuuko yrittäjyys.
Nyt myöhemmin olen pikkuisen retkahtanut ja olen ottanut pikku lainoja sekä toimin vuokrahallissa mutta oma varallisuus toimii nyt puskurina.
Eihän asiat niin huonosti ole,
saat sen murto-osan niinkuin toivoit,
eli palkastasi jää 2/3-osaa ja kyl sillä elelee,
nyt on maksun aika ja juhlat on juhlittu,
syyllinen on se joka katsoo peilistä,
kun oikein pakerrat niin voit selviyä veloista,
tai oikeastaan et voi palkkatyöllä!