miksi ateistin tätyy sanoa olevansa ateisti, jos ei kerran usko?
sama pätee tietysti uskoviinkin.
eikö riitä, että ei usko tai uskoo?
ja miksi siitäkin täytyy tehdä uskonto tai elämän katsomus?
"ateistikin uskoo jos ei muuhun, niin siihen, ettei usko"
sama pätee tietysti uskoviinkin.
eikö riitä, että ei usko tai uskoo?
ja miksi siitäkin täytyy tehdä uskonto tai elämän katsomus?
"ateistikin uskoo jos ei muuhun, niin siihen, ettei usko"
Vastaukset 18
Vanhimmat
ateistin pitää sanoa olevansa ateisti siksi, kun ateistilta puuttuu jumalusko, eli ei usko jumalaan.
Näin olen lukenut. Tokihan ateistikin voi uskoa esimerkiksi Helsingin henkeen ja demokratiaan, ihan kuin uskovaisetkin. Uskominen sinänsä ei ole kielletty, usko jumalaan vain loistaa poissaolollaan. Jumalaan uskomistakin on nykyään niin montaa eri sorttia, että tuskin moni ateistiparka edes tietää, mitä koko uskominen Jumalaan nykyään enää tarkoittaa. Itsekin olen aivan pihalla, ainakaan se ei ole sitä, mistä riparilla puhuttiin. Ateisteja on sitten vielä kahta sorttia, toinen uskoo, että jumalia ei ole olemassa, toinen ei usko Jumalan olemassaoloon. Minä en oikein ymmärrä eroa. Kysymys lienee siitä, että toinen tietää, että jumalia ei ole olemassa ja toinen ei tiedä,että onko jumalia olemassa. Ateismin käsitettä eniten miettineet ja sorvanneet eli ääriuskovien kriittisten tutkijoiden armeija on päätynyt siihen lopputulokseen, että ateisti tietää, että jumalia ei ole olemassa. Ketä sitten uskoa, niin siinä kysymys. Kummallisia pakkomielteitä kuitenkin nämä "uskomis" jutut ja Jumalan olemassaolotodistukset.
agnostikoksi sanotaan sitä, joka ei tiedä..
se on uskomisen laita agnostikolla, uskooko se jumalan olemassaoloon, vai miten siellä tietämättömien osastolla toimitaan.
Eli ei uskota jumalaan/jumaliin mutta ei väitetä etteikö sitä/niitä VOISI olla.
Ts. ei väitetä tietävän ettei ole jumalaa/jumalia muttei silti uskota sen/niiden olemassaoloon.
Agnostikon mielestä jumala(t) eivät voisi vähempää kiinnostaa. Siis kysymys ei ole tietämisestä, eikä varauksen jättämisestä. Asia vain ei yksinkertaisesti koske agnostikkoa millään muotoa.
Koska jumalan olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan eikä sen olemassaolosta myöstkään ole minkäänlaista näyttöä niin miksi sellainen pitäisi huomioida missään.
Mutta koska olemassaolemattomuuttakaan ei oikein pystytä todistamaan niin tokihan jumalan olemassaoloonkin on häviävän pieni mahdollisuus.
Mahdollisuus on kuitenkin niin pieni ettei siitä kannata välittää.
"miksi ateistin tätyy sanoa olevansa ateisti, jos ei kerran usko?"
No en minä ateismiani mitenkään kuuluta, mutta jos minulta kysytään suhdettani jumalaan, niin vastaan että suhde on ateistinen. Olisihan se epäkohteliasta olla vastaamatta yhtään mitään, vaikka vastaamattomuus sinänsä olisi oikea `vastaus´.
Ateismihan ei sinällään ole mikään elämänkatsomus, se on vain yksittäinen ominaisuus, joka soveltuu mihin tahansa elämänkatsomukseen, joka ei sisällä jumalaa.
Ateistilla ei määritelmän mukaan ole jumaluskoa. Mitään muita uskoja ei ole rajattu.
Ateisti on lähes aina myös agnostikko, kuten on suurin osa teisteistäkin. Ateistiset ja teistiset fundamentalistit ovat varsin marginaalinen, joskin kovaääninen ryhmä.
No koska ateistin usko on "uskomattomuus", jumalan kieltäminen. Moni ateisti julistaa "uskoaan" yhtä lailla kuin moni kiihkouskovainen.
Agnostikko taas ei ota kantaa. Agnostikolla ei ole (kiihkeää) kantaa asiaan, ei puoleen eikä toiseen. Itse kuulun tähän puolueettomaan ryhmään. Mielestäni jokainen saa uskoa tai olla uskomatta, minä en saarnaa kummankaan asian puolesta. Varon ääripäitä kaikissa asioissa, niistä seuraa vain pahaa.
Agnostismin ongelma on se että ei oteta kantaa. Koska: jos jokin asia on olemassa, niin se ON olemassa. Tai jos EI ole, niin EI ole. Se että ei ota kantaa ei ole mielipide. Turhaa jaarittelua tuommoinen kantaaottamattomuus. Tästä päästään ainoastaan kaiken kyseenalaistamiseen; voidaan keksiä mitä tahansa jumaluuksia, mutta agnostikko ei voi ottaa kantaa sen puolesta tai vastaan.
"No koska ateistin usko on "uskomattomuus", jumalan kieltäminen. "
-Sekoitat sanat USKO ja USKOMUS. Vai etkä ymmärrä niiden käsitteellistä eroa? Eikö tästä sinun johtopäätöksestä voitaisi myös vetää pidempi johtopäätös: Agnostikkokin on uskis? (siis agnostikko uskoo että jumalaa ei voi myöntää tai kieltää)
Hiukan tarkkaavaisuutta, kiitos! Soon-moro!
Olen ateisti mm. sellaisen jumalan suhteen, joka käyttää aina valkoista viittaa ja joka ei koskaan käytä valkoista viittaa. Sama pätee muihinkin selvästi ristiriitaisiin tapauksiin.
En ole viitsinyt käydä läpi niitä tuhansia jumalia, joihin on uskottu, enkä niitä lukemattomia jumalamalleja, joihin ei ole uskottu. Periaatteessa voi olla olemassa malli, johon suhtaudun agnostisesti.
agnostikko on mulle ihan uusi termi.
olen turhautunut tähän ateistisuuteen, koska
suurin osa itseään ateistiksi nimittävistä tuntuvat olevan kiihko-uskovaisia pahimmasta päästä.
no tänne on kyllä tullut todella fiksuja kommentteja, joista olen ehkä hieman yllättynytkin.
(yksi typeräksi haukkuminen sentään mahtuu joukkoon)
asettelin, ehkä kysymyksen väärin, mutta onneksi se ei mennyt kaikilla ohi.
asettelusta oli tarkoitus saada aikaan filosofisen tutkaileva.
mulle on oikestaan ihan yksilysti sille, mitä kukainenkin edustaa ja millaista uskontoa kannattaa tai on kannattamatta, mutta on jotenkin outoa, että kunnollista ja kiihkotonta keskustelua on todella hankalaa saada aikaiseksi.
se pistää miettimään sitä, että miten me eroamme esimerkiksi ääri islamilaisista tai muista extreme uskonnoista.
olen monesti törmännyt siihen, että jos otan puheeksi jumalan tai jumaluuden, niin se tyrmätään oitis, kuitenkin se on niin mielenkiintoinen asia, että en voi sitä sivuuttaa. eikä mielestäni kukaan muukaan. yhteiskunta nyt on vain rekennettu uskonnon pohjalle, sitä ei voi kieltää kukaan.
se, että miksi täytyy kieltää jotain, johon ei usko sai vastauksen tästä agnostikko jutusta.
onko ateismilla muita siitä irtautuneuíta koulukuntia? ;)
no kiitos kuitenkin teille fiksusta kommenteista.
(asiat asioina)
Tosiaankin, jotkut ateistit voivat myös äityä saarnaamaan siitä, että jumalaa ei yksinkertaisesti voi olla olemassa. Se on jo ateismia joka lähenee järkkymätöntä uskoa, eli...uskontoa.
Itse sanon olevani ateisti. Olen ateisti nimenomaan suhteessa vakaaseen uskonnollisuuteen ja käsitykseen, että näkyvän maailman takana on uskonnollisten kirjoitusten kuvaama älyllinen olento.
Olen kuitenkin siinä määrin agnostinen että en väitä tietäväni ettei maailmankaikkeuden perimmäisenä "alkusyynä" voisi olla jokin tieteen keinoin määrittelemätön järjestelmä, malli tai kaava. En myöskään väitä, että uskostaan tukea saava ihminen olisi täysin harhan vallassa. Hänellä vain on yksi uskomus jonka avulla hän suhteuttaa ja järjestelee elämänsä.
Kutsun itseäni ateistiksi, koska pidän uskontojen jumalia ihmisten tuotteina.
Tarkoitin todellakin että ateistin _usko_ on uskomattomuus. Vai miksi niin moni ateisti saarnaa öö.. mielipiteensä puolesta niin voimakkaasti? Toki ei kaikki ateistit suhtaudu uskonnollisella kiihkolla asiaan, mutta kysymys olikin niistä jotka suhtautuvat siihen niin. Siltikin jumalaan uskomattomuus on samalla tavalla uskon asia kuin siihen uskominenkin. Kukaan ei voi todistaa mitään varmaksi kumpaankaan suuntaan eli kyse on pelkästään uskomisesta siihen että asia on kuten sen uskoo olevan.
Ja ei mulla oikeastaan ole kantaa siihen onko jumalaa olemassa. En kuitenkaan usko siihen ettei jumalaa voi myöntää tai kieltää, se on jokaisesta itsestä kiinni ja ehkä minäkin muodostaisin mielipiteen asiasta, jos vaivautuisin siihen enemmän tutustumaan. Minulla vaan ei ole mielenkiintoa tutustua jumaluuteen niin hyvin, että voisin olla siitä varmasti jotakin mieltä ja sanoa olevani teisti tai ateisti. Eikä minulla ole tapana muodostaa mielipidettä sellaisesta asiasta, josta en mitään tiedä.
juuri sellaiseenkin minä olen törmännyt jo niin usein, että ateismi on ainakin minun silmissäni menettänyt merkityksensä.
joutaisi romukoppaan koko aate.
ja siitä tuo kysymys on mulla lähtöisinkin.
myös sellaiseen törmää usein, että olipa asia mikä tahansa: esimerkiksi nyt vaikka kasvissyönti, niin sen autuutta saarnataan ja sille haetaan omia opetuslapsia.
erillaiset uskontokunnat ovat mielestäni tehneet itse sen suurimman karhunpalveluksen itselleen.
en jaksa lakata ihmettelemästä tätä valtavaa erillaisten uskontojen määrää, joka tälläkin palstalla on esillä.
minkäänlaista arvoa en anna niille, jotka kieltävät jonkin toisen ja korostavat omaa paremmuuttaan muihin nähden.
sellaisia arvostan, jotka käsittelevät asioita kokonaisuuksina ja yrittävät päästä tasapainoon kaikkien kanssa, mutta en silti "käänny" niiden puoleen.
kaikkein käsittämättömintä on ehkä se, että mikä ajaa jotkin uskonnot (useimmat) tekemään käännytystyötä.
munsta hauskaa on se, että kaikki ovat oikeassa ;)
eikä ole vääriä tai oikeita vastauksia.
niistä voi vain keskustella...
No sepä se onkin joka ajaa käännyttäjäksi; usko. Kun uskoo voimakkaasti ja kiihkeästi siihen mihin uskoo ja huomaa että itselle se näyttäisi olevan hyvä juttu, niin alkaa toivoa että toisetkin tajuaisivat saman. Sitten alkaa yrittää saada muita tajuamaan saman minkä itse on "tajunnut". Mikä tahansa äärimmäisyyksiin menevä juttu voi johtaa moiseen. Esim eläinaktivismi on hyvä juttu mutta mitä on äärieläinaktivismi... Samoin kevyt usko siihen että jumala on tai ei ole on ihan hyvä juttu, mutta kummassakin ääripäät menee yli ja aiheuttaa pahaa tai ainakin yrittää pakottaa muita samaan. On siis ihan hyvä olla mielipiteitä, mutta äärimmäisistä mielipiteistä seuraa vain pahaa. Pitää muistaa että muilla on ihan samanlainen oikeus mielipiteeseensä kun minullakin ja minun mielipiteeni ei automaattisesti ole se paras tai geneerisesti oikea vaikka se minulle itselleni olisikin se ainoa oikea.
"eikö riitä, että ei usko tai uskoo?
ja miksi siitäkin täytyy tehdä uskonto tai elämän katsomus? "
Todella typerä kysymys... Ei-uskova ihminen on elämänkatsomukseltaan ateistinen!
Sanat uskonto, elämänkatsomus, ateisti, usko, uskovainen ovat käsitteitä. Siis ne ovat kielellisiä ilmaisuja sille mitä jokin asia on. Siis jos olet sellainen että ET USKO jumalaan tai sinulta PUUTTUU JUMALUSKO, olet ATEISTI.