Nuori nainen Hanna, Helsingin Oulunkylästä, kertoo, miten hän vihasi naisia ja naiseutta ja oli aseksuaali ja äärimmäinen kontrollifriikki ja lahkolaisten aivopesemä kiihkouskovainen, kunnes hän löysi armahtavan ja vapauttavan Jumalan. Jumala ei ollutkaan sellainen, kuin hänelle oli opetettu. Ja löysi myös miehen ja äitiyden.
"Ennen kuin Jumala aloitti parantavan työnsä minussa, olin 19-vuotias, yli-innokas kristitty. Pelkäsin ihmisten mielipiteitä ja Jumalan tuomiota, vaikka pelastusvarmuus minulla olikin. Olin hengellinen työnarkomaani. Jumalan rakkaus tuntui vain kauniilta sanoilta: purin huulta ja ajattelin, että on kestettävä taivaaseen asti tätä tuskallista elämää.
Pukeuduin mahdollisimman huomaamattomasti ja aseksuaalisesti. En halunnut, että minut huomattaisiin ulkonäköni tai sukupuoleni tähden. Paha oloni johtui osittain siitä, että en voinut hyväksyä olevani nainen. Olin katkera Jumalalle, että Hän oli tehnyt minusta naisen, koska ajattelin naisten olevan alempiarvoisia, liian tunteellisia ja heikkoja. Inhosin sitä, että kaipasin miestä. Inhosin äitiyttä, jota pidin orjuutena, ja olin päättänyt, että en koskaan hankkisi lapsia. Olin naisvihaaja ja samalla vihasin itseäni. Olin hyvin masentunut ja taistelin itsemurha-ajatuksia vastaan. Rukoilin Jumalaa ottamaan elämäni tai naiseuteni tai tuskani pois. Mutta Jumala ei toiminut niin. Hänellä oli minulle parempi vaihtoehto: sisäisen parantumisen
tie..."
http://elavatvedet.fi/sisainen-eheytyminen/naisvihaajasta-jumalan-rakkaaksi-tyttareksi/#more-101
"Ennen kuin Jumala aloitti parantavan työnsä minussa, olin 19-vuotias, yli-innokas kristitty. Pelkäsin ihmisten mielipiteitä ja Jumalan tuomiota, vaikka pelastusvarmuus minulla olikin. Olin hengellinen työnarkomaani. Jumalan rakkaus tuntui vain kauniilta sanoilta: purin huulta ja ajattelin, että on kestettävä taivaaseen asti tätä tuskallista elämää.
Pukeuduin mahdollisimman huomaamattomasti ja aseksuaalisesti. En halunnut, että minut huomattaisiin ulkonäköni tai sukupuoleni tähden. Paha oloni johtui osittain siitä, että en voinut hyväksyä olevani nainen. Olin katkera Jumalalle, että Hän oli tehnyt minusta naisen, koska ajattelin naisten olevan alempiarvoisia, liian tunteellisia ja heikkoja. Inhosin sitä, että kaipasin miestä. Inhosin äitiyttä, jota pidin orjuutena, ja olin päättänyt, että en koskaan hankkisi lapsia. Olin naisvihaaja ja samalla vihasin itseäni. Olin hyvin masentunut ja taistelin itsemurha-ajatuksia vastaan. Rukoilin Jumalaa ottamaan elämäni tai naiseuteni tai tuskani pois. Mutta Jumala ei toiminut niin. Hänellä oli minulle parempi vaihtoehto: sisäisen parantumisen
tie..."
http://elavatvedet.fi/sisainen-eheytyminen/naisvihaajasta-jumalan-rakkaaksi-tyttareksi/#more-101
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kieroutuneista sukupuolikäsityksistäkin voi näköjään parantua.
Hieno kehityskertonus. Hanna pääsi lopulta naimisiin ja äidiksi.