Koska tällä palstalla muutamat kirjoittajat haluavat rajoittaa sananvapautta, lukekaa:
Vantaan Lauri pääkirjoituksessaan 14.1.2015:
"Isku pariisilaisen satiriilehden Charlie Hebdon toimitukseen oli tekijöidensä harhaisessa maailmassa osoitus oikeasta uskosta. Todellisuudessa se oli pahan palvelemista. Pyhää ei voi puolustaa pahalla eikä uskoa levittää Kalashnikovilla. Profeetat saati Jumala eivät tarvitse puolustajikseen murhaajia.
Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat samaa puuta, sillä ilman sananvapautta ei ole vapautta uskoa. Aitoon sananvapauteen sisältyy oikeus kritisoida uskontoja, jopa tehdä niistä pilaa. Jos sananvapauden kimppuun hyökätään uskonnon nimissä, isketään myös uskonnonvapautta vastaan."
Vantaan Lauri pääkirjoituksessaan 14.1.2015:
"Isku pariisilaisen satiriilehden Charlie Hebdon toimitukseen oli tekijöidensä harhaisessa maailmassa osoitus oikeasta uskosta. Todellisuudessa se oli pahan palvelemista. Pyhää ei voi puolustaa pahalla eikä uskoa levittää Kalashnikovilla. Profeetat saati Jumala eivät tarvitse puolustajikseen murhaajia.
Uskonnonvapaus ja sananvapaus ovat samaa puuta, sillä ilman sananvapautta ei ole vapautta uskoa. Aitoon sananvapauteen sisältyy oikeus kritisoida uskontoja, jopa tehdä niistä pilaa. Jos sananvapauden kimppuun hyökätään uskonnon nimissä, isketään myös uskonnonvapautta vastaan."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkia muita uskontoja saa ja pitääkin arvostella koska ne ovat Perkeleestä, mutta ei meidän uskontoamme. Me olemme kaiken arvostelun yläpuolella.
Je suis Charlie (Minä olen Charlie) on iskulause, jonka ovat omaksuneet sananvapauden puolustajat Charlie Hebdon iskun jälkeen. Mutta mistä tässä kaikessa oli kysymys? Tappajat olivat nuoria, jotka etsivät tarkoitusta elämälleen. He olivat epävarmoja ja sitten he tapasivat vahvan ja karismaattisen johtajan ja uskonyhteisön, se on tyypillinen sisäänajoportti radikaaliin uskoon, sanoo professori Edwin Bakker, joka johtaa hollantilaisen Leidenin yliopiston terrorismin tutkimuskeskusta. Hyvin monet nuoret voivat olla sopeutumattomia ja vihaisia yhteiskunnalle. Joillakin kaikki päättyy hyvin, he löytävät paikkansa. Joistakin tulee rikollisia, pienestä ryhmästä tulee ääri-uskonnollisen liikkeen jäseniä, terroristeja tai lähtevät ulkomaille taistelemaan, Bakker kuvailee. Pariisin iskun yhteydessä on jälleen sanottu, että veriteolla ei ole mitään tekemistä islamin tai muun uskonnon kanssa. Bakkerin mielestä asiaa ei voi selittää ilman uskontoa. Ne jotka sanovat jotain muuta kiistävät valitettavasti jotain hyvin ilmeistä. Uskonnolla on roolinsa, mutta pitää muistaa, että se ei ole radikalisoitumisen lähtöpiste, professori Edwin Bakker sanoo.
Uskontona Islamin pitäisi ottaa asia vakavasti ja panna fanaattiset hullunsa kuriin. Mutta, niin kuin kristinuskokin, myös Islam on moniääninen eikä sen yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ole olemassakaan. Monissa muslimimaissa on säädetty kuolemantuomio jumalanpilkasta, jota mm. Charlie Hebdo -lehti heille edustaa. Uutisista voi lukea lähes päivittäin, miten uskontojen varjolla tehdään kyseenalaista politiikkaa tai poljetaan ihmisoikeuksia. Uskontojen nimissä tehdään terroritekoja, itsemurhaiskuja, sanoin kuvaamattomia julmuuksia ja henkistä väkivaltaa. Madridin (vuonna 2004) ja Lontoon (2005) pommi-iskut, Toulousen (2012) ja Brysselin (2014) ampumiset ja Sydneyn (2014) kahvilaisku, mistä nämä kertovat? Näiden tekijöiden maailmankäsitys oli samanlainen kuin Pariisin Charlie Hebdon iskun tekijöillä. Tässä on yhteys uskontoon. Sama koskee muidenkin uskontojen fanaatikkoja, myös kristinuskon ja juutalaisuuden. Asia ei ole uusi, muistammehan että ajanlaskumme alkupuolella Jeesuskin tapettiin nimenomaan jumalanpilkasta syytettynä (Matt. 26:65, Mark. 14:64).