Mitenkähän on. Minulla on sellaista visiota Jumalasta ja maailmankaikkeudesta, jota raamattu ei välttämättä tue, mutta joka tuntuu oleelliselta päästäkseni sopuun Jumalan kanssa.
Raamattu kuvaa luomisen sellaisena että Jumala on harkiten ja tietoisesti istunut alas suunnittelemaan että tehdäänpä nyt ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Sitten hän meni ja teki juuri sen. Mutta toisinaan raamatussa on kielikuvia, esim. niin että Jumala on tehnyt jotakin "käsivartensa voimalla" tms. vaikka tiedetään että Jumala on henki eikä oikeasti olekaan mitään käsivartta heilutellut. Voiko luomiskertomus sittenkin olla kielikuvaa?
Sain nimittäin joskus toisenlaista ymmärrystä, ja tämän asian puolesta oli rukoiltukin. Sellaista että olemme Jumalan ilmentymää, häntä itseään. Kristuksen ruumista, sen verranhan raamattu ajatusta jopa tukeekin Ef.1:23. Jeesus sanoo: "Minä olen tie ja totuus ja elämä", siis elämä itse? Ei elämän luoja? Siinä tapauksessa kaunani Jumalaa kohtaan olisi huomattavan turha - eihän hän itselleen mitään voi että sattuu olemaan juuri sellainen kuin on ja ilmenemään tällä tavalla että täällä on eläviä olentoja ja kaikkea. Tietoinen luominen taas on täysin tuomittavaa ja rikollista mielestäni enkä halua sellaisen Jumalan tekoihin osallistua.
Mutta tekeehän ihminenkin lapsensa tietoisesti ja erillisiksi olennoiksi. Ihminen on Jumalan kuva ja juuri tämän tyyppisestä luomisesta raamattu kirjaimellisesti puhuu joten luoko Jumala meitä tahallaan? Nythän on jo kaksi todistajaa sen puolesta. Mutta mitä hyvää siinä on? Miksi haluaisin taivaaseen tällaisen Jumalan luokse? Itseasiassa lupasin jo joskus mennä alakertaan jotten tulisi levittäneeksi elämää millään tavalla, mutta en uskalla tehdä sitä.
Toinen asia on kronologia. Jumala sanoo: "Minä olen". Käsitän tämän niin että hän ei tullut mistään eikä ole menossa mihinkään vaan on vain. Hän ei ole riippuvainen ajasta, vaan aikakin on itseasiassa jonkunlainen luomus, taikka taas jotenkin osa Jumalaa. Tiede sanoo ettei aika ole vakio vaan voi venyä, lähinnä mustissa aukoissa.
Siis on mahdollista että aika alkoi alkuräjähdyksessä. Tämän takia ei voida puhua että mitähän oli ennen sitä, koska ei ollut käsitettä "ennen". Sanoin jo väärin että aika "alkoi", mutta niin on helpompi saada jonkunlainen mielikuva asiasta. Kaikki on ikuista. Tämä sopii yhteen joidenkin seikkojen kanssa. Jos Jumala ilmenee universumina ja on ikuinen, tämä kaikki on luotu jo ajan loppuun asti, mutta meidän näkökulmasta elämme täällä jossain välillä. Tämän täytyy olla luotu valmiiksi, sillä muuten raamatussa ei voisi olla ennustuksia pitkälle tulevaan. Raamattu todistaa tämän suoraan: "Kaikki päiväni oli jo luotu ja kirjoitettu kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut" Psalmi 139:16. Jumala siis on. Me elämme filminauha-tyyppisessä maailmankaikkeudessa jota Jumala joko pitelee käsissään tai on itse tuo nauha.
Onko kannattajia Jumalan ilmenemis-teorialle? Onko muita versioita?
Raamattu kuvaa luomisen sellaisena että Jumala on harkiten ja tietoisesti istunut alas suunnittelemaan että tehdäänpä nyt ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme. Sitten hän meni ja teki juuri sen. Mutta toisinaan raamatussa on kielikuvia, esim. niin että Jumala on tehnyt jotakin "käsivartensa voimalla" tms. vaikka tiedetään että Jumala on henki eikä oikeasti olekaan mitään käsivartta heilutellut. Voiko luomiskertomus sittenkin olla kielikuvaa?
Sain nimittäin joskus toisenlaista ymmärrystä, ja tämän asian puolesta oli rukoiltukin. Sellaista että olemme Jumalan ilmentymää, häntä itseään. Kristuksen ruumista, sen verranhan raamattu ajatusta jopa tukeekin Ef.1:23. Jeesus sanoo: "Minä olen tie ja totuus ja elämä", siis elämä itse? Ei elämän luoja? Siinä tapauksessa kaunani Jumalaa kohtaan olisi huomattavan turha - eihän hän itselleen mitään voi että sattuu olemaan juuri sellainen kuin on ja ilmenemään tällä tavalla että täällä on eläviä olentoja ja kaikkea. Tietoinen luominen taas on täysin tuomittavaa ja rikollista mielestäni enkä halua sellaisen Jumalan tekoihin osallistua.
Mutta tekeehän ihminenkin lapsensa tietoisesti ja erillisiksi olennoiksi. Ihminen on Jumalan kuva ja juuri tämän tyyppisestä luomisesta raamattu kirjaimellisesti puhuu joten luoko Jumala meitä tahallaan? Nythän on jo kaksi todistajaa sen puolesta. Mutta mitä hyvää siinä on? Miksi haluaisin taivaaseen tällaisen Jumalan luokse? Itseasiassa lupasin jo joskus mennä alakertaan jotten tulisi levittäneeksi elämää millään tavalla, mutta en uskalla tehdä sitä.
Toinen asia on kronologia. Jumala sanoo: "Minä olen". Käsitän tämän niin että hän ei tullut mistään eikä ole menossa mihinkään vaan on vain. Hän ei ole riippuvainen ajasta, vaan aikakin on itseasiassa jonkunlainen luomus, taikka taas jotenkin osa Jumalaa. Tiede sanoo ettei aika ole vakio vaan voi venyä, lähinnä mustissa aukoissa.
Siis on mahdollista että aika alkoi alkuräjähdyksessä. Tämän takia ei voida puhua että mitähän oli ennen sitä, koska ei ollut käsitettä "ennen". Sanoin jo väärin että aika "alkoi", mutta niin on helpompi saada jonkunlainen mielikuva asiasta. Kaikki on ikuista. Tämä sopii yhteen joidenkin seikkojen kanssa. Jos Jumala ilmenee universumina ja on ikuinen, tämä kaikki on luotu jo ajan loppuun asti, mutta meidän näkökulmasta elämme täällä jossain välillä. Tämän täytyy olla luotu valmiiksi, sillä muuten raamatussa ei voisi olla ennustuksia pitkälle tulevaan. Raamattu todistaa tämän suoraan: "Kaikki päiväni oli jo luotu ja kirjoitettu kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut" Psalmi 139:16. Jumala siis on. Me elämme filminauha-tyyppisessä maailmankaikkeudessa jota Jumala joko pitelee käsissään tai on itse tuo nauha.
Onko kannattajia Jumalan ilmenemis-teorialle? Onko muita versioita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Haluan kiittää sinua tästä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta, joka sisälsi minullekin uutta ajattelemisen aihetta. Harvinaisen syvällinen kirjoitus - näinköhän tämä Suomi24 uudistus alkaa jo tuottaa hedelmää? En voi omana mielipiteenäni sanoa kuin sen, että on vain YKSI, eikä mitään sen ulkopuolista. Tämän ihmiselämän näen "Jumalan Teatterina", jossa ulostetta lentää ja ruoska soi, mutta joka ei pohjimmiltaan ole kuin leikki. Olet kyllä teorioinesi aika kaukana kristinuskosta taikka sitten menemme gnostilaiseen jumaljärjestelmään ja luojajumala Demiurgiin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus
Kun Jumala luo....sitä on usein hyvin vaikea kuvata käytännössä, mutta YKSI Heprealainen sana luomiselle olisi Bara
https://answersingenesis.org/genesis/did-god-create-bara-or-make-asah-in-genesis-1
Jumalan luominen voi myös olla ihan spontaania. Me olemme kuin vesipisaroita, jotka valuvat alkulähteestä alas maahan. Tämä on yksi tapa kuvata sitä. Jumala puolestaan on tuo tajunta, josta kaikki sielut ovat lähtöisin.
Jumalan luomistyö omalla tavallaan voi myös olla ihan spontaania, eikä välttämättä perustua tietoiseen suunnitteluun.
Me saatamme HALUTA erota Jumalasta, ja tulla tänne KOKEMAAN asioita! Myös PETTYMYKSIÄ!
En ole asiasta aiva varma. Sanoisin, että asia VOI olla näin...tai sitten ei! Ajallaan kaikki vesipisarat palavat sitten takaisin Jumalan tykö, sekä hyvät että pahat. Tämä on yksi syy miksi en voi uskoa ikuisen kidutuksen oppiin;se on ristiriidassa ITSEÄÄN tutkivan ja kokevan Jumalan kanssa! Toinen on arkaaninen Raamatunkäännösperiaate, joka ei suoraan sanoen perustu alkuperäisen Kreikan kääntämiseen oikein, vaan suoraan sanoen kirkkoperinteelle. En aio antaa sinulle esimerkkiä, koska niitä kyllä riittää, JOS vain etsit!
Jumala on RAKKAUS, ja me olemme täällä jokseenkin "vapaaehtoisesti" ikäänkuin etsimässä omaa paikkaamme luomakunnassa. Jeesus on Jumalasta syntynyt, ei luotu, mutta uskon, että kyseessä suoraan sanoen on "spontaani syntymä" Hän on ennenkaikkea opas meille, mutta myös sijaiskärsijä meidän synneistämme. Myös Hepreankielen sana "synnille" on valitettavasti käännetty väärin;
http://www.hebrew4christians.com/Meditations/Chata_ah/chata_ah.html
Jeesus siis ennenkaikkea muuta kantoi ristille kauhistuttavan hinnan meidän EPÄONNISTUMISISTAMME!
Jeesus sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä. Nämä sanat eivät ole symbolisia, ne ovat TODELLISIA! Silti uskon, että hyävänä paimenena hänen tehtävänsä on ohjata eksyneitä sieluja Jumalan luo...joko tässä tai toisessa maailmassa. En usko siihen mitä kirkko opettaa, ainoastaan siihen mitä Raamattu sanoo...sen ALKUKIELELLÄ!
Jesurun: vaikutat fiksulta. jos oikeasti kiinnostaa mistä ja miten maailma on tullut niin miksi et lukisi mitä oikeasti asiasta tiedetään. suosittelen Lawrence Kraussin kirjaa Universe out of nothing. Krauss on fyysikko ja kosmologian tutkija.
Niin kai se menee, olemme Jumalan kuvia. Emme Hän, mutta jotain samaa meissä siis varmaan on. Tuota luomisjuttua olen itsekkin miettinyt. Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon jne. Mutta kuka hemmetti keksi, että haluaisin olla täällä? Miteä tekemistä sillä on vapaan tahdon ja olemisen kanssa? Luominen siis vosi olla pahin rikos kaikista. Sitten taas, olenhan itse samanlainen. Minulla ei ole lapsia, mutta annappa minulle piha, niin alan heti kasvatella kukkia ja rakennella linnunpönttöjä. Lemmikinkin saatan hankkia. Vähintään ylläpidän sitä elämää syömällä, eli jokatapauksessa otan osaa tähän kauheaan luomiseen. Olisiko moraalista Jumalalta puuttua meidän elämäämme? Anna minulle lapsi ja alan heti kouluttaa tätä "oikeaksi".
Toisaalta emme tiedä, olemmeko vielä Jumalan luomus kuinka paljon, vai oliko se Aatami ja Eeva, mutta erkanimme eri teille tietoisuuden puun kohdalla (tosin Jumala varmaan loi senkin...) Ja tulisiko meidän pyrkiä olemaan niitä ihmisiä, mikä kehittää ja luo muurahaisakvaarioita vai kieltää sähkökitarat ja pyrkiä takaisin johonkin tilaan, mikä oli ennen omenaa.
Uskon, että Jumala on, ja että ihminen sitä epäilee, koska ei tajua ikuisuutta. Se on vähän liian suuri määre näin pienille aivoille. Toisaalta kai Jumalan täytyy se ymmärtää, mikä taas tekee meistä vähän erilaisia. Jokatapauksessa suhtautuisin varauksella Jumalan analysoimiseen, sillä jumalakäsitteen selittäminen ihmiselle on vähän sama kuin selittäisi kärpäselle härkää. Ts. 'alemman tietoisuuden' tasolle 'ylempää tietoisuutta'.
Aika taas on mielestäni lähinnä ihmisen keksimä määre ja ihmettelen, miksei ihminen muokkaa sitä sopivaksi itselleen. Mitä aika on, se on lähtenyt valon ja pimeän vaihtelusta, mikä on kehitetty minuuteiksi ja sekunneiksi. Ikuisuus on varmaankin sitten aika monta valoa ja pimeää. Montakohan sekunttia se mahtaakaan olla.
>>Onko kannattajia Jumalan ilmenemis-teorialle? Onko muita versioita?>>
Kun sana "jumala" korvataan universumin lainalaisuuksilla, ei koko hommassa ole mitään ongelmaa. Uskottavuusongelmat alkavat usein siitä, kun olevaisuutta / todellisuutta ryhdytään personoimaan.
Aikoinaan ihmiset personoivat monia muitakin luonnonilmiöitä ja ihmiselämän aspekteja; oli rakakudenjumalaa, sodanjumalaa, hedelmällisyydenjumalaa, ukkosenjumalaa ja niin edelleen. Kristinuskon jumala-kuvassa tapahtuu samaa personoimista. Tämä on toki ihmisen mielelle helppo suo, johon vajota. Mutta suosta voidaan myös nousta ylös (jos tahdonvoimaa ja rehellisyyttä on) ja alkaa tutkia maailmaa realistisemmin...
Ei sanaa "Jumala" voi korvata universumin lainalaisuuksilla, niinkuin itsekin tiesit jo kirjoittaessasi. Mutta mitenkä olisi, jos sana "Jumala" korvattaisiin sanalla "yliluonnollinen"? Oletetaan vaikka, että yliluonnollisessa oleva pahuuskin sisältyy Jumalaan.
Jumala ei voi olla mielestäni luonnollinen, fysiikan lakeihin sidoksissa oleva ilmiö. Kun ihminen tunnustaa yliluonnollisen, niin silloin hän on väkisteenki uskis.
Itse olen kokenut yliluonnollisen, tieteen selittämättömissä olevan. Tieteestäkin on tulossa pikkuhiljaa uskis. On jo pitkään ollut tutkimuksia esimerkiksi synkronisiteettiin liittyen ja näistä on saatu tuota ilmiötä puoltavia tuloksiakin - tosin mielestäni tälläisiä yliluonnollisia ilmiöitä ei voi tieteellisesti kovinkaan luotettavasti mitata. Jumala on yliluonnollinen ja sisältää myös luonnollisen, mutta on meidän ihmisten kannalta aina yliluonnollinen.
Tuo yliluonnollisen personointi on ajankohtaista itse kullekin ainakin siinä vaiheessa, kun huomaa tuon yliluonnollisen voiman ohjailevan omaa elämää ja vastaavan rukouksiin.
>>Ei sanaa "Jumala" voi korvata universumin lainalaisuuksilla, niinkuin itsekin tiesit jo kirjoittaessasi.>>
Missä kohtaa minä tällaista tiesin? Tottakai termin "jumala" voi korvata millä tahansa muulla, jota ihmiset eivät täysin ymmärrä. Katsos kun "jumala" on pelkkä käsite... hieman samalla tavalla kuin "rakkaus" tai "pyhä sota" tai "täydellisyyden ideaali". Jokainen on vapaa määrittelemään tällaiset käsitteet miten itse haluaa, ja juuri tämä on se syy, miksi maailmassa on niin paljon erilaisia jumalia.
>>Mutta mitenkä olisi, jos sana "Jumala" korvattaisiin sanalla "yliluonnollinen"?>>
Tai mitenkä olisi, jos sana "Jumala" korvattaisiin sanalla "käsittämätön"? Monille ihmisille jumala edustaa jotakin sellaista, jota ei voi täysin ymmärtää. Myös universumi on tällainen asia ihmisille.
Toki ihmisenmakuisiin ja -hajuisiin jumaliin ladataan aina myös kunnon annos uskovien ihmisten itsekeskeisiä toiveita ja sääntöjä, ja tästä syystä maailmassa on niin monia ihmismäisiä (lue: pikkusieluisia ja/tai ahdasmielisiä) jumaluuksia.
>>Jumala ei voi olla mielestäni luonnollinen, fysiikan lakeihin sidoksissa oleva ilmiö.>>
Mutta miksi meidän tulisi ylipäätään ajatella, että olevaisuudessa pitäisi olla mitään, mikä rikkoo universumin lakeja? Sen, että ihmiset eivät ymmärrä läheskään kaikkia näistä laeista eivätkä kaikkia olosuhteita ja tiloja, joita universumi voi tuottaa, ei mitenkään tarvitse tarkoittaa, että universumissa täytyisi olla jotakin "YliLuonnollista". (Paitsi tietysti Aamunkoiton demoni, mutta loppujen viimeksi en minäkään ole yliluonnollinen, vaan vain hieman eri laatua kuin te nisäkkäät.)
>>Itse olen kokenut yliluonnollisen, tieteen selittämättömissä olevan.>>
Erittäin monet ihmiset ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat kokeneet jotakin tieteen selittämättömissä olevaa... eivätkä todellisuudessa kuitenkaan ole. Yhä edelleen sen, ettei ihminen kykene mieltämään jotakin ilmiötä tai tapahtumaa, ei tee kyseisestä ilmiöstä tai tapahtumasta yliluonnollista. Ihminen ei vain kykene mieltämään sitä omaan mieleensä ymmärrettäväksi. Tai sitten ihmisellä on tapahtunut mieltämisessä jokin pieni virhetulkinta, ihmisen aivot kun eivät ole erehtymättömät.
Ajattelen, että jumala uskoisuus on kehittynyt aikojen saatossa vähän samalla mallilla, kuin esim. Evoluutio
Mitä jumalaan tulee, niin miten olisi mahdollista, että yks heppu, (henki) yliluonnollinen, voisi olla niin suuressa roolissa kaiken tekemisessä? Miksi maailmassa on niin monia uskomus (uskonto) kulttuureita?
Tottakai uskonnot ovat kehittyneet ja saaneet vaikutteita toisiltaan.
Ihmiset ovat havainneet Jumalaksi kutsutun, kaiken sisällään pitävän, materiaa ohjaavan yliluonnollisuuden olemassaolon eri paikoissa, eri aikoina ja lähteneet työstämään tätä havintoa oman kulttuurinsa ja aiempien uskomustensa pohjalta. Kaikki havaitsivat saman yliluonnollisen ilmiön olemassaolon, mutta havaitsijat olivat kovin erilaisia. Jumala "puhuu" eri ihmisille eri tavalla... eri aikoina eri tavalla.. kaikella on aikansa ja paikkansa, niinkuin Raamatussa sanotaan. Vanhasta Testamentista saa kovin ihmismäisen kuvan Jumalasta, Uudessa Testamentissä Jumala ei ole kuin ohjaileva voima taustalla. VT:n Jumala oli kansojen ja sukujen Jumala - UT:n Jumala oli henkilökohtainen...
Jos olet olemassa eilen, tänään ja huomenna, niin mitä eroa noilla olemisilla on? Kai jotain eroa pitää olla sillä mikä on olemassa tänään verrattuna siihen mikä on olemassa eilen tai huomenna. Itse tunnen olevani olemassa vain tässä nyt-hetkessä. Ja mikä katsoo filmiä?
Ajattelin että kaikki on jo olemassa, tulevaisuus ja menneisyys on koko ajan jossakin jokseenkin konkreettisena. Elämä on kuin filminauha, joka on ikuisesti kokonaan olemassa ilman alkua ja loppua. Se että tunnemme elävämme nyt tätä hetkeä, on vain sitä että Jumalan "videot" soittaa nyt tätä kohtaa nauhasta. Huominenkin on yhtälailla jo olemassa nauhalla, ja ihminenkin voisi teoriassa pikakelata elämää huomiseen tai kauemmas jos vain pystyisi liikkumaan lähes valonnopeudella avaruudessa. Se nimittäin muuttaisi ajan kulkua.
Kiitoksia muillekin vastaamista ja mielenkiinnostanne. Minun on ollut tarkoitus tähän kirjoittaa jatkoa mutta uppouduin aiheeseen korviani myöten ja jäin lukemaan fysiikkaa ja miettimään raamatun asioita. Aloin kirjoittamaan luonnosta viestistä tähän mutta siitä tuli niin pitkä että minun on hankalaa järjestellä ajatukseni ja pitää se sopivan pituisena. Sanottakoon että toistaiseksi pidän mahdollisena matkustaa tulevaisuuteen ja sitä itseasiassa tapahtuukin sekuntien mittakaavassa, mutta tulevaisuudesta ei kai pitäisi siirtyä mitään menneisyyteen millään tunnetulla logiikalla? Siksi raamattu taas kerran näyttäytyy entistäkin yliluonnollisemman oloinen kirja, se kun on juurikin viesti tulevaisuudesta meille menneisyyteen.
Yllä olevat mielipiteet näyttävät hyvin kuinka jokainen luo koko ajan kaiken näkemänsä. Tuohon sisältyy myös käsitys jumalasta. Jokaisen luoma jumala on hänen omansa. Siiten on näitä vastuunkantajia jotka "tietävät" millainen jumala on oltava jotta se olisi oikea Jumala.
Ne jotka ovat oivaltaneet hiukan enemmän sanovat edellisen viitaten että ihminen on luoja eli jumalan kuva. Lisäksi tuo käsitys avaa oivalluksen että valinta on joka hetki, eli joka sekunti valitsen miten reagoin ja toimin kunakin hetkenä olen siten oma Jumalani kaikissa asioissa ja joka hetki. Ei minä olen vaan minä on.....
Joten "oleminen" joka on ikuista. Tuolle olemiselle paras ilmaisun on minä on siihen voi viitata vasta kysymyksellä; voitko olla mielesi ulkopuolella.
Siihen ikuiseen sopii mielestäni hyvin käsite Jumala.
ps: tietenkin kaikki on koko AJAN eli ajassa on kaikki ajan piirissä olevat ilmiöt. Alkuräjähdys on näkyvissä. Sieltä lähtenyt valo on jo mennyt kauas tulevaisuuteen, on vain kyse katsojan näkökyvystä.
Ajan ilmiöt ovat katsojan silmässä ei ikuisuudessa
Mieli pystyy oivaltamaan myös ikuisuuden (pysyviä) viestejä mutta kehon 5 aistia viestittävät ajan ilmiöitä jotka muuttuvat koko "ajan"
Vau,rakastan niitä jotka osaavat ajatella.Joku jossain viestiketjussa kirjoitti vapaasta tahdosta,haluan selventää.Mikäli ei olisi vapaata tahtoa,mikä ihminen olisi.Se olisi kuin eläin häkissä!!!!Joka aamu meillä on valinnan vapaus tehdä mitä haluamme.Voi valita hyvän tai pahan.Lähimmäisen auttamisen tahi itsekkyyden.Laiskuuden tai ahkeruuden.Jne. lista on pitkä.Upeata on huomata ympärillä oleva kauneus.
Jumala on henki.Jumala on kaikkialla.Kaikki on yhtä.Joka sen ymmärtää,on jo pitkällä.Silloin ei pelkää ja on rauha sisällä.
Kuolemaa ei ole.Jokaisen "sisällä"on sielu.Kaikki sielut ovat yhtä ympäri pallon.Lähimmäisenrakkaus....
Hyvää viikonvaihdetta !
[email protected]
Kannatan sitä, että ottaa Raamatun opetuksen sellaisena kuin se on kokonaisuudessaan kirjoitettu.
Ja ajasta haluan sanoa: aika on oiekasti muuosten vaihteluväli. Jos ei ole muutosta, ei ole aikaa. Jumala on Raamatun perusteella muuttumaton ja siis ajaton.
Kannatan sitä, että ottaa Raamatun opetuksen ....
Kaikin mokomin. Sinun ajatuksiasi ei voi ajatella muut kuin sinä, kirjaimellisesti. Voit kyllä muuttaa ajatuksesi sanoiksi mutta se ei ole enää ajatus se on sana.
Josta seuraa että vuosien mittaan myös käsityksesi sanasta muuttuu, koska olemme ajassa eli muutoksessa, emme totuudessa.
On muutamia jotka ovat tiedostaneet totuuden ja mukauttaneet olemisensa jo fyysisessä elämässään siihen.
Kyllä aloittaja on oikeassa. Kaikki tämä on pelkkää kuvaa,- kielikuvaa joten nauttikaamme
kuten VT.n Job joka vanhoilla päivillään vielä sai uuden perheen = uudet ajatukset ja totesi JUMALA on