"Vientivetoisen srategian aika" kirjoituksessaan Heinäluoma tuo ilmi seuraavaa:
EH:On sanottu ,että Suomessa ei aikoinaan euron käyttöönottoa valmisteltaessa pohdittu lävitse ,miten yhteinen raha kansalliseen politiikkaan vaikuttaa.
Tämähän ei ole totta .Suomessa euroon liittymistä pohdittiin ja pohjustettiin enemmän kuin missään muussa euromaassa. kummallista on,että yksikään silloin tehdyistä opinnäytteistä ei ole jäänyt elämään.
Tohtori Jukka Pekkarisen EMU-toimikunta arvioi perusteellisesti,mitä yhteinen raha Suomen tapaiselle avoimelle kansantaloudelle tarkoittaa.
Työmarkkinajärjestöt tekivät oman selvitystyönsä ja hyväksyivät yhteisen kannanoton. Syntyivät EMU-puskurirahastot ja linjaus kehittää tulospalkkausta ja muita muuttuvia palkanosia.
Mm. noin kirjoittaa Eero Heinäluoma. Mielenkiintoista olisi kaivaa tuon EMU-toimikunnan ja työmarkkinajärjestöjen aivoitukset yhteisvaluuttaan siirtymisen vaikutuksista . Miten he asiaa perustelivat ,kun samaan aikaan Ruotsalaisten selvitykset päätyivät täysin päinvastaiseen lopputulokseen . Ruotsissa yhteisvaluutan vaikutukset puitiin monissa keskusteluissa läpi ja todettiin kruunu paremmaksi. Asia sinetöitiin kansanäänestyksellä jossa ruotsalaiset saivat kunnollisten keskustelujen jälkeen sanoa kantansa.
Suomessa päätös olikin poliittinen eli täällä kiinnitettiin huomio aivan väärään asiaan vaikka jo tuolloin varoitettiin vienti vetoista maata yhteisvaluutan huonoista puolista. Ruotsissa käytettiin järkeä ja kiinnitettiin pää huomio talouden toimivuuteen tunnetuin seurauksin.
Suosittelen keskustelujen pohjaksi "Tyhmyrin " blogia ,jos halutaan kiinnittää huomio oikeisiin asioihin.
EH:On sanottu ,että Suomessa ei aikoinaan euron käyttöönottoa valmisteltaessa pohdittu lävitse ,miten yhteinen raha kansalliseen politiikkaan vaikuttaa.
Tämähän ei ole totta .Suomessa euroon liittymistä pohdittiin ja pohjustettiin enemmän kuin missään muussa euromaassa. kummallista on,että yksikään silloin tehdyistä opinnäytteistä ei ole jäänyt elämään.
Tohtori Jukka Pekkarisen EMU-toimikunta arvioi perusteellisesti,mitä yhteinen raha Suomen tapaiselle avoimelle kansantaloudelle tarkoittaa.
Työmarkkinajärjestöt tekivät oman selvitystyönsä ja hyväksyivät yhteisen kannanoton. Syntyivät EMU-puskurirahastot ja linjaus kehittää tulospalkkausta ja muita muuttuvia palkanosia.
Mm. noin kirjoittaa Eero Heinäluoma. Mielenkiintoista olisi kaivaa tuon EMU-toimikunnan ja työmarkkinajärjestöjen aivoitukset yhteisvaluuttaan siirtymisen vaikutuksista . Miten he asiaa perustelivat ,kun samaan aikaan Ruotsalaisten selvitykset päätyivät täysin päinvastaiseen lopputulokseen . Ruotsissa yhteisvaluutan vaikutukset puitiin monissa keskusteluissa läpi ja todettiin kruunu paremmaksi. Asia sinetöitiin kansanäänestyksellä jossa ruotsalaiset saivat kunnollisten keskustelujen jälkeen sanoa kantansa.
Suomessa päätös olikin poliittinen eli täällä kiinnitettiin huomio aivan väärään asiaan vaikka jo tuolloin varoitettiin vienti vetoista maata yhteisvaluutan huonoista puolista. Ruotsissa käytettiin järkeä ja kiinnitettiin pää huomio talouden toimivuuteen tunnetuin seurauksin.
Suosittelen keskustelujen pohjaksi "Tyhmyrin " blogia ,jos halutaan kiinnittää huomio oikeisiin asioihin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pesonenkin on vieny ittensä etelään. Jäsenmaksurahoilla.
Jukka Pekkarisen työryhmä ei antanut mitään suositusta EMU-jäsenyydetä.Johtuuko tämä siitä ,että päätös oli käytännössä jo tehty liittymissopimuksessa vai, kun päätös perustui poliittisiin ei taloudellisiin kysymyksiin ?
Tuo työryhmän pohdinnat on sujuvasti unohdettu niin kuin kaikki epämieluisat asiat yleensä. Raportissa todetaan mm. seuraavaa:
"Jos Suomi on EMU:ssa yleistä markkamääräistä ansiotasoa on voitava alentaa tai palkat yleisesti jäädyttää talouden kriisitilanteissa. Talouden erilaisuus Keski-Eurooppaan verrattuna on suuri ongelma EMU:ssa."
"Talouskasvu EMU:ssa voi olla vakaampaa ? kuin mihin Suomessa on viime vuosikymmeninä totuttu. Tämä sillä edellytysellä,että Suomen Pankki pystyy uskottavaan rahapolitiikkaan,joka pitää inflaation alhaisena ja vakaana"
" Kun rahapolitiikka on yhteistä,se tai euron kurssi eivät reagoi ulkoapäin tuleviin maakohtaisiin reaalitalouden häiriöihin eli nk.epäsymmetrisiin häiriöihin. Rahaliitossa niitä ei voida vaimentaa valuutan kellutuksella".
Työryhmä pitää siis nk.epäsymmetrisiä häiriöitä merkittävimpänä ongelmana jos Suomi on rahaliitossa ja raportissa pidetään myös työttömyyttä erityisongelmana :
"Korkea työttömyys on Suomelle erityisongelma,jolla on etusija kaikissa talouspoliittisissa ratkaisuissa. Mikään valittavana olevista rahapoliittisista järjestelmistä ei työryhmän mukaan sellaisenaan ratkaise työttömyyttä."
"Myös poikkeuksellisen pahan kansallisen laman sattuessa ratkaisumahdollisuudet on tunnettava etukäteen. Oman valuutan kellutus tarjoaa reaalipalkkojen nopean sopeutusmekanismin,jota rahaliittoon kuuluvilla mailla ei ole. Näin ollen tarvitaan kansallista järjestelmää,joka seuraa tilannetta ja tekee ehdotuksia nimellisiin tuotantokustannuksiin puuttumisesta"
On merkillepantavaa ,että työryhmä tuolloin kiinnitti huomion aivan oikeisiin asioihin ,jotka oli ja on edelleen oleellisia talouden toimivuuden kannalta.Miksi näitä työryhmän aivan oikeita" erityis ongelmia " nostettu keskustelujen keskiöön? Syy on ilmeinen ,silloiset poliittiset päättäjät olivat jo valinnan tehneet meidän puolesta vaikka Pekkarisen työryhmän raportti pikemminkin puoltaa selkeästi kansallisessa valuutassa pysymistä.
Asia jonka voimme tänään todeta vertaamalla Suomea ja Ruotsia.Naapurimaa on epäsymmetrisitä häiriöitä huolimatta omalla rahapolitiikalla pystynyt säilyttämään talouden tasapainon ja toimivuuden suomea paremmin.
Markasta luopuminen sovittiin jo maastrichtin sopimuksessa 1991, vaikka julkisuuteen siitä ei informoitu mitenkään. Sopimuksessa sovittiin siirtyminen yhteiseen rahaan, joka tapahtuisi kolmessa vaiheessa,joista ensimmäinen alkoi jo ennen sopimuksen allekirjoittamista heinäkuussa 1990. Tällöin valuuttaliikkeet joitain siirtymäajan poikkeuksia lukuun ottamatta vapautettiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.
Suomen silloiset poliitiset päättäjät ja eräät yhteiskunnan vaikuttajat(esim. Erkko) olivat jo käytännössä hylänneet markan kun he allekirjoittivat maastrichtin-sopimuksen. Kansalaisilla ei tässä vaiheessa ollut mitään tietoa /käsitystä mitä ollaan tekemässä ja mihin ollaan matkalla. Keskustelut pyörivät epäoleellisissa asioissa,luonnollisesti.
Vuonna 1994 alkoi emun toinen vaihe ,jonka aikana jäsenvaltiot jatkoivat edelleen talouksiensa lähentämistä ja yhteensovittamista yhteisen valuutan vakauden turvaamiseksi. Suomi tuli suoraan mukaan toiseen vaiheeseen vuonna 1995. Madridin huippukokouksessa joulukuussa 1995 vahvistettiin valuutan nimeksi euro.
EKP aloitti toimintansa 1998 ja EMU:n kolmas vaihe käynnistyi 1.1.1999,jolloin määriteltiin kansallisten valuuttojen ja euron välinen kiinteä muuntokerroin ja euron otti tilirahana käyttöön 11 maata mm.Suomi. Kreikka tuli mukaan vuoden 2001 alusta ja vuoden 2002 tammikuusta euroa käytti 12 maata.
Pääministeri Paavo Lipponen asetti 28.11.1996 asiantuntijatyöryhmän selvittämään talous-ja rahaliiton merkitystä Suomen kansantaloudelle.Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin prof. Jukka Pekkarinen ja jäseniksi Esko Antola,prof. Erkki Koskela,tutkimusprof. Heikki A.Loikkanen,rehtori Marianne Stenius ja tutkimusprof. Matti Viren.
Työryhmää ohjeistettiin kiinnittämään erityistä huomiota tuotantorakenteeseen,työmarkkinoihin,julkiseen talouteen ja talouspolitiikkaan. Työryhmä julkisti huhtikuussa 1997 alussa 15 erillistä väli.ja taustaraporttia ja järjesti saman kuun aikana kaksi tutkijaseminaaria,joissa väliraportteja käsiteltiin. Lopullinen raportti "Rahaliitto ja Suomi-talouden haasteeet" valmistui 28.4.1997 ja luovutti sen pääministerin ja valtioneuvoston käyttöön. Ryhmä "toivoi"raportin antavan päätöksentekijöille uusia näkökulmia ja palvelevan kansalaiskeskutelua? talous-ja raha liitosta.
Näin jälkeenpäin on helppo todeta ,että päättäjät veivät ns.keskustelut aivan väärille urille valtamedian suosiollisella myötävaikutuksella ,josta esim. Pekka Karhuvaara on avautunut. Kun poliittinen päätös oli tehty se antoi "oikeuden" vääristää asioita ,jotta päämäärä saavutettaisiin.
Olisikin mielenkiintoista kuulla/lukea esim. Tyhmyrin analyysi tuosta (tai kenen vaan)Pekkarisen raportista. Mielestäni siitä käy ilmi selvästi ,että päättäjät eivät ottaneet raportissa mainittuja oleellisia ongelmakohtia huomioon ,joka on helppo näin jälkiviisaati todeta. Ruotsissa tehtiin samoilla eväillä päinvastainen ratkaisu.
"Heikki Patomäen ja Petri Minkkisen raportti: "The Politics of the Economic and Monetary Union" (Talous- ja rahaliiton politiikkaa), ulkopoliittinen instituutti Hufvudstadsbladet 27.3.97
"Se uusliberalismi, joka on Emun perustana on ristiriidassa perinteisen eurooppalaisen hyvinvointivaltion ja sen arvojen kanssa, sanotaan raportissa. Patomäki ja Minkkinen toteavat omassa kappaleessaan, että Emu on poliittinen eikä taloudellinen projekti". "
http://www.kaapeli.fi/~veu/eusta2.html
Kansalaiset olivat täysin ulkona tästä EMU-projektista vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa mitenkään puhumattakaan ,että olisi järjestetty asiasta kansanäänestys kuten Ruotsissa meneteltiin.
EMU-projektia toteutettiin määrätietoisesti kansaa harhauttaen. Valtionvarainministeri aloitti projektin käytännön valmistelut yhteiseen rahaan siirtymiseksi huhtikuussa 1996. Projektin tarkoituksena oli laatia Suomelle kansallinen yhteiseen valuuttaan siirtymissuunnitelma,koordinoida ja toteuttaa valmisteluita? sekä varmistaa ,että kaikki yhteiskunnan osapuolet kykenevät häiriöittä siirtymään yhteisen rahan käyttöön huom. päätetyssä aikataulussa!(ei siis ollut aikomustakaan alistaa asiaa kansanäänestykseen)
EMU-projektin johtoryhmässä olivat edustettuina ne viranomaistahot ,joilla oli keskeisin rooli valmistautuessa yhteiseen valuuttaan . Johtoryhmä koostui valtiovarainministeriön ,Suomen Pankin,ulkoasiainministeriön,kauppa-ja teollisuusministeriön,oikeusministeriön,maa-jametsätalousministeriön,valtioneuvoston kanslian ja Ahvenanmaan edustajista. Johtoryhmän puhjoh. toimi alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm vvm:stä.
Yhteiseen rahaan siirtymistä koordinoitiin ensivaiheessa alakohtaisissa työryhmissä,joihin koottiin niiden tahojen edustajat ,joita siirtyminen koskee.
Ryhmäjako oli seurava:
1.Rahoitussektori
2.Yritystoiminta
3.Julkinen sektori
4.Kansalaiset
5.Lainsäädäntö
6.Tiedotus
Neljä ensimmäistä olivat eri osa-alueisiin keskittyviä substanssiryhmiä.Niissä käsiteltiin Emun aiheuttamia muutoksia yhteiskunnan osapuolten toimintaan. Niiden kautta saatiin projektille olennaista tietoa eri osapuolten toiveista esimerkiksi lainsäädännön kehittämiseksi. Työryhmä 5 ja 6 olivat valtionhallinnon sisäisiä.Niiden tehtävänä oli varmistaa tarvittavien lainsäädäntömuutosten toteuttaminen ja tiedotuksen käytännön toteutus työryhmien osallistujatahojen välityksellä.Niiden puheenjohtajat osallistuivat myös muiden työryhmien kokouksiin.
Erittäin hyvää valmistelua siis kaikin puolin. Suoraselkäisempää olisi ollut se ,että kansalaisille olisi tehty hyvissä ajoin selväksi mistä on kysymys.
Mm. Seppo Hauta-Aho on kirjoittanut blogissaan kansan harhauttamisesta.
Lainaus:
Niinistön harhautus onnistui -Salolainen vahvisti.
Niinistön harhautus onnistui niin perusteellisesti ,että myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi,ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta.Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa 15/1997.Puhemiehen tehtävänä on valvoa käsiteltävien asioiden perustuslainmukaisuutta.(eikö Uosukainen tai suurin osa muita poliitikkoja todellakaan olleet lukeneet mitä liittymissopimus pitää sisällään? vai oliko kyse kansan hämäämisestä?)
Nykypäivä-lehden haastattelussa 24.3.2005 Pertti Salolainen,joka osallistui merkittävällä tavalla EU-jäsenyysneuvotteluihin, kertoi markasta luopumisesta:
" Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu......Jos silloin olisi sanottu,että markka häviää,olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen,Salolainen uskoo."
Siinä Salolainen tunnustaa ,että kansalla ei ollut kaikkea asiaan liittyvää tietoa ja kaiken lisäksi oleellinen tieto vielä pimitettiin.
Asian vahvisti myös Iltasanomien tekemä 14.6.1997 julkaistu mielipidetutkimus,jonka mukaan EU-jäsenyys ei olisi toteutunut ,jos kansalle olisi kerrottu,että euro sisältyy neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.Myöskin Pekka Karhuvaara on myöntänyt ,että lehdistö ohjeistettiin kirjoittamaan myönteisesti EU-jäsenyydestä.
Tällaista "demokratiaa" ei ole koettu kuin Neuvostoliitossa ja nykyisin Eurostoliitossa. Edustuksellista demokratiaa väärinkäytettiin rankasti pimittämällä kansalaisilta kaikkein keskeisimmät asiat.
Vaalien jälkeen ,jos valta ei todella vaihdu meidän henkinen ja taloudellinen konkurssi tullaan saattamaan loppuun ,koska järjestelmää ei muuteta. Eurossa pysyminen tarkoittaa Kreikan tietä. Kansallisella kelluvalla valuutalla asia olisi jo hoidossa ja ennenkaikkea taloutemme olisi toimintakykyinen. Miksi valita kivisempi tie kun on mahdollista taittaa matkaa huomattavasti väljempiä reittejä?
Tyhmyri:
" Monessa yhteydessä on sanottu,että rahapolitiikan luovuttaminen keskushallinnon eli valtioista riippumattoman EKP:n haltuun pakottaa siihen liittovaltioon.Niinhän se järkevästi ajateltuna pakottaakin,mutta kun ne vaihtoehdot ovat joko euron purkaminen tai se tulonsiirtoliittovaltio.Valintaa ei uskalleta tehdä koska äänestäjille on valehdeltu liian kauan !
"Kukaan ei enää ole kuvitellut vakavissaan moneen vuoteen ,että EKP olisi poliittisesti riippumaton laitos? Demokraattisesti siihen eivät voi oikein vaikuttaa kuin saksalaiset,mutta umpipoliittinen instanssi on kyseessä."
Selvähän se on että keinottelijoiden etu on omistaa Keskuspankki. Näin kansa ei voi vaikuttaa mitään talouspäätöksiin vaan rahaa voidaan sylkeä EKPstä pankeille ja yrityksille vaikka miten paljon tuhoamaan vanhaa talletus- rahaa inflaatiolla. Nytkin deflaation aikana on siksi inflaatio ja keinottelijat kehuvat sitä pelastukseksi. Eikä kukaan tunnusta tätä maailmanlopuksi .