Mihin perustat

Jep, tässä se luotsien tarpeellisuus nyt nähdään kun heitä ei ole. Hiiret hyppivät heti pöydälle. Luotsit kaiketi kuitenkin tulevat takaisin, palsta on vaan vielä kai pahoin keskeneräinen.

Rakas jonka Rakastan ja joka Jeesus Rakasti ja Rakastaa niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon enemmän että Hän antoi Elämänsä ja kuoli sun puolesta . Antoi vihollinen teurastaa itsensä että pystyi tulla synnitön viaton uhri meidän kaikkien edessä. nyt sulla on mahdollisuus jos Uskot tämän. Älä pane sormet kurkuun ja laula heviä ettei Jumala voi puhutella sua. Älä anna onnen mennä ohi. Nyt on sulla tilaisuus ottaa Jeesus sun Vapahtajasi vastaan !!!

Eihän Jeesus kuollut, joten hän ei antanut elämäänsä kenenkään puolesta.

Kannattais lukea Raamattua missä kerrotaan Totuus Jeesuxesta.

Sammaakon suuteleminen on tyhmää, mutta saa sitä ooppia tietoa lissää!

Pyydän yllläpito, enemmän sammakkoja näille ateisteille joille riittää se mitä ne näkee!

jepsis kirjoitti:

Jep, tässä se luotsien tarpeellisuus nyt nähdään kun heitä ei ole. Hiiret hyppivät heti pöydälle. Luotsit kaiketi kuitenkin tulevat takaisin, palsta on vaan vielä kai pahoin keskeneräinen.

Lue lisää

Luotsi rupisammakko, olisi aiko jo käydä heräten siellä!!

Ei semmoinen vaan ihan oikea rupinen sammakko, se e óle minä, oletko sinä?

Niin, tiede se sammakon kudustakin sen prinssin sulle kasvattaa?

Perustan elämäni kokemukseen ja tietoon mitä tiede on tuottanut.

Elämälleni antaa tarkoituksen se, miten suhtaudun kanssa ihmisiin ja itseeni. Kun arvostan itseäni teen niitä asioita, jotka koen oikeiksi.
Käytännössä se tarkoittaa esim. sitä että vapaaehtoistoiminnassa autan sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea ja joille elämänkokemuksestani voi olla jotain hyötyä.
Myös työntekijänä pyrin kehittymään, samoin kuin parisuhteessa ja lasteni äitinä.
Myös vajavaisuuksiini pyrin suhtautumaan rauhallisesti. Kukaan ei ole täydellinen ja aina on uutta opittavaa.

Aada-a kirjoitti:

Perustan elämäni kokemukseen ja tietoon mitä tiede on tuottanut.

Elämälleni antaa tarkoituksen se, miten suhtaudun kanssa ihmisiin ja itseeni. Kun arvostan itseäni teen niitä asioita, jotka koen oikeiksi.
Käytännössä se tarkoittaa esim. sitä että vapaaehtoistoiminnassa autan sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea ja joille elämänkokemuksestani voi olla jotain hyötyä.
Myös työntekijänä pyrin kehittymään, samoin kuin parisuhteessa ja lasteni äitinä.
Myös vajavaisuuksiini pyrin suhtautumaan rauhallisesti. Kukaan ei ole täydellinen ja aina on uutta opittavaa.

Lue lisää

Oletko sä ikinä suudellu sammakkoa?

pienikysymys

"Oletko sä ikinä suudellu sammakkoa?"

Tavallaan, suutelin sammakkoa aikoinani kun uskoin fundamentalistiseen raamatuntulkintaan. Prinssiä ei kuitenkaan sammakosta tullut, vaan tuskaa monesi vuodeksi eteenpäin.

Tieteellinen tieto on osoittautunut jo moneen kertaan luotettavammaksi, kuin uskonnollisen uskon varaan jättäytyminen.

kaarne

"Siihen väliin mulle on annettu arvoitus ratkaistavaksi."

Mihin suuntaan on arvoitus ratkeamassa? : )

"Kysymys ja vastaus nousevat itsestäni."

Minkälaisia kysymyksiä ja vastauksia sinusta nousee, jos saan kysyä?

Niin, minähän en ollenkaan sanonut, että arvoitus olisi ratkeamassa :-)

Ja vaikka tämä ei ehkä siltä tunnu, niinvastaan vakavissani, että mun kysymys ja mun vastaus eivät ole sanoilla ilmaistavissa. Siksi annettu arvoitus, sen nostama kysymys ja löytämäni vastaus mahtuvat kaikki yhteen kuvaan - paremmin kuin mihinkään kirjoitettuun selitykseen. Vaikkapa tähän:

http://aijaa.com/gsiGiI

Ok.

kaarne kirjoitti:

Niin, minähän en ollenkaan sanonut, että arvoitus olisi ratkeamassa :-)

Ja vaikka tämä ei ehkä siltä tunnu, niinvastaan vakavissani, että mun kysymys ja mun vastaus eivät ole sanoilla ilmaistavissa. Siksi annettu arvoitus, sen nostama kysymys ja löytämäni vastaus mahtuvat kaikki yhteen kuvaan - paremmin kuin mihinkään kirjoitettuun selitykseen. Vaikkapa tähän:

http://aijaa.com/gsiGiI

Lue lisää

Moi. Olen entinen kristitty *. En voi käyttää tuota nimimerkkiä, kun nikeissä ei saa olla enää mukana merkkejä. Käytän nyt tätä ainakin tilapäisesti.

En malttanut olla reagoimatta, koska toit tuon kuvan. Kiinnostaa tietää, miksi vesi liikkuu puun oksiston alla eri tavalla kuin muualla. Aiheuttavatko kuolleen puun oksat sen? Kuuluuko se vastaukseen?

kris-tit.ty kirjoitti:

Moi. Olen entinen kristitty *. En voi käyttää tuota nimimerkkiä, kun nikeissä ei saa olla enää mukana merkkejä. Käytän nyt tätä ainakin tilapäisesti.

En malttanut olla reagoimatta, koska toit tuon kuvan. Kiinnostaa tietää, miksi vesi liikkuu puun oksiston alla eri tavalla kuin muualla. Aiheuttavatko kuolleen puun oksat sen? Kuuluuko se vastaukseen?

Lue lisää

Liikkuuko se eri tavalla vai onko kyse vain heijastuksista? Kameraan saattaa myös tarttua optiikan vuoksi heijastuksia joita silmä ei havaitse.

Niinpä tosiaan voi olla. En tullut ajatelleeksi tuollaista, kun en tiedä mitään valokuvauksesta, mutta noista heijastuksista olen kyllä kuullut. Ehkä kkris-toaarne vastaa.

kris-tit-ty kirjoitti:

Niinpä tosiaan voi olla. En tullut ajatelleeksi tuollaista, kun en tiedä mitään valokuvauksesta, mutta noista heijastuksista olen kyllä kuullut. Ehkä kkris-toaarne vastaa.

Lue lisää

Voi elämä tätä uutta systeemiä. Söhelsin nimimerkkiä ja siitä oli luiskahtanut kommenttiin mukaan jotakin, niin että kaarne on nyt näköjään kkristokaarne. Ei taida tykätä uudesta nikistään. :(

"Kiinnostaa tietää, miksi vesi liikkuu puun oksiston alla eri tavalla kuin muualla. Aiheuttavatko kuolleen puun oksat sen? Kuuluuko se vastaukseen?"
"Liikkuuko se eri tavalla vai onko kyse vain heijastuksista? Kameraan saattaa myös tarttua optiikan vuoksi heijastuksia joita silmä ei havaitse."

Niinpä. Tämä on mulle hyvin kiinnostavaa.
Näen analogian siihen, kuinka joku uskova tuo elämänsä tärkeimmän, pyhän kokemuksen palstalle ja saa 15 rationaalista, loogista vastausta, jotka kaikki selittävät hänen kokemustaan tasolla, jollka ei mitenkään vastaa hänen tarkoitustaan ja kokemustaan.

Koin, että mulla on asia, joka selviää paremmin kuvallisen kokemuksen kuin sanoilla selittämisen kautta. Ja opin, että kuva on yhtä epäluotettava kuin sanat :-)

Veden liike varmaan kuuluu vastaukseen. Mutta se on myös osa kysymystä. Se, että tämä arvoitus näyttää olevan teille suljettu, tarkoittaa mielestäni sitä, että kyse on arvoituksesta, kysymyksestä ja vastauksesta, jotka ovat mulle henkilökohtaisesti asettuneita.

Älähän ny. En minä ainakaan ajatellut sinänsä mitään rationaalista.
Jos en olisi esim. tiennyt, että kuvassa on puu, olisin kysynyt että onko tuo tumma häkkyrä rautaa. Minusta on olennaista tietää, että se on kuollut puu.

kris-tit-ty kirjoitti:

Voi elämä tätä uutta systeemiä. Söhelsin nimimerkkiä ja siitä oli luiskahtanut kommenttiin mukaan jotakin, niin että kaarne on nyt näköjään kkristokaarne. Ei taida tykätä uudesta nikistään. :(

Lue lisää

Joo, kiitti korjauksesta :-)

kris-tit-ty kirjoitti:

Älähän ny. En minä ainakaan ajatellut sinänsä mitään rationaalista.
Jos en olisi esim. tiennyt, että kuvassa on puu, olisin kysynyt että onko tuo tumma häkkyrä rautaa. Minusta on olennaista tietää, että se on kuollut puu.

Lue lisää

Totta. Tuo on olennaista. Samoin se veden liike. Ja noiden suhde. Esimerkiksi.

kaarne kirjoitti:

Totta. Tuo on olennaista. Samoin se veden liike. Ja noiden suhde. Esimerkiksi.

Minua on kiinnostanut, mikä ateisteilla on se "näkymätön", kokemukseen pohjautuva elämän ja elämänkatsomuksen perusta, jonka "päällä" he elävät ja johon he viime kädessä luottavat. Tuosta syystä tulin alun perin tälle palstalle kuikuilemaan. Olen yrittänyt kyselläkin sitä joskus, ja muutkin ovat kyselleet, mutta sellainen vaikutelma on tullut että monetkaan eivät ole ilmeisesti tuollaisesta perustastaan tietoisia. Tai sitten en vain itse ymmärrä.

Ihan itsekkäistä syistä olen halunnut päästä tuosta selville. Olen halunnut tietää, miten ihmisellä voi olla niin syvä sisäinen side tai suhde materiaaliseen tai ylipäänsä persoonattomaan maailmaan, että se on luonut hänelle elämän perustan. Tuota olen halunnut, koska tarvitsisin itse sellaista sidettä tai suhdetta, vaikka se ei minulla mitätöisi kristinuskon Jumalaa.

Tuosta kuvastasi ja siitä, mitä siitä kirjoitit, välähti jotakin tuollaisesta siteestä, sanon nyt kun en keksi parempaakaan ilmausta, että ei-persoonalliseen "jumaluuteen". Kumarran syvään sen edessä ja tunnen lievää kateuttakin.

Jokaisella ateistilla lienee ihan oma vastauksensa tuohon, koska ateismissa ei ole mitään sääntöä, miten ateistiksi tullaan tai miten ateistina ollaan. Voin siis puhua vain omasta puolestani, eikä sillä ole mitään yleispätevyyttä.

Se, että ei usko persoonallisiin jumaliin, pelastuksiin tai kuolematomaan sieluun ei tarkoita sitä, että fokus olisi erityisesti materiaalisessa tai persoonattomassa. Ateismi on oikeastaan hyvin kapea-alaista ja täsmällistä. Kun sanon kuluneen kliseen "ateismi on sitä, että ei usko persoonallisten jumalien olemassaoloon", niin se on melko kapea ja toisaalta täsmällinen asia. Eikä se todellakaan edes viittaa mihinkään muuhun.
Minusta tuntuu, että tämä yksinkertainen perusasia jää aina jotenkin huomiotta, koska toisaalta monet ateistit pitävät tärkeänä puhua materialismista. Mutta se on ainakin nettikeskusteluissa aina suhteessa siihen, mitä teistit puhuvat, se ei kerro sinänsä mitään ateistien sisäisestä kokemusmaailmasta.

Mulle se "näkymätön" on (tässä vastauksessa, seuraavassa se voi olla vähän eri, näkökulmasta riippuen) elämän katoavaisuuden huikaiseva ja järkyttävä kauneus ja ainutkertisuus, sen saman aikainen traagisuus ja yhdentekevyys. Mitä maailma menettä kunminä lähden? Ei paljon. Ja toisaalta, minun mukanani katoaa koko maailma, minun ainutkertaisena kokemuksena. Itse koen ( ainakin nyt, tässä nettikeskustelukontekstissa) että ateismin ydin on epävarmuudenja epätietoisuuden hyväksymisessä. Ei mulla ole mitään tietoa elämän tai m universumin tarkoituksesta. Olen täällä, koska mut on tänne heitetty. Ekä oikeastaan pyydä mitään, olen vain kiitollinen siitä, että näin on käynyt, surullinen siitä, että se on niin lyhyt kokemus ja iloinen siitä, että olen ollut osallisena, että pari muuta ihmistä on syntynyt kokemaan saman. Ihmettelemään, riemuitsemaan, suremaan ja nöyrtymään väistämättömän edessä.

Ei-persoonallinen jumala on varmaan ihan käypänen ilmaisu sille, mitä kuvallani tahdoin sanoa. Se on mun ateismissa olennaista, mutta ei välttämättä kenenkään muun ateismissa.

Juu, tiedän toki tuon, että jokaisella ateistilla lienee oma vastauksensa, koska ateismi jne. Vetelin vain mutkia suoriksi, koska teismiin ja varsinkin monoteismiin verrattuna ateismissa näyttää se syvin side olevan pääsääntöisesti johonkin ei-persoonalliseen.

Minun on vähän vaikea uskoa sitä, että ateismin ydin olisi epävarmuuden ja epätietoisuuden hyväksymisessä, koska sitä paremmin ihminen kestää epävarmuutta ja epätietoisuutta, mitä lujempi maa hänellä on jalkojensa alla, noin vertauskuvallisesti sanoen. Minusta tuntuu, että se ydin on tuo luja maa, kenellä mikäkin. Mutta, luultavasti en vain ymmärrä.

No, on hyvin todennäköistä että ateismilla ei mitään ydintä edes ole.

Se on tietysti outoa, että ihminen, jolla on luja maa jalkojensa alla, olisi jotenkin epävarmuuden ytimessä :-)
Mutta tarkoitin jotain sellaista, että ateismissa ei ole varmuutta mistään, eikä se sinänsä anna vastauksia mihinkään. Jokainen ateisti hakee vastauksensa itse, ilman johtosääntöä.

Rakkaani on uskovainen, ja ehkä suurin välimatka meille syntyy tästä: hän sanoo, että jos hän ei voisi luottaa pelastukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään, koko elämä olisi mieletöntä, merkityksetöntä. Ja hän suree sitä, että minulla ei voi olla tuo0llaista elämän merkitystä. Minä taas en voi ymmärtää, miksi hän kokee noin: minulle tämä elämän ja maailman ihmeellisyys ja mysteeri riittää merkitykseksi ja tarkoitukseksi, riippumatta siitä, mitä sen jälkeen on luvassa.

kaarne kirjoitti:

No, on hyvin todennäköistä että ateismilla ei mitään ydintä edes ole.

Se on tietysti outoa, että ihminen, jolla on luja maa jalkojensa alla, olisi jotenkin epävarmuuden ytimessä :-)
Mutta tarkoitin jotain sellaista, että ateismissa ei ole varmuutta mistään, eikä se sinänsä anna vastauksia mihinkään. Jokainen ateisti hakee vastauksensa itse, ilman johtosääntöä.

Rakkaani on uskovainen, ja ehkä suurin välimatka meille syntyy tästä: hän sanoo, että jos hän ei voisi luottaa pelastukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään, koko elämä olisi mieletöntä, merkityksetöntä. Ja hän suree sitä, että minulla ei voi olla tuo0llaista elämän merkitystä. Minä taas en voi ymmärtää, miksi hän kokee noin: minulle tämä elämän ja maailman ihmeellisyys ja mysteeri riittää merkitykseksi ja tarkoitukseksi, riippumatta siitä, mitä sen jälkeen on luvassa.

Lue lisää

Ei ateismilla sinänsä varmaankaan mitään ydintä ole, mutta jos ajatellaan ihmisiä, joiden elämänkatsomus on ateistinen ja jotka ovat siis ateismin edustajia, niin täytyyhän heillä olla jokin maa jalkojensa alla, tai muuten he eivät pystyisi elämään. Onhan niitä ihmisiä, joilla ei ole mitään pitävää jalkojen alla, ja jotka eivät siitä syystä pysty elämään. He ovat oikeasti epävarmuuden ytimessä eivätkä kestä sitä.

"Mutta tarkoitin jotain sellaista, että ateismissa ei ole varmuutta mistään, eikä se sinänsä anna vastauksia mihinkään. Jokainen ateisti hakee vastauksensa itse, ilman johtosääntöä."

Tuon tiedän kyllä. Epäilen, että ne vastaukset ovat usein jo varhain lapsina kokemuksen kautta saatuja, eikä niistä siksi olla tietoisia. Niiden pohjalta vain eletään. Ehkä aikuisina haetaan selityksiä, jotka antavat noille vastauksille hahmon, tai miten tuon nyt sanoisi. (Tuota kristinusko ainakin itselleni on. Se antaa hahmon vastaukselle, joka on ollut itsessäni jo ennen sitä.)

Ymmärrän toki, että sinun saamasi vastaus on sinun, ja muilla ateisteilla ovat omanlaisensa. Puhuin yleisesti ateisteista vain siksi, mitä tuolla ylempänä selitin, siis että miltä näyttää monoteismista käsin katsottuna.

Läheisessä suhteessa voi tuntua joskus vaikealta, jos elämän perustat ovat liian erilaiset. On minullakin kokemusta tuollaisesta. Myönteisesti ajateltuna vastakohdat täydentävät toisiaan.

En voi tietää, tuntuisiko minusta elämä merkityksettömältä ilman uskoa tuonpuoleiseen, kun olen uskonut siihen lapsesta asti. Ainakin tarvitsisin sen tilalle jonkin yhtä syvän uskon tämänpuoleiseen.

Lisään nyt vielä, kun ajattelin sinua ja rakastasi. Toivottavasti tämä ei tunnu tunkeilevalta, mutta tuli vain mieleen, että ehkä kumpikin kuitenkin tarvitsee toisen uskoa? Tuo tuli mieleeni oman kokemukseni pohjalta.

"Epäilen, että ne vastaukset ovat usein jo varhain lapsina kokemuksen kautta saatuja, eikä niistä siksi olla tietoisia. Niiden pohjalta vain eletään. Ehkä aikuisina haetaan selityksiä, jotka antavat noille vastauksille hahmon, tai miten tuon nyt sanoisi. (Tuota kristinusko ainakin itselleni on. Se antaa hahmon vastaukselle, joka on ollut itsessäni jo ennen sitä.)"

MInusta tämä on hyvin sanottu ja vaikka tämä kirjoittaminen on aina likimääräistä ja puutteellista, niin luulenpa ajattelevani suunnilleen samalla tavoin. Siksi mulle itselleni ei tavallaan ole suurta merkitystä sillä asialla uskonko vai enkö ja mihin uskon tai en. Ne uskot ovat hahmoja asioille, jotka on meissä jo ennen sitä. Jokaisella on omansa.

Luulen että minä ja rakkaani emme suuremmin ongelmoi tuota mainitsemaani "uskon kuilua" välillämme, koska molemmat koemme tuon hahmoasian kuitenkin suunnilleen samalla tavalla. En tiedä, tarvitsemmeko toistemme uskoa, en ajattele niin. Pikemminkin osaamme antaa toistemme sisäisille hahmoille tilaa elää ja olla.

Silloin ihmisellä on asiat kohdallaan, jos hän on sisäisesti varma uskostaan ja elää sen pohjalta, oli hän siitä uskostaan tietoinen tai ei (enkä tarkoita tietenkään vain uskonnollista uskoa; turha kai tätä on edes sanoa).
Joillakin on kuitenkin mennyt jossakin vaiheessa "yhteys poikki" omaan sisäiseen totuuteensa, ja he etsivät ja etsivät sitä, usein kokeilevat monia erilaisia uskontoja ja muita elämänkatsomuksia.

Myönnän, että vähän huolestuin sinun ja rakkaasi asiasta, kun olen kuullut ihmisten kertomuksia tilanteesta, jossa toinen on kristitty ja uskoo helvettiin, ja toinen on ei-kristitty, ja edellisellä on jatkuva huoli ja pelko toisen puolesta. Siinä ahdistuvat molemmat. No eihän tuollaisessa tilanteessa tietenkään kumpikaan hyödy toisen uskosta, niin että en ajatellut nenänpäätäni pitemmälle. Mutta onneksi noin ei ole.

Lopuksi sanon vielä, että en tajunnut kuvastasi että toit siinä pyhän kokemuksesi esille "sellaisenaan", vaan luulin että toit sen siinä määrin etäännytettynä, että kyselemällä voi yrittää päästä selville sen sanomasta. Nuo kokemukset kun ovat niin henkilökohtaisia, että toinen ei voi tietää, mitä ne kertovat kokijalle itselleen. Paitsi tietenkin, jos jollakulla sattuu olemaan juuri samanlainen vastaus omassa itsessään, mikä lienee harvinaista.
Lisäksi vaikuttaa väline. Sinä käytät välineenäsi kuvaa. Joillekin kuvat puhuvat syvällisesti, toisille ei. Itselleni kuvat eivät toimi sen sanojen tavoittamattomissa olevan ilmaisemisen välineinä. Minulle sellainen väline on runous, mutta minun on aika turha tuoda esimerkiksi jokin löytämäni "sanatonta totuutta" ilmaiseva runo muille näytille, koska ei se heille sano mitään tai ei ainakaan ollenkaan sitä mitä minulle. Toisille tuollainen väline on musiikki jne. Uskontojen totuudet toimivat tuolla samalla symbolisella tasolla.

Kyllä.
Olen ajatellut juuri noin, että uskontojen totuudet ja taiteen keinoin ilmaistut sisäiset totuudet toimivat samalla tasolla, luultavasti ilmaisevat samoja asioita, vaikka ilmaisun muodot vaihtelevat.
Totta on mielestäni myös se, että niiden osalta ei voi olettaa, että kukaan muu kokisi tai löytäsi juuri saman kokemuksen tai totuuden. Sen voi ilmaista muille ja joskus joku on samalla aaltopituudella.
Siksi minusta tuntuu että kaikki dogmaattisuus uskonnoissa on pahasta, tekee väkivaltaa inhimilliselle kokemukselle, aivan samoin kuin käy taiteelliselle ilmaisulle kun se puristetaan jonkun koulukunnan kahleisiin. En tarkoita tällä, että hahmoton kaaos olisi oikea tapa, totta kai kaikki inhimillinen toiminta saa yhteisesti sovittuja muotoja, muutenhan ei mitään kulttuuria olisi olemassa. On vaikea taito ja tavallaan kultuurin puntari, kuinka se pystyy säilyttämään muotonsa muuttumatta pakkopaidaksi, ja tämä pätee toki yhtä hyvin uskonnollisiin kuin maallisiinkin kulttuureihin.

Uskontojen totuuksissa ja taiteen ilmaisemissa ihmisten sisäisissä totuuksissa on se periaatteellinen ero, että edelliset ovat luonteeltaan hengellisiä eli sisältävät jonkin yliluonnollisen pitämisen totena, ja jälkimmäiset ovat ns. maallisia. Toki myös taide voi olla hengellistä joko avoimesti tai tekijänsä tai kokijansa mielessä. (Määrittelen tässä hengellisen "perinteisesti" eli uskontoihin tai uskonnollisuuteen liittyväksi.)
Ajattelen omaa suhdettani Jeesuksen sovituskuolemaan, joka on minulle sekä maallinen että hengellinen totuus. Maallinen totuus se on jo jostakin sieltä kaukaa lapsuudesta, kun en vielä luultavasti ymmärtänyt juuri mitään kristinuskosta, vaan vain koin jotakin vastaavaa elämässäni. Hengellinen totuus se on, koska mikään maallinen selitys ei voi sitä kattaa, vaan siinä on mukana hengellinen, yliluonnollinen ulottuvuus. Kummallakaan tasolla en pystyisi selittämään sitä sanoin, vaan se pakenisi niitä selitysyrityksiä. Se elää symbolisella tasolla, ja sen maallisuus ja hengellisyys sulautuvat siinä yhteen.

Dogmit ovat uskontojen selkäranka. Ilman niitä uskonnot eivät pysyisi kasassa. Dogmit ovat tarpeellisia, koska uskonnot ovat mielestäni tarpeellisia. (En nyt rupea selittämään miksi, koska siitä tulisi kai pitkä sepustus.) Jo primitiivisilläkin uskonnolla on dogminsa, vaikka niitä ei sellaisiksi kutsuta, mutta siis uskonnollisen yhteisön tunnustamat totuudet eli uskomukset.
Toinen asia sitten on, millaisia nuo dogmit ovat ja miten ja mihin niitä käytetään. Samaa mieltä olen kuin sinä, että dogmaattisuus on pahasta.

Tämän perään olin vähällä kirjoittaa että aamen (heh). En sentään kirjoita, mutta naulan kantaan osuit:
"On vaikea taito ja tavallaan kultuurin puntari, kuinka se pystyy säilyttämään muotonsa muuttumatta pakkopaidaksi, ja tämä pätee toki yhtä hyvin uskonnollisiin kuin maallisiinkin kulttuureihin."

Minua on kiinnostanut venyttää ateismin rajaa ja katsoa, kuinka pitkälle hengellisyyden/henkisyyden suuntaan voi kurottaa niin että ateismi ei katoa. No, eihän se mihinkään katoa, niin kauan, kun ei usko teistisiin jumaliin. Yliluonnollisuus ei ole mikään raja, koska yliluonnollinen on mun ymmärryksessä sekin vain kielellinen tai kulttuurinen konstruktio. Tällä tavalla ajatellen uskonnolla ja taiteella ei oikeastaan ole periaatteellista eroa sen suhteen, miten ne käsittelevät niitä kokemuksia, joita on ylipäätään vaikea ilmaista tai tiedostaa. Siksi symbolinen taso on yhdistävä tekijä asioiden välillä. Se ei ole sen paremmin "maallinen" kuin "hengellinenkään" taso.

No, varmasti ero on tehtävissä, mutta minä mietin sitä, kuinka relevantti se ero on. Se on sama kuin tehdä ero ihmisten välille ihonvärin mukaan tai tehdä ero ihmisen ja muiden nisäkkäiden välille. Aineen ja energian välille. Näitä eroja me toki teemme ja meidän tapa hahmottaa maailmaa perustuu pitkälti erottelujen tekemiseen ja niiden välisten suhteiden havainnointiin.

Mutta jos palaan takaisin aloituksen kysymyksiin "Mihin Sinä perustat elämäsi tarkoituksen ja minkä varaan rakennat ellet uskalla tunnustaa Jeesusta Herraksesi? Tieteeseen ja ihmisoppeihinko?" niin ne tuntuvat oikeastaan triviaaleilta. Koko rakennelma perustuu erojen tekemiseen ja se on minun mielestäni nimenomaan ihmisoppia jos mikä.

SInä sanoit aikaisemmin: "Olen halunnut tietää, miten ihmisellä voi olla niin syvä sisäinen side tai suhde materiaaliseen tai ylipäänsä persoonattomaan maailmaan, että se on luonut hänelle elämän perustan."

Mun vastaus pyrkii selvästi olemaan sitoutumatta materiaaliseen, sellaisella tavalla, joka sitoisi mun tulkintoja todellisuudesta. Mulla on syvä sisäinen side kaiken arvoituksellisuuteen ja se lienee mun elämän perusta :-)

kris-tit-ty kirjoitti:

Minua on kiinnostanut, mikä ateisteilla on se "näkymätön", kokemukseen pohjautuva elämän ja elämänkatsomuksen perusta, jonka "päällä" he elävät ja johon he viime kädessä luottavat. Tuosta syystä tulin alun perin tälle palstalle kuikuilemaan. Olen yrittänyt kyselläkin sitä joskus, ja muutkin ovat kyselleet, mutta sellainen vaikutelma on tullut että monetkaan eivät ole ilmeisesti tuollaisesta perustastaan tietoisia. Tai sitten en vain itse ymmärrä.

Ihan itsekkäistä syistä olen halunnut päästä tuosta selville. Olen halunnut tietää, miten ihmisellä voi olla niin syvä sisäinen side tai suhde materiaaliseen tai ylipäänsä persoonattomaan maailmaan, että se on luonut hänelle elämän perustan. Tuota olen halunnut, koska tarvitsisin itse sellaista sidettä tai suhdetta, vaikka se ei minulla mitätöisi kristinuskon Jumalaa.

Tuosta kuvastasi ja siitä, mitä siitä kirjoitit, välähti jotakin tuollaisesta siteestä, sanon nyt kun en keksi parempaakaan ilmausta, että ei-persoonalliseen "jumaluuteen". Kumarran syvään sen edessä ja tunnen lievää kateuttakin.

Lue lisää

kris-tit-ty

"Minua on kiinnostanut, mikä ateisteilla on se "näkymätön", kokemukseen perustuva elämän ja elämänkatsomuksen perusta jonka "päällä" he elävät ja johon he viimekädessä luottavat."

Voi olla että kokisin oloni turvallisemmaksi, mikäli edelleen uskoisin Jumalaan. Olen kuitenkin mielestäni jälkipolvillekin velkaa sen, että olen rehellinen joka tasolla, niin pitkälle kuin se itselleni on mahdollista. Tämänhetkisen tiedon ja elämänkokemuksen(josta 23v aktiivisena kristittynä)Jumalan olemassaolo ei vakuuta. Koska todisteita Jumalasta ei ole, niin ei ole myöskään syytä uskoa minkäänlaisen Jumalan olemassaoloon.

Mikäli sitten uskoni olisikin väärä ja jokin Jumala olisikin olemassa, niin tämä Jumala olisi minuakin varten ihan yhtä paljon, kuin ketä tahansa muuta varten.

Viimekädessä luotan siihen, että ihmiset yleensä haluavat toisilleen hyvää.
Elämään kuuluu epävarmuus ja kärsimys. Epävarmuutta tulisi oppia sietämään ja kärsimystä lievittämään.
Pyrin olemaan tekemisissä hyvien ihmisten kanssa, olivat nämä sitten teistejä, ateisteja tai agnostikkoja.
Luotan itseeni huomattavasti enemmän, kuin mitä olen joskus luottanut ja tämä tuo monella tavalla perusluottamusta elämän sujumiseen hyvällä tavalla.

kaarne kirjoitti:

Minua on kiinnostanut venyttää ateismin rajaa ja katsoa, kuinka pitkälle hengellisyyden/henkisyyden suuntaan voi kurottaa niin että ateismi ei katoa. No, eihän se mihinkään katoa, niin kauan, kun ei usko teistisiin jumaliin. Yliluonnollisuus ei ole mikään raja, koska yliluonnollinen on mun ymmärryksessä sekin vain kielellinen tai kulttuurinen konstruktio. Tällä tavalla ajatellen uskonnolla ja taiteella ei oikeastaan ole periaatteellista eroa sen suhteen, miten ne käsittelevät niitä kokemuksia, joita on ylipäätään vaikea ilmaista tai tiedostaa. Siksi symbolinen taso on yhdistävä tekijä asioiden välillä. Se ei ole sen paremmin "maallinen" kuin "hengellinenkään" taso.

No, varmasti ero on tehtävissä, mutta minä mietin sitä, kuinka relevantti se ero on. Se on sama kuin tehdä ero ihmisten välille ihonvärin mukaan tai tehdä ero ihmisen ja muiden nisäkkäiden välille. Aineen ja energian välille. Näitä eroja me toki teemme ja meidän tapa hahmottaa maailmaa perustuu pitkälti erottelujen tekemiseen ja niiden välisten suhteiden havainnointiin.

Mutta jos palaan takaisin aloituksen kysymyksiin "Mihin Sinä perustat elämäsi tarkoituksen ja minkä varaan rakennat ellet uskalla tunnustaa Jeesusta Herraksesi? Tieteeseen ja ihmisoppeihinko?" niin ne tuntuvat oikeastaan triviaaleilta. Koko rakennelma perustuu erojen tekemiseen ja se on minun mielestäni nimenomaan ihmisoppia jos mikä.

SInä sanoit aikaisemmin: "Olen halunnut tietää, miten ihmisellä voi olla niin syvä sisäinen side tai suhde materiaaliseen tai ylipäänsä persoonattomaan maailmaan, että se on luonut hänelle elämän perustan."

Mun vastaus pyrkii selvästi olemaan sitoutumatta materiaaliseen, sellaisella tavalla, joka sitoisi mun tulkintoja todellisuudesta. Mulla on syvä sisäinen side kaiken arvoituksellisuuteen ja se lienee mun elämän perusta :-)

Lue lisää

Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat tuolla ettet halua tehdä eroa "maallisen" ja "hengellisen" välillä. En minäkään periaatteessa tee, koska minusta kaikki on viime kädessä hengellistä (esim. Jumala on kaikkialla ja vaikuttaa kaiken taustalla).
Käytännössä tuo ero kuitenkin on. Se tulee siitä, miten asiat selitämme. Jos esimerkiksi uskonnolliset totuudet ja kokemukset selitetään vain maallisesti psykologian ja biologian ym. avulla, niin pieleen menee, mielestäni. Toki ne voivat olla myös ihan maallisia laadultaan, mutta kuka sen pystyy tietämään, mikä niistä sitä on ja mikä ei.

Minusta sinäkin teet tuon eron, vaikka et ehkä huomaa tekeväsi. Selität nuo kokemukset ja niiden käsittelyn vain ihmisestä itsestään käsin etkä ota huomioon ihmisen ulkopuolista yliluonnollista persoonallista vaikuttajaa, koska et usko sellaiseen. Jos siihen uskoo, asioihin liittyvä yliluonnollisuus ei ole vain kielellinen tai kulttuurinen konstruktio, vaan todellisuutta.
Havainnollisuuden vuoksi asian voisi kääntää toisinpäin. Voisi uskoa, että ihmistä itseään, subjektia, ei ole, vaan kaikki mitä koemme ja ajattelemme on vain yliluonnollisten voimien temmellystä.
Ei siitä mielestäni pääse mihinkään, että selitämme asiat sen pohjalta, mihin uskomme. Sinä selität nuo kokemukset "maallisesti", uskosi mukaisesti. Samoin selität tuon mielestäsi erojen puuttumisen "maallisesti". Katsomustapasi on yhtenäisen kaunis, mutta se on tavallaan oma saarekkeensa, joka tekee eron eli sulkee pois toisenlaiset tavat nähdä asia. Toisin sanoen se selittää toisenlaisen oman oppinsa mukaisesti, ja se on sama kuin jos minä selittäisin sinun kokemuksesi ja näkemyksesi kristinuskon opeilla.
Tällaista tää on. :(

Siitä olemme yhtä mieltä, että taide ja uskonto ilmaisevat sanoin selittämättömän symbolisesti.

"Mun vastaus pyrkii selvästi olemaan sitoutumatta materiaaliseen, sellaisella tavalla, joka sitoisi mun tulkintoja todellisuudesta. Mulla on syvä sisäinen side kaiken arvoituksellisuuteen ja se lienee mun elämän perusta :-)"

Ok. :).

Vähän kauhistuttaa, kun olen kirjoitellut tähän keskusteluumme paljon pitkiä kommentteja, eikä täällä ole (vielä) mahdollisuutta kutistaa kommentteja. Jos ihmiset menevät alemmas ketjuun, he joutuvat kelaamaan läpi koko tekstimassan. Ketjun alapäähän pääsee tietysti helposti alakautta.

Aada-a kirjoitti:

kris-tit-ty

"Minua on kiinnostanut, mikä ateisteilla on se "näkymätön", kokemukseen perustuva elämän ja elämänkatsomuksen perusta jonka "päällä" he elävät ja johon he viimekädessä luottavat."

Voi olla että kokisin oloni turvallisemmaksi, mikäli edelleen uskoisin Jumalaan. Olen kuitenkin mielestäni jälkipolvillekin velkaa sen, että olen rehellinen joka tasolla, niin pitkälle kuin se itselleni on mahdollista. Tämänhetkisen tiedon ja elämänkokemuksen(josta 23v aktiivisena kristittynä)Jumalan olemassaolo ei vakuuta. Koska todisteita Jumalasta ei ole, niin ei ole myöskään syytä uskoa minkäänlaisen Jumalan olemassaoloon.

Mikäli sitten uskoni olisikin väärä ja jokin Jumala olisikin olemassa, niin tämä Jumala olisi minuakin varten ihan yhtä paljon, kuin ketä tahansa muuta varten.

Viimekädessä luotan siihen, että ihmiset yleensä haluavat toisilleen hyvää.
Elämään kuuluu epävarmuus ja kärsimys. Epävarmuutta tulisi oppia sietämään ja kärsimystä lievittämään.
Pyrin olemaan tekemisissä hyvien ihmisten kanssa, olivat nämä sitten teistejä, ateisteja tai agnostikkoja.
Luotan itseeni huomattavasti enemmän, kuin mitä olen joskus luottanut ja tämä tuo monella tavalla perusluottamusta elämän sujumiseen hyvällä tavalla.

Lue lisää

Tulkitsen kirjoituksesi niin, että elämän perusta on sinulle ihmisyydessä. Tärkeintä siinä on se, millainen ihmisen mieli on, miten ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja millaiset heidän keskinäiset suhteensa ovat. Ihminen ja ihmiset ovat siinä kaiken keskipisteessä.
Onko sinulle luonto selvästi vähäarvoisempi kuin ihminen?

kris-tit-ty kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat tuolla ettet halua tehdä eroa "maallisen" ja "hengellisen" välillä. En minäkään periaatteessa tee, koska minusta kaikki on viime kädessä hengellistä (esim. Jumala on kaikkialla ja vaikuttaa kaiken taustalla).
Käytännössä tuo ero kuitenkin on. Se tulee siitä, miten asiat selitämme. Jos esimerkiksi uskonnolliset totuudet ja kokemukset selitetään vain maallisesti psykologian ja biologian ym. avulla, niin pieleen menee, mielestäni. Toki ne voivat olla myös ihan maallisia laadultaan, mutta kuka sen pystyy tietämään, mikä niistä sitä on ja mikä ei.

Minusta sinäkin teet tuon eron, vaikka et ehkä huomaa tekeväsi. Selität nuo kokemukset ja niiden käsittelyn vain ihmisestä itsestään käsin etkä ota huomioon ihmisen ulkopuolista yliluonnollista persoonallista vaikuttajaa, koska et usko sellaiseen. Jos siihen uskoo, asioihin liittyvä yliluonnollisuus ei ole vain kielellinen tai kulttuurinen konstruktio, vaan todellisuutta.
Havainnollisuuden vuoksi asian voisi kääntää toisinpäin. Voisi uskoa, että ihmistä itseään, subjektia, ei ole, vaan kaikki mitä koemme ja ajattelemme on vain yliluonnollisten voimien temmellystä.
Ei siitä mielestäni pääse mihinkään, että selitämme asiat sen pohjalta, mihin uskomme. Sinä selität nuo kokemukset "maallisesti", uskosi mukaisesti. Samoin selität tuon mielestäsi erojen puuttumisen "maallisesti". Katsomustapasi on yhtenäisen kaunis, mutta se on tavallaan oma saarekkeensa, joka tekee eron eli sulkee pois toisenlaiset tavat nähdä asia. Toisin sanoen se selittää toisenlaisen oman oppinsa mukaisesti, ja se on sama kuin jos minä selittäisin sinun kokemuksesi ja näkemyksesi kristinuskon opeilla.
Tällaista tää on. :(

Siitä olemme yhtä mieltä, että taide ja uskonto ilmaisevat sanoin selittämättömän symbolisesti.

"Mun vastaus pyrkii selvästi olemaan sitoutumatta materiaaliseen, sellaisella tavalla, joka sitoisi mun tulkintoja todellisuudesta. Mulla on syvä sisäinen side kaiken arvoituksellisuuteen ja se lienee mun elämän perusta :-)"

Ok. :).

Vähän kauhistuttaa, kun olen kirjoitellut tähän keskusteluumme paljon pitkiä kommentteja, eikä täällä ole (vielä) mahdollisuutta kutistaa kommentteja. Jos ihmiset menevät alemmas ketjuun, he joutuvat kelaamaan läpi koko tekstimassan. Ketjun alapäähän pääsee tietysti helposti alakautta.

Lue lisää

Ei me mielestäni olla erityisen eri mieltä olla juuri mistään, enemmän tässä on kyse molempien osalta itsensä tekemisestä ymmärrettäväksi, kun asioita katsotaan eri kulmista.

En minä kiellä yliluonnollisia asioita, olenhan kokemut niitä itsekin, samoin läheiset ihmiseni. Tarkoitan tällaisia perinteisiä ennalta- ja kaukotietämistä yms.
En vain osaa ajatella, että näistä kokemuksista pitäisi vetää johtopäätöksiä persoonallisiin ihmisen ulkopuolisiin voimiin. Mahdollinen mutta ei ainoa selitystapa.
Muutenkaan en ymmärrä, miksi selitysvaihtoehtoina pitää olla vain materialismi tai ulkopuolinen persoonallinen vaikuttaja. Ei sillä että osaisin heittää pöytään mitään tieteellistä tai edes pseudotieteellistä vaihtoehtoa.

Mutta tietenkinme selitämme asiat omasta maailmankäsityksestämme käsin ja silloin suljemme pois muita vaihtoehtoja, täytyyhän meillä olla jokin malli, jonka mukaan elämme. Tarkoitan lähinnä sitä, että mulla on ainakin pyrkimys pitää muureja matalina, vaikka jotkut asiat ovat väkisin sisä- ja jotkut ulkopuolella.

Joten tällaista tää on, eikä se minusta ole edes surullista: jokainen ihminen joka tahtoo aidosti kommunikoida, avaa aina jonkun ikkunan tai murtaa vaikka pienenkin tirkistysreiän siihen muuriin.

Joo, minusta tuntuu että me voidaan olla melkein yhtä mieltä kaikesta muusta kuin siitä ihmisen ulkopuolisesta persoonallisesta toimijasta (jota en siis sulje mahdollisuutena pois, en vain aktiivisesti ota sitä huomioon, koska mulla ei ole siihen mitään perustetta).

"minusta tuntuu että me voidaan olla melkein yhtä mieltä kaikesta muusta kuin
siitä ihmisen ulkopuolisesta persoonallisesta toimijasta."

Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla.

Kirjoitit että "en ymmärrä, miksi selitysvaihtoehtoina pitää olla vain materialismi tai ulkopuolinen persoonallinen vaikuttaja"

Vaihtoehtoina annoin materiaalisen tai ylipäänsä persoonattoman maailman ulkopuolisen persoonallisen vaikuttajan lisäksi. Tuo persoonaton voi olla esim. henki tai henkiä, joilla ei ole tietoisuutta.
Et ehkä käsitä, miten tärkeä minulle ulkopuolinen persoonallinen toimija on, eikä mikä tahansa sellainen, vaan juuri monoteistinen jumaluus, kaikkivaltias. Se tuo maailmaan ja elämään tarkoituksen ja mielen.
Mitenkähän tämän nyt sanoisin? Olen lapsesta asti niin fiksaantunut kiinni persoonalliseen, tietoiseen, jota edustaa ihmiset ja taustalla Jumala, että suhteeni materiaaliseen ja persoonattomaan maailmaan on jäänyt liian heikoksi, ja se on se asia mikä rassaa. Olen yrittänyt tutkailla, millainen se ihmisillä on ja mistä se on heillä peräisin.

En minäkään osaa ajatella, että yliluonnollisten kokemusten pohjalta tekisi sen johtopäätöksen että Jumala on olemassa. Jollekin sellainen voi olla tietysti ns. laukaiseva tekijä, jos on jo valmiiksi uskonut alitajuisesti. Itselläni ei ole ollut koskaan yliluonnollisia kokemuksia. Sellaista on tietysti sattunut, että esim. on ajatellut jotain ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut pitkiin aikoihin missään yhteydessä eikä ajatellut häntä, ja hetken päästä hän soittaa, mutta en ole osannut pitää asiaa sinänsä merkillisenä. Sattuuhan sitä, telepatiaa tai ei, so what. Se hengellinen yliluonnollinen ulottuvuus, josta kirjoitin, on jotakin muuta, ja siksi käytin sanaa hengellinen merkityksessä uskonnollinen.

Minusta ei tarvitse olla yhtä mieltä, mutta on kiinnostavaa ja hyödyllistä oppia tietämään, miten toinen asiat näkee.

Aada-a kirjoitti:

kaarne

"Siihen väliin mulle on annettu arvoitus ratkaistavaksi."

Mihin suuntaan on arvoitus ratkeamassa? : )

"Kysymys ja vastaus nousevat itsestäni."

Minkälaisia kysymyksiä ja vastauksia sinusta nousee, jos saan kysyä?

Lue lisää

Siihen suuntaan että ne malluaiset lähtevät siitä sammakon kudusta ajallaan, alkavat pomppia ja ääntelevät :Grroaakk.

kris-tit-ty kirjoitti:

Minua on kiinnostanut, mikä ateisteilla on se "näkymätön", kokemukseen pohjautuva elämän ja elämänkatsomuksen perusta, jonka "päällä" he elävät ja johon he viime kädessä luottavat. Tuosta syystä tulin alun perin tälle palstalle kuikuilemaan. Olen yrittänyt kyselläkin sitä joskus, ja muutkin ovat kyselleet, mutta sellainen vaikutelma on tullut että monetkaan eivät ole ilmeisesti tuollaisesta perustastaan tietoisia. Tai sitten en vain itse ymmärrä.

Ihan itsekkäistä syistä olen halunnut päästä tuosta selville. Olen halunnut tietää, miten ihmisellä voi olla niin syvä sisäinen side tai suhde materiaaliseen tai ylipäänsä persoonattomaan maailmaan, että se on luonut hänelle elämän perustan. Tuota olen halunnut, koska tarvitsisin itse sellaista sidettä tai suhdetta, vaikka se ei minulla mitätöisi kristinuskon Jumalaa.

Tuosta kuvastasi ja siitä, mitä siitä kirjoitit, välähti jotakin tuollaisesta siteestä, sanon nyt kun en keksi parempaakaan ilmausta, että ei-persoonalliseen "jumaluuteen". Kumarran syvään sen edessä ja tunnen lievää kateuttakin.

Lue lisää

Katsopa Raamatusta, eikös siellä ole vastaus tähänkin kysymykseen..

kris-tit-ty kirjoitti:

Tulkitsen kirjoituksesi niin, että elämän perusta on sinulle ihmisyydessä. Tärkeintä siinä on se, millainen ihmisen mieli on, miten ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja millaiset heidän keskinäiset suhteensa ovat. Ihminen ja ihmiset ovat siinä kaiken keskipisteessä.
Onko sinulle luonto selvästi vähäarvoisempi kuin ihminen?

Lue lisää

kris-tit-ty

Elinympäristö ja kaikki maapallolla elävät lajit ovat tärkeitä. Jos täällä yleensä halutaan elää. Sinä näet sitä yliluonnollista toimijaa, mutta edelleen kaikki todisteet puuttuvat.
Sinä näet mitä haluat eli Jumalan taustalla vaikuttamassa. Luin noita Kaarneelle kirjoittamiasi tekstejä. Ateismi on rehellisempää, kun vertaa vaikka sinun uskomuksiisi.

Aada-a kirjoitti:

kris-tit-ty

Elinympäristö ja kaikki maapallolla elävät lajit ovat tärkeitä. Jos täällä yleensä halutaan elää. Sinä näet sitä yliluonnollista toimijaa, mutta edelleen kaikki todisteet puuttuvat.
Sinä näet mitä haluat eli Jumalan taustalla vaikuttamassa. Luin noita Kaarneelle kirjoittamiasi tekstejä. Ateismi on rehellisempää, kun vertaa vaikka sinun uskomuksiisi.

Lue lisää

Me ihmiset olemme erilaisia. Olemme sitä jo synnynnäisesti, ja meillä on erilaiset elämänhistoriat. Jokaisen kannattaa olla rehellinen itselleen. Sinulle ateismi on rehellisempää, minulle se taas olisi epärehellistä. Ei se sen kummempi asia ole. :)

kris-tit-ty kirjoitti:

"minusta tuntuu että me voidaan olla melkein yhtä mieltä kaikesta muusta kuin
siitä ihmisen ulkopuolisesta persoonallisesta toimijasta."

Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla.

Kirjoitit että "en ymmärrä, miksi selitysvaihtoehtoina pitää olla vain materialismi tai ulkopuolinen persoonallinen vaikuttaja"

Vaihtoehtoina annoin materiaalisen tai ylipäänsä persoonattoman maailman ulkopuolisen persoonallisen vaikuttajan lisäksi. Tuo persoonaton voi olla esim. henki tai henkiä, joilla ei ole tietoisuutta.
Et ehkä käsitä, miten tärkeä minulle ulkopuolinen persoonallinen toimija on, eikä mikä tahansa sellainen, vaan juuri monoteistinen jumaluus, kaikkivaltias. Se tuo maailmaan ja elämään tarkoituksen ja mielen.
Mitenkähän tämän nyt sanoisin? Olen lapsesta asti niin fiksaantunut kiinni persoonalliseen, tietoiseen, jota edustaa ihmiset ja taustalla Jumala, että suhteeni materiaaliseen ja persoonattomaan maailmaan on jäänyt liian heikoksi, ja se on se asia mikä rassaa. Olen yrittänyt tutkailla, millainen se ihmisillä on ja mistä se on heillä peräisin.

En minäkään osaa ajatella, että yliluonnollisten kokemusten pohjalta tekisi sen johtopäätöksen että Jumala on olemassa. Jollekin sellainen voi olla tietysti ns. laukaiseva tekijä, jos on jo valmiiksi uskonut alitajuisesti. Itselläni ei ole ollut koskaan yliluonnollisia kokemuksia. Sellaista on tietysti sattunut, että esim. on ajatellut jotain ihmistä, jonka kanssa ei ole ollut pitkiin aikoihin missään yhteydessä eikä ajatellut häntä, ja hetken päästä hän soittaa, mutta en ole osannut pitää asiaa sinänsä merkillisenä. Sattuuhan sitä, telepatiaa tai ei, so what. Se hengellinen yliluonnollinen ulottuvuus, josta kirjoitin, on jotakin muuta, ja siksi käytin sanaa hengellinen merkityksessä uskonnollinen.

Minusta ei tarvitse olla yhtä mieltä, mutta on kiinnostavaa ja hyödyllistä oppia tietämään, miten toinen asiat näkee.

Lue lisää

"Et ehkä käsitä, miten tärkeä minulle ulkopuolinen persoonallinen toimija on, eikä mikä tahansa sellainen, vaan juuri monoteistinen jumaluus, kaikkivaltias. Se tuo maailmaan ja elämään tarkoituksen ja mielen."

Suunnilleen näin rakkaani ilmaisee saman asian. Ja tämä on sitten minulle yksi arvoitus, koska en voi eläytyä enkä intuitiivisesti ymmärtää tätä.
Asemani voi nähdä kahdella tavalla: joko niin että minä en tarvitse tuollaista toimijaa kokeakseni elämäni mielekkääksi, tai niin, että minä en ymmärrä mistä jään paitsi, en ymmärrä elämäni mielettömyyttä.

"Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla."

Ok. Minä ajattelin asian niin, että me ollaan eri mieltä tuosta persoonallisesta toimijasta. Nuo muut erot ovat lähinnä seurausta tästä ensimmäisestä erimielisyydestä.
Mutta sait vedettyä minut ulos tuosta ekumeenisesta mielentilasta :-)
Toki tuo peruseroavuus aiheuttaa koko maailmankuvan erilaisuuden, ainakin analyyttisessa katsannossa.

"suhteeni materiaaliseen ja persoonattomaan maailmaan on jäänyt liian heikoksi, ja se on se asia mikä rassaa. Olen yrittänyt tutkailla, millainen se ihmisillä on ja mistä se on heillä peräisin."

Mistä päättelet, tai mitä tarkoitat sillä, että suhteesi on jäänyt liian heikoksi?
Mulle tulee tästä kuitenkin kehämäisesti mieleen taas asia jonka sanoin alussa: maailma on arvoitus. En minä tiedä, mikä aiheutti alkuräjähdyksen. Oliko se materian oman luonteen pakottama tapahtuma, vaikuttiko siihen jokin ulkopuolinen syy. Mun kannalta puhtaan materiaalinen selitys on yhtä ihmeellinen tai käsittämätön, kuin sen selittäminen jumalalla. Ja minä jätän asian aidosti auki, en pohdi sitä, koska en ymmärrä kumpaakaan selitystä. Näin ajatellen mun suhde materiaaliseen on myös heikko, ei mulla ole mitään vakaata pohjaa, perusselitystä kaikelle. Olen täällä, mut on heitetty tänne ja kattelen silmät pyöreinä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Toisaalta, on todettu että 95 % (tai jotain) kaikesta olevasta on pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Siihen meillä ei käsittääkseni ole edes pääsyä. Jos siis kaikki tietomme käsittelee vain tuota 5 prosentin osuutta (aine ja energia) olevasta, niin minusta tuntuu että kaikki lopullisiksi tarkoitetut väitteet todellisuuden olemuksesta ovat lähinnä suunpieksäntää :-)

kris-tit-ty kirjoitti:

Me ihmiset olemme erilaisia. Olemme sitä jo synnynnäisesti, ja meillä on erilaiset elämänhistoriat. Jokaisen kannattaa olla rehellinen itselleen. Sinulle ateismi on rehellisempää, minulle se taas olisi epärehellistä. Ei se sen kummempi asia ole. :)

Lue lisää

kris-tit-ty

Uskonnottomuuteni ei pohjimmiltaan perustu omiin kokemuksiin eikä elämänhistoriaan, vaan siihen ettei Jumalasta tai jumalista ole tutkimusnäyttöä koskaan saatu. Minulla on erikoisia kokemuksia, jotka aiemmin tulkitsin Jumalan vastauksiksi. On ollut perusluottamusta Jumalaan ym. Kyllä se systeemi on ihan perusteellisesti katsottu ja koettu.

Onko sinulla sitten tutkimusnäyttöä Jumalasta osoittaa?

Ihminen voi kokea läheisyyttä ja rakkautta vaikka menninkäistä kohtaan, mikäli niin haluaa ja hänelle lapsuudesta lähtien on tällainen usko opetettu. Tämä ei tee kuitenkaan menninkäisestä todellista.

kaarne kirjoitti:

"Et ehkä käsitä, miten tärkeä minulle ulkopuolinen persoonallinen toimija on, eikä mikä tahansa sellainen, vaan juuri monoteistinen jumaluus, kaikkivaltias. Se tuo maailmaan ja elämään tarkoituksen ja mielen."

Suunnilleen näin rakkaani ilmaisee saman asian. Ja tämä on sitten minulle yksi arvoitus, koska en voi eläytyä enkä intuitiivisesti ymmärtää tätä.
Asemani voi nähdä kahdella tavalla: joko niin että minä en tarvitse tuollaista toimijaa kokeakseni elämäni mielekkääksi, tai niin, että minä en ymmärrä mistä jään paitsi, en ymmärrä elämäni mielettömyyttä.

"Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla."

Ok. Minä ajattelin asian niin, että me ollaan eri mieltä tuosta persoonallisesta toimijasta. Nuo muut erot ovat lähinnä seurausta tästä ensimmäisestä erimielisyydestä.
Mutta sait vedettyä minut ulos tuosta ekumeenisesta mielentilasta :-)
Toki tuo peruseroavuus aiheuttaa koko maailmankuvan erilaisuuden, ainakin analyyttisessa katsannossa.

"suhteeni materiaaliseen ja persoonattomaan maailmaan on jäänyt liian heikoksi, ja se on se asia mikä rassaa. Olen yrittänyt tutkailla, millainen se ihmisillä on ja mistä se on heillä peräisin."

Mistä päättelet, tai mitä tarkoitat sillä, että suhteesi on jäänyt liian heikoksi?
Mulle tulee tästä kuitenkin kehämäisesti mieleen taas asia jonka sanoin alussa: maailma on arvoitus. En minä tiedä, mikä aiheutti alkuräjähdyksen. Oliko se materian oman luonteen pakottama tapahtuma, vaikuttiko siihen jokin ulkopuolinen syy. Mun kannalta puhtaan materiaalinen selitys on yhtä ihmeellinen tai käsittämätön, kuin sen selittäminen jumalalla. Ja minä jätän asian aidosti auki, en pohdi sitä, koska en ymmärrä kumpaakaan selitystä. Näin ajatellen mun suhde materiaaliseen on myös heikko, ei mulla ole mitään vakaata pohjaa, perusselitystä kaikelle. Olen täällä, mut on heitetty tänne ja kattelen silmät pyöreinä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Toisaalta, on todettu että 95 % (tai jotain) kaikesta olevasta on pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Siihen meillä ei käsittääkseni ole edes pääsyä. Jos siis kaikki tietomme käsittelee vain tuota 5 prosentin osuutta (aine ja energia) olevasta, niin minusta tuntuu että kaikki lopullisiksi tarkoitetut väitteet todellisuuden olemuksesta ovat lähinnä suunpieksäntää :-)

Lue lisää

"en voi eläytyä, enkä intuitiivisesti ymmärtää tätä."

Voisitko kuvitella että kaiken takana on hyvää tarkoittava, kaiken lopulta hyväksi kääntävä Jumala? Eikö tuon kuvitteleminen ole aika helppoa? Siirtää vain syrjään tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka mm.tätä hyvän Jumalan kaikkivaltiutta vastaan ovat.

Tulee mieleeni että aiheuttaako tämä vaimosi usko sinussa mustasukkaisuutta tms. ikäviä tunteita? Tai estääkö vaimosi Jumalusko läheisemmän suhteen sinun kanssasi? Ei tarvitse vastata, jos liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta joidenkin kohdalla tällä tavalla käy.

Aada-a kirjoitti:

"en voi eläytyä, enkä intuitiivisesti ymmärtää tätä."

Voisitko kuvitella että kaiken takana on hyvää tarkoittava, kaiken lopulta hyväksi kääntävä Jumala? Eikö tuon kuvitteleminen ole aika helppoa? Siirtää vain syrjään tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka mm.tätä hyvän Jumalan kaikkivaltiutta vastaan ovat.

Tulee mieleeni että aiheuttaako tämä vaimosi usko sinussa mustasukkaisuutta tms. ikäviä tunteita? Tai estääkö vaimosi Jumalusko läheisemmän suhteen sinun kanssasi? Ei tarvitse vastata, jos liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta joidenkin kohdalla tällä tavalla käy.

Lue lisää

"Voisitko kuvitella että kaiken takana on hyvää tarkoittava, kaiken lopulta hyväksi kääntävä Jumala? Eikö tuon kuvitteleminen ole aika helppoa? Siirtää vain syrjään tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka mm.tätä hyvän Jumalan kaikkivaltiutta vastaan ovat."

En näköjään voi.

"Tulee mieleeni että aiheuttaako tämä vaimosi usko sinussa mustasukkaisuutta tms. ikäviä tunteita? Tai estääkö vaimosi Jumalusko läheisemmän suhteen sinun kanssasi? Ei tarvitse vastata, jos liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta joidenkin kohdalla tällä tavalla käy."

Ei aiheuta mustasukkaisuutta, eikä muitakaan negatiivisia tunteita. Eikä minun ateismini tai hänen uskonsa ole minkäänlainen este hyvin laheiselle, kunnioittavalle ja rakastavalle suhteelle.
Itse suhtaudun ja tunnen niin, että hän on - kuten aina rakas ihminen - ihana mysteeri jonka olen saanut lahjaksi. Se osa hänestä, mitä en ymmärrä, ei ole vähemmän rakastettava kuin se ymmärrettävä osa.
Mutta ymmärrän sen, että ateistin ja uskovan suhde ei aina järjesty yhtä vaivattomasti ja luonnollisesti.

kaarne kirjoitti:

"Voisitko kuvitella että kaiken takana on hyvää tarkoittava, kaiken lopulta hyväksi kääntävä Jumala? Eikö tuon kuvitteleminen ole aika helppoa? Siirtää vain syrjään tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka mm.tätä hyvän Jumalan kaikkivaltiutta vastaan ovat."

En näköjään voi.

"Tulee mieleeni että aiheuttaako tämä vaimosi usko sinussa mustasukkaisuutta tms. ikäviä tunteita? Tai estääkö vaimosi Jumalusko läheisemmän suhteen sinun kanssasi? Ei tarvitse vastata, jos liian henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta joidenkin kohdalla tällä tavalla käy."

Ei aiheuta mustasukkaisuutta, eikä muitakaan negatiivisia tunteita. Eikä minun ateismini tai hänen uskonsa ole minkäänlainen este hyvin laheiselle, kunnioittavalle ja rakastavalle suhteelle.
Itse suhtaudun ja tunnen niin, että hän on - kuten aina rakas ihminen - ihana mysteeri jonka olen saanut lahjaksi. Se osa hänestä, mitä en ymmärrä, ei ole vähemmän rakastettava kuin se ymmärrettävä osa.
Mutta ymmärrän sen, että ateistin ja uskovan suhde ei aina järjesty yhtä vaivattomasti ja luonnollisesti.

Lue lisää

Mielestäni on hyvin erikoista ettet voi kuvitella Jumalaa olevaksi, itselleni se on hyvin helppoa. Kuitenkin todellisuuden kohtaaminen mahdollisimman todellisena on itselleni tärkeämpää, kuin hyvältäkään tuntuvat uskonnolliset kuvitelmat ja niiden mukaan ohjautuminen. Jonkinlaiseen intuitioon ja vaistoon joissain tilanteissa luotan, ehkä voisi elämänkokemuksestakin jo puhua.
Kyllä sen parisuhteen onnistumiseen vaikuttaa moni muu asia paljon enemmän kuin usko tai ateismi. Hienoa että olet löytänyt noin sopivan kumppanin.

kaarne kirjoitti:

"Et ehkä käsitä, miten tärkeä minulle ulkopuolinen persoonallinen toimija on, eikä mikä tahansa sellainen, vaan juuri monoteistinen jumaluus, kaikkivaltias. Se tuo maailmaan ja elämään tarkoituksen ja mielen."

Suunnilleen näin rakkaani ilmaisee saman asian. Ja tämä on sitten minulle yksi arvoitus, koska en voi eläytyä enkä intuitiivisesti ymmärtää tätä.
Asemani voi nähdä kahdella tavalla: joko niin että minä en tarvitse tuollaista toimijaa kokeakseni elämäni mielekkääksi, tai niin, että minä en ymmärrä mistä jään paitsi, en ymmärrä elämäni mielettömyyttä.

"Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla."

Ok. Minä ajattelin asian niin, että me ollaan eri mieltä tuosta persoonallisesta toimijasta. Nuo muut erot ovat lähinnä seurausta tästä ensimmäisestä erimielisyydestä.
Mutta sait vedettyä minut ulos tuosta ekumeenisesta mielentilasta :-)
Toki tuo peruseroavuus aiheuttaa koko maailmankuvan erilaisuuden, ainakin analyyttisessa katsannossa.

"suhteeni materiaaliseen ja persoonattomaan maailmaan on jäänyt liian heikoksi, ja se on se asia mikä rassaa. Olen yrittänyt tutkailla, millainen se ihmisillä on ja mistä se on heillä peräisin."

Mistä päättelet, tai mitä tarkoitat sillä, että suhteesi on jäänyt liian heikoksi?
Mulle tulee tästä kuitenkin kehämäisesti mieleen taas asia jonka sanoin alussa: maailma on arvoitus. En minä tiedä, mikä aiheutti alkuräjähdyksen. Oliko se materian oman luonteen pakottama tapahtuma, vaikuttiko siihen jokin ulkopuolinen syy. Mun kannalta puhtaan materiaalinen selitys on yhtä ihmeellinen tai käsittämätön, kuin sen selittäminen jumalalla. Ja minä jätän asian aidosti auki, en pohdi sitä, koska en ymmärrä kumpaakaan selitystä. Näin ajatellen mun suhde materiaaliseen on myös heikko, ei mulla ole mitään vakaata pohjaa, perusselitystä kaikelle. Olen täällä, mut on heitetty tänne ja kattelen silmät pyöreinä kaikkea mitä ympärillä tapahtuu.
Toisaalta, on todettu että 95 % (tai jotain) kaikesta olevasta on pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Siihen meillä ei käsittääkseni ole edes pääsyä. Jos siis kaikki tietomme käsittelee vain tuota 5 prosentin osuutta (aine ja energia) olevasta, niin minusta tuntuu että kaikki lopullisiksi tarkoitetut väitteet todellisuuden olemuksesta ovat lähinnä suunpieksäntää :-)

Lue lisää

"Asemani voi nähdä kahdella tavalla: joko niin että minä en tarvitse tuollaista toimijaa kokeakseni elämäni mielekkääksi, tai niin, että minä en ymmärrä mistä jään paitsi, en ymmärrä elämäni mielettömyyttä."

Mistäpä sitä toinenkaan ihminen voisi tietää, kun ei voi mennä todella toisen nahkoihin; en ainakaan minä tiedä. :)
Vaikuttaa siltä, että toiset ihmiset tarvitsevat persoonallisen jumaluuden ja toiset ei. Edelliset ovat kai jo varhain kiinnittyneet persoonalliseen ja jälkimmäiset johonkin ei-persoonalliseen. Olen saanut kirjoitustesi perusteella sen kuvan, että sinulle se jumaluus on maailmankaikkeus tai elämä tai jotakin sellaista... Siis että se on se jokin, minkä varassa muu lepää, ja että ihmiset ovat siinä vain käypäläisiä, tulevat ja menevät. Minulle taas ihmiset ovat ikuisia ja pysyviä ja maailma on tullut ja menee. Tai jotenkin noin... Ikuisin, pysyvin ja suurin on Jumala. Viime kädessä ihminen luottaa siihen, minkä kokee pysyväksi.
Arvojärjestykseen en osaa panna noita asioita, siis että kumpi on "parempi", persoonalliseen vai persoonattomaan jumaluuteen luottaminen.

Kirjoitin:
"Eihän me katsomuksellista peruskysymyksistä olla yhtä mieltä, mutta niitä ei vain ole ollut tässä minun puoleltani esillä. Esimerkiksi sellaisista, että miksi maailma on (minä uskon että se on luotu), mikä on elämän tarkoitus, millainen ihminen on, loppuuko ihmisen elämä fyysiseen kuolemaan jne. No, luulen että vastaat joihinkin noista että en tiedä, mutta eihän me siis niistä samaa mieltä olla."

Siihen vastasit:
"Ok. Minä ajattelin asian niin, että me ollaan eri mieltä tuosta persoonallisesta toimijasta. Nuo muut erot ovat lähinnä seurausta tästä ensimmäisestä erimielisyydestä."

Ne ovat seurausta siitä vain siinä tapauksessa, että uskoo kristinuskon Jumalaan. Voihan sitä uskoa myös muunlaiseen monoteistiseen jumaluuteen, ja noita muunlaisia uskoja on, myös muita kuin juutalaisuus ja islam. Ne muut ovat ihmisillä usein yksityisiä ja "kotitekoisia". Ainakin pari new age -tyyppistä uskontoa tiedän, jotka ovat siis uskontoja, sosiaalisia.

"Mistä päättelet, tai mitä tarkoitat sillä, että suhteesi [materiaaliseen tai persoonattomaan maailmaan] on jäänyt liian heikoksi?"

Tunnesuhteeni tai -siteeni siihen on jäänyt liian heikoksi. Näen, että joillakin se on vahva, ja yleensä se on ihmisillä kuitenkin toimiva ja elävä. Itselläni se on liian ulkokohtainen. En nyt osaa oikein kuvailla tätä.
Siis esim. luonnontieteellistä tietoa ja "uskoa" siihen en tarkoita. Taidan luottaa tuollaiseen tietoon yhtä vähän kuin sinä. Näin ajattelen itsekin: "minusta tuntuu että kaikki lopullisiksi tarkoitetut väitteet todellisuuden olemuksesta ovat lähinnä suunpieksäntää :-)". No, itselläni on todellisuuden olemuksesta usko, mutta tiedoksi en sitä luule.

Sivuhuom. Tämä uusi systeemi heittää kirjoitetun omaksi kappaleekseen, jos sen on aloittanut heti seuraavalta riviltä eikä ole itse aloittanut sitä uutena kappaleena. Minusta tuollainen rikkoo usein asiayhteyksiä, tekee tekstin vähän sekavaksi.

Aada-a kirjoitti:

kris-tit-ty

Uskonnottomuuteni ei pohjimmiltaan perustu omiin kokemuksiin eikä elämänhistoriaan, vaan siihen ettei Jumalasta tai jumalista ole tutkimusnäyttöä koskaan saatu. Minulla on erikoisia kokemuksia, jotka aiemmin tulkitsin Jumalan vastauksiksi. On ollut perusluottamusta Jumalaan ym. Kyllä se systeemi on ihan perusteellisesti katsottu ja koettu.

Onko sinulla sitten tutkimusnäyttöä Jumalasta osoittaa?

Ihminen voi kokea läheisyyttä ja rakkautta vaikka menninkäistä kohtaan, mikäli niin haluaa ja hänelle lapsuudesta lähtien on tällainen usko opetettu. Tämä ei tee kuitenkaan menninkäisestä todellista.

Lue lisää

Jumalaa ei voi todistaa olemassa olevaksi eikä olemassa olemattomaksi. Sellainen on ihmiselle mahdotonta. Ihminen on vain ihminen, ja hänen kykynsä tietää ja ymmärtää asioita ovat kovin pienet ja rajalliset. Ääretöntä Jumalaa ihminen ei kykene "saamaan hyppysiinsä" eikä hankkimaan todisteita Jumalan olemassaolon puolesta tai sitä vastaan. Näin uskon.

Jumalakuvasi on ollut ilmeisesti toisenlainen kuin omani on. Vaikuttaa ainakin siltä kuin Jumala olisi ollut sinulle ihmistä varten, tai miten tuon nyt sanoisi, ihmisen tarpeiden ja toiveiden täyttäjä viime kädessä, kuin superhyvä ja kaikkivoipa ihminen, jonka kanssa on ihmissuhteen kaltainen suhde.
Itse miellän Jumalan äärettömänä ja kaikkivaltiaana, jonka ajatukset ovat ihmisten ajatuksista yhtä kaukana kuin taivas on maasta. Jumalan tarkoituksia ja aivoituksia emme voi tietää. Tiedämme vain, että Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei anna aina lapselle tikkukarkkia vaikka tämä sitä kovasti haluaisi.

Perustan elämäni ja olemassaoloni siihen, että olen ensinnäkin kiitollinen teolliselle vallankumoukselle, joka on monin tavoin 1800-luvulta asti helpottanut elämistä ja olemista.
Muuten elämäni perustuu rakkauteen ja huono-osaisten auttamiseen. Eikä ole ollut valittamista; kaikki on mennyt aivan hyvin muidenkin mielestä. .

En ole minkään huuhaan vietävissä, vaan olen jalat maassa oleva, ja tieto on parempi kuin luulo. Kun elämäni päättyy, tiedän tehneeni parhaani ja jopa onnistuneeni. En tule katumaan mitään.

agnoskepo

"Pyrin perustamaan elämäni rationaaliseen ajatteluun ja tietoon."

Samoin. Sen verran mitä tällä hetkellä ymmärrän itsestäni, läheisistäni ja ympäristön vaatimuksista kohdallamme.

"Todentamattomia uskomuksia en enää elämääni kaipaa"

En minäkään, varsinkaan kun niiden kanssa on kerran jo karautettu metsään ihan kunnolla.
En sitä Jumalankaan olemassaoloa halua ehdottomasti kieltää. Tämänhetkisen ymmärrykseni valossa, Jumalan olemassaolo vaikuttaa epätodennäköiseltä.
Tosiasioihin tukeutuminen on myös elämänkokemukseni mukaan toiminut parhaiten.

Kivaa, minä olen ollut uskovainen jo yli kymmenen vuotta ja söin perunasoppaa viimeksi tänä päivänä.

lisään vielä että kukapas sitä nyt heittäisi järjen narikkaan vapaaehtoisesti? Minä uskon ja toivon että sinäkin voisit joku päivä uskoa.

Tuliko mieleen ajatella ihan itse?

En ymmärrä miten ihminen ei itse käsitä miten elää vaan pitää katsoa jostakin kirjasta tai luettelosta miten mennään.

elreinoratsastaa kirjoitti:

Tuliko mieleen ajatella ihan itse?

En ymmärrä miten ihminen ei itse käsitä miten elää vaan pitää katsoa jostakin kirjasta tai luettelosta miten mennään.

Ajattelen ja ajattelemisen aihetta:

Onko sinulla omaatuntoa?
Uskotko että kaikilla on omatunto?
Mistä olet saanut omantunnon?
Oletko koskaan valehdellut, niin mikä silloin olet?
Oletko koskaan varastanut, niin mikä silloin olet?
Oletko aina toiminut omatuntosi mukaan?
Oletko koskaan käyttänyt Jumalan nimeä kirosanana?
Jos Jumala tuomitsisi, olisitko syytön vai syyllinen?
Jos olet syyllinen Jumalapilkkaan, valehteluun ja varastamiseen, menettäisitkö ikuisen elämän mahdollisuuden?
Oletko käyttänyt Jumalan nimeä turhaan?
Onko omatuntosi koskaan kolkutellut? Onko se sanonut: "Raimo", älä tee niin?
Jos muistat sen, luuletko että Jumala muistaa?
Kertooko omatunto, että tarvitsemme vapahtajaa?

aaaaaaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:

Ajattelen ja ajattelemisen aihetta:

Onko sinulla omaatuntoa?
Uskotko että kaikilla on omatunto?
Mistä olet saanut omantunnon?
Oletko koskaan valehdellut, niin mikä silloin olet?
Oletko koskaan varastanut, niin mikä silloin olet?
Oletko aina toiminut omatuntosi mukaan?
Oletko koskaan käyttänyt Jumalan nimeä kirosanana?
Jos Jumala tuomitsisi, olisitko syytön vai syyllinen?
Jos olet syyllinen Jumalapilkkaan, valehteluun ja varastamiseen, menettäisitkö ikuisen elämän mahdollisuuden?
Oletko käyttänyt Jumalan nimeä turhaan?
Onko omatuntosi koskaan kolkutellut? Onko se sanonut: "Raimo", älä tee niin?
Jos muistat sen, luuletko että Jumala muistaa?
Kertooko omatunto, että tarvitsemme vapahtajaa?

Lue lisää

Emme tarvitse. Mutta jos haluat voin todistaa sinulle raamatusta yhden jännän asian loogisesti. Ja se ns. omatunto on sosiaalisten konventioiden luoma. Ei siihen jumalaa tarvita. Kaikilla ei myöskään ole omaatuntoa. Jumalan nimeä on mahdoton käyttää koska sellaista ei ole. Ja ikuinen elämä on pitkästyttävä käsite jonka raamattu itse kumoaa.

elreinoratsastaa kirjoitti:

Tuliko mieleen ajatella ihan itse?

En ymmärrä miten ihminen ei itse käsitä miten elää vaan pitää katsoa jostakin kirjasta tai luettelosta miten mennään.

Ei, olen ollult uskossa jo yli kymmenen vuotta enkä päivääkään ole elänyt jonkun luettelon mukaan. Itse olisin laittanut linkin koska ei sinne jaksa helposti mennä googlettelemaan.

Luepa itse oma Raamattusi niin ei tarvitse sitä tulla tänne mainostamaan.

Kristittynä eläminen ei ole mitään pakkopullaa

Näyttää olevan robottielämää. Palvotaan olemattomia.

aaaaaaaaaaaaaaaaa kirjoitti:

Kristittynä eläminen ei ole mitään pakkopullaa

Ehkä ei, ainakaan kaikille.

Mutta ei jumaluskon ja uskonnollisuuden haihtuminen jättänyt mitään tyhjää aukkoa elämääni.

Jokseenkin samat asiat ovat tärkeitä niin uskovalle kuin ateistillekin.
Läheiset ihmiset, työ, harrastukset, taide-elämykset, luonto jne...

Aloittajalle:
Tiede on tiedonhankkimismetodi, paras, mitä ihminen on onnistunut kehittämään.
Ei mikään elämän tarkoituksen ja arvomaailman tukipilari.
Toki tiede tuo tietoomme faktoja em. asioiden pohdiskeluun.
Tietämättömyys ei tuo mukanaan mitään hyvää.

Brittikoomikko Stephen Fry: "Sillä hetkellä kun karkotat Jumalan, elämästä tulee mielestäni yksinkertaisempaa, puhtaampaa ja enemmän elämisen arvoista."

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015020219135394_vi.shtml

Tosin silloin voi menettää myös sen (parhaassa tapauksessa) hienon sosiaalisen yhteisön, joka voi olla monelle iso osa elämää. Aada on tästä kirjoitellut melko usein ja olen saanut käsityksen, että myös entiselle nimimerkille " Kristitty* " juuri sosiaalisuus on iso osa uskovana olemista.

"olen saanut käsityksen, että myös entiselle nimimerkille " Kristitty* " juuri sosiaalisuus on iso osa uskovana olemista."

Olet saanut väärän käsityksen. Olen kasvanut aikuisikään asti uskonnollisen yhteisön läheisessä yhteydessä ja itsekin ainakin toisella jalallani siinä mukana, mutta sen jälkeen olen elänyt vuosikymmeniä ihan pääsääntöisesti tavallisten maallistuneiden ihmisten kanssa ja keskellä. En ole kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhteisöön paitsi tietysti luterilaiseen kirkkoon, mutta siihenkin passiivijäsenenä. Minulla ei ole halua eikä tarvetta olla minkään uskonnollisen yhteisön jäsen.
Tuosta kasvuiästäni jäi syvälle sisimpääni usko ja sen myötä "sosiaalisuus", joka tarkoittaa sitä että tunnen yhteenkuuluvuutta paitsi kaikkien maailman kristittyjen myös kaikkien maailman ihmisten kanssa. Tuo on niin syvällä, että sen päällä on kaikenlaista töhkää, mutta sen ansiosta en tunne tarvitsevani mitään konkreettista uskonnollista yhteisöä ympärilleni.

Kiitos oikaisusta. Minun mokani.

agnoskepo kirjoitti:

Brittikoomikko Stephen Fry: "Sillä hetkellä kun karkotat Jumalan, elämästä tulee mielestäni yksinkertaisempaa, puhtaampaa ja enemmän elämisen arvoista."

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015020219135394_vi.shtml

Tosin silloin voi menettää myös sen (parhaassa tapauksessa) hienon sosiaalisen yhteisön, joka voi olla monelle iso osa elämää. Aada on tästä kirjoitellut melko usein ja olen saanut käsityksen, että myös entiselle nimimerkille " Kristitty* " juuri sosiaalisuus on iso osa uskovana olemista.

Lue lisää

agnoskepo
"Brittikoomikko...."
En ole ihan samaa mieltä tuon brittikoomikon kanssa, ainakaan noin nopeasti luettuna. Minulle viimeiset 15v kristittynä olivat hyvää aikaa, enkä kokenut Jumalaa hirviönä.
Mielestäni tämä elämä on hyvä rakentaa kuitenkin niin paljon tosiasioiden varaan, kuin se vain on mahdollista. Jumalausko ei olisi itselleni enää rehellistä uskomista.

En ole menettänyt entisiä ystäviäni, en ole myöskään menettänyt mahdollista tukea, jota voin luterilaisen kirkon papeilta saada.
Voin minä edelleen pappien kansa jutella jos haluan, eivät he minun uskoani tenttaa.
Eikä heitä ole minun epäuskonikaan haitannut, ainakaan eivät ole sitä erityisemmin tuoneet esille.

aaparempi kirjoitti:

Näyttää olevan robottielämää. Palvotaan olemattomia.

Oletko sinä suudellut sammakkoa?

Miksi näyttää siltä kuin viesti ei olisi lähtenyt ja alla lukee: "Aihetta on käsitelty jo aiemmin."

ich_werde_sein kirjoitti:

Miksi näyttää siltä kuin viesti ei olisi lähtenyt ja alla lukee: "Aihetta on käsitelty jo aiemmin."

Olet törmännyt samaan asiaan itsekin, ei kannata välittää siitä, painaa vaan, lähetä, kyllä siitä menee läpi

lkjhgfrtyui kirjoitti:

Olet törmännyt samaan asiaan itsekin, ei kannata välittää siitä, painaa vaan, lähetä, kyllä siitä menee läpi

Näköjään.

ich_werde_sein kirjoitti:

Näköjään.

oppii sanomaan grrooaakk...!

sammakko syntyy kaksineuvvoisena, se voi itse valita kumpiko se aikoo olla.

ihantiedettä kirjoitti:

sammakko syntyy kaksineuvvoisena, se voi itse valita kumpiko se aikoo olla.

tällaista ihmettä

https://www.google.fi/search?q=sammakko prinssi&biw=1024&bih=667&tbm=isch&imgil=MMwFNXNnyMOPXM:;Al6PcjKvu8YFRM;http://www.kuunsade.com/erikoisuudet/9.htm&source=iu&pf=m&fir=MMwFNXNnyMOPXM:,Al6PcjKvu8YFRM,_&usg=__F6SZGU4nTFQfQLOyEHwSRl8Z7Y0=&ved=0CD0Qyjc&ei=LdHTVMvoLKeAzAPkxYKoBA#imgdii=_&imgrc=MMwFNXNnyMOPXM:;Al6PcjKvu8YFRM;http://www.kuunsade.com/images/tuotteet/sammakkoprinssi.jpg;http://www.kuunsade.com/erikoisuudet/9.htm;420;315

Tämäkö on sitten herrasi?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288334898600.html

niintyhmää kirjoitti:

Tämäkö on sitten herrasi?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288334898600.html

Lue lisää

Katsoskun toista herraa arvostaa ja toista vihaa

Hyvä kysymys.

Aada-a kirjoitti:

Hyvä kysymys.

Ei elämäntarkoitusta voi perustaa mihinkään ihmisoppeihin Jeesuksesta, vaan jos sulle tulee uskoa ulkoapäin, niin uskot Jumalan poikaan.

Kristinusko juuri on ihmisoppi Jeesuksesta. Ihmisoppi, jota sinä nähtävästi kannatat ja seuraat.

Jeesus nimisiä ihmisiä on tuhansittain maailmassamme, mutta yksikään niistä ei valitettavasti ole Raamatussa kerrottu, vaan hän on paikassa johon sinä et ateismilla pääse, mutta ehkä sitten jos saat uskoa...?

Yritätkö sinä nyt ihan pokkana väittää minulle, että noiden 5 miljardin ihmisen elämä ei muka perustuisi yhtään mihinkään?

Miksi väittäisin jotain sellaista? Välitätkös sinä sitten muka niistä kaikista niin että menee ensi yön unesi heidän takiansa?

mikspitäisi kirjoitti:

Yritätkö sinä nyt ihan pokkana väittää minulle, että noiden 5 miljardin ihmisen elämä ei muka perustuisi yhtään mihinkään?

Miksi väittäisin jotain sellaista? Välitätkös sinä sitten muka niistä kaikista niin että menee ensi yön unesi heidän takiansa?

Lue lisää

Lisään vielä että mkähän uskonnoista kieltää järjen käyttämisen? Ei mikään, jos et palvo polkupyörän satulaa?

Sanoko se Luther sulle muutenkin että miten sulla on lupa ajatella ja elää, ja onko sun kysyttävä siltä vielä lupakin siihen?

Sammakon nimi on Luther!

Perusta usko tähän:

https://www.youtube.com/watch?v=O9HeFt27738

mie en huua, sanon: valas!!!

Entä jos ei pelkää mitään noista?

Säkin pääset eroon jeesusriippuvuudesta kun lakkaat uskomasta hömppään.
On muuten vapauttava tunne.

Suutele sammakkoa

se tavallinen ei riitä ihan kaikille

Lainaan tänään luetusta viestistä kysymyksen: Onko oikein vai väärin kivittää sunnuntaina risuja keräävän?

En tiedä sinusta, mutta kyllä ainakin minä ja useat muut erottavat oikean väärästä ilman Raamattuja. Ehkä olet sosiopaatti.

Väitätkö, etteivät esimerkiksi kaukoidän kansat ole erottaneet oikeaa väärästä? Kovin on putkisilmäinen maailmasi.
Pitäisikö uppimiskaiset lapset viedä kaupungin portille kivitettäviski, kuten Raamattu käskee?

ich_werde_sein kirjoitti:

Lainaan tänään luetusta viestistä kysymyksen: Onko oikein vai väärin kivittää sunnuntaina risuja keräävän?

Risuja saa kerätä ketä se huvittaa, saako sitä heittää joka kerää kaljapulloja?

jason_dax kirjoitti:

En tiedä sinusta, mutta kyllä ainakin minä ja useat muut erottavat oikean väärästä ilman Raamattuja. Ehkä olet sosiopaatti.

Ette te ateisteja edes kaikki ole, värikästä porukkaa jotka ette oikeasti edes välitä toisistanne yhtään!

totuustulee kirjoitti:

Ette te ateisteja edes kaikki ole, värikästä porukkaa jotka ette oikeasti edes välitä toisistanne yhtään!

Mitä hyötyä on ottaa persekännit?

Moraaliako kirjoitti:

Väitätkö, etteivät esimerkiksi kaukoidän kansat ole erottaneet oikeaa väärästä? Kovin on putkisilmäinen maailmasi.
Pitäisikö uppimiskaiset lapset viedä kaupungin portille kivitettäviski, kuten Raamattu käskee?

Lue lisää

Väitätkö sinä että olisit muka huolissasi kaukoidän kansasta niin, että sinä et saa ensi yönä edes unta?

teennäistähevonkukkua kirjoitti:

Väitätkö sinä että olisit muka huolissasi kaukoidän kansasta niin, että sinä et saa ensi yönä edes unta?

Raamattu ei käske kivittämään ketään, mutta mistäpä olisit sen ateistina voinut tietää...???

otaselvääensin kirjoitti:

Raamattu ei käske kivittämään ketään, mutta mistäpä olisit sen ateistina voinut tietää...???

Aika monessa kohti käsketään kivittämään Jumalan käskyjä rikkonut henkilö, useassa kohdassa tappamaan tarkemmin määrittelemättömällä tavalla.

Oletko lukenut Raamatun läpi, kannesta kanteen?

http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=kivitt%E4k%E4%E4&kirjat=kr

http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=kivitett%E4k%F6%F6n&kirjat=kr

http://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=kuolkoon&kirjat=kr

niistäsaarahaa kirjoitti:

Risuja saa kerätä ketä se huvittaa, saako sitä heittää joka kerää kaljapulloja?

Et siis ymmärtänyt kysymystä. Ei mikään yllätys.

''Raamattu ei käske kivittämään ketään, mutta mistäpä olisit sen ateistina voinut tietää...???''

Miten imbesilli on oppinut kirjoittamaan.

Sori, ei jaeta sun harrastuksia...

DanKetch kirjoitti:

Sori, ei jaeta sun harrastuksia...

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi onkin tärkeää olla tarkkana kenen kanssa on tekemisissä.