Haluaisin että joku joka tuntee nämä lakipykälät vastaisi tähän jysymykseeni. Elikkä itse olen lapseton naishenkilö jolla omistusasunto ja olen aviossa miehen kanssa jolla ei ns. omaa omaisuutta kuin velkainen auto. Naimisiin mentyämme noin kolme vuotta sitten tein avioehdon ihan kaiken varalta. Nyt olen tilanteessa että tarvitsosin isomman asunnon ja tähän tämä kysymykseni liittyykin. Koska nykyinen asunto joka on yksin minun hankkimani menisi myyntiin ja uuden asunnon välirahat myös maksaisin yksin minä. Katsotaanko tämä nyt sitten ns. yhdessä hankituksi omaisuudeksi kun hankittu aviossa ollessamme?
Eihän tässä muuten mitään mutta kun alkaa ikääkin olla molemmilla ja itse kun olen lapseton mutta miehellä on parikymppinen pojan hulttio joka jätti niin lukion kuin amiksenkin kesken ja on kohta kaksi vuotta pelkästään vetänyt lonkkaa ei työt kiinnosta eikä koulut. No se minua arveluttaakin että jos vaikka miehelleni kävisi jotakin ja jäisin yksin niin olisiko tämä "perillinen" siis mieheni poika heti jakamassa pesää vaikka eivät kumpikaan ole siihen mitään hankkineet?
Toisin sanoen suojaako se jos omaisuus on täysin minun nimissäni jakamiselta vai eikö ja jos ei niin onko mitään oikeudellista paperia joka suojaisi omaisuuden niin ettei se menisi jakoon elinaikanani? Koska eihän siinä olisi kannaltani järkevää jos saisin vain asumisoikeuden mutta en voisi muuttaa hankkimaani omaisuutta rahaksi tarvittaessa. Nimittäin jos tällä pojalla on siihen joku perintäoikeus isänsä jälkeen. Elikkä onko parempi vaan asua tässä nykyisessä asunnossa tai sitten mennä vaikka vuokralle isompaan auntoon jottei kaikki mene jakoon kun ja jos miehestä aika jättää ennen minua. Muutoin olen tehnyt testamentin jossa lahjoitan kaiken jälkeeni hyväntekeväisyyteen. Miehelle jää luonnollisesti asumisoikeus asuntoon jos minä olen ensimmäinen joka viskaa lusikan nurkkaan. Jään odottamaan vastausta kiitos etukäteen.
Kysymys perintäoikeudesta
9
82
Vastaukset
- Lakinainen
Avioliiton aikana kumpikin puoliso omistaa omaisuutensa yksin. Merkitystä ei ole sillä, milloin omaisuus on hankittu tai saatu. Samassa asemassa ovat niin ennen avioliittoa omistettu omaisuus ja perinnöt kuin avioliiton aikana ansaitut ja hankitut varat.
Avioehtosopimuksen osalta pitäisi tietää, mikä on sopimuksen sisältö.
Jos miehesi kuolee ensin, hänen omaisuutensa perii hänen poikansa. Sinä saat pitää kaiken oman omaisuutesi.
Jos avioehtosopimuksellanne on suljettu avio-oikeus kokonaan pois, ositusta ei toimiteta, vaan ainoastaan sopimus omaisuuden erottelusta (tällä sopimuksella on samat muotovaatimukset kuin ositussopimuksella). Erottelun jälkeen on selvää, mikä omaisuus kummallekin puolelle kuuluu.
Jos sinä kuolet ensin, toimitetaan perunkirjoituksen jälkeen sama omaisuuden erottelu, ja omistusoikeus kaikkeen omaisuuteesi menee testamentinsaajallesi. Miehelläsi on tosin testamenttiin perustuva hallintaoikeus asuntoon, kuten kerroitkin.
Sinun ei siis tarvitse olla huolissasi, koska avioliitto ei luo minkäänlaista yhteisomistusta, vaan avioliitossa vallitsee nimenomaan omaisuuden erillisyyden periaate. - Eihuolta
Vaikka teillä ei edes olisi avioehtosopimusta niin ei miehesi poika sittenkään pääsisi mitenkään käsiksi sinun omaisuuteesi. Miehesi kuoltua välillänne toimitettaisiin ositus. Sinun ei tarvitsisi antaa tasinkoa kuolleen puolisosi perillisille ellet itse haluaisi tehdä niin, vaan pitäisit oman omaisuutesi yksin.
Täydennän Lakinaisen hyvää vastausta.
>>Koska nykyinen asunto joka on yksin minun hankkimani menisi myyntiin ja uuden asunnon välirahat myös maksaisin yksin minä. Katsotaanko tämä nyt sitten ns. yhdessä hankituksi omaisuudeksi kun hankittu aviossa ollessamme?<<
a) Asunnon myymiseen tarvitsen miehen kirjallisen suostumuksen. Sen hän varmasti antaakin, koska isompi asunto on hänenkin etunsa. Muussa tapauksessa luvan myyntiin voi antaa oikeus.
b) Jos avioehtonne mukaan miehellä ei ole avio-oikeutta mihinkään sinun omaisuuteesi, hänellä ei sitä ole myöskään uuteen asuntoon. Sen myös omistat yksin, jos hankinta kokonaan sinun varoillasi rahoitetaan.
c) Jos avioehtonne mukaan miehellä ei ole avio-oikeutta joko (1) vain nykyiseen asuntoon tai (2) ylipäätään siihen omaisuuteen, mitä sinulla avioehdon tekoajankohtana oli, niin silloin hänellä on avio-oikeus siihen osuuteen uudesta asunnosta, minkä rahoitat avio-oikeudesta vapailla varoilla. Jos siis rahoitus on 200.000 nykyisestä asunnosta ja 100.000 pankkilainalla, niin miehellä on avio-oikeus 1/3 osaan uudesta asunnosta. (Sen nojalla hän tyhjätaskuna saisi tasinkona sinun nettovarallisuudestasi, jos se on tuo asunto, 1/6 osan sen arvosta. Testamenttisi mukaan menisi tällöin 5/6.)
Jos mies kuolisi ensin, sinun ei avio-oikeuden alaisestakaan omaisuudesta tarvitsisi luovuttaa mitään miehen pojalle, koska sinä leskenä voit osituksessa vedota ns. lesken tasinkoprovolegiin, joka oikeuttaa sinut kieltäytyään omaisuutesi luovuttamisesta tasinkona miehen perilliselle.- tietämätön
Avioehdon ja sen, kenen nimissä omaisuus on, pitäisi suojata omaisuuden joutumiselta "vääriin käsiin". En tunne lakipykäliä, mutta näin olen kuitenkin ymmärtänyt. Avioehtojahan voi tehdä kaiketi haluamansa laisia, eli sisältö määritellään itse? Jos näin on, niin sikäli kuin olet määritellyt, että kaikki mikä on sinun omaasi, pysyy sinun omanasi, eikä se hulttiopoika saa mitään, mielestäni asia on tällä hoidettu. (Korjatkaa, jos olen väärässä!!)
Mutta entäpä, jos ei ole naimisissa (tai vaikka olisikin), mutta toinen puoliso silti testamenttaisi osan omaisuudestaan sille osapuolelle, joka jää henkiin. Osa menisi siis kuolleen puoliskon suvulle/muille hänen haluamilleen ihmisille, osa taas tulisi hänen "leskelleen". Mutta sitten, kun tämä leskikin kuolee, täytyykö lesken siis testamentata omaisuutensa (joko itsehankittu tai vielä enemmän se _puolisolta testamentilla saatu_) "takaisin" sinne puolisonsa suvulle/muille, joille puoliso halusi omaisuutensa menevän? Sillä perusteella, että se oli ensiksi kuolleen puolison hankkimaa omaisuutta, joten se "kuuluu hänen suvulleen" ? Voiko tällaista vaatia? (meillä on hyvin eriävät näkemykset siitä, mihin omaisuutta pitäisi jakaa siinä vaiheessa, kun kummatkin ovat kuolleet)Testamentilla voi määrätä tietylle henkilölle vaikkapa elinaikaisen hallintaoikeuden tietyyn omaisuuteen kuten myös määrätä omaisuuden toissijaisen saajan ensisaajan jälkeen. Eli omaisuus voidaan määrätä omistusoikeudella yhdelle ja tämän kuoltua määrätä se siirtymään jollekin toiselle. Tällöin ensisaaja ei voi testamentilla määrätä saamastaan omaisuudesta jälkeensä.
Testamentilla voidaan myös sulkea sen aina-inhottavan-vävypojan avio-oikeus testamentattuun omaisuuteen. Tällöin tämä ei avioeron sattuessa voisi vaatia testamentatusta omaisuudesta itselleen mitään.
- onkomiestietoinen
Avioehto tehdään yhdessä, molempien on se allekirjoitettava, todistajien nimet tarvitaan myös paperiin ja sitten on vielä toimitettava maistraattiin rekisteröitäväksi. Et siis ole voinut toimia yksin "Naimisiin mentyämme noin kolme vuotta sitten tein avioehdon ihan kaiken varalta."
- harmaaa
Voiko testamentin tehdä "yksin" vai täytyykö siihenkin ottaa 2-3 allekirjoitusta todistamaan, että se on tehty oikeudenmukaisesti?
Meillä oli sellainen tapaus, että mummi ja ukki olivat kummatkin tehneet testamentin, joissa jakoivat omaisuuden kolmen lapsensa kesken niin, että yksi sai kiinteistön ja kaksi muuta sitten kaiken muun (mikä rahallisen arvon puolesta ylitti reilusti sen kiinteistön hinnan). Mutta toinen näistä "kaiken muun" saaneista ei pitänyt ajatuksesta, että se yksi saisi kiinteistön, joten hän riitautti asian ja sitten se yksi sai vain rahaa, näiltä kahdelta muulta tietysti väheni omat osuudet, koska kaikki jaettiin tasan niiden kolmen lapsen kesken. Kiinteistö meni myyntiin, vaikka sen oli toivottu pysyvän suvussa. Ilmeisesti mummilla ja ukilla oli vain toistensa allekirjoitukset testamenteissaan, joten siksi niitä ei muka tarvinnut noudattaa.
Koska tämä on kokemukseni testamentista, minulla on aina sellainen olo, ettei testamentti tai muukaan paperinpala ole mikään "turva", vaan kaikki jaetaan jonkun lain perusteella.. harmaaa kirjoitti:
Voiko testamentin tehdä "yksin" vai täytyykö siihenkin ottaa 2-3 allekirjoitusta todistamaan, että se on tehty oikeudenmukaisesti?
Meillä oli sellainen tapaus, että mummi ja ukki olivat kummatkin tehneet testamentin, joissa jakoivat omaisuuden kolmen lapsensa kesken niin, että yksi sai kiinteistön ja kaksi muuta sitten kaiken muun (mikä rahallisen arvon puolesta ylitti reilusti sen kiinteistön hinnan). Mutta toinen näistä "kaiken muun" saaneista ei pitänyt ajatuksesta, että se yksi saisi kiinteistön, joten hän riitautti asian ja sitten se yksi sai vain rahaa, näiltä kahdelta muulta tietysti väheni omat osuudet, koska kaikki jaettiin tasan niiden kolmen lapsen kesken. Kiinteistö meni myyntiin, vaikka sen oli toivottu pysyvän suvussa. Ilmeisesti mummilla ja ukilla oli vain toistensa allekirjoitukset testamenteissaan, joten siksi niitä ei muka tarvinnut noudattaa.
Koska tämä on kokemukseni testamentista, minulla on aina sellainen olo, ettei testamentti tai muukaan paperinpala ole mikään "turva", vaan kaikki jaetaan jonkun lain perusteella..Sen verran on syytä vaivautua, jos haluaa perintönsä lankeavan lain säännöksistä poikkeavalla tavalla, että ottaa selville, kuinka testamentti tulee laatia. Jos ei asiaa pidä vaivan arvoisena, niin sitten käy siten kuin mummille ja ukille.
Testamentin laatimisesta säädetään perintökaaren 10. luvussa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L10 .
PK 10:1
"Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtaikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksensa, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön."
PK 10:4
"Testamentin todistajaksi älköön otettako henkilöä, joka on viittätoista vuotta nuorempi tai joka sieluntoiminnan häiriön vuoksi on kykenemätön todistamaan, älköönkä testamentin tekijän puolisoa tai sitä, joka on testamentin tekijään suoraan takenevassa tahi etenevässä sukulaisuudessa taikka lankoudessa, eikä myöskään hänen veljeänsä tai sisartansa tahi näiden puolisoa taikka hänen ottovanhempaansa tai ottolastansa.
Älköön kukaan todistajana todistako määräystä, joka tehdään hänen, hänen puolisonsa tai jonkun hyväksi, joka on häneen sellaisessa suhteessa kuin 1 momentissa on sanottu. Sitä, joka on testamentissa määrätty sen toimeenpanijaksi, ei tämä määräys sinänsä estä olemasta todistajana."- testaattori
harmaaa kirjoitti:
Voiko testamentin tehdä "yksin" vai täytyykö siihenkin ottaa 2-3 allekirjoitusta todistamaan, että se on tehty oikeudenmukaisesti?
Meillä oli sellainen tapaus, että mummi ja ukki olivat kummatkin tehneet testamentin, joissa jakoivat omaisuuden kolmen lapsensa kesken niin, että yksi sai kiinteistön ja kaksi muuta sitten kaiken muun (mikä rahallisen arvon puolesta ylitti reilusti sen kiinteistön hinnan). Mutta toinen näistä "kaiken muun" saaneista ei pitänyt ajatuksesta, että se yksi saisi kiinteistön, joten hän riitautti asian ja sitten se yksi sai vain rahaa, näiltä kahdelta muulta tietysti väheni omat osuudet, koska kaikki jaettiin tasan niiden kolmen lapsen kesken. Kiinteistö meni myyntiin, vaikka sen oli toivottu pysyvän suvussa. Ilmeisesti mummilla ja ukilla oli vain toistensa allekirjoitukset testamenteissaan, joten siksi niitä ei muka tarvinnut noudattaa.
Koska tämä on kokemukseni testamentista, minulla on aina sellainen olo, ettei testamentti tai muukaan paperinpala ole mikään "turva", vaan kaikki jaetaan jonkun lain perusteella..Testamentin voi jokainen omasta omaisuudestaan tietenkin tehdä. Todistajien on kuitenkin allekirjoitettava testamentti, mutta sen sisältöä ei heidän tarvitse tietää. Teetä testamenttisi lakimiehellä, niin saat varmasti pätevän paperin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti651980SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä791327Et voi olla loputtomasti hiljaa
Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto781264- 461148
Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa1601002Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen71999- 44920
Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki41881- 58878
Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.183873