Haluan tuntea taas

Hei,

itselläni oli täysin samanlainen tilanne vielä alle vuosi sitten, tosin olen sinua muutaman vuoden vanhempi. Jouduin kuitenkin luopumaan sairaudestani, jotta saisin tilalle jotain parempaa. Sain elämäni takaisin. Suurin motivaatio siihen oli ehkä ympärivuorokautinen oleminen toisen ihmisen kanssa alkuun, ilman sitä olisin varmasti repsahtanut jatkuvasti, vaikka aina lupasin että tämä on viimeinen kerta. Aina, ja monta kertaa. En ole vieläkään täysin terve tietenkään, mutta aiemmin oksentelin monta kertaa päivässä. Suunnittelin aiemmin päiväni niin, että pystyisin oksentamaan jäämättä kiinni, ja tästä salarakkaasta tuli suuri osa elämääni.
Nyt kun katson aikaa taaksepäin, niin ainoa neuvo mitä voin sinulle antaa, on se toisen ihmisen konkreettisen läsnäolon salliminen. Ahdistuksen kohtaaminen, ja vaihtoehtojen keksiminen ahdistuksen purkamiselle. Se on vaikeaa, perseestä, haastavaa, ärsyttävää. Mutta kukaan muu ei voi elää elämääsi kuin sinä itse. Et saa toista mahdollisuutta, et synny uudestaan. Voit kuolla jo huomenna, joten miksi et tekisi muutosta tänään, ja nauttisi täysillä elämästä.
Nykyään elämänlaatuni on uskomaton. Voin olla pitkiä aikoja ihmisten kanssa ahdistumatta, mutta en vieläkään oksentamatta yksin. Olen löytänyt rinnalleni uskomattoman kumppanin, ja ystävyyssuhteeni ovat palanneet ennalleen, ja välit perheeseen korjaantuneet. Tuntuu mukavalta, stressittömältä. Sellaiselta, että mitähän sitä tekisi seuraavaksi.
Voimia sinulle, ja kaikkea hyvää, tästä voi toipua!

I feel you. Olet ajatuksissani!