elämä on elämisen arvoinen

Hulluja nuo helluntailaiset kuulin isäni monen kertaa sanovan. Joka kyllä tuli ennen kuoleemaansa uskoon. Jos omaa lapsuuttaan muistelee ja tapahtumia mitkä saivat nuoren pojan kiinnostumaan uskosta jeesukseen. Helluntailaisuus taustalla äitini kävi soluissa isäni oli välillä mukana nuori poika hämmentyneenä mitä täällä tapahtuu. Koin kyllä noissa tilaisuuksissa jotain ihmeellistä mitä en vielä silloin ymmärtänyt. Jotenkin olen kokenut että on hyvä aukaista sisintä ja näin anonyyminä tää on hyvä tapa. Oma uskon elämäni on ollut välillä tosi rikasta ja antoisaa. Olen kokenut elämässäni paljon pettymyksiä ja murheita. Olen ollut pettäjä, petetty. Jumalan puheen kuulemisen on estynyt omista valinnoista. Synnin orja omatunto vaivaa ei hetkeäkään rauhaa ennenkuin itse lopettaa ainaisen juoksemisen teen tuota en ajattele seuraamuksia teen tuota kaadun. Nousen taas jatkan matkaa katson välillä taakseni jatkan tätä rataa varmaan monelle tuttua ! En jaksa hienosti kirjotella on varmaan virheitä mutta tietty ajatus on tärkein. Uskon edelleen ja se nuoren pojan innostunut usko on tuolla jossain. Pyhän hengen läsnä olo ja sen kokeminen on parasta mitä voi tuntea. Se on parempaa kuin humala. Parempaa kuin pilvessä. Parempaa kuin rakastekun jälkeinen euroofinen tunne. Se on puhdas raikas tuulahdus jotain mikä puhdistaa sisimmän sielun mikä täyttää jumalan tahdon. Ja se sanoo että se on täytetty minukin puolesta. Elämä on elämisen arvoinen kaikesta huolimatta iloineen ja suruineen. !