Sairauspelko rajuna, oireita paljon

Ei saatana, mitäs jos se onkin als!? Vuodet 05-07 meni ihan pilalle als ja ms tautien pelossa. Muistanukkaan kuinka kamalaa hommaa tää on. Miksi minulle tulee AINA kaikki mystiset oireet, ei esim päänsärkyä. Oon ihan loppu, aina.

En oikein tiedä, mitä haet tällä keskustelulla, mutta voin sanoa, että et ole ainoa. Itselläni ihan kamalat sairauspelot ja ihan kummallisia oireita. Nykyään olen alkanut oppimaan, että oireeni johtuvat todennköisesti vaan ahdistuksesta ja siitä, että hermot ovat ylivirittyneitä. Kun pelko jostain iskee, niin ei sitä osaa järkeillä itselleen, vaan haluaa pelata varman päälle ja tarkistaa, että kysymyksessä ei tosiaan ole mikään fyysinen vaiva. Esimerkkinä kun olin stressaantunut, niin päätin, että en enää vatvo asiaa. Samantien, kun lopetin stressaavan asian ajattelemisen, minulta lähti toisesta polvesta tunto!! Stressi meni polveen niin sanotusti. Oli pelottavaa!!! Kesti muutaman päivän ja lähti sitten. Ymmärrän tuskasi. Älä googlaa oireita!! Itsekin pelkään tällä hetkellä jotain diabetesta :D

Aika tuttua.. kokeilin kun luin jostain nlp-kikkaa, että "koeta rakastaa pelkoasi, niin se menee pois" Esim niinkuin ampiainen istuisi olkapäällä, jos alat huitoa sitä se postää, mutta jos vain ajattelet, että hmm. ampiainen se tuossa, kivaa, niin menee pian pois. Toimi hetken mutta sitten parin tunnin päästä en jaksanut enää. Pitäisi olla kai sitkeämpi..

Hei kiitti vastauksista! Haen vain keskustelua muiden samanlaisten mystisten oireiden kanssa painivien kanssa.
Kärsin varmaankin somatisaatiohäiriöstä tms. Taisi joskus aikoinaan olla ihan diagnoosikin, ei näitä kaikkia muista. Oireita on ollut ihan jumalattomasti, ennen kaikkea kaikenlaisia neurologisia juttuja ( ne pelottaa eniten, niinku nää varpaat nyt, ihan mystinen juttu enkä ees löydä kunnon vastausta tohtori googlelta).

Toi että lähti toisesta polvesta tunto, kuulostaa jotenkin niin tutulta. Itelläni lähtenyt nää oireilut lapasesta sen jälkeen kun sain hemmetin veemäisen rahahelvetin selviteltyä, mikä oli jatkunut vuosia. Yhtä helvettiä siitä asti.

Aloittaja, pelko vetää pelkäämiäsi asioita kehoosi. Siis pelko pois ja suhtaudu asioihin ehdottoman rakkauden asenteella.

Todella suurella osalla suomalaisista on MS-tauti, mutta valtaosalla heistä sitä ei vain ikinä diagnosoida. Minulla on yli kymmenen vuoden omituisen oireilun jälkeen lopulta diagnosoitu MS-tauti. Sain siihen lääkityksen ja oireet lähtivät pois! Diagnoosin asettanut neurologi kertoi minulle, että monilta ihmisiltä löytyy aivojen magneettikuvassa sattumalta MS-tautiin sopivat muutokset, mutta diagnoosia ei aseteta, jos potilas ei niitä oireita erityisesti valittele. Lääkäri ei edes mainitse muutoksia potilaalle. Myös sattumasta on paljon kiinni: jos MS-muutokset sijoittuvat tietyille aivojen alueille, niin potilas ei välttämättä ikinä koe dramaattisia oireita. Tällaisilla ihmisillä on vain vuosikymmeniä epämääräisiä puutumisoireita, lievää huimausta, tulevaa ja menevää lihasheikkoutta, selittämätöntä väsymystä, omituista kipuilua, lievää selittämätöntä pahoinvointia, huono keskittymiskyky jne.

Eli MS-tautia luullaan tarkkarajaiseksi sairaudeksi, mutta se ei ole sitä. Kyse on ennemmin aste-eroista: joillain ihmisillä on vain vähän MS-tautia, joillain vähän enemmän, ja lisäksi joillain joilla on vähän MS-tautia, saattaa olla dramaattiset oireet, kun taas jollain jolla on paljon MS-tautia, on vähäiset oireet. Vasta magneettikuvantamisen keksimisen jälkeen tämä kaikki on selvinnyt.

Niin, tuotahan sitä ajoittain pelkään, että koko ajan on ollutkin tauti päällä, ja kaikki on vaan laitettu mielen piikkiin! On minulta kyllä otettu aivojen magneettikuva jokunen vuosi sitten.

Todennäköisesti jo pitkälle kehittynyt Diabetes tutki veresi niin tiedät

Sekin vielä. Hyvin menee.

Kaipa se sitten on jotain vakavaa. Tässä vaan kun miettii tätä vuosien hulluutta, niin kyllä sitten lukuisat lääkäritkin on ollut pahasti väärässä suhteeni, kaikki läheiset jne. Vuosien 05-08 välillä olin käytännössä jatkuvassa tutkimuskierteessä, ihan siis omasta vaatimuksestani. Tajusin että se homma pitää lopettaa, kun yksi lääkäri totesi ettei ole enää jäljellä kuin gynekologin tutkimukset ( olen siis mies). Sen jälkeen olen käynyt harvoin lääkärissä. Viimeeksi kävin urologilla kun oli ihan jäätävä pallikipu, syöpähän sen piti olla, mutta eipä löytynyt mitään vikaa, taaskaan. Minusta ei siis ole löydetty mitään vikaa. Ainut tietysti että noista lukuisista tutkimuksista on jo aikaa. Oireilu sinänsä pysynyt samankaltaisena( paitsi nyt nuo varvasjutut). Syy tämän hetkisiin oireisiini on varmasti sama kuin se oli esim 7 vuotta sitten, siitä olen varma. Diagnooseja on masennus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, somatisaatiohäiriö....näitä on tarjottu syyksi moninaisiin oireisiini.

Nyt on mennyt oireet pahemmaksi. Varpaissa tuntuu vieläkin, kihelmöi kaikkialla, kohta alkaa lihasnykimiset ( tiedän sen, niin se aina menee), ikäänkuin meinaa puutua millon mistäkin, kuumottaa, naamassakin pistelee ja kihelmöi jnejne. Jalat tuntuu raskailta, tekee mieli pitää niitä yläällä. Tuntuu ettei veri kierrä. Pää sekoaa!!

Pitäs vissiin taas alkaa juossa lääkäreissä. Suoraansanottuna hävettää ajatus mennä. " taas tuo hysteerinen hullu"

Kunpa muistaisi mitä minusta on tutkittu. Jäi vaivaamaan tuo diabetes, että onkohan sitä koskaan testattu. Jospa se onkin ollut se koko ajan. Ms- tautia olen mielestäni sairastanut toki koko tämän ajan, minulle se on ollut itsestäänselvyys ( tai pelolleni ainakin, neurologin mukaan en sairastanut ainakaan 2007, oireet tosin täsmännyt aina). Veikkaan että on molemmat, ja pari syöpää päälle. Ihmekkään jos ei suju.

Eihän vaan voi olla mitään vitamiininpuutosta? Itsellä on nyt ollu taas kaikenmoisia paniikkioireita kans (aloitin ja lopeitn nopeesti mielialalääkkeet) ja monesti myös mitä lie kuviteltuja sairauksia. Satuin sitten eilen lukemaan jonkun artikkelin, että eri elintarvikkeiden ja ruoka-aineiden ravintopitoisuudet ovat laskeneet jostain 1940-luvulta elintarviteollisuuden takia. Niinku lohessakaan ei olisi enää kuin n. 50% omega 3:sta verrattuna 1940-lukuun. En nyt muista sitä artikkelia kokonaan, se löytyi livelife-lehdestä (life-myymälän asiakaslehti) Mutta itse aloin miettimään tätä omalle kohdalleni kun musta on aina tuntunut, että vitamiinit ja muut ravintoaineet ei oikeen tunnu imeytyvän kunnolla niin voisiko väsymys ja paniikkikohtaukset johtua jostain tämmösestä vain?! Pitää yritää ottaa selvää asiasta. En nyt väitä, että totuus piilee tässä mutta mieluummin sitä söis terveellisesti ja käyttöisi ravintolisiä kuin söis lääkkeitä!

Voisitkohan kokeilla jotenkin jumpata sun jalkoja, jos se vaikka helpottais? Rullata niitä varpaita ja taivutella jotenkin? :) Tsemppiä!

Jumpattu ja pumpattu on, venytyksiä. Ainut minkä huomasin että alaselkä totaalisessa jumissa. Eilen oli varpaat paremmat, mutta tänää sitten kahta kauheammat :( hetken jo luulin...

Tuo vitamiini homma vois olla kyllä. Tai se ei olisi mikään ihme todellakaan. En syö kovinkaan terveellisesti. Nytkään ei ole maistunut moneen päivään oikein mikään kun ahistaa koko ajan. Joskus niitäkin joillakin kokeilla katottiin ja vissiin ne oli ihan ok, mutta siitäkin jo aikaa. Tosin parestesia oireiden kanssa olin silloinkin liikenteessä.

Ainut minkä tiedän, sen että on paha olla. Ja että hermosto on aivan päin helevettiä, syystä tai toisesta.

Voit tilata lähikontakti murhaaja, joka ampuu sinut lähietäisyydeltä haulikolla.

D-vitamiini on ainakin kaikille välttämätön Suomessa talviaikaan. Ottakaa hyvin imeytyvänä öljykapselina.

Magnesiumia kannattaa kaikkien paniikki- ja ahdistusoireista kärsivien ainakin kokeilla; sitraatti tai glysinaatti ovat hyviä muotoja, oksidi toimii lähinnä ulostuslääkkeenä.

E-epa / yleensä kalaöljyvalmisteet saattavat myös auttaa joitakin.

Siitä lähdetään, että joskus vaan varpaita saattaa kihelmöidä. Me luulotautiset vaan kiinnitämme asiaan poikkeuksellisen paljon huomiota, varsinainen vaiva ei tämän vuoksi lakkaa, päinvastoin se tuntemus meidän pelon voimasta kasvaa ja sitten onkin jo ms , als tai jokin muu äärettömän letaali tauti :) Helppo tuolle on jopa naureskella, mutta omalle kohdalle osuessa ei huumorikaan oikein auta. Google pannaan oireita etsiessä!

Nuo oireet menivät pois joksikin aikaa, mutta tsiisus että ne palasivatkin kahta kovempana! Varpaat taas kummalliset. kihelmöi polvista alaspäin, tuikkii, pistelee, meinaa puutua. Aamulla koivet ihan pökkelöt. Kävely jotenkin raskasta ja " tietoista". Kaikenlaisen liikunnan jälkeen oireet pahenee, pitäisi vaan maata selällään ja hengittää syvään 24/7. Todella outoa, en ymmärrä miksi olivat tosiaan muutaman kuukauden pois, ja nyt viikon pari ollut ihan yhtä helvettiä taas. pelko on kova. Tuskinpa enää omilla jaloillani ensi jouluna kävelen :(

Kaikki täällä pelottelee sillä diabeteksella! Kauheeta! Mut voin niin samaistua suhun. Mullakin on tutekittu mielin määrin kaikkea epämääräisiä jopa pelottavia oireita. Eniten olen hysteerinen silmien kanssa niin, että en uskalla enää naamaakaan pestä...
Siis ihan kauhea kemikaalipelko tms. Nyt sitten eräänä päivänä tuossa keväällä huomasin kun näen toisella silmällä kaiken kahtena. Se oli niin pelottavaa!! Olin niin ahdistunut, että vaan tärisin. Silmäsairaalan päivystykseen pääsin tk-lääkärin kautta ja siihen lopputulokseen tultiin, että niska-/hartialihakseni olivat niin jumissa, että silmä ei jaksanut tarkentaa. Onneksi meni ohi päivässä. Sain juurikin näihin vainoharhaisiin pelkoihini nyt jonkun "psykoosilääkkeen" nimeltä Olanzapin 5mg. Pelottaa kyllä sekin.

Aina kautta aikojen tuohon on ollut lääke. Tai oikeastaan 2 lääkettä.

1.Yksi on rivakka liikunta, jolloin elimistön verenkierto paranee ja happea virtaa elimistöön, joka on elintärkeää. Ilman sitä ihminen kuolee. Ennen sitä tulee tietenkin kuolioita ja amputointeja.

2. Hyväksyä, että erilaisia tuntemuksia on. Ne kuuluvat elämään. Ei ne ole sen tärkeempiä. Aina voi sanoa " mitä sitten, ei haittaa yhtään vaikka varpaat lentäisivät avaruuteen".

Joo, eilen meni jo käsistäkin voimat. Toinen peukalo sanoi itsensä irti. Sen vois sahata pois, ja jalat myös. Raajat siis pois pelistä, mutta eihän minulla mitään ole. Terve kuin teemu pukki. Sydänkin muljuaa niin että sais jo lopettaa koko pakonomaisen sykähtelynsä. Kunpa saisi vain kuolla jo pois. En minä enää jaksa, 20 vuotta tätä nonstop helvettiä.

Mulla niin pahaa ahdostusta, huonoa oksettavaa oloa ettei meinaa enää jaksaa! Raskasta hengittääkin. En tiedä kuinka mennä eteenpäin kun joka päivä krapula olo vaikken juo ollenkaan. Lääkärit ei meinaa löytää syytä tähän. Ainoastaan ahdistuneisuushäiriö ok vain ja lekurit työntää lääkkeitä joita en halua. Onko muilla samaa?

https://youtu.be/e-ZVkESecXk

Hei aloittaja "mätäpää"

Tiedän täysin sen mitä käyt elämässäsi läpi, minulla on täsmälleen sama tilanne kuin sinulla. Ei vaan enää kehtaa mennä lääkäriin kun sielä on tullut aika paljon käytyä. Aina kun on jokin paikka tutkittu niin tulee vaiva jonnekin muualle. Sitten kun tutkimisesta on jonkin aikaa tarvii tietysti sama paikka tutkituttaa, koska tauti on saattanut puhjeta sen edellisen tutkimisen jälkeen. verikokeissa nyt tarvii kerran kuukaudessa käydä jos vaikka jokin on muuttunut..... Itse aion lopettaa tän vouhottamisen ja kuolla tauteihin joita minulla tietenkin on, ei vaan enää jaksa.

Jaksamista sinulle T:m32v

Yhtä helvettiä. Nyt on toinen jalkaterä pirun kipee ollu muutaman päivän, kaiken muun päälle vielä. Jalat on jäykät, pistelee, kuumottaa, kylmettää, sihisee ja suhisee, nykii pitkin koipia. Jo 15 min kävely pistää jalat ihan sekaisin :( ei tästä mitään tule. Sydänkin muljuaa koko ajan ja väsyttää niin kovin että tekis mieli vaan nukkua pois kärsimästä täältä. Jotain on vakavasti pielessä, taas.

Tää on yhtä helvettiä. Uni karannut, ei pysty nukkumaan kun jalkoja polttaa nyt öisin entistä kovempaa, myös kämmeniä. Tosi saatanan ihana tunne. Millon lie viimeeksi edes kunnolla syönyt, uskalla ees suihkussa käyä. Haisenkin jo ruumiilta. En pysty lopettamaan googlausta!