lukukokemukseksi tutustumista Hugon (mikäli vaan aku ankalta ja naisten laatulehdiltä ennätätte)kirjaan "Pariisin Notre Dame."
sinä valta, vallattomuus, ahneus, köyhyys, rikkaus, viha ja rakkaus antavat kuvan yhteisöstä, joka on vertailukelpoinen tähänkin päivään. eikä onnellista loppua ole.
joten ne jotka kaipaavat ko.kirjan perusteella piiretyn rainan lällärikamaa tulevat pettymään.
tekstistä voipi vaikka löytyä yhtymäkohtia kahvilan ja hakkuuaukean karvasteluista.
sinä valta, vallattomuus, ahneus, köyhyys, rikkaus, viha ja rakkaus antavat kuvan yhteisöstä, joka on vertailukelpoinen tähänkin päivään. eikä onnellista loppua ole.
joten ne jotka kaipaavat ko.kirjan perusteella piiretyn rainan lällärikamaa tulevat pettymään.
tekstistä voipi vaikka löytyä yhtymäkohtia kahvilan ja hakkuuaukean karvasteluista.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Samaa sarjaa. Puzon "Narrit kuolevat".
Hyvä kirja, ainoastaan ensimmäisen kappaleen Pariisin kuvaus pitkästytti ja jätin siitä suurimman osan lukematta :))
Isosisko houkutteli minut lukemaan ”Kurjat”. Olin silloin 15-17 vuotias. Alun änkyröinnin jälkeen luin sen tiiliskiven silmät kiiluten. Täytyy sanoa, että on siitä siskoplikastakin jotain hyvää ollut...
Elokuvat sen sijaan ovat olleet aina pettymyksiä; ilmeisesti oma mielikuvitus ottaa niin voimakkaan otteen, että sinällään laadukkaasti tehdyistä leffoista ei saa oikeaa otetta vaan ne tuntuvat suorastaan väärennöksiltä.
Suomenkielinen nimi: Kurjat
Alkuperäinen nimi: Misérables, Les
Ohjaaja: Bille August
Pääosissa: Liam Neeson, Geoffrey Rush, Uma Thurman
Valmistusvuosi: 1998
http://www.leffatykki.com/pages/index.php?submit=review&elokuva_id=2454
Olen nähnyt tuon version useita kertoja - se vaan kerta kaikkiaan kohlahti minuun.
Eritoten Geoffrey Rush(Javert) näyttelijäsuoritus oli aiheutti selkäpiissäni kylmäväreitä.
Liitin elokuvan ideaan myös omana oivalluksenani Sokrateksen hyve-etiikan
(oikeudenmukaisuus, rohkeus, viisaus ,lempeys ja kohtuullisuus)
Jean Valjean, ( Liam Neeson) pääroolihenkilön muuttuminen paatoksellisesta rikollisesta hyve-etiikan vakaamukselliseksi noudattajaksi on minusta huikea – ehkä siksi että se vastaa minun omia uskomuksiani ihmisen muuttumiseen jos siihen on tahto, ymmärrys ja mahdollisuus.
Javert (Geoffrey Rush) oli myös hyvin periaatteen mies . Hän omasi myös hyveitä :viisautta, rohkeutta, oikeudenmukaisuutta – mutta häneltä puuttui lempeys ja kohtuullisuus. Jean Valjeanilla oli kaikki viisi. Elokuvan lopputilanne miesten välillä minusta hyvin kuvaa heidän samankaltaisuutta mutta myös sen mikä heissä oli jyrkimmin erilaisuutena.
*sofi*
Hyvän kirjan ja siitä tehdyn erinomaisen elokuvan yhdistemä on harvinaisuus. Harvemmin siinä on onnistuttu niin hyvin ,kuin Coppola filmatessaan Ilmestyskirjan.
Ilmestykirja on tehty Josep Conradin kirjasta Pimeyden Sydän. Elokuvan filmauksesta jo itsessään saisi elokuvan. Leffa oli aikoinaan yksi kalleimmista koskaan tehdyistä. Myös Brando sai roolistaan suurimman koskaan maksetun palkkion. Hänen sopimukseen oli myös lisätty kohta, oli mahduttava univormuun.
Brandon epäiltiin lihoneen ulos tulevasta roolistaan. Brandoa tämä ei haitannut, sillä hän teetätti asun itselleen,ja oltuaan puhelinyhteydessä Coppolaan tajusi samalla, että kaikki ei ollut hyvin viidakossa?
Ilmestykirjaa kuvattin filippiinien viidakossa. Elokuvaa olivat tekemässä Martin Sheen, John Milius, Dennis Hopper, Rober Duvall, Harison Ford ynnämuut.
Kun Brando saapui kuvauspaikalle Filippiineille, koko kuvausryhmä oli aivan sekaisin huumeista, viinasta, kuumuudesta ja sairauksista. Martin Sheen oli saanut sydänkohtauksen. Duvall,Hopper ja Ford huudattivat The Doorsia stereoista ja sekoilivat minkä kerkisivät. Coppola oli maanis-depressiivisessä tilassa, eikä hänellä ollut aavistustakaan miten elokuva pitäisi lopettaa.
Brandon mukaan Joseph Conradin Pimeyden sydämen pohjalta tehty käsikirjoitus oli ääliömäinen, ja tarjoutui kirjoittamaan tarinaa – varsinkin omaa osuuttaan – uudestaan. Brandon oma idea oli ajaa päänsä kaljuksi ja esiintyä puoliksi pimeässä. Hänen monologinsa kesti kaikkiaan neljäkymmentäviisi minuuttia, josta sitten leikattiin elokuvaan sopiva pätkä. Brando veti roolinsa läpi ilman käsikirjoitusta omasta päästään. Osaansa hän valmistautui liittymällä muiden rankkaan ryypiskelyyn, kuinkas muuten.
Elokuvasta saa enemmän irti, kun lukee ensin kirjan. Kirja lykykäisyydessään, tai novelliksi sitä paremminkin voi kutsua, kertoo matkasta ihmismielen pahuuteen ja pimeyden syvyyteen.
Mielenkiitoinen yhteensattuma , että Conrad kirjoittaessaan kirjaa sairastui kuumetautiin(malariaan). Kirja on kuin kuumehourussa kirjoitettu. Elokuvaa katsoessa sama "kuumeisuus ja hourailu" on käsin kosketeltavaa. Myös yhtymä kohdat kirjailijan ja elokuvan tekijöiden "sairastumiseen ja sekoiluun" on selvät.
...tuli tänään Neloselta. Minusta hieno elokuva rakkaudesta, kostosta ja anteeksiannosta. Täytynee joskus lukea kirjakin!
Itse suosittelen Sven Hasselin romaaneja
Tuomittujen legioona
Kuolema telaketjuilla 1958
Aseveljet
Rangaistuspataljoona
Gestapo
Monte Cassino
Myös Beemerin Stalingrad ja Berliini ovat mielenkiintoisia ja asiallisia romaaneja.
...suosittelen John Grishamin
Partneri
Petos
Firma
Kammio
Loistavia ja arvoituksellisia jännitysromaaneja, joissa vasta loppumetreillä tiedät kuka on kukin.
Niin ja iltaa sinulle.:D
olen lukenut kaikki, todella hyviä ja "tyypillisestä" poikkeavia sotakirjoja, joita en yleensä lue. Hmm, onkohan tuo Aseveljet kuitenkin jäänyt lukematta..
Hasselin kirjat ovat todella "erilaisia" sotaromaaneja. Sodanvastaisiksi niitä on myös luonnehdittu. Raakoja ne ainakin on.
tuli vaan mieleen, kun muistelin parin vuoden ajalta voimakkaimpia kokemusiani teatterilumoissa.
olen lukenut ja katsonut kolme #kellonsoittajaa" ja kaikki ovat kertoneet aiheen kirjoittajan elkein. miksi "kiivastuin" oli piirretty lastenraina, jossa ei ollut mitään kirjailijan tarkoituksesta.
ja toisaalta, vaikka se ei tähän kuulukkaan, huuhaan puolelelta hävisi vaven ja iromaken kinailun härskein osuun, jonka olisi sallinut jäädä kansakunnan ihmeteltäväksi.
ja miksi, niin siksi, että olisi havaittu kuinka kusipää hakkaa vesipäätä, ja mitä tarkoittaa rasismi, nihilismi, ja se että jos musta kana nukkuu, ei saada tuoreita munia.
Juupa. Jospa kaikki kaffepalstan ja hakkiksen pahoin voivat ihmiset lukisivat ensiksi Hellstenin Tompan Virtahepo-kirjan ennen kuin menevät oikean kaunokirjallisuuden pariin. Se ei kerro siis Niilin asukkaista vaan ihan jostain muusta.
Tuosta opuksesta kutakuinkin jokainen tunnistaa osan tuntemuksistaan, joita ei ymmärrä tai muuten huomaa.
Meemeistään ylpeä Hurja muttei kurja
~X~
riittää se, kun olen pienempänä lukenut kaikki anni polvan tiina-kirjat :P
...minullakin on koko Tiina-sarja.:D
Tulee jotenkin mieleen se maitomainos, jossa sanotaan:"ja sen kyllä huomaa". Mitenkökähä nyt näin.
Voita sun leipäs päälle...
~X~
Usein kirja - verrattuna elokuvaan, kulkee omassa sarjassaan ja mielikuvitus saa kuvittaa kirjaa lukijalle mieleiseksi. Asia, joka on lukemisessa miellyttänyt minua pienestä pitäen.
Minua viehättävät vahvat naiskohtalot, esim Venny Kontturin tapa kertoa Pumpulan naisista Finlaysonin kutomossa sodan melskeessä, Orvokki Aution Pesärikko-trilogia, jossa on vahvaa kerrontaa -50-70-lukujen arjesta, pohjanmaalaisuudesta.
Antti Tuurin Lakeuden kutsu-kirjaan pohjautuva elokuva tuli TeeVeestä lauantaina, ehdoton suosikkini. Samoin Helvi Hämäläisen ja Oiva Paloheimon tuotannot ovat kestosuosikkejani vuodesta toiseen.
Äkkiä huomaan, että lista on loppumaton. *hymy*
Ehkä ikä tekee tepposet, mutta kotimaan lähihistoriaa kuvaava kirjailu miellyttää nykyään enemmän = Juurien haku, luulenma.
JenniJoutava