Franciscus toivotti transseksuaalin tervetulleeksi

Franciscuksen pitää toki varoa konservatiivien reaktioita näissä asioissa. Mutta eiköhän koko ajan rohkeus lisäänny. Paavin yhteiskunnallisetkin lausunnot viittaavat siihen, että nyt on Vatikaanissa pirteän vapaamielinen ja vasemmistolainen henki valtaamassa alaa lopullisesti.

Fransciscus on maltillinen konservatiivi. Mutta tosi hyvä paavi, joka osaa pitää raivostuneet väkijoukot vähän järjissään vainoamatta muita kristityitä. Luterilaisessa kirkossahan se menee niin, että on alettu vainoamaan toisinajattelevia.

Tavallaan meilläkin tarvittaisiin enemmän know how'ta osoittaa villiintyneille väkijoukoille, että heille on tullut myös vähän väärä käsitys siitä, että kun kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen, se ei ole koskaan eikä missään vaiheessa tarkoittanut jonkin toisen ryhmän syrjintää, eikä tarkoita sitä silloinkaan, kun ei heitä vihitä. Hullaantunut ja maallistunut länsimaailma kuitenkin kuvittelee,että kirkko voi alkaa järjestämään mitä tahansa häitä ja että se olisi muka Jumalan rakkauden ja suvaitsevaisuuden merkki. Katolisessa kirkossa lisäksi avioliitto on sakramentti, joten eiköhän heillä ole vielä pitkä matka protestanttien hulluuteen.

Tämä saattaa tietysti johtua siitäkin, että varsinaisesti itse avioliittokäsitys on maallisessa maailmassa muuttunut. Siinä tähdätään kahden ihmisen onneen, ja lapset on unohdettu kokonaan. Jumala on kuitenkin yhteisöllinen ja aina heikomman puolella. Eli siis lapsen paras on syntyä ihan luonnollisesti vanhemmistaan ja omata sekä isä että äiti. Tarkoituksena on eräänlainen kokonaisuus, josta luontaista tietä syntyy lapsia, eikä se kumoa se, etteivät kaikki voi saada lapsia.

Nykyään tavallaan lastakin pidetään esineenä. Hänet ensinnäkin tuotetaan, silloin kun halutaan ja melkeinpä jo sellaiseksi kuin halutaan (aika harva huolii esim. vammaista lasta) ja niihin oloihin kuin halutaan. Minustakin esim. olisi kiva, jos minulla olisi lapsia, mutta yksin asuvana olisi jotenkin julmaa vain "hankkia" itselleen lapsi kuin jokin kotieläin.

Nykyajan ongelmallisuus on siinä, että eletään eräänlaisessa illuusiossa että ollaan rakastavia ja suvaitsevia, vaikkei olla sitä oikeastaan vähääkään, melkeinpä vähemmän kuin ennen. Aviopuoliso vaihdetaan, kun ollaan kyllästytty ja pelkkä kyllästyminen riittää. Lapsia hankitaan, mutta mielellään halutaan, että heistäkin muuta hoitavat ne ikävät puolet ja itse saa sitten vain miellyttävät puolet. Eli yhteiskunnan pitää hoitaa kaikki puolesta tai sitten (väsyneiden) isovanhempien. Ilmeisesti korkea elintaso ja jokin muu on luonut jonkinlaisen hedonistisen ja materiaalisen kulttuurin, jossa jokainen vain etsii onneaan. Tähän ei tietysti kristinuskon aatteet sovi ollenkaan.

Eturivin katolilaiset homoaktivistit otettiin Vatikaanissa avosylin vastaan:

http://www.reuters.com/article/2015/02/18/us-pope-gays-idUSKBN0LM18K20150218

Kun kerran puhutaan "Vatikaani II:n hengestä", eikö olisi aika alkaa puhua "Franciscuksen hengestä"? Benediktus XVI:n synkkä taantumuskausi oli sittenkin vain väliaikainen pimeyden vaihe. Rakkauden henki vallitsee taas kirkon johdossa. Suvaitsevaisuus murtautuu esteiden lävitse kaikkialla, koska se on Jumalan tahto.