Mietitkö usein, että mitä jos olenkin väärässä?
Kuinka usein epäilet uskoasi?
oowoo
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En mieti. Jos miettisin tuollaista, niin olisin omassa uskossa, en Jeesuksen uskossa.
Uskonoi olisi siis uskottelua, eikä Jumalan minulle lahjoittamaa uskoa.
Uskosi ei siis kestä kriittistä tarkastelua?
Pelkäät että menetät uskosi, jos mietit sitä liikaa?
Mielenkiintoista oowoo, sinä siis mietit että sinun vakaumuksesi ei olisikaan kestävä.
Eikö olekin?
Kun usko on toiminut yli 45 vuotta niin ei ole tarvinnut vielä epäillä.
Usko yleensä toimii, oli uskon kohde sit mikä tahansa.
En ole tullu uskoon vaikka olen vanha mies ei ole kutsumus tarttunut.
En sure sitä jos olen liian viisas siihen.
Minä Tulin Uskoon. Usko Sanoi Nauttivansa Siitä.
Jotain 2-3 kertaa vuodessa mietin hetken aikaa, että mitä jos mitään Jumalaa ei olekaan olemassa. Tällainen epäilyni on kuitenkin tietoista ja hallittua, ja sen aikanakin tiedostan olevani uskossa. Se on sellainen ajatusleikki, jonka käynnistän tietoisesti esim. katsottuani netistä jonkin tieteellisen debatin uskovan ja ateistin välillä. Mitä pidempään olen ollut uskossa sitä sementoituneempi kristillis-teistisestä maailmankuvastani on tullut. Olen luonteeltani aika "villi", ja tavallaan nuo epäilyn hetket ovat testi, jolla testaan uskoni voimakkuutta. Ja yhä voimakkaammaksi se on kehittynyt tässä vuosien varrella :)
Olen niin paljon kokenut elämää Taivaallisen Isän kanssa, että en osaa häntä epäillä. Jos on maallinen isä ja on saanut syntyä sen isän lapseksi ja isä rakastaa lastaan, niin ei kai perillinen ala miettimään, että onko tuo mies isäni. Kuitenkin maallinen isä saattaa osoittautua fiaskoksi ja onkin vain kasvatti-isä. Näin ei ole Taivaallisen Isän laita.
Hei...en voi sanoa kuinka usein mietin olenko väärässä?
Mutta kyllä kaikki rehelliset uskovaiset myöntävät epäuskonsa.
Epäilen lähinnä omaa sydämeni tilaa.
Epäilen kyllä välillä myös raamatun monia vaikeasti ymmärrettäviä kohtia.
Epäilen välillä olenko mikään uskovainen.??
Mutta jos epäilen niin kyllä siihen Jumala on järjestänyt avun ainä ja hoitaa.
Epäusko on pahin synti koko ihmisessä.
Epäusko kieltää Jumalan
Se kieltää Jeesuksen ruumiin ylösnuosemisen
Se kieltää Luomisen.
Epäilijä ei ole Kieltäjä.
Epäilijä on etsijä
Ja etsivä löytää kolkuttavalle avataan
Tuomas epäili.Jeesus ei tuominnut.
Hän kehoitti Usko älä epäile.
Jumalan sana on totuus.
jos epäilyttää.niin ei muuta kuin anomaan Jumalalta tunnustaen epäilyksensä ja Hän kyllä hoitaa epäilykset niin pois ettei enää koskaan tarvivitse epäillä ainakaan Jumalaa ja hänen armoaan.
Usko on ratkaisu sen Jumala antaa ei sitä osteta se annetaan lahjaksi.aamen
No on se vaikeaa se taivaaseen matkaaminen näköjään.
Ajattelen, jos on vilpitön etsijä, epäily on tervettä. Jos ihminen vain syö ja juo mitä toiset ihmiset toisilleen, kaikessa "oppineet"... tarjoavat syödäkseen ja juodakseen... lainkaan epäilemättä ja kyseenalaistamatta, saattaa joutua pian todelliseen perikatoon.
Totuus tulee löytää henkilökohtaisen matkan varrella, ja siihen tulee kasvaa, ja se tapahtuu koulutuksen kautta, Sanan kasvun kautta. Tällöin epäilys muuttuu varmuudeksi ja tiedoksi, se ei ole vain jokin kaukaa kuultu asia, vaan se on myös sydämessä "nähty" ja todeksi koettu asia.
Aamen aamen. Se liha minussa tahtoo laittaa epäileen harva se päivä ja kuitenki tuolla sisimmässä asuu se sataprosenttia ja se on se Jeesuksen antama usko eikä usko minkään hörhöjen tempuntekijäin kauta uskottu.
Uskohan perustuu juuri siihen ettei varmasti voi tietää ja nähdä:
Hebrealaiskirje:
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Uskon, minkä uskon eli mikä on pakko uskoa. En minä mieti, uskonko vai en.
Väärässä olen ollut monta kertaa. Joka väittää aina olevansa oikeassa ja tietävänsä lopullisen totuuden elää harhaluuloissa tai valehtelee tahallaan.
Uskoa tarvitaan silloin kun todisteet puttuvat.