Rehellisyys kunniaan oppimisessa.
Jos ei voi olla rehellinen itselleen, miten voi opettaa asioita oikein toisille ?
Jos ei uskalla olla rehellinen itselleen, ei voi ymmärtää asioita oikein.
Jos joku vaatii enemmän oppijan rehellisyyttä itselleen kuin asialle, jota opiskellaan, kärsii asia rehellisyyden puutoksesta, eikä asiaa opi oikein.
Jos rehellistä oppijaa painostetaan ulkopuolelta ja kiristetään vähentämään rehellisyyttä opittavaa asiaa kohtaan, ei oppija osaa erotella asioita toisistaan rehellisesti ja opittava asia muuttuu puutteelliseksi.
Kulttuureissa, joissa oppijaa painostavat vanhemmat, muut oppilaat, opettajat, viranomaiset, jengiläiset, uskovaiset tai mikä muu tahansa taho, joka vaatii oppijaa luopumaan omista ajatuksistaan ja lähestymistavoistaan opittavaa asiaa kohtaan, ei asioita kohdata rehellisen analysoivasti kaikilta näkökannoilta, vaan puutteellisesti, ennakkoasenteellisesti ja yleensä taloudellisten vaikuttimien ajamina, ja siksi opittavasta asiasta jää puuttumaan jotain asiaan oleellisesti kuuluvaa.
Oppijan ympäristötekijät vaikuttavat suuresti siihen, miten oppija opittavaan asiaan paneutuu.
Jos oppijan pitää rajoittaa oppimistaan pelätessään ulkopuolisen reaktiota tai rangaistusta, ei oppija opi kaikkea opittavaan asiaan liittyviä yksityiskohtia, ja tämä rajoittaa oppijan käsityskykyä hänen käyttäessä aikaisemmin oppimaansa asiaa apukeinona seuraavan asian ymmärtämisessä.
Jos oppijan pitää surkastuttaa aktiivisesti omaa oppimisprosesiaan ulkopuolisen painostuksen vuoksi, niin oppijan kyky omaksua ja prosessoida tietoa heikkenee, eikä oppija ymmärrä ympärillään olevien asioiden välisiä yhteyksiä yhtä hyvin kuin jos hän omaehtoisesti saisi vapaasti valita oman tapansa lähestyä asiaa.
"Kyllä työ tekijäänsä opettaa" on sanonta, mikä pitää paikkansa niin työssä kuin oppimisprosessissa.
Kun oppija paneutuu ongelmaan kaikella tarmolla ja intohimoisesti, niin hän unohtaa muut tekijät ympärillään ja opittava asia opettaa oppijaa oppimaan paremmin ja enemmän.
Oppija on tällöin rehellinen itsensä ja opittavan asian suhteen. Oppija pitää tällöin asiaa tärkeämpänä kuin ulkopuolista palautetta hänen oppimistavoistaan. Oppija vihkiytyy asiaan ja ulkopuolinen maailma on toisarvoista. Tällöin oppija ymmärtää oppimaansa asiaa paremmin ja voi käyttää tätä ymmärrystä seuraavien asioiden ymmärtämisen ponnahduslautana.
Oppimisprosessi on kuin ketju, joka yhtenäisenä kuljettaa oppijan aina seuraavaan asiaan varmasti ja luotettavasti kuin kovalla maaperällä käveleminen. Jos oppijan täytyy luopua jostain matkan varrella oppimastaan asiasta jotain ulkopuolista miellyttääkseen, kadottaa oppija punaisen lankansa ja hänen matkansa alkaa muistuttaa juoksuhiekassa tai suossa kävelemistä - koskaan ei voi luottaa siihen, pysyykö pinnalla vai vajoaako pinnan alle.
Suurten kokonaisuuksien ymmärtäminen vaatii kaiken matkansa varrella oppimiensa asioiden aukotonta yhteenliittämistä, ja tällöin oppijan on oltava tinkimättömän rehellinen asiansa suhteen joka hetki.
Rehellisyys ja tinkimättömyys asioiden suhteen on avain asioiden ymmärtämiseen, mutta valitettavasti kaikilla ihmisillä ei elämäntilanteensa vuoksi ole mahdollisuutta tällaiseen yleellisyyteen.
Aina on olemassa ihmisiä, jotka ajavat omia asioitaan muiden ihmisten kustannuksella, ja rehelliset ihmiset koetaan vastustajina, jotka painottavat muitakin asioita kuin niitä, joita monet ihmiset käyttävät oman taloudellisen tilanteensa kohentamiseen.
Taloudelliset pakotteet, ennakkoasenteet, pelot, kulttuurin mukanaan tuomat velvoitteet, inhimilliset heikkoudet ja monet ihmisten elämään liittyvät taakat heikentävät uusien asioiden täydellistä ymmärtämistä, vaikka oppijoilla riittäisi aikaa ja motivaatiota asioiden paneutumiseen.
Oppijan suurin este oppimiseen ei aina olekaan oppija itse vaan hänen ympärillään olevat muut ihmiset, jotka rajoittuneisuutensa vuoksi rajoittavat tervettä oppimista ja kehitystä ympärillään.
Jos ei voi olla rehellinen itselleen, miten voi opettaa asioita oikein toisille ?
Jos ei uskalla olla rehellinen itselleen, ei voi ymmärtää asioita oikein.
Jos joku vaatii enemmän oppijan rehellisyyttä itselleen kuin asialle, jota opiskellaan, kärsii asia rehellisyyden puutoksesta, eikä asiaa opi oikein.
Jos rehellistä oppijaa painostetaan ulkopuolelta ja kiristetään vähentämään rehellisyyttä opittavaa asiaa kohtaan, ei oppija osaa erotella asioita toisistaan rehellisesti ja opittava asia muuttuu puutteelliseksi.
Kulttuureissa, joissa oppijaa painostavat vanhemmat, muut oppilaat, opettajat, viranomaiset, jengiläiset, uskovaiset tai mikä muu tahansa taho, joka vaatii oppijaa luopumaan omista ajatuksistaan ja lähestymistavoistaan opittavaa asiaa kohtaan, ei asioita kohdata rehellisen analysoivasti kaikilta näkökannoilta, vaan puutteellisesti, ennakkoasenteellisesti ja yleensä taloudellisten vaikuttimien ajamina, ja siksi opittavasta asiasta jää puuttumaan jotain asiaan oleellisesti kuuluvaa.
Oppijan ympäristötekijät vaikuttavat suuresti siihen, miten oppija opittavaan asiaan paneutuu.
Jos oppijan pitää rajoittaa oppimistaan pelätessään ulkopuolisen reaktiota tai rangaistusta, ei oppija opi kaikkea opittavaan asiaan liittyviä yksityiskohtia, ja tämä rajoittaa oppijan käsityskykyä hänen käyttäessä aikaisemmin oppimaansa asiaa apukeinona seuraavan asian ymmärtämisessä.
Jos oppijan pitää surkastuttaa aktiivisesti omaa oppimisprosesiaan ulkopuolisen painostuksen vuoksi, niin oppijan kyky omaksua ja prosessoida tietoa heikkenee, eikä oppija ymmärrä ympärillään olevien asioiden välisiä yhteyksiä yhtä hyvin kuin jos hän omaehtoisesti saisi vapaasti valita oman tapansa lähestyä asiaa.
"Kyllä työ tekijäänsä opettaa" on sanonta, mikä pitää paikkansa niin työssä kuin oppimisprosessissa.
Kun oppija paneutuu ongelmaan kaikella tarmolla ja intohimoisesti, niin hän unohtaa muut tekijät ympärillään ja opittava asia opettaa oppijaa oppimaan paremmin ja enemmän.
Oppija on tällöin rehellinen itsensä ja opittavan asian suhteen. Oppija pitää tällöin asiaa tärkeämpänä kuin ulkopuolista palautetta hänen oppimistavoistaan. Oppija vihkiytyy asiaan ja ulkopuolinen maailma on toisarvoista. Tällöin oppija ymmärtää oppimaansa asiaa paremmin ja voi käyttää tätä ymmärrystä seuraavien asioiden ymmärtämisen ponnahduslautana.
Oppimisprosessi on kuin ketju, joka yhtenäisenä kuljettaa oppijan aina seuraavaan asiaan varmasti ja luotettavasti kuin kovalla maaperällä käveleminen. Jos oppijan täytyy luopua jostain matkan varrella oppimastaan asiasta jotain ulkopuolista miellyttääkseen, kadottaa oppija punaisen lankansa ja hänen matkansa alkaa muistuttaa juoksuhiekassa tai suossa kävelemistä - koskaan ei voi luottaa siihen, pysyykö pinnalla vai vajoaako pinnan alle.
Suurten kokonaisuuksien ymmärtäminen vaatii kaiken matkansa varrella oppimiensa asioiden aukotonta yhteenliittämistä, ja tällöin oppijan on oltava tinkimättömän rehellinen asiansa suhteen joka hetki.
Rehellisyys ja tinkimättömyys asioiden suhteen on avain asioiden ymmärtämiseen, mutta valitettavasti kaikilla ihmisillä ei elämäntilanteensa vuoksi ole mahdollisuutta tällaiseen yleellisyyteen.
Aina on olemassa ihmisiä, jotka ajavat omia asioitaan muiden ihmisten kustannuksella, ja rehelliset ihmiset koetaan vastustajina, jotka painottavat muitakin asioita kuin niitä, joita monet ihmiset käyttävät oman taloudellisen tilanteensa kohentamiseen.
Taloudelliset pakotteet, ennakkoasenteet, pelot, kulttuurin mukanaan tuomat velvoitteet, inhimilliset heikkoudet ja monet ihmisten elämään liittyvät taakat heikentävät uusien asioiden täydellistä ymmärtämistä, vaikka oppijoilla riittäisi aikaa ja motivaatiota asioiden paneutumiseen.
Oppijan suurin este oppimiseen ei aina olekaan oppija itse vaan hänen ympärillään olevat muut ihmiset, jotka rajoittuneisuutensa vuoksi rajoittavat tervettä oppimista ja kehitystä ympärillään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.