Jotkut ateisteista vastustaa esim. koulujen aamunavauksia ja koulun päätösjuhlan suvivirttä, jos niissä mainitaan sana Jumala, jne.
Tahtoisivatko ateistit kuitenkin pitää kiinni em. seremonioista, mutta kieltää sen, että niissä mainitaan Jumala?
Lähinnä tarkoitan sitä, että ovatko ateistit kuitenkin seremoniallisuuden ja riitusten kannalla, kunhan ne vain tapahtuvat ilman, että niiden aikana otettaisiin kantaa Jumalaan?
Mitä eroa ateistit näkevät seremoniallisuudessa, olipa siinä mainitty Jumala tai ei?
Tahtoisivatko ateistit kuitenkin pitää kiinni em. seremonioista, mutta kieltää sen, että niissä mainitaan Jumala?
Lähinnä tarkoitan sitä, että ovatko ateistit kuitenkin seremoniallisuuden ja riitusten kannalla, kunhan ne vain tapahtuvat ilman, että niiden aikana otettaisiin kantaa Jumalaan?
Mitä eroa ateistit näkevät seremoniallisuudessa, olipa siinä mainitty Jumala tai ei?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen sitä mieltä, että erilaisia seremonioita voisi olla enemmänkin kulttuurissamme. Ne ehkä helposti tuntuvat turhilta, mutta ne antavat silti asioille merkitystä. Tietenkään sellaista elämää ei ihan keinotekoisesti voi luoda, jos sellainen kulttuuri on päässyt rappeutumaan.
Mua ei henkilökohtaisesti ole vaivannut suvivirret ynnä muut sen tasoiset asiat seremonioissa. Periaatteellisella tasolla vakaumusten tasa-arvo on tärkeä asia ja on hyvä, että kristillisiä piilorakenteita puretaan sieltä, missä niille ei ole oikeaa sijaa.
Toki suuri enemmistö kansasta kuuluu kirkkoon, joten kristillisen tapakulttuurin hegemonian voi historiallisesti ymmärtää. Enemmän kuin se mua ärsyttää kristittyjen laaja ymmärtämättömyys siitä, että kristinuskon juridinen erityisasema ja kristillisten piilorakenteiden olemassaolo yhdessä luovat tasa-arvo-ongelman.
Toisaalta näyttää siltä, että kun kirkon nimellisjäsenyydetkin vähenevät vuosi vuodelta, niin tämä tilanne purkautuu ikäänkuin luonnollista tietä muutamassa vuosikymmenessä.
Eipä suvivirsi minua häiritse.
Eikä joulukuvaelmat.
Kaikkein suurinta hölmöilyä olisi lähteä leikkaamaan uskonnollisista seremonioista, lauluista ja kuvaelmista uskontoa pois...
Uskonnottoman tapakulttuurin puute on yksi tekijä, joka pitää minut yhä kirkon jäsenenä.
Olen siis jonkinlainen tapaluterilainen, vaikka ateisti olenkin.
Lisäys:
uskonnolliset aamunavaukset ja ruokarukoukset voisi kouluista heittää pois.
Aamunavaukset voisi hyvin pitää sekulaarissa hengessä ja kukin voi mielessään kiittää ruoasta Jumalaa tai Spagettihirviötä jos niin kotona on opetettu.
Kun ateistitkin kerran kannattaa, niin miksi ihmeessä vastustaa?
Toinen kannattaa, toinen vastustaa, kolmas pitää yhdentekevänä, Suomessa on mielipiteen- ja sananvapaus.
Ateistit eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, ateisteja yhdistää vain se, etteivät usko Jumalaan eivätkä jumaliin.
uskonto ei kuulu julkiseen päivähoitoon, esikouluun tai perusopetukseen. (virret ovat aina uskonnollisia, joten eivät kuulu näihin.) uskonnoista pitäisi perusopetuksessa opettaa vain perustiedot ja myös kriittiset näkökulmat pitäisi huomioida. päivähoidossa ja esikoulussa uskontoa ei pitäisi käsitellä lainkaan.
myöskään ateismi ei kuulu näihin sen paremmin kuin uskonnot. päivähoito on päivähoitoa ja koulu koulua.
itse en ole ateisti, mutten halua tässä eritellä mihin uskon ja mihin en.
jos perhe on uskovainen, niin lapsi saa sitä kautta syvemmän katsomuksen kyseiseen uskontoon. miksi uskonto pitäisi tulla jostain hallinnollisesta järjestelmästä? eikö uskonto kuulu paremminkin perheelle ja seurakunnalle (tmv)?
"jos perhe on uskovainen, niin lapsi saa sitä kautta syvemmän katsomuksen kyseiseen uskontoon. "
Tästä olen vahvasti eri mieltä. Harvassa uskisperheessä lapselle opetetaan kirkkohistoriaa tai hiiskahdetaankaan ristiretkistä ja inkvisitiosta.
Mielestäni kristinusko kuuluu suomalaiseen kulttuuriperimään ja on ollut vaikuttamassa monella tavoin yhteiskuntamme rakenteisiin. Suomalaisen yhteiskunnan ymmärtäminen edellyttää mielestäni myös kristillisyyden perusteiden ja kristillisyyden aseman ja vaikutuksen ymmärtämistä ainakin lähihistorian perspektiivissä.
Kristillisen perinteen ja sen vaikutuksen opettamisen kieltäminen on mielestäni verrattavissa joidenkin kreationistien haluun kieltää evoluutioteorian opetus. Tosiasioita on voitava käsitellä kouluissamme.
Tunnustuksellinen uskonnonopetus onkin sitten vähän eri asia.
Järjestäköön noita jos haluavat kunhan antavat mahdollisuuden olla osallistumatta, vaikka nappikuulokkeilla kuunnella mitä ikinä ne nykyään kuuntelevatkaan.
Tietenkin uskonnolliset seremoniat ovat naurettavia ja merkityksettömiä sellaiselle joka ei usko niiden sisältöön. Miksipä sitten pitää kiinnikään sellaisista.
Seremoniallisuus muutenkin taitaa olla sukua pakkomielteiselle persoonallisuushäiriölle (OC eli obsessive-compulsive).